Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen luuseri enkä sovellu työelämään
20.05.2012 |
Peruskoulun jälkeen suoritin kaksoistutkinnon, olin vuoden töissä ja jatkoin jatkoin ammattikorkeaan, amk jälkeen olen yrittänyt soveltua työelämään vaan ei se onnistu. Koulussa olen aina käynyt reippaasti ja taitoni ovatkin hyvät. Erona kuitenkin se etten voi tulla ja mennä miten haluan. Koulussahan ei joka poissaolosta noussut mekkalaa, ja monesti satuinkin nukkumaan koulun ohi. Sain kuitenkin aina erinomaisia arvosanoja, ja hommat tuli hoidettua. Ekan vuoden jaksoin työelämässä normaalisti, mutta nyt on alkanut tulla mutkia matkaan. Olen 2 kertaa nukkunut työpäiväni ohi, ja vaikka olenkin saanut kaikki hommani hoidettua niin pomo ilmoitti että seuraavan jälkeen tulee kenkää. En todellakaan tee tätä tarkoituksella, ja oletan että 7-8h yöunet riittävät mutta joskus en vain oikeasti herää herätyskelloihini. Ikinä en siis tarkoituksella ole ollut pois vaan olen saattanut nukkua 15-18h yöunet. Tiedän, aivan hurja määrä. Mikä hitto minua vaivaa? Huomenna taas työpäivä ja se ahdistaa. Töissä menee aika nopeasti ja minulla on ihan hauskaakin, mutta "pakkolähtö" ahdistaa.
Ahdistuneisuus saa minussa myös aikaan stressiä, ja teen töissä typeriä virheitä, joista esimies joutuu sitten ottamaan vastuun. Minun on vaikea keskittyä, ja vaikka olenkin työhöni enempi kuin pätevä, en silti pärjää siinä. Työ on henkisesti liian haastavaa.
Minulla tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa: hommata lapsia tai jatkaa opiskelua. Lapsia minulla ei ole ollut tarkoitus hommata, sillä minusta tuntuu utopistiselta sitoutua toiseen ihmiseen (siis mieheen) niin lopullisesti. Hänenhän sitten pitäisi elättää minut ja tuntuu hölmöltä heittäytyä toisen ihmisen varaan. Kouluun pääsen todella helposti, mutta en haluaisi jatkaa tukikitkuttelua: olis kiva ostaa viimein se oma asunto. Mutta kun en minä pysty tähän.
Äitini on kuollut, joten olkaa te minun mammoja hetki ja auttakaa! :( Mitä teen?
Kommentit (84)
vähän tältä http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1618434/elamani_on_o…
sama sukupolvi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin paljon nukuttaa, oletko käynyt lääkärissä? Esim. onko kilpirauhasarvot tms. kunnossa?
Mitä syöt, missä asut, onko sinulla ystäviä enää muutaman vuoden kuluttua, aiotko kenties alkoholisoitua tai vaikka lihoa sairaaksi? Kuka sen kaiken maksaa? Miten yhteiskuntamme toimisi, jos kaikki ihmiset eläisivät kuten sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin voisi auttaakin. tuli mieleen, etti sulla vaan oo mitään patologista, toi unen määärä ei tunnu normaalilta? moni sairaus aiheuttaa väsymystä- voisko olla masennusta? sekin voi oireilla noin. tuskin olet sen epäkelvompi työelämään kuin minäkään tai kukaan muukaan. toi väsymysasia pitäs vaan hoitaa pois. varaa siis lääkäri!
jos olisit esim hoito/kasvatusalalla, voisit helposti hankkiutua töihin, jotka eivät ala 8.00. esim koulun iltapäiväkerho-ohjaajan työaika on 11-17. tai hoitoalallal tekisit vain esim iltavuoroa jne. Onhan mahdollista ina yrittää keventää työtaakkaa esim. lyhentää työviikkoa tai työpäivää. Tietty lapselliselle se on helpompaa (ja lakisääteistäkin)
Tosiaan olen kaupallisella alalla, ja olen hyvä siinä mitä teen ja pidän siitä. Enkä usko mihinkään sairauteen, itse uskon olevani vain yksinkertaisesti laiska. Tottakai minua mietityttää kuka maksaa elämiseni, enkä haluaisi ihan sossun tuellakaan elää. Mutta kun olen ihan äärettömän huono työntekijä juuri näiden poissaolojen vuoksi. Päällisin puolin vaikutan todella pätevälle, ja siksi työhaastatteluissa tuntuukin että huijaan työnantajaa.
Tuo lyhyempi työpäivä tai lyhennetty viikko tuntuisi unelmalta, vaan ilman lapsia se on lähes mahdottomuus. Enkä kyllä varmasti selviäisi lapsista ja työstä yhtä aikaa, se on päivänselvää.
Periaatteessa voisin opettaa, mutta minulla ei ole realistista kuvaa työn vaativuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole poikkeuslupaa olla tämän yhteiskunnan vapaamatkustaja, kun olet riittävän fiksu ja tervekin. Jätä tukieurot niille, jotka eivät kykene työhön todella.
Kuulostat kyllä pahasti nykyiseltä 15-25 -vuotiaiden polvelta, jonka me itse olemme kasvattaneet, enkä ymmärrä mikä on mennyt pieleen. Onko teidät hemmoteltu ja sylitetty piloille silloin kun olisi pitänyt vaatia jotakin, panna arestiin ja näyttää risua?
Ei voi kuin haudata pään kämmeniinsä ja toivoa, että ei olisi koskaan tehnyt lapsia, jos heistä kasvaa tuollaisia kaikkeen tyytymättömiä riesoja.
täyttä totta, kun katsoo nykyisiä parikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella monella muulla ei ole. Eli turpa kiinni.
Paska Maanantai
Taasko maanantai ja sataa? Samaa rataa
viikot valuu, ruumis hiljaa hajoaa
Taasko maanantai ja sataa? Ansaan juuttuu, maahan
sortuu, syviin vesiin vajoaa.
Miksi tänne koskaan synnyin? Miksen kuollut
äidin kohtuun tai vain nukahtanut
kehtoon, lehtoon tummaan uinumaan
lohtuun kuolon keinumaan?
En ois ketään koskaan lyönyt, lupauksiaan
syönyt kukaan. Toisen kanssa sua nähnyt.
Jäänyt murhe astiaan olis, maljaan turhan
katkeraan.
Taasko maanantai ja sataa? Samaa rataa
viikot valuu, ruumis hiljaa hajoaa.
Taasko maanantai ja sataa? Nnsaan juuttuu, maahan
sortuu, syviin vesiin vajoaa.
Jäänyt ois myös kuulematta laulut tuulen,
tuntematta, nauramatta naurut suuret.
Suudelmatkin maistamatta, huulet kuumat
koskematta.
Ehkä vielä virren veisaan. Ehkä kerran
lentoon lähden. Poutasäähän päälle pilven
siivilleni leijumaan, korkealle kellumaan.
Ehkä vielä virren veisaan. Ehkä kerran
lentoon lähden. Poutasäähän päälle pilven
siivilleni kellumaan, korkealle kiljumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työn, jossa olisi hyvin vapaat työajat. Mun mieheni oli nuorempana tuollainen, että herääminen oli välillä ihan mahdotonta. Hänellä oli kovaäänisin herätyskello mitä löytyi, muttei välttämättä herännyt siihen.
Hän oli onnekseen sellaisessa työssä ja työpaikassa, ettei se haitannut suuremmin. Hän teki töitään intohimoisesti ja saattoi painaa tarvittaessa vuorokauden ympäri töitä ilman erillistä korvausta, jos tuli joku kiireinen homma. Pomonsa katsoi aamunukkumisia ilmeisesti vähän läpi sormien, kun muuten asenne kohdallaan ja työt tulivat tehdyksi. Samassa paikassa oli myöhemmin aika monta muutakin, jotka tekivät töitä ihan mihin vuorokaudenaikaan sattuu. Iän myötä herääminen ei onneksi enää ole miehelle niin hankalaa, joten nyt saa itsensä tarvittaessa ajoissa ylös.
Toinen ongelma on stressaaminen virheistäsi. Siinä sinun täytyy vaan kovettaa itsesi, virheitä sattuu kaikille ja varsinkin uusille. Fiksu pomo tietää tämän ja osaa rohkaista. Väärän tyyppinen saa taas virheet tuntumaan entistä isommilta ja kasvattaa stressiä: Tosin tämä jälkimmäinen tyyppi saattaa pakottaa oppimaan nopeammin "kovettumaan".
Eiköhän sinustakin ole työelämään ihan hyvin, kun pääset liiasta hermoilusta. Mutta jos olet ihan toivoton tuon heräilyn kanssa, suosittelen etsimään työn, jossa voi itse vaikuttaa työaikoihinsa paljon.
ja itseeni olen mennytkin koska asian tiedostan enkä todellakaan oleta että minulla on mitään vapaalippua. Painan kyllä myös niitä töitä vaikka 10 tuntia putkeen, mutta se aamulla lähteminen on minulle todella vaikeaa. Tai ei se lähteminen vaan se herääminen. Toisekseen tämän hetkinen esimieheni- no kyllä hän antaa vinkkejä, hän tukee ja opastaa. Opin hitaasti, mutta kun opin jotain teen sitä intohimolla. Nykyinen esimieheni ei alussa oikein antanut aikaa sisäistää asioita. Esimerkiksi ekana työpäivänä esitteli toimiston, kertoi hieman yrityksestä ja seuraavaksi istuinkin jo työpöytäni takana. Joo, toki mulla on koulutus mutta esimies tuntuu odottavan että olen suoraa ammattilainen vaikka mulla ei ole varsinaista työkokemusta juuri tästä työstä (hän myös sen tietää). Ärsyttävää kun niitä virheitä ei sallita, jokaisesta pienestäkin seuraa puhuttelu. Nyt jo melkein tuntuu että minusta halutaan eroon.
Ja tämä homma on minun sukupolveni ongelma, ei siitä mihinkään pääse. Siitä saamme syyttää kasvatustamme, en vaan osaa sanoa että mikä siinä on mennyt vikaan. Mutta kyllä sen eron huomaa.
Toki vapaat työajat olis kivat mut ei sekään onnistu. Olen kyllä työnantajalle uskollinen, voin joustaa, en ole vaatimassa lomia päivän varoitusajalla ja en sairastele. Mutta eihän se riitä. Työelämä tuntuu vain liian vaativalle. Minä tarvitsisin vieläkin sitä oman äitin apua et hän tulis aamulla kiskoon mut ylös sängystä ja sanois mitä pitää tehdä.
Minulla heräsi erikoinen ajatus: minulla on ollut aina äiti käskemässä. Onko hän käskenyt liikaa? Enkö osaa toimia itsenäisesti? Välillä kun tuntuu että kaipaan jotakuta herättämään minut aamulla, käskemään pesemään hampaat ja syömään aamupalaa. On käsketty lähtemään ettei myöhästy, käsketty siivoamaan se huone, käsketty tekemään läksyt ja tehtävät, käsketty käymääön kaupassa.. nyt kun ei ole ketään käskemässä en saa mitään tehtyä.
Henkilökohtainen elämäni nimittäin on juurikin tätä tekemättömyyttä. En minä tiedä, mutta en minä aikuinen vielä ole. Iso lapsi..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rehellistä vuodatusta ap.
Ymmärrän sua aika hyvin. Mun mies nukkuu aina jos annan niin vaikka yhteen päivällä. Hänellä on sellainen työ että on muutamana päivänä viikossa töissä ja on ihan koko päiväinentyö eli täysiä tunteja tekee. On myös reissutyössä ja tuolloin tunnit tulee täyteen kolmen päivän matkalla helposti.
Toisaaltaan se lapsen tekokin vois auttaa. Silloin rytmi muuttuu väkisinkin. Huomaisit itsessäsi varmaan piirteitä omasta äidistäsi :) niin siinä käy vaikka kuinka yrittää välttää :)
Kyllä sun kannattaa hakea toista työpaikkaa joka sopii sulle paremmin. Mikä se sitten voisi olla sitä en tiedä...
diagnoosia vaan on vaikea saada:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4
Nykyinen työelämä on mätä koska se vaatii kaikilta puristautumista samaan muottiin ja heikkoja hetkiä ei sallita. Kuitenkin vain pieni osa ihmisistä kykenee painamaan koko ajan samaa tahtia.
Olen itse samanlainen kuin ap. Tosin minulla on myös fyysisiä sairauksia. Jos koen, että työssä painostetaan minua, sairastun heti fyysisesti. Uskon, että ap:lläkin väsymys on psykosomaattista, henkistä kuormitusta joka purkautuu nukkumisena, "nollautumisena". Esim. itselläni vain toisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen jo aiheuttaa kovaa stressiä, koska olen ujohko. Ennen kaltaisilleni ihmisille oli enemmän yksin tehtäviä, yksinkertaisia suorittavia töitä, nyt niitä ei enää ole. Joka paikassa pitäisi olla kamalan sosiaalinen, vaikka kaikki eivät ole sellaisia, eikä se ole mikään vika!
Koska ap on kaupallisella alalla, hän voisi ehkä perustaa oman yrityksen? Silloin voi päättää työajat itse. Itse olen myös ollut freelancer, mutta töitä ei oikein tahdo riittää tällä alalla.
rehellistä vuodatusta ap.
Ymmärrän sua aika hyvin. Mun mies nukkuu aina jos annan niin vaikka yhteen päivällä. Hänellä on sellainen työ että on muutamana päivänä viikossa töissä ja on ihan koko päiväinentyö eli täysiä tunteja tekee. On myös reissutyössä ja tuolloin tunnit tulee täyteen kolmen päivän matkalla helposti.Toisaaltaan se lapsen tekokin vois auttaa. Silloin rytmi muuttuu väkisinkin. Huomaisit itsessäsi varmaan piirteitä omasta äidistäsi :) niin siinä käy vaikka kuinka yrittää välttää :)
Kyllä sun kannattaa hakea toista työpaikkaa joka sopii sulle paremmin. Mikä se sitten voisi olla sitä en tiedä...
Toki lapsi voisi auttaa. Mutta mitäs jos se ei autakkaan? Kuka lapsesta sitten huolehtii? Lastenkoti? En minä halua lapselleni sellaista kohtaloa. En minä ole vielä valmis huolehtimaan toisesta ihmisestä, kun en edes yksin selviä. Eniten stressaa se että seuraavasta virheestä peli on poikki. Eli jos nukun pommiin niin saan potkut. Kuukauden irtisanomisajalla se ei kauheasti lämmitä. Ja tiedämme varmasti kaikki että tämä tulee tapahtumaan. Vaikka tosiaan kaikki hommani olen saanut hoidetuksu ja olen nykyään työpaikkani parhaita työntekijöitä. Ymmärrän silti miksi pomoni haluaa minusta eroon: en ole luotettava. Jopa minulle joka aamu on pelottava: pääsenkö aamulla ajoissa töihin?
En haluaisi olla pomolleni tai työkavereilleni vaivaksi vaan valitettavasti minä olen. Ja yritän työskennellä parhaani mukaan sen eteen etten olisi. Olisin varmaan hyvä rekkakuski?
Väsymyksen taustalla voi tosiaan olla ihan fyysinen, hoidettavissa oleva syy.
Toisekseen, vaikutat tyytymättömältä itseesi ja elämääsi. Voisitko ajatella terapiaan hakeutumista?
Tsemppiä, ap! Et ole luuseri, vaan rehellinen.
Sinun kannattaa miettiä alan vaihtoa, iltavuoroon vanhusten kanssa? Olet kuitenkin sosiaalinen.
Alue: Aihe vapaa
Alat vaikka jälleenmyyjäksi tms., niin voit itse valita asiakastapaamisten ajat ja muutenkin tulee motivaatiota tehdä hommia, kun elanto on siitä kiinni.