Mikä äitejä vaivaa? Opettakaa kakarat käyttäytymään? Vihon viimeinen kerta, kun kylään enää menen..
Koiranpentuani näyttämään. Olimme mieheni kanssa hänen äitinsä ja aviomiehensä luona ja siellä oli tämän aviomiehen lapsenlapsi 2.5v kylässä. Ei sillai kauheen usein nähdä tätä perhettä, kun asuvat kauempana, toisin kuin mieheni äidin luona viikottain.
Me kävimme näyttämässä heille heidän pyynnöstään 3kk ikäistä koiranpentuamme ja tämä heidän adhd kakara kiusas tätä meidän pentua jatkuvasti. Vanhemmat vaan nauro, kun se veti korvista sitä ja siinävaiheessa, kun penti vikisi, otin pennun syliin ja sanoin aika tiukkan sävyyn kakaralle, että "lopeta! Toi sattuu sitä, jos et osaa nätisti silittää, niin älä koske siihen ollenkaan"
Mä en vaan voi hyväksyä niin omahyväistä ja törkeää käytöstä, en pahemmin hymyilly sille lapselle enää ja pidin pentua kokoajan mun ja mieheni läheisyydessä. Miehellänikin kiehui savut korvista.
En kaipaa kommentteja" se on lapsi, vähän ymmärrystä"
Joo, ymmärtäisikö joku lapsen vanhempi, jos mun koira näykkisi ja purisi vaikka sitä lasta, ja en kieltäis pentua ollenkaan, vaan sallisin ei toivotun käytöksen.
Vanhemmat on aina vastuussa oman kakaransa tekemisistä, oli minkäikäinen tahansa. Lapsella ei ole oikeutta ikänsä puolesta satuttaa toista, oli kyseessä koiranpentu tai vaikka ihminen. Mikä siinä on vaikea ymmärtää?
Anteeksi jos en pystynyt pitämään hermoja, kun pentumme vingahti kivusta, siinävaiheessa koiranomistaja puolustaa rakastaan, se kakara ei muutenkaa ole sulattanu huonolla käytöksellä ja ärsyttävyydellään meidän sydäntä, joten en jaksa ymmärtää tollasta. Onneks se katto vähä ihmeissään, kun näki mun ilmeestä ja sanoista, että Oho, joku laittaa niitä rajoja tälle kurittomalle kersalle.
No meillä on suunnitteilla lapsi tässä puolenvuoden sisällä, kunhan koiranpentumme kasvaa ja kylläpä tämä itsekäs ja ilkeä 2v saa ansionsa, kun huomion varastaakin meidän lapsi. Noh, seuraavalla kerralla jos ei koiramme kiusaaminen lopu niin sanotaan entistäkin ärhäkämmin jos vanhemmat sen nauraen sallivat!
Sori vuodatukseni, mikään ei saa niin paljon kiehumaan, kun välinpitämättömät vanhemmat, sillon joutuu itse puolustamaan omia rakkaitaan ja tekee ihan hyvää uhmaikäisellekkin jonkun oheistaa ja suuttua, jos omat vanhemmat vaan paapovat. Sellainen lapsi ei ihailua saa ja tulee varmasti sen huomaamaan.
Onko muilla tällaisia kokemuksia, kun on mennyt hermo jonkun tutun lapseen ja vanhempiin?
Kommentit (104)
Itsekäs ja ilkeä 2-vuotias? Onko provo? Nojoo, ei saa läimiä kiusata. Mikset sanonut vanhemmille, että pitävät lapsen kurissa? Hyvä, että sanoit lapselle itse sentään.
tuohtumuksesi, mutta vaikutat tosiaan vähän kypsymättömältä. Vika on teissä aikuisissa, ei siinä lapsessa. Todella kurjalta kuulostaa kostosuunnitelmasi.
ärähtää niille vanhemmille, ei lapselle.
Ensi kerralla vaan sanot niille napakasti että tämä koira voi puraista jos sitä käsitellään liian rajusti. Että omalla vastuulla. Sitten varmaan alkavat vähän kaitsemaan.
Olen ollut tuollaisessa tilanteessa nimenomaan kahden hurjan pienokaisen äitinä ja kyllä sain komentaa ja juosta ennenkuin koiran kiusaaminen loppui. Eka kerta tuollaista kohtaamista ja sekä minä ja se koiran omistaja totesimme että ei tavata enää tällä kokoonpanolla.
Nykyään on muka niin tarkkaa, kuka lasta saa kasvattaa. Isovanhemmat ehkä ottaneet tuollaisen sallivan roolin... Mutta hyvä, että kielsit lasta, ja kerroit vielä syynkin. Aikuisiltahan se lapsi oppii, mitä saa tehdä ja mitä ei. Hyvin teit!
Kuuluu se kasvatusvastaa isillekin.
Tottakai vanhemmat on vastuussa lastensa tekemisistä. Kun on kyse koirasta, niin kaikki ei todellakaan tajua.
Siksi sinun on koiran omistajana oltava vastuussa siitä, että koirasi saa olla rauhassa ja kukaan ajattelematon lapsi tai muuten vaan idiootti vanhempi ei pääse koiraasi kiusaamaan.
Ole vain tiukkana ja laita rajat. Et päästä lasta tai yleensäkään ketään yksi koiran läheisyyteen ja rauhoitat koiran olemisen. Näin koirakaan ei kasva kieroon ja ala vihaamaan lapsia. Samalla tietysti suojelet lasta koiran mahdolliselta näykinnältä tms.
mutta ehkei taaperon vanhemmat kaikkea huomaa? Itse olen usein univajeesta niin koomassa, etten ihan pienistä edes havahdu :) Siispä on hyvä, ja suotavaakin, että myös muut aikuiset avaavat suunsa ja ojentavat lasta jos sattuvat huomaamaan epäkohdan/epäkohtia ennenkuin lapsen vanhemmat huomaavat sen.
kävi vaan kateeksi kun appivanhemmat eivät olleetkaan lässyn-lässyn sinun koiraVAUVASI edessä :D
olla erityisen "ärhäkkä". Paremmin viesti menee perille, jos olet kärsivällisempi. Ei se lapsi tosiaan pahuuttaan ole tuollainen.
8.
että voit jotenkin ohjelmoida lapsen tekemään vain sallittuja juttuja, niin suosittelisin hautaamaan ne vauvahaaveet sovinnolla...
on vajaa parivuotias eikä omia lemmikkejä. Kyllä saa kylässä joka kerta kädestä pitäen näyttää ja monta kertaa muistuttaa, miten eläimiä kohdellaan.
Todella erikoista käytöstä noilta vanhemmilta. Itse olen aina ihan paniikissa jo siitä, ettei ne eläimet pure tai raavi kovakouraista taaperoa.
Toisaalta et itsekään vaikuta kamalan kypsältä. Mikset näyttänyt taaperolle, miten koiraa paijataan varovasti? Mistä se voi tietää, jos kukaan ei neuvo?
Naura vierestä, toisin kuin varmaan sinä, kun lapsi satuttaa toista. Voivoi, tiesitkö, että kiusaajalapsista voi hyvin kasvaa narsistisia ja koulukiusaajia? Sellaisen lapsen sinä ilmeisesti haluat ja puollat.
Tottakai opetan ja etenkin ohjaan omaa lasta aen kasvaessa ja kehittyessä, ja valvon kokoajan miten koiraa ja eläintä ylipäätään käsitellään. Se ei ole täydellisyyden tavoittelua vaan normaalia käytöstapojen ja elämisentaidon opettelua. Kyllä tuol näkee, ketkä ovat saaneet tehdä mitä vain ja ketkä ei.
Enkä suunnittele kostoa, se lapsi ei vain ole mun mielestä ihana. Eikä sen enempää, vai pitäiskö mun tykätä nyt siitä? Että olisin parempi ihminen. Kaikki ihmispersoonat ei vaan miellytä ja varsinkin toi silmitön koiranrääkkäys ja muutenkin huonokäytös ei anna mitään syytä tämän lapsen ihailulle. Katos kun se lapsi ei meidän elämässä merkkaa yhtään mitään. Pidimme vain oman rakkan pentumme puolia, kun kukaan muu ei sitä pitänyt.
Millä tavalla meidän vauvan hankkiminen on kosto 2.5vuotiaalle, eikö sen ikäisen lapsen ole ihan hyvä oppia, ettei ole huomion keskipiste jokapaikassa ja on tosiaan muitakin lapsia, kuin hän. Teemme lapsemme ihan perheenperustamismielessä, ei jonkun 2v kiusaamis mielessä :D se 2v ei kuule kiinnosta meitä pätkääkään, niinkauan kun in oppinut käytöstavat ja antamaan jotain iloakin vieraille ihmisille.
Ap
Mieheni sukulaiset toi meille pentukoiransa kylään, ja kun lapsemme pelkäsivät koiraa, joka juoksi perässä ja näykki (niin kuin pennut tekee), sukulaiset vain sanoi "se on vielä pentu, se haluaa vain leikkiä" jne eivätkä tehneet elettäkään koiran hillitsemiseksi. Eihän pienet lapset sellaista ymmärrä, että onpa kiva kuin tuo koira puree pikkuhampaillaan meitä, kun se vain leikkii. ELi ihmisten kannattaisi kasvattaa koiriaan paremmin! Heti pennusta, etteivät vaan pure lapsia kun haluavat leikkiä.
Itseasiassa minun appivanhemmat taistelee siitä, milloin viemme pentumme heille hoitoon ja kyllä hekin puuttui käytökseen, joten en sinun narsistisia herjoja kaipaile, mulla on hyvin asiat, toisin kuin sinulla ;)
Ap
Meillä on 2v tyttö ja lemmikkinä meillä on kissa. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee ohjausta ja silmälläpitoa silloin kun lemmikkejä on paikalla. Tottakai eläin on pienelle lapselle suuri mielenkiinnon aihe. Meillä lapsi osaa kiltisti silittää ja halailla kissaa, mutta silloin tällöin saattaa vielä puristella korvista tai vedellä hännästä. Kissamme on pari kertaa hieman näykännyt varoitukseksi.
Mummeilla ja ukeilla on molemmilla koira ja tiukasti olemme lapselle opettaneet että silloin kun koira syö tai nukkuu, niin ei saa häiritä! Kilteinkin koira voi olla ruokakupistaan saamarin ärhäkkä. Ennemmin opetan lapseni olemaan kiltisti eläinten kanssa ja valvonnan alla, kuin lähden koiran/kissan puremaa paikauttamaan päivystykseen.
On tuon pennun vanhemmat hieman omituisia, jos eivät kiellä pientä koiranpentua repimästä. Turha tulla sitten urputtamaan, jos koiraan sattuu ja se puolustautuu puremalla. Älä kuitenkaan viitsi lasta inhota. Ei se lapsen vika ole jos vanhemmat on idiootteja.
ei taida nyt olla ns. kaikki pennut kopassa...
Ei sen puoleen, ei eläimiä saa tietenkään rääkätä.
Ja valitettavasti noita lapsia on aika paljonkin.
Meillä käy kylässä eräs äiti lapsineen jonka lapsia en siedä yhtään, tätä pienintä vähiten. Vinkuu, heittää tavaroita, koskee joka paikkaan ja koko ajan lääppii tavaroita, kaappeja, hyllyjä, menee huoneesta toiseen eikä osaa leikkiä. Tekee äidilleen kiusaa, muille lapsille ja itkee ja vikisee.
Ikää on vasta 3-vuotta ja on ollut tälläinen jo 2 vuoden ajan. Kaaamea mukula.
Yleensä kun koiranomistaja ei anna pentua pehmoleluksi lapsille kuten sinä vaan toimii hieman aikuisemmin. Lapsi ja koira pidetään toisistaan erossa, ja sen tekee nimenomaan se koiranomistaja!
ja voi voi. Mieli tekis sanoa että ootappas kun oma lapsesi juoksentelee tuonikäisenä ja kiskoo koiraa viiksistä. Mutta sinun lapsesihan tietenkin on hyvinkasvatettu heti synnäriltä päästyään ja muutenkin niin täydellinen.