Vieteri napsahti...

Onko asia edennyt?

Onko asia edennyt?

Tavallaan... Mutta ei kuitenkaan. Jep, seksiä oli. En muista milloin edellinen kerta oli, enkä tule muistamaan tätäkään kertaa.

Se oli epäonnistunut kokeilu siitä, voisiko se olla vielä joskus jotakin. Se oli pelkkää mekaniikkaa, jotakin joka tehtiin vain koska minä olen sitä halunnut; osoitus siitä ettei sitä enää oikeasti ole.

tilannetta sen haluttoman osapuolen kannalta?



Kuka nyt haluaisi tarkoituksella olla haluton? Voin vakuuttaa että haluton osapuoli kärsii tilanteesta vähintään yhtä lailla kuin puutteessa eläväkin. ja siitä miten se varjostaa koko suhdetta.



Tunnepuoli kärsii siitä jos toinen pitää seksiä oikeutenaan ja jonain itseisarvona. Painostukselle antautuva osapuoli tuntee itsensä prostituoiduksi, panopuuksi ja hyväksikäytetyksi oman miehensä toimesta, ja alamäki jatkuu ja jatkuu.



Ehkä ero on tosiaan paras ratkaisu, tai sitten MOLEMMAT hoitavan tarpeensa suhteen ulkopuolella. Se haluton osapuoli voi kaivata rakastavaa kosketusta yhtä paljon kuin puutteessa olija niitä maailman tärkeimpiä panojaan.

Olen itse ajoittaisesta haluttomuudesta kärsivä nainen. (Kyllä, halutonkin voi _kärsiä_ haluttomuudestaan!)



Fyysinen haluttomuus ei kuitenkaan estä seksiä, se voi estää vain yhdynnän. Jos kuitenkin toista rakastaa, haluaa tuottaa toiselle mielihyvää. Vaikka itseä ei haluttaisi, voi kuitenkin ilahduttaa toista vaikkapa suihinotolla, ihan kuin vaikka valmistamalla toisen lempiruokaa, hieromalla hartioita, tekemällä yllätyssiivouksen, järjestämällä yhteistä vapaa-aikaa ja kivaa tekemistä jne.



Sitten kun parisuhteessa on valuttu siihen pisteeseen missä kaikki on valtataistelua ja toisen mielihyvä on aina itseltä pois, tullaan tähän ap:n tilanteeseen. Eli kyllä siellä parisuhteessa on muutakin viturallaan, kuin vain se naisen fyysinen haluttomuus. Ap ei tässä ole kuitenkaan nimennyt niitä syitä, mikä parisuhteessa vaimon mielestä mättää. Onko asioista oikeasti keskusteltu avoimesti ja rehellisesti? Liitto kuulostaa siltä, että siinä paetaan ongelmia, ei uskalleta sanoa mikä todella mättää tai kuunnella, siis kuulla, toista. Lämpö ja toveruus on kadonnut.



Vaimolla on joku psykologinen este tyydyttää miestään, mutta mikä se on, se ei tässä selviä. Jos pariskunta uskaltaisi sitä avoimesti käsitellä, asiassa voitaisiin päästä johonkin. Niin kauan kuin pää pistetään pensaaseen, ollaan jumissa, eikä asia etene mihinkään.



Jos toinen osapuoli on vuodesta toiseen täysin haluton/kykenemätön puhumaan tärkeistä asioista, niin siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa: jää suhteeseen ja tyydy siihen mitä saat, tai nosta kytkintä.



Sanoisin tähän lopuksi, että ei ole oikein naiselta odottaa romanttisia ponnistuksia mieheltään, jos itse ei voi tehdä mitään kuin juuri oikeassa "mielentilassa", ja sitten näitä mielentiloja tulee suunnilleen kerran vuodessa. Siihen mitään mielentilaa tarvita, jos hieroo miehen penistä ja kehuu sitä!



N34

Aika samanlaisessa tilanteessa olen ollut viimeiset kymmenen vuotta. Vaimon mielestä sopiva tahti on kerran kuukaudessa tai kahdessa, itselleni 2-3 kertaa viikossa. Lienee turha kertoa kumman sana painaa asiassa enemmän.



Joku kertoi, että naiselle seksi on kuin jälkiruoka, joskus tekee mieli mutta ilmankin pärjää. Miehelle seksi on nakit ja muusi, ilman tulee kuolema tai ainakin menee mielenterveys.



Asiasta on puhuttu, huudettu ja mökötetty. Silti mikään ei muutu. Itse ratkaisin asian alkamalla käydä vieraissa vuosi sitten. Vanne kiristää päätä huomattavasti vähemmän, kotonakin jaksaa hymyillä ja vaimo on tyytyväinen kun vonkaaminen on vähentynyt.



Ei tämä ole se paras ratkaisu, mutta minulle parempi kuin ero ja lapsista luopuminen.

Itse olen nainen 40+ ja haluton. En ole koskaan kaivannut seksiä, mutta koen silti elämäni taspainokseksi. Orgasminkin saan tahtoessani, mutta sen tuoma hetkellisen mielihyvän vuoksi en viitsisi nähdä usinkaamn vaivaa. Paremmman ja pidempiaikaisen nautinnon ja hyvän olontunteen saan vaikka urheilemalla, kuuntelemalla musiikkia tai katsomalla komediaa.

Seksi on minulle täysin toisasvoista. Koska tunnen itseni olen tämän tuonut esille aina seurutelun alkuajoissa. Olen myös kertonut, että minua ei haittaa lainkaan jos mies hoidattaa tarpeensa toisaalla.toiveeni toki on etä kääntyisi ammattilaisen puolee tai naisi hetken helpotuksia.

Ex miheni nuortena ilmoitti , ettei koe seksiä niin isona asiana että suhteemme hänen puutteitaan kärsisi, ja ettei koe tapeellisena käydä vieraissa. Toisin kävi. 10 vuoden kuluttua hän totesi seksin olevan kuitenkin yhteistä liittoa tärkeämpi.

Nyt olen ollut uudessa liitossa 10 vuotta ja sama murosvaihe edessä.

En voi pakottaa itseäni haluamaan tai nauttimaan seksistä. Mihen on tehtävä itse valintansa. 1) tyydyttävä lahnaan 2)hoidattavansa tarpeensa luvankanssa muualla tai 3) lähdettävä perheestämme.

Olen toki pettynyt jos mies päätyy eroon . Rakastan häntä muutoin ja parisuhde on paljon mutakin kun yhtyein vuode. Lapsemme tulevat myös tavalla tai toisella tilanteesta " kärsimään " Olen myös pettynyt jos muutoin hyvä liitto päätyy eroon. Mies on kuitenkin alkuaan lupautunut suhteeseen niillä ehdoilla jotka olen ilmoittanut.

Mä luulen, että tässä on kyse perusasiasta eli laadusta.



Kukaan nainen ei kieltäydy, jos tietää että luvassa on hyvää seksiä, orgasmi mukaanlukien.



Jos (kokemuksesta) tietää, että luvassa on lähinnä vaivaannuttavaa ja epävarmaa äheltämistä, ei kiinnosta.



Olen itse tässä kierteessä. Pitkä avioliitto saman miehen kanssa, mutta seksi aika onnetonta. Pitkienkään keskustelujen jälkeen emme opi toimimaan paremmin.



Miestä haluttaisi koko ajan. Sinänsä kai imartelevaa. Mutta enimmäkseen minusta tuntuu, että ympärillä pyörii 15-vuotias jamppa, joka joka välissä yrittää ujuttaa kättä paidan alle tai pöksyihin ja kokeilee pääsiskö pukille.



Jos uskoisin, että miehen lähentely tarkoittaisi aina korviahuumaavaa seksiä, kulkisin päivät pitkät ilman alushousuja.



Mutta ei niin ei. Häntä ei oikeasti kiinnosta, miten minä kiihotun tai miten minä reagoin. Ainoa, joka vaikuttaa hänen tekoihinsa on se, jos minä selvästi sanon ei noin. Tuntuu että hän ei halua edes katsoa, onko hänen kosketuksiinsa saatavilla positiivista reaktiota - mulla ei ole mahdollisuutta kannustaa häntä oikeaan suuntaan, koska hän ei välitä reagoinko positiivisesti. Ja inhoan sitä, että mun pitää sanoa ei, älä noin.



Suurin turn-off on epävarmuus. Mä haluan tuntea että olen MIEHEN kanssa sängyssä.

Itse olen nainen 40+ ja haluton. En ole koskaan kaivannut seksiä, mutta koen silti elämäni taspainokseksi. Orgasminkin saan tahtoessani, mutta sen tuoma hetkellisen mielihyvän vuoksi en viitsisi nähdä usinkaamn vaivaa. Paremmman ja pidempiaikaisen nautinnon ja hyvän olontunteen saan vaikka urheilemalla, kuuntelemalla musiikkia tai katsomalla komediaa.

Seksi on minulle täysin toisasvoista. Koska tunnen itseni olen tämän tuonut esille aina seurutelun alkuajoissa. Olen myös kertonut, että minua ei haittaa lainkaan jos mies hoidattaa tarpeensa toisaalla.toiveeni toki on etä kääntyisi ammattilaisen puolee tai naisi hetken helpotuksia.

Ex miheni nuortena ilmoitti , ettei koe seksiä niin isona asiana että suhteemme hänen puutteitaan kärsisi, ja ettei koe tapeellisena käydä vieraissa. Toisin kävi. 10 vuoden kuluttua hän totesi seksin olevan kuitenkin yhteistä liittoa tärkeämpi.

Nyt olen ollut uudessa liitossa 10 vuotta ja sama murosvaihe edessä.

En voi pakottaa itseäni haluamaan tai nauttimaan seksistä. Mihen on tehtävä itse valintansa. 1) tyydyttävä lahnaan 2)hoidattavansa tarpeensa luvankanssa muualla tai 3) lähdettävä perheestämme.

Olen toki pettynyt jos mies päätyy eroon . Rakastan häntä muutoin ja parisuhde on paljon mutakin kun yhtyein vuode. Lapsemme tulevat myös tavalla tai toisella tilanteesta " kärsimään " Olen myös pettynyt jos muutoin hyvä liitto päätyy eroon. Mies on kuitenkin alkuaan lupautunut suhteeseen niillä ehdoilla jotka olen ilmoittanut.

Kreditit kirjoittajalle, että ei ole liikoja luvannut ex-puolisolle eikä tulevalle ex-puolisolle.

Eli 10 vuotta tuntuu olevan se aika, jossa ajassa seksielämän epätyydyttävyys alkaa kalvaa ja näivettää ja puolison muut hyvät puolet jaksavat suhdetta kantaa.

Itse olen nainen 40+ ja haluton. En ole koskaan kaivannut seksiä, mutta koen silti elämäni taspainokseksi. Orgasminkin saan tahtoessani, mutta sen tuoma hetkellisen mielihyvän vuoksi en viitsisi nähdä usinkaamn vaivaa. Paremmman ja pidempiaikaisen nautinnon ja hyvän olontunteen saan vaikka urheilemalla, kuuntelemalla musiikkia tai katsomalla komediaa.

Seksi on minulle täysin toisasvoista. Koska tunnen itseni olen tämän tuonut esille aina seurutelun alkuajoissa. Olen myös kertonut, että minua ei haittaa lainkaan jos mies hoidattaa tarpeensa toisaalla.toiveeni toki on etä kääntyisi ammattilaisen puolee tai naisi hetken helpotuksia.

Ex miheni nuortena ilmoitti , ettei koe seksiä niin isona asiana että suhteemme hänen puutteitaan kärsisi, ja ettei koe tapeellisena käydä vieraissa. Toisin kävi. 10 vuoden kuluttua hän totesi seksin olevan kuitenkin yhteistä liittoa tärkeämpi.

Nyt olen ollut uudessa liitossa 10 vuotta ja sama murosvaihe edessä.

En voi pakottaa itseäni haluamaan tai nauttimaan seksistä. Mihen on tehtävä itse valintansa. 1) tyydyttävä lahnaan 2)hoidattavansa tarpeensa luvankanssa muualla tai 3) lähdettävä perheestämme.

Olen toki pettynyt jos mies päätyy eroon . Rakastan häntä muutoin ja parisuhde on paljon mutakin kun yhtyein vuode. Lapsemme tulevat myös tavalla tai toisella tilanteesta " kärsimään " Olen myös pettynyt jos muutoin hyvä liitto päätyy eroon. Mies on kuitenkin alkuaan lupautunut suhteeseen niillä ehdoilla jotka olen ilmoittanut.

nainen, jolle seksi todella merkitsee näin vähän ei tule siitä erikseen seksipalstalle kirjoittamaan. :)

Eli kirjoittaja on mies, jonka mielestä vaimo ajattelee noin.

Mä luulen, että tässä on kyse perusasiasta eli laadusta.

Kukaan nainen ei kieltäydy, jos tietää että luvassa on hyvää seksiä, orgasmi mukaanlukien.

Jos (kokemuksesta) tietää, että luvassa on lähinnä vaivaannuttavaa ja epävarmaa äheltämistä, ei kiinnosta.

Olen itse tässä kierteessä. Pitkä avioliitto saman miehen kanssa, mutta seksi aika onnetonta. Pitkienkään keskustelujen jälkeen emme opi toimimaan paremmin.

Miestä haluttaisi koko ajan. Sinänsä kai imartelevaa. Mutta enimmäkseen minusta tuntuu, että ympärillä pyörii 15-vuotias jamppa, joka joka välissä yrittää ujuttaa kättä paidan alle tai pöksyihin ja kokeilee pääsiskö pukille.

Jos uskoisin, että miehen lähentely tarkoittaisi aina korviahuumaavaa seksiä, kulkisin päivät pitkät ilman alushousuja.

Mutta ei niin ei. Häntä ei oikeasti kiinnosta, miten minä kiihotun tai miten minä reagoin. Ainoa, joka vaikuttaa hänen tekoihinsa on se, jos minä selvästi sanon ei noin. Tuntuu että hän ei halua edes katsoa, onko hänen kosketuksiinsa saatavilla positiivista reaktiota - mulla ei ole mahdollisuutta kannustaa häntä oikeaan suuntaan, koska hän ei välitä reagoinko positiivisesti. Ja inhoan sitä, että mun pitää sanoa ei, älä noin.

Suurin turn-off on epävarmuus. Mä haluan tuntea että olen MIEHEN kanssa sängyssä.

Kuinka varmaksi tuntisit itsesi, jos miehesi usein kieltäytyisi seksistä kanssasi ja hänen kommenttinsa yrityksiisi olisi "ei noin".

Mä luulen, että tässä on kyse perusasiasta eli laadusta.

Kukaan nainen ei kieltäydy, jos tietää että luvassa on hyvää seksiä, orgasmi mukaanlukien.

Jos (kokemuksesta) tietää, että luvassa on lähinnä vaivaannuttavaa ja epävarmaa äheltämistä, ei kiinnosta.

Olen itse tässä kierteessä. Pitkä avioliitto saman miehen kanssa, mutta seksi aika onnetonta. Pitkienkään keskustelujen jälkeen emme opi toimimaan paremmin.

Miestä haluttaisi koko ajan. Sinänsä kai imartelevaa. Mutta enimmäkseen minusta tuntuu, että ympärillä pyörii 15-vuotias jamppa, joka joka välissä yrittää ujuttaa kättä paidan alle tai pöksyihin ja kokeilee pääsiskö pukille.

Jos uskoisin, että miehen lähentely tarkoittaisi aina korviahuumaavaa seksiä, kulkisin päivät pitkät ilman alushousuja.

Mutta ei niin ei. Häntä ei oikeasti kiinnosta, miten minä kiihotun tai miten minä reagoin. Ainoa, joka vaikuttaa hänen tekoihinsa on se, jos minä selvästi sanon ei noin. Tuntuu että hän ei halua edes katsoa, onko hänen kosketuksiinsa saatavilla positiivista reaktiota - mulla ei ole mahdollisuutta kannustaa häntä oikeaan suuntaan, koska hän ei välitä reagoinko positiivisesti. Ja inhoan sitä, että mun pitää sanoa ei, älä noin.

Suurin turn-off on epävarmuus. Mä haluan tuntea että olen MIEHEN kanssa sängyssä.

Kuinka varmaksi tuntisit itsesi, jos miehesi usein kieltäytyisi seksistä kanssasi ja hänen kommenttinsa yrityksiisi olisi "ei noin".

vaan siitä, että mies ei ota naista lainkaan huomioon. Ei se mies luultavasti ole epävarma, ainoastaan itsekäs ja hakee vain nopeaa nautintoa itselleen. On myös paljon miehiä, jotka itse kyselevät ja kokeilevat ja ovat herkkiä naisen tuntemuksille, koska haluavat, että naisesta tuntuu hyvältä.

tilannetta sen haluttoman osapuolen kannalta?

Kuka nyt haluaisi tarkoituksella olla haluton? Voin vakuuttaa että haluton osapuoli kärsii tilanteesta vähintään yhtä lailla kuin puutteessa eläväkin. ja siitä miten se varjostaa koko suhdetta.

Tunnepuoli kärsii siitä jos toinen pitää seksiä oikeutenaan ja jonain itseisarvona. Painostukselle antautuva osapuoli tuntee itsensä prostituoiduksi, panopuuksi ja hyväksikäytetyksi oman miehensä toimesta, ja alamäki jatkuu ja jatkuu.

Ehkä ero on tosiaan paras ratkaisu, tai sitten MOLEMMAT hoitavan tarpeensa suhteen ulkopuolella. Se haluton osapuoli voi kaivata rakastavaa kosketusta yhtä paljon kuin puutteessa olija niitä maailman tärkeimpiä panojaan.

Okei, haluton ei ole tahallaan haluton. Se on mahdollista tajuta. Vaan kumpi kärsii seksin puutteesta loppujen lopuksi enemmän, se joka saa seksiä juuri niin usein kuin tarvitsee? Vai se, joka ei saa kuin kymmenesosan? Varsinkin, jos miehet ja naiset suhtautuvat asiaan eri tavoin (välttämätön perustarve vs. ihan kiva parisuhteen sivujuonne). Puhumattakaan siitä, että miehelle parisuhdeseksi ON osa rakkautta, eikä rakkauden seuraus.

Olisiko peräti tarpeen ymmärtää, että pelkästään haluttoman ehdoilla EI voida mennä, vaan asiassa tarvitaan melkoisen pian jonkin sortin kompromissi, johon molemmat voivat tyytyä, vaikka ehkä se ei kaikkein mieluisin vaihtoehto olekaan? Meillä sitä ei ikinä ymmärretty. Vaimon kanta asiaan oli vuosikaudet "Se on sinun ongelmasi". Sittemmin siitä ajatuksesta on pikku hiljaa päästy irti. Itse sanoisin tällä hetkellä, että ajatuksesta päästiin irti heti sen jälkeen kun oli jo liian myöhäistä tehdä asialla yhtään mitään.

Jep, tunnepuolikin kärsii, sekin on mahdollista tajuta. Vaan ei voi väittää, että tunnepuoli on miehenkään osaltaan kunnossa, jos koko seksielämä hoidetaan tyyliin "Lauantai, klo 22, äkkiä ja hiljaa peiton alla että pääsee nukkumaan". Yllätys, seksi onkin myös miehelle jotakin muutakin kuin panemista... Haluttoman vaimon kanssa hoidettu mekaaninen suoritus ei ole yhtään mitään. Se ei kiinnosta, kuten aiemmin itsekin totesin. Sitä ei kannata haluta.

Ja ei, ei, ei... Tarpeiden hoitaminen suhteen ulkopuolella ei onnistu. Se ei ole vaimon mielestä mahdollista, kaiketi hän kokee oma seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa koskevan myös minua, kun kerran naimisissa ollaan. Seksiä ei muualta haeta, vaan siihen tyydytään mitä kotona saadaan, ja iso piste perään. Jos ei tyydytä, se on kai minun ongelmani.

tilannetta sen haluttoman osapuolen kannalta?

Kuka nyt haluaisi tarkoituksella olla haluton? Voin vakuuttaa että haluton osapuoli kärsii tilanteesta vähintään yhtä lailla kuin puutteessa eläväkin. ja siitä miten se varjostaa koko suhdetta.

Tunnepuoli kärsii siitä jos toinen pitää seksiä oikeutenaan ja jonain itseisarvona. Painostukselle antautuva osapuoli tuntee itsensä prostituoiduksi, panopuuksi ja hyväksikäytetyksi oman miehensä toimesta, ja alamäki jatkuu ja jatkuu.

Ehkä ero on tosiaan paras ratkaisu, tai sitten MOLEMMAT hoitavan tarpeensa suhteen ulkopuolella. Se haluton osapuoli voi kaivata rakastavaa kosketusta yhtä paljon kuin puutteessa olija niitä maailman tärkeimpiä panojaan.

Okei, haluton ei ole tahallaan haluton. Se on mahdollista tajuta. Vaan kumpi kärsii seksin puutteesta loppujen lopuksi enemmän, se joka saa seksiä juuri niin usein kuin tarvitsee? Vai se, joka ei saa kuin kymmenesosan? Varsinkin, jos miehet ja naiset suhtautuvat asiaan eri tavoin (välttämätön perustarve vs. ihan kiva parisuhteen sivujuonne). Puhumattakaan siitä, että miehelle parisuhdeseksi ON osa rakkautta, eikä rakkauden seuraus.

Olisiko peräti tarpeen ymmärtää, että pelkästään haluttoman ehdoilla EI voida mennä, vaan asiassa tarvitaan melkoisen pian jonkin sortin kompromissi, johon molemmat voivat tyytyä, vaikka ehkä se ei kaikkein mieluisin vaihtoehto olekaan? Meillä sitä ei ikinä ymmärretty. Vaimon kanta asiaan oli vuosikaudet "Se on sinun ongelmasi". Sittemmin siitä ajatuksesta on pikku hiljaa päästy irti. Itse sanoisin tällä hetkellä, että ajatuksesta päästiin irti heti sen jälkeen kun oli jo liian myöhäistä tehdä asialla yhtään mitään.

Jep, tunnepuolikin kärsii, sekin on mahdollista tajuta. Vaan ei voi väittää, että tunnepuoli on miehenkään osaltaan kunnossa, jos koko seksielämä hoidetaan tyyliin "Lauantai, klo 22, äkkiä ja hiljaa peiton alla että pääsee nukkumaan". Yllätys, seksi onkin myös miehelle jotakin muutakin kuin panemista... Haluttoman vaimon kanssa hoidettu mekaaninen suoritus ei ole yhtään mitään. Se ei kiinnosta, kuten aiemmin itsekin totesin. Sitä ei kannata haluta.

Ja ei, ei, ei... Tarpeiden hoitaminen suhteen ulkopuolella ei onnistu. Se ei ole vaimon mielestä mahdollista, kaiketi hän kokee oma seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa koskevan myös minua, kun kerran naimisissa ollaan. Seksiä ei muualta haeta, vaan siihen tyydytään mitä kotona saadaan, ja iso piste perään. Jos ei tyydytä, se on kai minun ongelmani.

se avioliiton ulkopuolinen seksi sitten tyydyttää sinun rakkaudenkaipuutasi jos mies ei tyydy pelkkään panemiseen? Sillä sehän on vain seksiä ja panemista vailla tunteita?

että se haluttoman kumppani kärsii enemmän, mikäli siis tilanne todella on se, että seksiä harrastetaan vain haluttoman osapuolen ehdoilla (eli ei juurikaan). Haluton ehkä sekundäärisesti kärsii siitä, että kumppani ei näytä voivan hyvin, mutta moni pystyy senkin oireilun ihan helposti näkemään vain omalta kantiltaan, eli ei näe yhteyttä seksielämän ja muun elämän välillä, tai seksin puutteen ja kumppanin mielialojen tms. välillä. Ehkä aina se vaihtoehto ei tule edes mieleen.



Mutta mielestäni on "enempi pahempi", jos seksiä harrastettaisiin vain, tai edes usein, halukkaamman osapuolen ehtojen mukaan.



Kompromissi totta kai, mutta kompromissi ei laskennallisestikaan ole se, että seksiä harrastetaan vaikka joka toisena kertana kun se halukkaampi haluaisi.



Joka tapauksessa kyse on isosta asiasta, puolin ja toisin. Parasta olisi sen kompromissiratkaisun ohella, että asia avattaisiin ja siitä voitaisiin puhua kunnolla. Mutta hankalaa lienee, ja sitä hankalampaa mitä pidemmälle tilanne jatkuu.

.cccc

cccc.

Okei, haluton ei ole tahallaan haluton. Se on mahdollista tajuta. Vaan kumpi kärsii seksin puutteesta loppujen lopuksi enemmän, se joka saa seksiä juuri niin usein kuin tarvitsee? Vai se, joka ei saa kuin kymmenesosan? Varsinkin, jos miehet ja naiset suhtautuvat asiaan eri tavoin (välttämätön perustarve vs. ihan kiva parisuhteen sivujuonne). Puhumattakaan siitä, että miehelle parisuhdeseksi ON osa rakkautta, eikä rakkauden seuraus.

Olisiko peräti tarpeen ymmärtää, että pelkästään haluttoman ehdoilla EI voida mennä, vaan asiassa tarvitaan melkoisen pian jonkin sortin kompromissi, johon molemmat voivat tyytyä, vaikka ehkä se ei kaikkein mieluisin vaihtoehto olekaan? Meillä sitä ei ikinä ymmärretty. Vaimon kanta asiaan oli vuosikaudet "Se on sinun ongelmasi". Sittemmin siitä ajatuksesta on pikku hiljaa päästy irti. Itse sanoisin tällä hetkellä, että ajatuksesta päästiin irti heti sen jälkeen kun oli jo liian myöhäistä tehdä asialla yhtään mitään.

Jep, tunnepuolikin kärsii, sekin on mahdollista tajuta. Vaan ei voi väittää, että tunnepuoli on miehenkään osaltaan kunnossa, jos koko seksielämä hoidetaan tyyliin "Lauantai, klo 22, äkkiä ja hiljaa peiton alla että pääsee nukkumaan". Yllätys, seksi onkin myös miehelle jotakin muutakin kuin panemista... Haluttoman vaimon kanssa hoidettu mekaaninen suoritus ei ole yhtään mitään. Se ei kiinnosta, kuten aiemmin itsekin totesin. Sitä ei kannata haluta.

i]

Suurin valta-osa tuosta voisi olla omaa tekstiä. Hyvin on ap kiteyttänyt tunnot monien miesten puolesta.

"Joka tapauksessa kyse on isosta asiasta, puolin ja toisin. Parasta olisi sen kompromissiratkaisun ohella, että asia avattaisiin ja siitä voitaisiin puhua kunnolla. Mutta hankalaa lienee, ja sitä hankalampaa mitä pidemmälle tilanne jatkuu."

............... >> Niinpä. Heikkoina hetkinä sitä kuitenkin ajattelee, että vuosikausien johdonmukainen toiminta ja puolinaisten keskustely-yritysten 0-lopputuluos on jo vastaus. Tyhjän saa pyytämättäkin. Miksi vaivautua enää 20. kerran nöyryyttämään itseään.

Niinpä... Miksi vaivautua? Siinä polttaa vain näppinsä, tai oikeastaan kullin pään tässä tapauksessa.



Niinpä minäkin ajattelin aikoinani, että ok, jos seksiä ei ole, minäkään en sitä halua. Koetin tukahduttaa seksuaalisuuteni, kuten tuo yksi onneton palstailija tälläkin hetkellä. Tavoitetta tukiakseni koetin ajatella, että seksi on jotakin, mitä minun ei kannata haluta. Vaan mitä sitä paskaa, seksuaalisuuttaan ei kukaan pysty tukahduttamaan, ainakaan ilman vankkaa kutsumusta (viittaan keskusteluun munkeista). Tai no, pystyy kuka pystyy, vaan minä en ainakaan. Minun kohdallani yritys johti masennukseen, johon tietty oli varmasti muitakin syitä.



Sen sijaan tuo tukitoimi onnistui valitettavan hyvin, seksistä vaimon kanssa tuli useimmiten vastenmielistä; jotakin, josta ei pysty nauttimaan edes silloin harvoin kun sitä saa. Koko hommalta putosi pohja pois. Omalta osaltaan tuo edellä mainittu masennuskin auttoi asiaa, lääkityksen seurauksena en kyennyt enää saavuttamaan loppua. Jälkikäteen ajatellen tein itselleni karhunpalveluksen noine ajatuksineni, joskin ne syntyivät käytännön pakosta. Mutta oliko minulla vaihtoehtoja? Ei ollut, siihen aikaan asia oli aina minun ongelmani. Nykyisin saan sentään empatiaa. Ehkäpä se jalostuisi myös toiminnaksi lähimpien kolmenkymmenen vuoden aikana.



Viime aikoina olen miettinyt usein kysymystä uskollisuudesta. Tarkoittaako se pelkästään sitä, että muiden kanssa ei maata? Vai tarkoittaisiko se myös sitä, että valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä tässäkin kohti; jos vaadit uskollisuutta, pitäisikö sinun itsesi tehdä kaikkesi sen suhteen että se olisi mahdollista? Omakohtaisesti miettien itselleni se tarkoittaisi jälkimmäistä; tässä maailmassa mikään ei ole ilmaista, jos jotakin haluaa, jotakin pitää myös tehdä.



Onko minunkaan vaimollani, tai kenelläkään muullakaan haluttomalla puolisolla oikeutta vaatia uskollisuutta? Enkä suinkaan tarkoita sitä, että jos yhdellä kertaa ei haluta, sen jälkeen on lupa mennä. Tarkoitan omani kaltaisia tapauksia, seksi on ollut ongelma jo vuosia, sen suhteen on tehty kaikki mahdollinen mutta mikään ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan.



Edellä kerrottu mietintö on osa koko tilanteen selvittelyä. Kuten alussa kerroin, mietin mikä on suurempi asia, minun seksuaalisuuteni vai se että saan elää lasteni kanssa? Sekunnin sisään vastattuna tietysti lapset. Mutta onko lapsille iloa isästään, jos isä on koko ajan rikki sisältä ja parisuhde äidin kanssa ei seksin puuttuessa toimi?



Olen tullut siihen lopputulokseen, että lapsienkin kannalta on parempi, että minä olen terve myös jatkossa. Tällaisessa liitossa eläessäni minä en yksinkertaisesti voi olla sitä.





- Mies lopun edellä -

Mä luulen, että tässä on kyse perusasiasta eli laadusta.

Kukaan nainen ei kieltäydy, jos tietää että luvassa on hyvää seksiä, orgasmi mukaanlukien.

Jos (kokemuksesta) tietää, että luvassa on lähinnä vaivaannuttavaa ja epävarmaa äheltämistä, ei kiinnosta.

Olen itse tässä kierteessä. Pitkä avioliitto saman miehen kanssa, mutta seksi aika onnetonta. Pitkienkään keskustelujen jälkeen emme opi toimimaan paremmin.

Miestä haluttaisi koko ajan. Sinänsä kai imartelevaa. Mutta enimmäkseen minusta tuntuu, että ympärillä pyörii 15-vuotias jamppa, joka joka välissä yrittää ujuttaa kättä paidan alle tai pöksyihin ja kokeilee pääsiskö pukille.

Jos uskoisin, että miehen lähentely tarkoittaisi aina korviahuumaavaa seksiä, kulkisin päivät pitkät ilman alushousuja.

Mutta ei niin ei. Häntä ei oikeasti kiinnosta, miten minä kiihotun tai miten minä reagoin. Ainoa, joka vaikuttaa hänen tekoihinsa on se, jos minä selvästi sanon ei noin. Tuntuu että hän ei halua edes katsoa, onko hänen kosketuksiinsa saatavilla positiivista reaktiota - mulla ei ole mahdollisuutta kannustaa häntä oikeaan suuntaan, koska hän ei välitä reagoinko positiivisesti. Ja inhoan sitä, että mun pitää sanoa ei, älä noin.

Suurin turn-off on epävarmuus. Mä haluan tuntea että olen MIEHEN kanssa sängyssä.

vaimo on ollut huono saamaan orgasmia ja siksi haluton....täytyypä pidentää esileikkejä kunnolla seuraavaksi kerraksi.

Naisen seksuaalisuus kehittyy tiettyyn suuntaan jo nuorena. Jos ensimmäinen seksisuhde on sellainen, jossa mies on itsekäs tai ymmärtämätön, naiselle ei lainkaan avaudu ne jutut, joiden takia seksiä halutaan. Jos seksi on vain "ihan kivaa" eikä nainen esimerkiksi ikinä masturboi tai tiedä, miten kehonsa toimii ja miten saa orgasmin, ollaan juuri tuossa jamassa mikä teillä on. Mutta jos tilanne on muuttunut yhtäkkiä tuollaiseksi, ei voi kuin ihmetellä. Mihin katoaa hyvän seksin tarve naisilta? Voisi sanoa, että itsepähän olet naisesi valinnut ja jopa perheen tämän kanssa perustanut. Harvoin puoliso muuttuu kovin paljon tiettyyn suuntaan, jollaista toinen toivoisi. Ellei ole kyse ihan nuorista, joilla seksuaalisuus ei ole löytänyt vielä uomiaan.

Minulla vähän sama asia. Nainen kertoo, että tarvitsee tietynlaisen mielentilan. Eipä näytä tulevan se oikea mielentila millään, koska seksi ei kiinnosta.



Saan joskus häneltä "lahnaseksiä", jossa hän ei ole yhtään mukana ja haluaa minun vain olevan nopea. Ei edes halua, että minä tyydyttäisin hänet, vaikka olisin siihen valmis.



Vituttaa, kun mikään ei auta. Otan aina huomioon seksissä ja kaikenlaista olen muutenkin kokeillut. Ei auta mikään. Täältä jos kysyy, niin sinä teet muka aina jotain väärin; et tarpeeksi kotitöitä, et huomioi tarpeeksi, haluat vain itsesi tyydyttää jne. Ihan sama, vaikka kaikista noista renkaista hyppii läpi, ei nainen muutu halukkaaksi.

Naisella on tietysti itsemäärämisoikeus siihen haluaako seksiä vai ei ja miehellä itsemäärämisoikeus on täsmälleen sama. Ongelma vain on se, että kun mies haluaa nainen vetoaa omaan oikeuteensa olla haluamatta ja unohtaa sen mielipahan joita miehelle aiheuttaa. Seurauksena tästä on miehen jatkuva syyllistäminen siitä että mies haluaa ja tässä vaiheessa on normaaliparisuhteessa enää turha puhua siitä että tee kotitöitä enemmän koska kyllä järkevä mies sen muutenkin ymmärtää. Käytännössä en näe kuin kaksi ratkaisua asiaan 1. eroatte ja mioes etsii uuden parisuhteen jossa tekee jo heti suhteen alku puolella selväksi että seksi on osa tervettä parisuhdetta. 2. Käydään keskustelu jossa vaimolle tehdään selväksi, että parisuhde ei voi jatkua jos siihen ei kuulu myös seksiä. Säälipillu ei ole kivaa, mutta toisaalta se, että yrittää haluta seksiä voi johtaa siihen että sitä alkaa haluamaankin. Lisäksi luulisi naisen tajuavan senkin että tyytyväinen mies takaa myös tyytväiselle parisuhteelle ja perhe-elämälle hyvän pohjan, joten jos ei muuta syytä ole kuin että ei huvita sekstailla niin kannattaisi harkita myös vaihtoehtoa 2.