Nyky-yhteiskunnassa on vaativaa noudattaa terveellisiä elintapoja

niin Moljord ym. 2011 on tutkimuksessaan (n=1508 nuorta) todennut, että liikunta vähentää stressiä ja lisää onnellisuutta. Että jos stressi (ie. univaje) nostaa kortisolitasoja, liikunnalla voit sitä stressiä vähentää. Että ei kelpaa selitykseksi sekään!

Eri asia tietysti on, jos ei HALUA, mutta sitähän AP et tarkoittanut, ethän?

Kukaan ei ole kieltänyt sitä, etteikö liikunta auttaisi!

Kyse on siitä, että se ei oikeasti ole niin helppoa ja syitä voi olla tosi monia. Se, että sinä jaksat liikkua univajeisena, ei tarkoita että kaikki jaksavat. Se, että joku tässä ketjussa on tsempannut itsensä vaikeista oloista terveeksi ja hyväkuntoiseksi, ei tarkoita sitä, että kuka tahansa voi tehdä sen tuosta vaan.

Kukaan ei ole myöskään kieltänyt sitä, etteikö jokainen voisi tehdä edes jotain.

Aika erikoista, että jotkut eivät voi tajuta eivätkä hyväksyä sitä, että kaikilla ei ole samat resurssit ja mahdollisuudet käytössään. Että joillain on ihan oikeasti vaikeampaa. Ei iso elämänmuutos ole helppo, eikä tapahdu hetkessä. Jotkut eivät edes jaksa yrittää, enkä kyllä ihan heti lähtisi sanomaan heitäkään laiskoiksi. Itse en kestäisi olla lihava ja huonokuntoinen, mutta todellakin ymmärrän, että elämässä voi tulla kaikenlaisia tilanteita ja kaikenlaisia ajanjaksoja.

Elämänkokemuksen lisääntyessä kummasti tulee lisää harmaan sävyjä, eikä sitä lähde enää ihan helposti arvostelemaan. Kokemattomilla on usein jyrkimmät mielipiteet.

Tässä koko ketjussa on kyse siitä, että joillain ihmisillä on hirveä tarve hakea hallinnan tunnetta. Omaa käytöstä hehkutamalla ja kieltämällä tilanteisen moninaisuus saadaan aikaan hallinnan tunteen harha: "Koska olen tällainen ja tällainen, ei minulle voi käydä mitään pahaa. Ne joille käy jotain pahaa, ovat aiheuttaneet sen itse."

Ihan sama ilmiö kuin siitä, että naiset sanovat "Kannattaisi laihduttaa/antaa enemmän/ajaa säärikarvat/lopettaa nalkuttaminen jne. koska jos ei lopeta/aloita, mies pettää ja sitten saa syyttää itseään." Tällä haetaan hallinnan tunnetta siitä, että MINUA ei petetä, koska toimin tavalla X, vaikka faktahan on se, että ihmiset pettävät ihan riippumatta puolisonsa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

asian ytimessä!

Jos ihminen ei osaa iltaisin rentoutua kun mässyttämällä roskaruokaa, hän ON laiska ja tyhmä.



Ottaisi omenan ja tekis pienen perusjumapn olkkarin matolla, paino pysyisi normaalilukemissa ja elämä ei olis niin vaikeaa kun ylipainoisena.

Työmatkat voi pyöräillä / kävellä / juosta, jos aikaa kuntoiluun ei muuten muka löydy. Tietty jos työmatkaa on yli 20 kilometria, niin sitten tämä haastavampaa, mutta näin ei useimmilla ole.



Terveellinen ruoka ei ole kallista, juureksia tms. saa talvella edullisesti, ja kesällä hedelmät ja vihannekset ovat halpoja. Myös tarjousomenoita yms. saa talvellakin halvalla.



Nykyaikana on kyllä kaikilla rahaa ostaa karkkia yms. paskaa, toisin kuin ennen vanhaan, mutta se on ihan oma valinta niin tehdä. Jos viitsii nähdä vaivaa, terveellistä ruokaa saa kokattua hyvin edullisesti.



Itse teen stressaavaa työtä vähintään 50 tuntia viikossa, minulla on lapsi ja silti meillä jää aikaa urheiluun ja ruuanlaittoon. Painoindeksini on 20, enkä ole edes mikään superihminen, vaan itse asiassa ihan helvetin laiska kotitöiden yms. suhteen.



Että lopettakaa jo se vinkuminen!

Ihminen itse omilla valinnoillaan, sanoillaan ja ajatuksillaan vaikuttaa omaan elämäänsä kaikkein eniten. Meillä on mahdollisuus valita onnellisempi elämä jos itse haluamme.

Tuo on ihan täyttä paskaa. Työmatkat voi pyöräillä / kävellä / juosta, jos aikaa kuntoiluun ei muuten muka löydy. Tietty jos työmatkaa on yli 20 kilometria, niin sitten tämä haastavampaa, mutta näin ei useimmilla ole. Terveellinen ruoka ei ole kallista, juureksia tms. saa talvella edullisesti, ja kesällä hedelmät ja vihannekset ovat halpoja. Myös tarjousomenoita yms. saa talvellakin halvalla. Nykyaikana on kyllä kaikilla rahaa ostaa karkkia yms. paskaa, toisin kuin ennen vanhaan, mutta se on ihan oma valinta niin tehdä. Jos viitsii nähdä vaivaa, terveellistä ruokaa saa kokattua hyvin edullisesti. Itse teen stressaavaa työtä vähintään 50 tuntia viikossa, minulla on lapsi ja silti meillä jää aikaa urheiluun ja ruuanlaittoon. Painoindeksini on 20, enkä ole edes mikään superihminen, vaan itse asiassa ihan helvetin laiska kotitöiden yms. suhteen. Että lopettakaa jo se vinkuminen!

Mietitkö, että minä, jolle kirjoitit, olen ihan oikea ihminen, jolla on tunteet.

ystäväni tekee vuorotyötä ja on usein väsynyt ja stressaantunut. Väsyneenä tulee syötyä enemmän roskaruokaa eikä jaksa liikkua. Varsinkin stressi kehittyy kierteeksi >nukkuu huonosti, ei jaksa liikkua>nukkuu vielä huonommin. Ystäväni kyllä on harrastanut liikuntaa mutta näen, kuinka juuri tuo työ ajaa hänet epäterveellisten elämäntapojen kierteeseen. Hän on saanut aina välillä lääkäriltä määräyksen laihduttaa.



Arvelen, että joillakin aloilla on helpompi elää terveellisemmin kuin toisilla. Oikeastaan pidän terveellisesti elämistä keskituloisten ja hyvätuloisten juttuna, eli niiden ihmisten, jotka voivat muutenkin tehdä valintoja ruokakaupassa.

Köyhempien pitää vaan yrittää pinnistellä

että kaikki eivät selviä tuosta paineen alla olemisesta ja univajeesta yhtä hyvin kuin sinä.



Sekin toki vaikuttaa, onko motivoitunut työstään. Joku voi olla, vaikka työ olisi stressaavaa. Ystäväni taas on työssään lähinnä rahan takia.

7

Tuo on ihan täyttä paskaa. Työmatkat voi pyöräillä / kävellä / juosta, jos aikaa kuntoiluun ei muuten muka löydy. Tietty jos työmatkaa on yli 20 kilometria, niin sitten tämä haastavampaa, mutta näin ei useimmilla ole. Terveellinen ruoka ei ole kallista, juureksia tms. saa talvella edullisesti, ja kesällä hedelmät ja vihannekset ovat halpoja. Myös tarjousomenoita yms. saa talvellakin halvalla. Nykyaikana on kyllä kaikilla rahaa ostaa karkkia yms. paskaa, toisin kuin ennen vanhaan, mutta se on ihan oma valinta niin tehdä. Jos viitsii nähdä vaivaa, terveellistä ruokaa saa kokattua hyvin edullisesti. Itse teen stressaavaa työtä vähintään 50 tuntia viikossa, minulla on lapsi ja silti meillä jää aikaa urheiluun ja ruuanlaittoon. Painoindeksini on 20, enkä ole edes mikään superihminen, vaan itse asiassa ihan helvetin laiska kotitöiden yms. suhteen. Että lopettakaa jo se vinkuminen!

Mietitkö, että minä, jolle kirjoitit, olen ihan oikea ihminen, jolla on tunteet.

ei tämä ollut mitenkään sinulle pelkästään suunnattu. Nyky-yhteiskunnassa vain tuntuu yleisesti olevan vallalla se asenne, ettei itse tarvitse ottaa vastuuta mistään, ei edes omasta hyvinvoinnistaan. Se on yleisellä tasolla rasittavaa, ja jos otat siitä itseesi, että mielestäni sellainen asenne on yleisesti ottaen rasittava, niin sille en voi mitään. Olen pahoillani, jos mielipiteeni loukkasi sinua henkilökohtaisesti.

Kokeillaanpa siis uudestaan, kauniimmin:

On jokaisen omalla vastuulla tehdä töitä hyvinvointinsa eteen. Nyky-yhteiskunnassa on siihen aivan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin ennen vanhaankin, nykyisin on vain helpompi tehdä huonoja valintoja kuin ennen. Jos oikeasti haluat pysyä hoikkana, voit siihen itse vaikuttaa. Ensimmäinen askel tähän on kantaa vastuu omista valinnoistaan ja lopettaa syiden etsiminen muista.

Parempi?

Köyhempien pitää vaan yrittää pinnistellä

Ja elämäänsä on vaikea muuttaa, samoin niitä elintapoja, joihin on tottunut. Kuinka moni edellä kiukutellesta on sen tehnyt? Oliko helppoa?



Mun lapsuudenkodissa syötiin epäterveellisesti eikä liikuttu. Lisäksi oli mielenterveys-, alkoholi- ja muita ongelmia.



Opettelin terveelliset elintavat aikuisena. Kärsin vuosia masennuksesta yms. ja painoni on jojoillut 50-80 kilon välissä. Oli tosi vaikeaa alkaa muuttamaan elämäänsä ja uskoa siihen, että kaikki ei aina mene huonosti ja etten ole loppueläämääni sairas, köyhä, masentunut ja lihava.



Oli vaikea alkaa harrastaa liikuntaa varsinkin kun se ei nostanut mielialaani ensimmäisen parin vuoden aikana oikeastaan yhtään.



Oli vaikeaa lopettaa tunteiden turruttaminen alkoholilla ja ahmimisella. Olin oppinut kotoani mallin siihen. En tiennyt yhtään, mitä muuta voisin tehdä.



No okei, tupakoinnin lopettaminen. Se ei ollut vaikeaa :)



Nykyään harrastan liikuntaa noin 5 kertaa viikossa, syön terveellisesti ja olen normaalipainoinen, jopa hoikka.



Muutos on mahdollinen, mutta ei sitä tuosta vaan tehdä, varsinkaan jos muutettavaa on paljon ja kyseessä lapsuudesta opitut käyttäytymismallit.



Ei kaikilla ole aina voimavaroja kaikkeen.

että kaikki eivät selviä tuosta paineen alla olemisesta ja univajeesta yhtä hyvin kuin sinä.

Sekin toki vaikuttaa, onko motivoitunut työstään. Joku voi olla, vaikka työ olisi stressaavaa. Ystäväni taas on työssään lähinnä rahan takia.

7

mutta esimerkiksi unettomuusongelmiin (jos eivät johdu siitä, että lapsi tms. valvottaa), auttaa juurikin raitis ilma ja ulkoilu. Jos makaa koko päivän sohvalla, niin varmasti ei nukuta. Kokemusta tähän on itsellänikin.

Kyllä minullakin on vaikeuksia raahata itseni välillä varta vasten esimerkiksi lenkille, koska kuten sanottu, olen myös pohjimmiltani varsin laiska. Siksi olenkin ratkaissut ongelman "urheilemalla" työmatkat. Tähän on jokaisella mahdollisuus ilman kohtuutonta ponnistelua, jos siis on varmaa hommata jonkinlainen polkypyörä ja mikäli työmatka ei ole kymmeniä kilometrejä.

Kun katsoo kaupan hyllyjä, niin nopeat einesruuat ja toisaalta edulliset tuotteet ovat juuri niitä epäterveellisiä. Eli kiireisen ja/tai pientuloisen on helppo sortua niihin.



Toisaalta, jos viitsii niin perehtyy muutamaan hyvään reseptiin, ja tekee viikonloppuna kerralla enemmän ja pakastaa, niin kyllähän sitä pystyy syömään terveellisesti vaikka olisi pienet tulot. Toisaalta taas krooninen univaje ja väsymys lannistaa ja vie aloitekyvyn.

Ja elämäänsä on vaikea muuttaa, samoin niitä elintapoja, joihin on tottunut. Kuinka moni edellä kiukutellesta on sen tehnyt? Oliko helppoa?

Mun lapsuudenkodissa syötiin epäterveellisesti eikä liikuttu. Lisäksi oli mielenterveys-, alkoholi- ja muita ongelmia.

Opettelin terveelliset elintavat aikuisena. Kärsin vuosia masennuksesta yms. ja painoni on jojoillut 50-80 kilon välissä. Oli tosi vaikeaa alkaa muuttamaan elämäänsä ja uskoa siihen, että kaikki ei aina mene huonosti ja etten ole loppueläämääni sairas, köyhä, masentunut ja lihava.

Oli vaikea alkaa harrastaa liikuntaa varsinkin kun se ei nostanut mielialaani ensimmäisen parin vuoden aikana oikeastaan yhtään.

Oli vaikeaa lopettaa tunteiden turruttaminen alkoholilla ja ahmimisella. Olin oppinut kotoani mallin siihen. En tiennyt yhtään, mitä muuta voisin tehdä.

No okei, tupakoinnin lopettaminen. Se ei ollut vaikeaa :)

Nykyään harrastan liikuntaa noin 5 kertaa viikossa, syön terveellisesti ja olen normaalipainoinen, jopa hoikka.

Muutos on mahdollinen, mutta ei sitä tuosta vaan tehdä, varsinkaan jos muutettavaa on paljon ja kyseessä lapsuudesta opitut käyttäytymismallit.

Ei kaikilla ole aina voimavaroja kaikkeen.

Olihan sinullakin voimavaroja, vaikka lähtökohtasi olivat varmasti vaikeat. Ehkä kaikilla ei ole voimavaroja, mutta useimmilla on (koska Suomessa olisi ennen vanhaan ilman oma-aloitteisuutta kuoltu nälkään, joten ei kaikille ole laiskuusgeenit voinut periytyä). On aina helpompi syyttää kaikkia muita saamattomuudestaan kuin katsoa peiliin. Saithan sinäkin ponnisteltua elämäsi uusille urille, kun vain tahtoa löytyi. Suurin ongelma taitaa olla se, ettei sitä tahtoa oikeasti ole, ja sitten vedotaan kuun asentoon, huonoihin lähtökohtiin, köyhyyteen, lihavuuteen, sairauksiin jne.

eikä ole varsinaisesti liian kallistakaan. Mutta vaivaa sen eteen kyllä vähän joutuu näkemään. Kaikkea ruokaympyrästä kohtuullisesti ja einekset, sipsit, karkit yms. minimiin. Ja sitten vähän liikuntaa päivittäin. Ja väh. 8 tunnin yöuni myös.

että kaikki eivät selviä tuosta paineen alla olemisesta ja univajeesta yhtä hyvin kuin sinä.

Sekin toki vaikuttaa, onko motivoitunut työstään. Joku voi olla, vaikka työ olisi stressaavaa. Ystäväni taas on työssään lähinnä rahan takia.

7

mutta esimerkiksi unettomuusongelmiin (jos eivät johdu siitä, että lapsi tms. valvottaa), auttaa juurikin raitis ilma ja ulkoilu. Jos makaa koko päivän sohvalla, niin varmasti ei nukuta. Kokemusta tähän on itsellänikin.

että vuorotyöläisellä ei ole unirytmiä ja väsymys tulee sitä kautta. Ja se on todella sellaista väsymystä, että ei jaksa. Kyllä itsekin jaksoin ennen kuin täytin 30 nukkua ensin viisi tuntia, tehdä 8 tunnin päivän ja käydä sen jälkeen juoksulenkillä. Nyt kolmikymppisenä se väsymys vie voimat. Suomessa on paljon henkilöitä, jotka tekevät vuorotyötä.

On siis ihan eri asia olla jonkin verran uupunut työpäivän jälkeen silloin kun on säännöllinen unirytmi. Itsekin kykenen psyykkaamaan itseni tällaisen jälkeen lenkille.

7

Tuo on ihan täyttä paskaa. Työmatkat voi pyöräillä / kävellä / juosta, jos aikaa kuntoiluun ei muuten muka löydy. Tietty jos työmatkaa on yli 20 kilometria, niin sitten tämä haastavampaa, mutta näin ei useimmilla ole. Terveellinen ruoka ei ole kallista, juureksia tms. saa talvella edullisesti, ja kesällä hedelmät ja vihannekset ovat halpoja. Myös tarjousomenoita yms. saa talvellakin halvalla. Nykyaikana on kyllä kaikilla rahaa ostaa karkkia yms. paskaa, toisin kuin ennen vanhaan, mutta se on ihan oma valinta niin tehdä. Jos viitsii nähdä vaivaa, terveellistä ruokaa saa kokattua hyvin edullisesti. Itse teen stressaavaa työtä vähintään 50 tuntia viikossa, minulla on lapsi ja silti meillä jää aikaa urheiluun ja ruuanlaittoon. Painoindeksini on 20, enkä ole edes mikään superihminen, vaan itse asiassa ihan helvetin laiska kotitöiden yms. suhteen. Että lopettakaa jo se vinkuminen!

Mietitkö, että minä, jolle kirjoitit, olen ihan oikea ihminen, jolla on tunteet.

ei tämä ollut mitenkään sinulle pelkästään suunnattu. Nyky-yhteiskunnassa vain tuntuu yleisesti olevan vallalla se asenne, ettei itse tarvitse ottaa vastuuta mistään, ei edes omasta hyvinvoinnistaan. Se on yleisellä tasolla rasittavaa, ja jos otat siitä itseesi, että mielestäni sellainen asenne on yleisesti ottaen rasittava, niin sille en voi mitään. Olen pahoillani, jos mielipiteeni loukkasi sinua henkilökohtaisesti. Kokeillaanpa siis uudestaan, kauniimmin: On jokaisen omalla vastuulla tehdä töitä hyvinvointinsa eteen. Nyky-yhteiskunnassa on siihen aivan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin ennen vanhaankin, nykyisin on vain helpompi tehdä huonoja valintoja kuin ennen. Jos oikeasti haluat pysyä hoikkana, voit siihen itse vaikuttaa. Ensimmäinen askel tähän on kantaa vastuu omista valinnoistaan ja lopettaa syiden etsiminen muista. Parempi?

että kaikki eivät selviä tuosta paineen alla olemisesta ja univajeesta yhtä hyvin kuin sinä.

Sekin toki vaikuttaa, onko motivoitunut työstään. Joku voi olla, vaikka työ olisi stressaavaa. Ystäväni taas on työssään lähinnä rahan takia.

7

mutta esimerkiksi unettomuusongelmiin (jos eivät johdu siitä, että lapsi tms. valvottaa), auttaa juurikin raitis ilma ja ulkoilu. Jos makaa koko päivän sohvalla, niin varmasti ei nukuta. Kokemusta tähän on itsellänikin.

että vuorotyöläisellä ei ole unirytmiä ja väsymys tulee sitä kautta. Ja se on todella sellaista väsymystä, että ei jaksa. Kyllä itsekin jaksoin ennen kuin täytin 30 nukkua ensin viisi tuntia, tehdä 8 tunnin päivän ja käydä sen jälkeen juoksulenkillä. Nyt kolmikymppisenä se väsymys vie voimat. Suomessa on paljon henkilöitä, jotka tekevät vuorotyötä.

On siis ihan eri asia olla jonkin verran uupunut työpäivän jälkeen silloin kun on säännöllinen unirytmi. Itsekin kykenen psyykkaamaan itseni tällaisen jälkeen lenkille.

7

Itsekin teen vuorotyötä, jos sellaisiksi lasketaan 24h mittaiset työvuorot.

Ja elämäänsä on vaikea muuttaa, samoin niitä elintapoja, joihin on tottunut. Kuinka moni edellä kiukutellesta on sen tehnyt? Oliko helppoa?

Mun lapsuudenkodissa syötiin epäterveellisesti eikä liikuttu. Lisäksi oli mielenterveys-, alkoholi- ja muita ongelmia.

Opettelin terveelliset elintavat aikuisena. Kärsin vuosia masennuksesta yms. ja painoni on jojoillut 50-80 kilon välissä. Oli tosi vaikeaa alkaa muuttamaan elämäänsä ja uskoa siihen, että kaikki ei aina mene huonosti ja etten ole loppueläämääni sairas, köyhä, masentunut ja lihava.

Oli vaikea alkaa harrastaa liikuntaa varsinkin kun se ei nostanut mielialaani ensimmäisen parin vuoden aikana oikeastaan yhtään.

Oli vaikeaa lopettaa tunteiden turruttaminen alkoholilla ja ahmimisella. Olin oppinut kotoani mallin siihen. En tiennyt yhtään, mitä muuta voisin tehdä.

No okei, tupakoinnin lopettaminen. Se ei ollut vaikeaa :)

Nykyään harrastan liikuntaa noin 5 kertaa viikossa, syön terveellisesti ja olen normaalipainoinen, jopa hoikka.

Muutos on mahdollinen, mutta ei sitä tuosta vaan tehdä, varsinkaan jos muutettavaa on paljon ja kyseessä lapsuudesta opitut käyttäytymismallit.

Ei kaikilla ole aina voimavaroja kaikkeen.

Olihan sinullakin voimavaroja, vaikka lähtökohtasi olivat varmasti vaikeat. Ehkä kaikilla ei ole voimavaroja, mutta useimmilla on (koska Suomessa olisi ennen vanhaan ilman oma-aloitteisuutta kuoltu nälkään, joten ei kaikille ole laiskuusgeenit voinut periytyä). On aina helpompi syyttää kaikkia muita saamattomuudestaan kuin katsoa peiliin. Saithan sinäkin ponnisteltua elämäsi uusille urille, kun vain tahtoa löytyi. Suurin ongelma taitaa olla se, ettei sitä tahtoa oikeasti ole, ja sitten vedotaan kuun asentoon, huonoihin lähtökohtiin, köyhyyteen, lihavuuteen, sairauksiin jne.

tähän kymmenen vuotta... Pieni voimavaran ripe silloin tällöin oli, ja lopulta hyvät vaikutukset alkoivat kasautua. Mutta ihmisiä on paljon huonommissa tilanteissa ja huonommissa lähtökohdissa. Toiset saavat apua "matkan varrella", toiset eivät. En varmaan olisi päässyt tähän ilman yhteiskunnan kustantamaa useamman vuoden terapiaa, ja kävi sellainenkin tuuri, että sain puolisokseni urheilijan. Kaikki eivä saa terapiaa, kaikilla ei ole edes ystäviä.

Ei tietenkään muiden syyttelyllä tai itsesäälillä mihinkään pääse. Mutta on kyllä suoranaista tyhmyyttä väittää, että KAIKKI olisi itsestä kiinni. Ja aikamoista yksisilmäisyyttä vaatii se, että ei näe omaa etuoikeutettua asemaansa. Esimerkiksi mun lapset ovat aina syöneet terveellisesti, heillä on liikunta- ja taideharrastuksia, heillä on malli vanhemmista, jotka liikkuvat kaikki vapaahetkensä ja suunnittelevat lomansakin urheiluharrastusten mukaan. Heidän on varmasti tulevaisuudessa minua helpompi ajatella, että sairaat ja lihavat ovat sitä omasta syystään :/

Joku myös kommentoi liikunnan piristävästä vaikutuksesta yms. Sekin on totta. Mutta itse olen tehnyt vuorotyötä ja tiedän mitä se väsymys on: seiniä päin kävelyä, oksentelua, harhanäkyjä, muistihäiriöitä... Vaatii todella paljon lähteä aivan uupuneena liikkumaan. Se kierre, mistä joku kirjoitti, on totista totta ja hankalasti katkaistavissa.