Satutko muistamaan minut ja pitkän vuodatukseni miesystävästäni, josta sitten erosin?

Mies on todennäköisesti mennyt aina vaimonsa luokse viettämään normaalia perhe-elämää. Myös tuon viimeisimmän kerran jälkeen. Hän on suurin kärsijä, jos saa miehen kiinni pettämisestä.

Ap kirjoitti, että yrittää olla ajattelematta vaimoa. Hänhän on se "tyttöystävä", jota on kohdeltu kaltoin. Jopa jo muutaman kuukauden ajan.

Vaimo on todennäköisesti lähisuhdeväkivallan uhri, joka tarvitsee yllykkeen avioeroon.



Jos mies uhkaa tyttöystävääkin väkivallalla ja jopa raiskaa, kyllä vaimokin on varmasti saanut väkivallasta osansa.

Vaimo on todennäköisesti lähisuhdeväkivallan uhri, joka tarvitsee yllykkeen avioeroon. Jos mies uhkaa tyttöystävääkin väkivallalla ja jopa raiskaa, kyllä vaimokin on varmasti saanut väkivallasta osansa.

saatetaan elää ihan tavallista, latteaa arkea. Ihmeellisiä asioita on selvinnyt naisille, jotka ovat luulleet elävänsä hyvää, tasapainoista perhe-elämää. Ei tapauksessa kai väkivallalla uhkailtu tai sitä käytetty?

voisi tässä yksinkertaisesti todeta. Siinä käy pienelle tytölle huonosti, kun ei osaa isojen poikien leikkien sääntöjä. Ken leikkin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Vaimo on todennäköisesti lähisuhdeväkivallan uhri, joka tarvitsee yllykkeen avioeroon.

Jos mies uhkaa tyttöystävääkin väkivallalla ja jopa raiskaa, kyllä vaimokin on varmasti saanut väkivallasta osansa.

siinäkin kun hän esittelee tyttöystäviään kavereilleen ja työkavereilleen, aivan kuin se olisi normaalia, hyväksyttyä toimintaa...

Ei pidä lähteä herrojen kanssa marjaan, voisi tässä yksinkertaisesti todeta. Siinä käy pienelle tytölle huonosti, kun ei osaa isojen poikien leikkien sääntöjä. Ken leikkin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Ei naiivin ja sinisilmäisen perhetytön kannata leikkiä fiksumpaa kuin on. Sulle sopii ap paremmin ne ikäisesi, kiltit pojat, joiden kanssa ennen tätä miestä seurustelitkin.

Vaimo on todennäköisesti lähisuhdeväkivallan uhri, joka tarvitsee yllykkeen avioeroon. Jos mies uhkaa tyttöystävääkin väkivallalla ja jopa raiskaa, kyllä vaimokin on varmasti saanut väkivallasta osansa.

siinäkin kun hän esittelee tyttöystäviään kavereilleen ja työkavereilleen, aivan kuin se olisi normaalia, hyväksyttyä toimintaa...

Ei pidä lähteä herrojen kanssa marjaan, voisi tässä yksinkertaisesti todeta. Siinä käy pienelle tytölle huonosti, kun ei osaa isojen poikien leikkien sääntöjä. Ken leikkin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Että sen pitää olla tuollainen vanhempi mies, joka tietää mitä haluaa ja ottaa sen.

Asia nyt vain on niin, että mies on siksi valinnut tuollaisen tyttösen, koska tyttöä hän saa pyöriteltyä noin pyörryksiin. Aikuinen nainen näkisi jo kaukaa mikä mies on miehiään.

Kyllä ap:kin sitten nelikymppisenä on sen verran kokenut, että tunnistaa tuollaisen pelimiehen jo kilometrin päästä. Mutta tuo oli hyvin sanottu (jo moneen kertaan), että nyt kannattaisi pysytellä niissä oman ikäluokan miehissä, niin olisitte keskenänne samalla tasolla.

Ainoastaan tästä olen täysin eri mieltä:

"Oletusarvona tällaisissa suhteissa kai aina kuitenkin on, että kyse on kahdesta vapaasta ihmisestä. Miten tuollaisessa tilanteessa pitäisi edes toimia? Parin tapaamis- ja sekstailukerran jälkeen pitäisi "ihan vaan varmuuden vuoksi" kysäistä, että btw, oletko muuten parisuhteessa ja onko sulla lapsia? Eikö se ole jotenkin omituista? Vainoharhaista jopa?!"

...ja olen sitä aikaisemminkin kommentoinut. Jos mies on kaikin tavoin totaalisen hurmaava, kuvitteleeko nainen että mies on säästellyt koko ikänsä (35-v)itseään tälle naiselle? Eikö heti alkajaisiksi voi neutraalisti tiedustella, onko edellisestä suhteesta pitkäkin aika... tai miten noin hyvännäköinen mies on vapaalla tms.? Ei asiallisesta kysymyksestä voi loukkaantua.

Mutta jos halutaan leijua itseimartelun itsepetoksisessa pilvessä, niin mitäpä sitä pilaamaan mahdollisilla ikävillä, taustalla häämöttävillä realiteeteilla...

...

Monet 35-40 vuotiaat tuttavapiirini hurmaavat sinkkumiehet alkavat vasta tässä iässä, neljääkymppiä lähestyessään, oikeasti vakiintua ja etsiä itselleen sitä loppuelämänsä kumppania. Aiemmat vuodet on käytetty esim. aktiiviseen opiskeluun, työntekoon ja matkusteluun. Siksi ap:n tarina ei ole mielestäni mitenkään kummallinen. Eihän kaikki "hyvät miehet" mene heti naimisiin ensimmäisen ihastuksen astuttua kuvioihin ja ala välittömästi perustamaan perhettä; tuohan on aivan kiero stereotypia!

mutta voi olettaa, että tämänikäisellä on ollut jo suhde/suhteita. Minua ainakin kiinnostaisi tietää, miksi 35+ henkilö ei (enää) ole suhteessa. Vai onko liian epäseksikästä tai epäromanttista kysyä asiaa? Lisäksi Ap oli tapaillut miestä kolme kuukautta ilman että mies oli päästänyt häntä kotiinsa, ilman että ap tässäkään vaiheessa kysyi asiasta. Ei tuollainen vakuuta ainakaan minua siitä, että mies olisi kovin avoin sinkku tai nainen kovin kiinnostunut toisen syvällisemmästä tuntemisesta.

En tiedä, pitäisikö lähtökohtaisesti epäillä toisen tarkoitusperiä, mutta tietynlainen itsesuojelukaan ei liene pahasta?

Jos sua kiinnostaa tietää seurustelusuhteesi parisuhdehistoria jo ensimmäisillä treffeillä, that's fine. Itse en sellainen ole, ajattelen lähinnä että kaikilla normaalia elämää eläneillä +30-vuotiailla on jonkinlainen parisuhdehistoria ja jos henkilö itse ei osoita haluja puhua siitä, en ala tonkimalla tonkimaan kompostia.

Minusta se olisi uteliasta, noloa, ehkä jopa röyhkeää, monet miehet & miksei naisetkin voivat kokea sen ahdistavana merkkinä liiallisesta omistushaluisuudesta. En välttämättä tahtoisi ottaa riskiä, että yhteinen romanttinen hetki karahtaa kiville kun aletaan puhua mahdollisista kipeitäkin asioita sisältävistä ex-suhteista.

Aphan oli treffannut miestä vasta muutaman kuukauden ajan: itse en ikinä ole alle puolivuotta kestäneissä jutuissa alkanut udella miehen naishistoriaa saati kertonut omasta mieshistoriastanikaan. Nykyiselle aviomiehellenikään en ole kertonut ihan kaikkea epäoleellista menneisyydestäni enkä usko miehenikään kaikkia pieniä yksityiskohtia minulle kertoneen. Ja hyvä niin. Ei ihan kaikkea tarvitsekaan tietää.

Mutta ei meidän suhde kaverisuhde ollut, vaan enemmän, emmekä olleet esimerkiksi antaneet lupaa tapailla muitakin. Olimme siinä oletuksessa, että toisella ei ole muita seuralaisia, eikä toista jaeta. Elin vakituisessa suhteessa. Mitä mä nyt uskon merkitseväni? Sitä samaa hyvää seuraa varmaankin. Se vain ei oikein ole enää mahdollista. Ensinnäkin mies satutti ja loukkasi minua, toiseksi, hän on naimisissa.

"Perjantain" tapahtumat - niin, mun elämässäni on nyt tuollainen perjantai - on minulla vielä tuoreessa muistissa. Ihan kaikkea en täällä kertonut, mutta enemmän kuin kenellekään "oikealle ihmiselle". Enkä kavereilleni voisikaan kertoa, koska sitten en ehkä olisi heille sama ihminen. Vain muutama tietää, että mies on naimissa. Muut tietävät vain se, että olen jättänyt miesystäväni. Entinen poikaystäväni tietää perjantaista ja sanoi vetävänsä miestä turpaan. Ihan kilttiä häneltä, mutta en suosittele. Kävisi huonosti, eikä meillä hoideta asioita sillä tavalla.

Joku kysyi, onko mies ottanut yhteyttä. On kyllä, mutta en tiedä vielä, mitä vastata.

ap

niin sinun on valitettavasti kerrottava kaikki. Tuo lisäys tuosta tapahtuneesta yhdynnästä muutti tilannetta todella paljon. Se kertoo miehestä taas paljon enemmän kun pelkkä haluaminen ja suostutteleminen. Mies todellakin otti sinut, välittämättä sinun vastusteluista. Sillä ei ole väliä, ettet lopussa enää vastustellut, vai ajatteletko kuitenkin jotenkin antaneesi miehelle sittenkin luvan? Raiskauksesta minäkään en ehkä välttämättä puhuisi, mutta jonkinasteinen väkisinottaminenhan tuo olisi. Se on sitten eri asia, että saako sinua käyttää noin vai ei. Olisiko nyt kuitenkin paikallaan kertoa kaikki, jotta vastaajat, joista moni todellakin miettii sinun tilannetta vakavasti ja huolella, voisivat perustaa vastauksensa todellisiin tapahtumiin, ei pelkästään arvailuihin? Voi olla vaikeaa kertoa asioista, jos niitä ei oikein haluaisi itselleenkään myöntää, mutta kertomatta jättämisellä on paljon enemmän haittavaikutuksia, koska ne asiat jäävät vaivaamaan sinua aivan varmasti. Sanoit muutamaan kertaan, että onhan sinun kuitenkin merkittävä miehelle jotain, koska hän palaa sinun luoksesi ja haluaa pitää yhteyttä. Mitä sinä itse ajattelet merkitseväsi miehelle?

Jos sua kiinnostaa tietää seurustelusuhteesi parisuhdehistoria jo ensimmäisillä treffeillä, that's fine. Itse en sellainen ole, ajattelen lähinnä että kaikilla normaalia elämää eläneillä +30-vuotiailla on jonkinlainen parisuhdehistoria ja jos henkilö itse ei osoita haluja puhua siitä, en ala tonkimalla tonkimaan kompostia.

Minusta se olisi uteliasta, noloa, ehkä jopa röyhkeää, monet miehet & miksei naisetkin voivat kokea sen ahdistavana merkkinä liiallisesta omistushaluisuudesta. En välttämättä tahtoisi ottaa riskiä, että yhteinen romanttinen hetki karahtaa kiville kun aletaan puhua mahdollisista kipeitäkin asioita sisältävistä ex-suhteista.

Aphan oli treffannut miestä vasta muutaman kuukauden ajan: itse en ikinä ole alle puolivuotta kestäneissä jutuissa alkanut udella miehen naishistoriaa saati kertonut omasta mieshistoriastanikaan. Nykyiselle aviomiehellenikään en ole kertonut ihan kaikkea epäoleellista menneisyydestäni enkä usko miehenikään kaikkia pieniä yksityiskohtia minulle kertoneen. Ja hyvä niin. Ei ihan kaikkea tarvitsekaan tietää.

tällaisella pikku kysymyksellä vaan voi eliminoida sellaisen pikkuseikan, että toisella saattaa olla jemmassa vaikkapa vaimo... Mutta olen itse kai jo sen verran vanha ja kokenut, että olen luultavasti menettänyt kosketuspinnan nuoruuden idealismiin... Jokainen siis edetköön parhaaksi katsomallaan tyylillä :)

Kaikella ystävyydellä, ap, kirjoituksesi siitä miten suhteenne ei ollut kaverisuhde (niin, sehän oli seksisuhde), vaan enemmän ettekä antaneet lupaa tapailla muita jne. kuulostaa todella hölmöltä.

Olitteko todella puhuneet nämä asiat selviksi?

Jos olitte, mitä en usko, mies olisi täysi valepukki.

Ja se, että edelleen kuvittelet itsesi ennen kaikkea "hyväksi seuraksi" on suurta itsepetosta: Seksistä tässä on kyse ja siitä, että tuot jännitystä ja jotain uutta miehen elämään. Hän saa jopa näytellä sinua kavereilleen ja ottaa väkisin! Ja sinä puhut hyvästä seurasta.

Oletko koskaan kysynyt mieheltä kuinka monta sivusuhdetta hänellä on jo ollut? Tosin kysyminen voi olla turhaa, sillä siihen voi tietysti vastata valheella.

Miksi vielä ajattelet vastaavasi miehelle yhtään mitään?

Usko pois, hän ei varmasti halua pelkkää hyvää seuraa ja kädestä pitelyä!

Ja tuosta hyvästä seurasta: meillä oli mukavaa yhdessä. Ne olivat hyviä, hauskoja hetkiä. Enkä tarkoita pelkästään juttelua, kuuluuhan siihen seurusteluun se seksikin. Tiedän, että mies on tehnyt väärin, mutta miten siihen liittyy se, että miehen kaverit ovat nähneet minut? Ovat kai sinunkin kaverisi nähneet sinun miehesi? Enkä ole sanonut, että hän saa ottaa yhtään mitään.

ap

Kaikella ystävyydellä, ap, kirjoituksesi siitä miten suhteenne ei ollut kaverisuhde (niin, sehän oli seksisuhde), vaan enemmän ettekä antaneet lupaa tapailla muita jne. kuulostaa todella hölmöltä. Olitteko todella puhuneet nämä asiat selviksi? Jos olitte, mitä en usko, mies olisi täysi valepukki. Ja se, että edelleen kuvittelet itsesi ennen kaikkea "hyväksi seuraksi" on suurta itsepetosta: Seksistä tässä on kyse ja siitä, että tuot jännitystä ja jotain uutta miehen elämään. Hän saa jopa näytellä sinua kavereilleen ja ottaa väkisin! Ja sinä puhut hyvästä seurasta. Oletko koskaan kysynyt mieheltä kuinka monta sivusuhdetta hänellä on jo ollut? Tosin kysyminen voi olla turhaa, sillä siihen voi tietysti vastata valheella. Miksi vielä ajattelet vastaavasi miehelle yhtään mitään? Usko pois, hän ei varmasti halua pelkkää hyvää seuraa ja kädestä pitelyä!

:D

:D

Ap oletko poikkeuksellisen tyhmä, hullu vai provoilija? Muuta vaihtoehtoa ei enää ole. :D :D :D

...mutta minä olenkin naimisissa mieheni kanssa, sinä et ole. On aivan eri asia esitellä ystävilleen vaimo kuin sivusuhde.



Jos mies esittelee ystävilleen sivusuhteen, se merkitsee, että mies ja hänen kaverinsa oat tottuneet pitämään sivusuhteita, heillä on siihen liittyvä alakulttuuri ja vaikenemisen piiri.



Muistat varmaan elokuvan "Pretty woman"?. Richard Geren hahmo esittelee Julia Robertsin hahmon ensin vakituisena tyttöystävänään (vrt. vaimo), mutta kertookin sitten tämän olevan huora (vrt. sivusuhde). Ystävän suhtautuminen muuttui heti aivan erilaiseksi, ystävä oletti myös saavansa käyttää tätä kivaa esinettä.



Tämäntyyppisesti myös miehesi kaverit sinusta ajattelivat. Kaikki tuntevat varmasti myös miehen vaimon ja sen takia he pitävät sinua sinä, mitä oletkin: harvinaisen sinisilmäisenä sivusuhteena.



Oikeasti tässä rupeaa miettimään että mikä ap:n älykkyysosamäärä on. Kuinka blondi nainen voi olla?

uskallan väittää että täällä melkein kaikki muut ymmärtävät että kyse on rationalisoinnista ja tsepetokseta - ja ovat kokeenempia sekä enemmän perillä ihmisistä.



Jokainen hakee ja tarvii hyväksyntää muttei ihan tuohon pisteeseen saati noin läpinäkyvän sukupuolisidonnaisesti - " ystävillesi " et kerro mutta on sinulla jo joku mies valmiina puolustamaan "kunniaasi".

toiset läheisempiä, toiset etäisempiä. Entinen poikaystäväni jäi minulle läheiseksi ystäväksi ja olen siitä onnellinen. En pyytänyt häneltä mitään, hän kysyi kuulumisia ja tulin kertoneeksi hänelle. Mulla on ollut suht paljon kokemusta miehistä, mutta toistaiseksi en ole joutunut pettymään muihin kuin tähän yhteen, näin isosti siis. Siinä mielessä voin olla siis kokematon.

ap

uskallan väittää että täällä melkein kaikki muut ymmärtävät että kyse on rationalisoinnista ja tsepetokseta - ja ovat kokeenempia sekä enemmän perillä ihmisistä. Jokainen hakee ja tarvii hyväksyntää muttei ihan tuohon pisteeseen saati noin läpinäkyvän sukupuolisidonnaisesti - " ystävillesi " et kerro mutta on sinulla jo joku mies valmiina puolustamaan "kunniaasi".

Prinsessan pitäisi nyt vain niellä ylpeytensä ja lopettaa satujen keksiminen siitä kuinka seurusteli miehen kanssa ja merkitsi tälle jotakin. Alkaa olla jo aika väsynyttä settiä.