Rv12, sikiöllä 21-trisomia (downin syndrooma)

Jos sinulla ei olisi tätä nykyisin olevaa lasta, et tietäisi hänestä mitään. Sen omasta toimestasi deletoineen lapsen sinä sensijaan tiesit olevan olemassa. Voihan sinulla nytkin olla vaikka tusina mahdollisia lapsia, mutta et sinä niitä osaa kaivata, kun ei niitä ole.

Ei yhtään eri asia.

Sen tietää jokainen. Ihminen siinä tapetaan kuitenkin. Senkin tietää jokainen.

Sen tietää jokainen. Ihminen siinä tapetaan kuitenkin. Senkin tietää jokainen.

Joten mä en tiennyt ja kun olen sellaisen ihan omin silmin nähnytkin, niin en siltikään usko. Oli siinä alku joo, mutta ei juuri muuta.

Olin yhdessä päiväkodissa töissä, missä oli kehitysvammaisten osasto. Tuolla osastolla oli kaksi down-lasta. Toinen oli iloinen kuin mikä.. Oikea päivänpaiste, aina hymy huulilla ja ryntäili rohkeasti paikasta toiseen. Toinen poika oli sitten aivan toisenlainen.. Itki, kiljui ja riehui pihalla, keinumaankaan ei uskaltanut mennä. Joten ikinä ei voi tietää onko down-lapsi iloinen ja rohkea tapaus, vai yrmy ja jopa aggressiivinen lapsi. Joten tee päätöksesi sen mukaan miten jaksaisit jos lapsella olisi vaikein mahdollinen luonne..

kaikista lapsista syntymättä.

Tee päätöksesi sen mukaan kuinka arvioit että selviäisitte haastavista ajoista lapsen kanssa. Oletko terve, onko miehesi terve? Minkä ikäisiä olette? Onko tukijoukkoja? Onko lapsella sisaruksia, sisarpuolia? Millainen on taloudellinen tilanteenne? Onko mahdollista hankkia lapselle mahdollisesti tarvittavaa kuntoutusta, apuvälineitä, erilainen auto, asunto? Voitteko tukea lapsen itsenäistymistä taloudellisesti? Saatteko töistä vanhempainvapaata, hoitovapaata, osittaista hoitovapaata?

Onko sydämissänne paljon tilaa?

Oman kyvyn ja jaksamisen mukaan, sitä juuri minäkin tarkoitin.

Jos mieheni olisi sanonut, ettei voi ottaa vastaan vammaista lasta. Olisi ollut kaksi vaihtoehtoa. Joka lapseton liitto tai mies pellolle.

"Epäilen, jaksaisinko elämää pysyvästi vauvan kehitystasolle jäävän, erittäin vaikeasti vammaisen lapsen isänä. Esim. Downin syndrooman ottaisin kuitenkin mielelläni vastaan."

Miten silloin olisit suhtautunut?

ap

Ihan kenen tahansa lapsesta voi milloin tahansa, onnettomuuden, sairauden tms. johdosta kehitysvammainen. Jos tuntuu, ettei jaksaisi hoitaa vammaista lasta, pitäisi oikeastaan olla kokonaan ilman lapsia.

21 trisomia np-ultrassa. Oli samantien valmis tekemään abortin.. Rauhoituttuaan suostui odottamaan lapsivesitutkimukseen ja sitten saikin ns. puhtaat paperit.



Tämä kuopus on nyt 14 vuotias nuori neiti, jolla on suht lievä epilepsia. Ihana kummityttöni mun. :)

Tuolla keskustelujen etusivulla oli tämmönen blogi, siinä nuori äiti kirjoittelee down tytöstään (on myös kuvia ja videoita; www.tepachu.blogspot.com



Kannattaa varmaan lueskella blogeja ja perehtyä rauhassa :) Tietty myös jutella asiantuntijoiden kanssa, joilla enemmän tietämystä..

Sinulla on myös selvästi vankka ihmistuntemus, mikä on harvinainen ja hieno piirre ihmisessä. Kaikkea hyvää sinulle, minkä päätöksen ikinä teetkin!

125, vai ettei murhamiehissä ole kehitysvammaisia. Oletko oikeuspsykiatrian professori?



Kehitysvammoista, heissä on paljon ihania ja aurinkoisia ihmisiä, mutta heissä on myös paljon suorastaan väkivaltaisia ja arvaamattomia ihmisiä. On typerää puhua vain niistä "hyvistä ja lievistä" tapauksista, kun mää on pullollaan hankaliakin tapauksia, joiden hoitajatkin saattavat saada turpaan. nim. kokemusta on.



ap:lle voimia raskaaseen päätökseen. On mahdollista, että te saatte mukvan ja ihanan downin, mutta on myös mahdollista, että saatte erittäin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen. Pahimmissa tapauksissa he voivat olla väkivaltaisiakin. Punnitse rauhassa "hyvät ja huonot" puolet ja muista että päätöksen jonka teet, on se oikea juuri teille. Tulethan kertomaan kuulumisia :)

125, vai ettei murhamiehissä ole kehitysvammaisia. Oletko oikeuspsykiatrian professori?

Kehitysvammoista, heissä on paljon ihania ja aurinkoisia ihmisiä, mutta heissä on myös paljon suorastaan väkivaltaisia ja arvaamattomia ihmisiä. On typerää puhua vain niistä "hyvistä ja lievistä" tapauksista, kun mää on pullollaan hankaliakin tapauksia, joiden hoitajatkin saattavat saada turpaan. nim. kokemusta on.

ap:lle voimia raskaaseen päätökseen. On mahdollista, että te saatte mukvan ja ihanan downin, mutta on myös mahdollista, että saatte erittäin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen. Pahimmissa tapauksissa he voivat olla väkivaltaisiakin. Punnitse rauhassa "hyvät ja huonot" puolet ja muista että päätöksen jonka teet, on se oikea juuri teille. Tulethan kertomaan kuulumisia :)

Tiedän siksi, että tunnen yhden, joka tappoi veljensä. Ja tappaja siis "jälkeenjäänyt".

Tuolla keskustelujen etusivulla oli tämmönen blogi, siinä nuori äiti kirjoittelee down tytöstään (on myös kuvia ja videoita; www.tepachu.blogspot.com

Kannattaa varmaan lueskella blogeja ja perehtyä rauhassa :) Tietty myös jutella asiantuntijoiden kanssa, joilla enemmän tietämystä..

...mutta siellä ei ollut oikeastaan minkäänlaista raskausaikaista pohdintaa referoituna (tämä henkilöhän ei ollut edes joutunut pohtimaan asiaa).

Sanon nyt vielä yhden kerran, että en ole ensisijaisesti etsimässä tietoa siitä, miltä tässä tilanteessa joskus olleista nykyhetkellä tuntuu. Vaan haluaisin kuulla, mitä ratoja ajatukset menivät silloin, kun ei vielä tiedetty muuta kuin se, että sikiöllä on down ja piti päättää pitääkö lapsen vai abortoiko. Silloin, kun ei tiedetty, onko kyseessä lievä vai vaikea muoto, eikä ollut vielä henkilökohtaista kokemusta elämästä downin kanssa.

Kiitos taas kaikille vastaajille. :)

ap

21 trisomia np-ultrassa. Oli samantien valmis tekemään abortin.. Rauhoituttuaan suostui odottamaan lapsivesitutkimukseen ja sitten saikin ns. puhtaat paperit.

Np-ultrassa ei voi todeta 21-trisomiaa. Tämä tuntuu monelle olevan hämmästyttävän hämärää. Trisomian voi todeta vain punktiolla. Yli 12-viikkoista raskautta ei myöskään voi abortoida pelkän ultran perusteella, aborttilupaa ei heru ilman jatkotutkimuksia.

125, vai ettei murhamiehissä ole kehitysvammaisia. Oletko oikeuspsykiatrian professori?

Kehitysvammoista, heissä on paljon ihania ja aurinkoisia ihmisiä, mutta heissä on myös paljon suorastaan väkivaltaisia ja arvaamattomia ihmisiä. On typerää puhua vain niistä "hyvistä ja lievistä" tapauksista, kun mää on pullollaan hankaliakin tapauksia, joiden hoitajatkin saattavat saada turpaan. nim. kokemusta on.

ap:lle voimia raskaaseen päätökseen. On mahdollista, että te saatte mukvan ja ihanan downin, mutta on myös mahdollista, että saatte erittäin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen. Pahimmissa tapauksissa he voivat olla väkivaltaisiakin. Punnitse rauhassa "hyvät ja huonot" puolet ja muista että päätöksen jonka teet, on se oikea juuri teille. Tulethan kertomaan kuulumisia :)

Tiedän siksi, että tunnen yhden, joka tappoi veljensä. Ja tappaja siis "jälkeenjäänyt".

kuin mamujen tekemistä raiskauksista koska vammaiset ovat muutenkin vaiettu vähemmistö.

Sitäpaitsi kehitysvamma nyt on tulkinnanvarainen asia - voisihan esimerkiksi sanoa että Breivik oli emotionaalisesti kehitysvammainen koska ei koe empatiaa ja huono kotiympäristö lisäsi taipumuksia koska vanhempia ei kiinnostanut lapsen tunne-elämän tukeminen. Raja kun on veteen piirretty viiva ja vain ne kehitysvammat huomataan jotka aiheuttavat poikkeuksellisen suuria hankaluuksia liikkumisessa tai kognitioissa tai vaikkapa poikkeavaa ulkonäköä.

Voit vain sanoa, että et itse ole katunut.

Minä puolestani tiedän, että jos lapsi olisi todella vaikeasti vammainen ja joutuisin esim. luopumaan unelma-ammatistani tämän vuoksi (johon olen vasta hiljattain valmistunut), tulisin aika varmasti katumaan, vaikka elämä lapsen huoltajana olisi kuinka ihanaa. Minusta ei vain ole olemaan olemassa ainoastaan muita ihmisiä varten. Tarvitsen myös oman elämän ja jonkinlaisia tilaisuuksia itsekkyyteen voidakseni hyvin. En kuitenkaan käytännössä voisi toimia itsekkäästi, jos olisin synnyttänyt jatkuvaa hoivaa vaativan lapsen, koska vastuuntunto ajaisi kaiken muun edelle. Näen oikeasti tässä omalla kohdallani riskin ihan suureenkin onnettomuuteen ja tehdyn päätöksen katumiseen.

Kiitos kuitenkin kertomuksestasi.

ap

Et voi myöskään itse tietää miten äitiys tulisi sinua muuttamaan ja millaisia tunteita äitiys sinussa herättää. Se itsekkyyden tarve voi siitä vähentyä kun tilalle tulee jotain arvokkaampaa. Elämää oppii katsomaan eri kantilta kun tulee äidiksi ja arvojärjestys muuttuu, harva sitä katuu. Mutta vammaisenkaan lapsen kanssa ei tarvitse jäädä kotiin "loukkuun", jos sinulla on tukiverkosto ympärillä niin voit antaa lasta hoitoon ihan hyvin kun hoitajia on infottu tarkkaan jos lapsi tarvii jotenkin erilaista huolenpitoa, tukitoimia jne. Myös vammaisella lapsella on oikeus päivähoitoon ja koulunkäyntiin, ja vaikeasti vammaisen lapsen voi saada viikon tai parin hoitojaksoille niin että vanhemmilla on aikaa omiinkin asioihin ja lepoon. Elämä voi olla ihanaa ja rikasta vammaisenkin lapsen kanssa ja vanhemmuuteen kuuluu jatkuva huolehtiminen oli lapsi sitten vammainen tai vammaton. Myös vammattoman lapsen kanssa elämä voi olla rankaa: lapsella voi olla koliikki, itkee ja valvottaa vanhempia yöt, hänestä voi kasvaa arka ja takertuva, jolloin vanhempien oma aika jää vähemmäksi kun lapsi kärsii jos on pidemmän aikaa vanhemmista erossa jne. Jos ymmärsit mitä tarkoitan? Eli vanhemmuuden taakka voi olla suuri ja sitova vaikka lapsella ei olisikaan vammaa ja toisaalta vammaisen lapsen kanssa arki voi joskus olla helppoa ja huoletontakin.

Mikään tutkimus ei ole sataprosenttisen varma.

Ei se mua haittaa, että mulla on kehitysvamma.

Suurempi mahdollisuus on saada hyvin pärjäävä vammainen, kuin vaikeasti sairas.

En ymmärrä mitä haet raskauden aikaisilla mietteillä, kun kuitenkin loppupeleissä ratkaisee se elämä sen vammaisen lapsen kanssa.

Abortissa tehdään päätös onko valmis elämään sen vammaisen lapsen kanssa.

Monesti ne itsekkäät ja elämäänsä helpotusta hakevat tekevät sen abortin.

Ei ne vammaiset masennu, jos ei ulkopuolinen edesauta sitä huonolla kohtelulla.

Ei se mua haittaa, että mulla on kehitysvamma.

Suurempi mahdollisuus on saada hyvin pärjäävä vammainen, kuin vaikeasti sairas.

En ymmärrä mitä haet raskauden aikaisilla mietteillä, kun kuitenkin loppupeleissä ratkaisee se elämä sen vammaisen lapsen kanssa.

Abortissa tehdään päätös onko valmis elämään sen vammaisen lapsen kanssa.

Monesti ne itsekkäät ja elämäänsä helpotusta hakevat tekevät sen abortin.

Ei ne vammaiset masennu, jos ei ulkopuolinen edesauta sitä huonolla kohtelulla.

Jos joku ei abortoi downiaan, se on hänen asiansa. Jos tuntee olevansa valmis vammaiseen lapseen, niin ei siihen ole muilla sanomista.

Jos Down tulossa, lain voimalla otettas pois.