Lue keskustelun säännöt.
Miksi teidän perhe ei ole tukiperhe?
18.05.2012 |
Täällä kauhistellaan keskusteluissa ihan aiheellisesti näitä ajankohtaisia perhetragedioita ja huudetaan, taas ehkä ihan aiheellisesti, miksei lastensuojelu ole toiminut tehokkaammin.
Mikset sinä tai sinun perheesi osallistu lastensuojelutyöhön? Vapaaehtoiseksi tukiperheeksi voi ryhtyä, jos omat asiat ovat kunnossa. Miksei teillä jo ole tukilasta?
Kommentit (135)
on 4 "vierasta" lasta 5 päivänä viikossa n.10h päivässä. Mielestäni omat lapseni tarvitsevat myös jakamatonta aikaani ja itsekkin haluan rauhoittaa viikonloput vain meidän perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silti meillä on tukilapsi.
Tuo ei ole syy. Se on tekosyy.
mielestäni kaikista tärkein tehtäväni on pitää huolta omista lapsisani ja heidän hyvinvoinnistaan. Vaikka se olisi teistä kuinka itsekästä tahansa!
t. edellinen pph
mielestäni kaikista tärkein tehtäväni on pitää huolta omista lapsisani ja heidän hyvinvoinnistaan. Vaikka se olisi teistä kuinka itsekästä tahansa!
t. edellinen pph
kerennytkin jo toinen pph. väliin. Olen siis se joka ei halua olla tukiperhe.
Eikä ole mikään teko syy vaan ihan oikea syy!
Ihmisillä on kauheasti sanottavaa nyt, kun kauheuksia voi taas lukea lehdistä. Kun kysytään, mitä he aikovat tehdä asialle, he eivät mitenkään voi auttaa ketään, koska "pyhittävät" viikonloput omalle perheelleen.
Tottakai pyhitän KAIKEN mahdollisen aikani omalle perheelle, miksi lähteä merta edemmäs kalaan?, en toivoisi meidän perheestä tuettavaa perhettä! Perheessämme on 6 ihanaa lasta ja rakastavat aviopuolisot, hoidamme kodinulkopuoliset ansiotyöt ja maatilamme. Lapset ovat saaneet olla vähintään 3-vuotiaiksi kotona äidin kanssa. Miksi pitäisi alkaa hötkyilemään milloin minkäkin "pelastakaa se ja se" asian perään. Tärkeintä on lähipiirissä välittäminen ja huolehtiminen: oma perhe, isovanhemmat/lähisuku ja ystävät; jos vielä kaiken tuon jälkeen on rahkeita niin mikä ettei. Minulla ei ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman perheen kanssa. Kaksi työssä käyvää vanhempaa ja 3 lasta. Eikö se lähde siitä että ensin huolehditaan oman perheen hyvinvoinnista ja sitten katsotaan että riittäiskö aikaa muille? Valitettava tosiasia on että ihan kaikkeen ei voi revetä ja mielestäni on yhteiskunnan vastuulla sitten huolehtia niistä lapsista joiden oma perhe siihen ei kykene!
KUKA on se yhteiskunta?
Sinä ja minä olemme se yhteiskunta. Tukiperhetyö on vapaaehtoistyötä. Miten yhteiskunta tekee sitä, jos vapaaehtoisia ei ole?
Ajan tässä nyt vain takaa sitä, että on _ihan turha_ huudella, että jonkun pitää tehdä jotain, jos jokainen itse sanoo, että en minä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tissuttelemme todennäköisesti liikaa. Tuettavat lapset tulevat hankalista oloista ja heidän aikana ei kyllä voisi ottaa yhtään tölkkiä esille.
Keskustelemme asiasta aikajoin ja kenties joskus olemme valmiit muuttamaan elämäntajojamme suuremman edessä.
Mitä se kertoo yhteiskunnasta jos vastuu sysätään muille perheille ja heillä on ne omat lapset huollettavana jotka totta kai menevät kaiken muun edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huudella sen perään ettei yhteiskunta ja sosiaalitantat välitä lasten pahoinvoinnista enkä silti aio itse alkaa miksikään sijaisperheeksi. Yritän selviytyä kunnailla omasta työstä ja perheestä. Minä tiedän omat resurssit! Kiva ap jos ulla riitää aikaa, voimia ja jaksamista nosta vaan itsesi jalustalle ei kiinnosta minua!
asunto on sen verran pieni, ettei ole järkevää ottaa tänne eteiseen patjalle nukkumaan lapsia.
omat lapseni eivät halua tänne ns. vieraita lapsia eivätkä halua tutustua "uusiin kavereihin"
olen isoääninen, nopeatempoinen, omat ovat tottuneet omaan äitiin, mutta vieraalla lapsella voisi olla järkyttävää kun hermostun nopeasti jostain ulospäin mitättömästä asiasta. ulkopuoliset luulevat, että suuttumukseni johtaa vakavaan rajuun hakkaamiseen. siis "täsähdän" siihen malliin, että se tietämättömän korviin ja silmiin kuulostaa että kohta "lätty lätisee".
olen totaali-yh ja toivon saavani edes kerran viikossa vapaata omista lapsistani, silloin ei oikein jaksa toisten lapsia
meistä on edell. paikkakunnalla tehty useita, - tarkoitan MONTA - lastens.ilmoiusta ja niiden mukaan olen psykoottinen ja sekoamassa, väkivaltainen, väsynyt, uupunut, kuormittunut, eikä minulla ole lapsilleni avoimia välejä eikä hyvää vuorovaikutussuhdetta.
en pysty todistamaan väittämiä vääräksi edes sen sihteen, etten hakkaa lapsiani, koska siinä vaiheessa kun omia lapsiani haastatellaan tästä aiheesta, he menevät lukkoon eivätkä puhu mitään, koska eivät luota satasella muihin aikuisiin (ns. turvattomat lapset luottavat kaikkii aikuisiin, mutta tässä tapauksessa ei katsotaan, että lapsilla on luottamuksllinen suhde omiin vanhempiin eli olisivat päinvastaisesti ns. turvallisesti olevia lapsia..)
minua ei huolittaisi tukiperheeksi
En halua siihen sossuprojektiin edes pöydän tältä puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välttämättä mitenkään ongelmaisia, vaan usein yksinhuoltajien lapsia, joilla on pieni tukiverkko.
Kävin itse MLL:n tukihenkilökoulutuksen, sen jälkeen halusimme tukiperheeksi ja paikallinen sossu kävi tarkistuskäynnillä perheessämme. Omat lapset ovat ok, kotimme on 180 neliötä ja olemme työssäkäyviä ja tasaisesti eläviä ihmisiä. Lapsemme eivät harrasta esim mitään joukkuepelejä, jotka veisivät paljon perheen aikaa. Olemme muutenkin yleensä kotona viikonloppuisin, joten pari tukilasta ei haittaa menoa juurikaan.
Saimme tosi nopeasti nämä tukilapset, kivat sisarukset, joihin oli helppo kiintyä. He ovat fiksuja, rauhallisia ja todella hyvin käyttäytyviä lapsia. (Kauhuksemme totesimme, että omat lapsemme häviävät viis-nolla kaikki vertailut, mutta yksilöitähän lapset ovat..)
Joten ei ole mitään faktaa, että tukilapset olisivat erityisen ongelmaisia, he voivat olla aivan minkälaisia tahansa.
Vaikka kokopäivätyössä käyvinä viikonloput ovat meille tärkeä henkireikä, niin näiden lasten tulo viikonlopuksi on aina meille iloinen tapahtuma.
Suosittelen siis teille kaikille, joilla on mahdollisuus ottaa tukilapsia!
Miksei missään ole kehitetty semmoista tukimuotoa, että välitettäisiin tukiverkottomien ja vähän kovilla olevien, mutta kuitenkin normaalien ja hyväksi tarkastettujen perheiden tietoja toisilleen, niin että yhtenä viikonloppuna kuussa kumpikin perhe pitäisi sovitusti luonaan kaikkia lapsia ja yhtenä viikonloppuna kumpikin perhe saisi kokonaan lapsivapaan viikonlopun? Homma olisi organisoitu niin, että se toimii tasapuolisesti. Voitaisiin myös välittää erityislapsia semmoisiin perheisiin päittäin, missä kyseisestä erityisen tuen tarpeesta on jo omaa kokemusta.
Tekisi aivan varmasti ihmeitä jaksamiselle monessakin perheessä ja jaksaisi ehkä jotenkuten selvitä siitä viikonlopusta tuplalapsillakin, kun tietäisi että pääsee mahdollisesti seuraavana viikonloppuna hengähtämään ja voi vaikka halutessaan nukkua putkeen koko viikonlopun. Joka kuukausi.
Ainakin mun tietämistäni työssäkäyvistä lapsiperheistä melkein KAIKKI ovat aika rajoilla jaksamisen kanssa. Siis pärjäävät kyllä, mutta mihinkään ylimääräiseen ei olisi oikein voimia tai aikaakaan, sinnillä ja organisoinnilla arkihärdellin saa pidettyä kasassa ja hoidettua lapsensa kunnialla mutta jos tulee mitään extraa, olisivat vähän ajan kuluttua varmasti ihan loppu. Itseasiassa tämä koskee melkein kaikkia tietämiäni kokopäivätyössä käyviä ihmisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytäisit kyllä kutsumuksen välittää niistä kaikkein huono-osaisimmistakin. :(
Olen yh.
Olen töissä lapsien parissa ja kotonakin lapsia. Ne muutamat vapaahetket, joita minulla on tarvitsen ihan oman itseni lataamiseen, jotta jaksan tukea töissä vanhempia ja lapsia ja kasvattaa omiani.
Lisäksi velvollisuuksia on sairaasta äidistäni, jonka luona täytyy käväistä sekä aamuisin, että iltaisin. Aikaa näihin "käväisyihin" menee päivittäin 1h-3h. Viikonloppuisin kumpanakin päivänä 3-5h.
Vastuullinen aikuinen tiedostaa rajansa jaksamisensa ja pitää siitä huolta eikä lähde johonkin idealistiseen kutsumusauttamiseen.
Me on harkittu, tällä hetkellä syitä joiden perusteella ei olla tukiperhe on mm. nämä: puoliso viikot toisella paikkakunnalla opiskelemassa, kolmas lapsi tulossa ts elämäntilanne ei ole vakaa ja nykyisillä lapsilla tuleviin muutoksiin (vauva, muutto) sopeutumista muutenkin.
Kun joskus asutaan samalla paikkakunnalla koko perhe eikä muitakaan isoja muutoksia ole suunnitteilla, on aika harkita uudestaan. Nyt ei riittäisi voimavarat, ja se on parempi myöntää kuin lähteä haihattelemaan.
se on riittävä osallistuminen lastensuojelutyöhön. Kodin haluan pitää kotina enkä työkenttänä.
Meidän aika menee omien lasten kanssa:) Jokainen heistäkin tarvitsee omaa aikaa vanhemman kanssa ja aikuista kuuntelijaksi. Lisäksi vapaa-aika menee lasten harrastuksissa ja perheen yhteisissä reisuissa/puuhissa.
Meillä sopivasti siis aikaa ja rahaa omille lapsille, mutta lisälapset vähentäisivät tätä. Siinä syy.
Minua alkoi kiinnostaa tukiperheenä toimiminen siinä vaiheessa kun nuorin omista lapsista täytti neljä, sain miehenikin kiinnostumaan asiasta. Täytimme hakemukset ja toimistolta tulikin soitto, kävimme mukavassa palaverissa Pelastakaa lapset ry:n toimistolla ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Sosiaalityöntekijä sanoi pitävänsä meitä ihanteellisena tukiperheenä ja kyseli mahdollisuuksiamme myös erityistukiperheeksi. Asumme maaseudulla rauhallisella alueella isossa talossa.
No, sitten tuli aika jolloin hänen piti tulla tutustumaan perheeseemme meille kotiin. Kyseessä oli perjantai-iltapäivä ja tulin töistä samalla oven avauksella hänen kanssaan, olimme kaikki sairastelleet viikon verran enkä ollut ehtinyt ja jaksanut siivota sosiaalitädin käyntiä varten. Ajattelin ettei hän tullut siisteystarkastusta pitämään..
Kahvittelimme, juttelimme mukavia, lapset käyttäytyivät hienosti jne. Parin päivän päästä sosiaalityöntekijä soitti, ja kertoi, että meillä oli hänen mielestään ihana perhe, rakastava ja lasta arvostava, kiireetön ilmapiiri. MUTTA. Meidän siisteystasomme ei kuulemma vakuuttanut häntä. (Olin kyllä kertonut sairastelusta, eikä meillä oikeasti likaista ollut, sekaista vain). Erittäin hienotunteisin ja ystävällisin sanankääntein tämä ihminen antoi ymmärtää, että sekainen koti teki meistä liian boheemeja tukiperheeksi. Ja siihen se meidän tukiperheura ihan oikeasti kaatui.
Suurin osa varmaan mutenkin puunaa paikat tällaista käyntiä varten, mutta muistakaapa tosiaan tehdä se huolella jos teillä eivät paikat muuten pysy erinomaisen siistinä.
että siksi kun omat asiat eivät ole kunnossa.
Mitä se oikein kertoo ja kertooko tästä yhteiskunnasta ylipäänsä vai vain tällä palstalla keskustelevista?
kaksi as- lasta joista toisellaon lisäksi adhd. lisäksi meillä on kaksi murkkua, joilla molemmilla on oppimisvaikeuksia, ja 1v "vauva".
Olen joskus harkinnut tukiperheeksi ryhtymistä, tai mahdollisesti sijaisperheeksi ryhtymistä. Mutta näiden elämän realiteettien edessä on pakko tunnustaa- meillä ei ole rahkeita. Ei ainakaan toistaiseksi.
Sitten meille synyi aistihäiriöinen lapsi, jonka kanssa arjen pikku jutut vaatii vähän tavallista enemmän vaivannäköä. Mutta ajattelin, että okei, mikään sijoitettu lapsi ei tähän nyt sovi, mutta kasvaahan tuo oma haasteellinen lapsi, niin katsotaan sitten, kun se on isompi.
Nyt lapsi on jo koululainen ja huomattavasti helpompi kuin pienenä. Mutta nytpä mulle sitten pamahti reuma niveliin. Oman pienimmän hoitaminen on turvottanut niveliä, kun tarvii vielä kannella sitä. Ja isompien liikuntakasvatus ja liikkuminen on vähentynyt, kun en pysty lähtemään kävelylle tai pyöräilemään heidän kanssaan.
Näyttää siis siltä, että ainakin tuon tyyppinen vapaaehtoistyö ei meille tule soveltumaan. Mun vapaaehtoistyöksi on langennut se, että olen alkanut järjestämään luokille kevätretkiä. Kahtena vuonna oon sitä tehnyt, vastaanotto on ollut ilahtunutta. Tarkoitus on laajentaa toimintaa sillä saralla.