Opiskelen sairaanhoitajaksi ja VIHAAN tätä! Ei sovellu kyllä meikäläiselle ollenkaan

On tämä hirveää kun ei tiedä mikä olisi viisainta...ap

Ei tunnu ajatuksena kovinkaan kivalta, että potilaita hoitaa ihminen, jota ei kiinnosta pätkääkään.

Jos et ole hoitajatyyppiä, niin olisitko kuitenkin asiakaspalvelija. Valmiina sairaanhoitajana voisit päästä monenlaiseen työhön, joka ei ole varsinaista hoitamista.

Ja tämän muuten kirjoitti ammatinvalintapsylogi kun joku ehdotti työkkäriin menoa menoa...

nimenomaan sen vuoksi etten halua yhdenkään potilaan kärsivän sen takia etten mä tiedä mitä pitäisi tehdä elämälläni..tunnen kyllä empatiaa potilaita kohtaan ja hoidan kunnioittavasti mutta en mä tätä kyllä halua tehdä loppuikääni..ap

Eli et mielestäsi sovi lainkaan ihmisten pariin, niinkö? Onko sulla sosiaalista jännittämistä?

Sairaanhoitajan työ on mukavaa vain jos siitä oikeasti pitää, kuten joku tuolla sanoikin. Vihaisin itsekin olla jossakin terveyskeskuksen vuodeosastolla tai kotisairaanhoidossa, en kerta kaikkiaan jaksaisi. Mutta jos työ on tehoilla, yliopistosairaalan päivystyksessä ja työyhteisö terve ja älyllinen, nautin hommasta.



Täytyy myös olla niin paljon resursseja, että työnsä jäljen voi allekirjoittaa. En siksi mene ikinä perusterveydenhuollon hommiin. sh -97

KELA:ssa, vakuutusyhtiössä? Onhan niitä vaihtoehtoja.

Hoitajasta on sitten hyvä jatkaa vaikka miksi jos haluat.

--30 v sairaanhoitajan työtä tehnyt, enkä voi suositella. Työ mukavaa, mutta palkkaus surkeaa.

Keittiöhommia - kondiittori tai kylmäkkö?

Atk-teknikko?

Myyjä?

Oletko tarkka numeroihminen - kirjanpitäjä?

yritä hakeutua johonkin sellaseen, missä et ole varsinaisesti hoitotyössä esim. osastosihteeriksi.

Paha vain että osastonsihteerin koulutus on ihan oma koulutuksensa, eikä sillä ole mitään tekemistä hoitajan koulutuksen kanssa.

Jos sinusta tuntuu, ettet kertakaikkiaan halua tehdä hoitajan työtä niin lopeta koulu. Mutta toisaalta sairaanhoitajia työskentelee hyvin monenlaisissa tehtävissä ja ehkä voisit jostain löytää oman paikkasi.

Esimerkiksi leikkaussalin instrumenttihoitajana ei tarvitse juurikaan kommunikoida potilaiden kanssa. Tai vaikkapa poliklinikoiden hoitajat tekevät hyvin erityyppistä työtä kuin vuodeosastoilla. Enkä nyt tarkoita päivystystä, vaan ajanvarauspoliklinikoita ja esim. diabeteshoitajan työtä.

Se ei ole sinulle tarkoitettu, koska et saa siitä irti mitään...nyt lopetat sen ja pohdit sitä, mitä OIKEASTI tykkäät tehdä? Älä hukkaa aikaa tuohon sen enempää. Itse tein samoin, lopetin hoitolinjan reilun puolen vuoden jälkeen.

itse olen alan vaihtaja ja opiskellut vasta vuoden. harjoittelut on ollu yhtä kärsimystä. vaikea tottua siihen,ettei minua arvosteta ja opiskelijaa muutenkin pidetään lähinnä haittana. en taida jaksaa jatkaa minäkään..

ja hukkaan sitten meni nekin vuodet jos nyt lopetan.

Mulla on haaveita ja tiettyjä juttuja joita haluaisin tehdä OIKEASTI,mutta ne ei ole realistisia siinä mielessä että pitäisi sitä rahaakin saada säännöllisesti.

En kyllä ihan oikeasti tiedä mitä mä teen :(



ap

Sinnittelin loppuun asti ja otin kesätyön sillä ajatuksella, että vaihdan viimeistään vuoden kuluttua. Toisin kävi. Sairaanhoitajana oleminen olikin ihan erilaista kuin olla opiskelijana eli nautin työstäni. Tosin olen töissä sydänvalvonnassa, missä on paljon tekniikkaa. Opiskeluaikana sai vilkaista, että tällaista on olemassa, töitä ei saanut tehdä. Siksi en silloin aikanaan keksinyt mitään, mikä hoitotyössä olisi kivaa. Minulle se on tätä tekniikkaa.

En yhtään tiedä mitä nyt oikein. Minulla on ollut ihanat harjoittelupaikat ja opettajat ym. Lähinnä ahdistaa vastuu. Kyllähän kaikessa työssä on omat vastuut ja velvollisuudet, esim. sähkö/raksatyöntekijöidenkin virheet voivat olla vaarallisia. Silti minulle ei varmaan käy tämä.

Ei tuntunut omalta, harjoittelut vitutti. Oikeasti olisin halunnut tehdä käsityöjuttuja, mutta tuskin niillä olis ittensä elättänyt. Sinnittelin kuitenkin koulun loppuun ja tein sitten heti opintojen jälkeen kolme lasta putkeen ja olin kotona 6,5v. Kun sitten pääsin työelämään kotivuosien jälkeen niin kyllä tämä hoitoala sittenkin ihan mukavalta tuntuu.

Itseäni hakeminen jännittää, hoitoala vaativa ja mietin paljon on kehittynyt kun olen ollut poissa..

Itsekin sinnittelin sh-tutkinnon läpi, päästäkseni oppimaan psykiatriaa. Hoitaminen/hoivaaminen (somaattinen) ei todellakaan ole minua varten. Harjoittelut olivat yhtä tuskaa. Polku on vain käytävä läpi, jos aikoo psykiatrista hoitotyötä tehdä. Hyötyähän somatiikan osaamisesta silti kiistatta on, en minä sillä...

Opiskelin aikanaan loppuun, vaikka alusta asti tuntui tuskaiselta. Tykkäsin viimeisen vuoden suuntaavista opinnoista ja opinnäytetyön kirjoittamisesta! :O



Menin sitten yliopistoon, hoitoalalta ainoastaan pätkittäisiä kesätöitä ym. Työpaikoilla näin uupuneita ihmisiä. Nyt näyttää, että ei tämä "akateemisuuskaan" tuo onnea ja työnäkymät heikot, palkkaus todellisuudessa humanisteilla paljon huonompi kuin Akavan hienoissa vähimmäispalkkasuositustaulukoissa...



Melkein haluaisin palata hoitsuksi, olisi selkeä rooli ja tekisi käytönnön työtä sanojen pyörittelyn ja projektivisioiden sijaan. Ja nyt suhtaudun realistisemmin, tiedän että työolot on huonot, en odotakaan parempaa. Mutta ei mua taida kukaan ottaa kun työkokemusta on niin vähän ja opinnoistakin on aikaa.

Itsellä oli samat fiilikset opiskellessa, pakotin itseni jatkamaan. Nyt oon välillä ollut pätkätöissä, ei ole mun alani. Hyvin paljon ahdistaa. Kamalat työyhteisöt, kiire ym. Ja Vastuu! Ei vaan sovi mulle. Mieti tarkkaan. Älä ajattele vuosia joita olet käynyt koulua, vaan sitä mitä vielä voit ja oikeesti haluat tehdä. Mee vaikka kassalle kauppaan hetkeksi ja mieti. Mutta itse en suosittele jatkamaan..