Ahdistaako muita se miten nopeasti aika kuluu?

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 05:26"]

Mummo ja mikro kuoli :D

[/quote]

Kiitos tästä kommentista!!! :D :D :D

ap

Kyllä ajan nopea kuluminen ahdistaa. Olen melkein viisikymppinen ja minusta tuntuu, että juuri olin kolmekymppinen. En pelkää vanhenemista, mutta välillä ihmettelee, miten juuri oli maanantai ja taas onkin jo viikonloppu...

Jep... Nyt, kun olen 24-vuotias, mietin juuri kauhulla, miten vanhojentansseistani on 6 vuotta ja penkkareista 5 vuotta... Silloin elin onnellisinta aikaa elämässäni ja seurustelin ensirakkauteni kanssa (ketä vieläkin rakastan!). Minusta on surullista, että aika vain kuluu ja se aika, jolloin olimme toisillemme ne tärkeimmät, jää koko ajan kaukaisemmaksi.

Piti tehdä lapsia sitten joskus myöhemmin aikuisena. No aikuisuus tuli. Olen 36v. ei miestä ja lapsia, en tajua en vaan suostu ymmärtämään että olen jo näin vanha. Joskus ihan oikeasti unohdan kuinka vanha olen. Kun kuulen jonkun olevan 25 ajattelen että "ah, samanikäinen kun minä".

Piti tehdä lapsia sitten joskus myöhemmin aikuisena. No aikuisuus tuli. Olen 36v. ei miestä ja lapsia, en tajua en vaan suostu ymmärtämään että olen jo näin vanha. Joskus ihan oikeasti unohdan kuinka vanha olen. Kun kuulen jonkun olevan 25 ajattelen että "ah, samanikäinen kun minä".

Niinhän se aika rientää.. Isovanhempien kuolema itkettää vieläkin välillä, seuraavaa etappia en edes vielä uskalla ajatella. Mutta mitäpä siitä tulis, jos meidän isovanhemmat, isoisovanhemmat jne. olis nekin yhä täällä, neuvomassa ja puuttumassa lastenkasvatukseen ja verhojen väriin? :D Hirveä soppa, parempi kun ei olla kaikki täällä yhtä aikaa.

joo ahistaa. 

Minulla on samanlaisia ajatuksia kuin ap:llä. Ne alkoivat sinä vuonna, jolloin miehen vanhemmat ja isovanhemmat kuolivat. Yhtäkkiä tajuttiin, että mies on suvussaan ikänsä puolesta seuraava, jonka vuoro tulee. Ajattelin aina ennen, että iäkkäät ihmiset jotenkin tietävät kuolemasta, tietävät että se on edessä ja millainen se on, ja silloin tajusin ettei kuolemasta tiedä kukaan yhtään mitään. Se on yhtä lopullinen ja yhtä suuri mysteeri kaikille. Kuolema on minulle liian suuri asia, en pysty käsittelemään sitä mitenkään.  Ja kun lapset ovat näin pieniä, ja tiedän ettei kukaan rakasta heitä kuten minä, jos kuolen, tunnen kuoleman olevan hyvin ahdistava asia. Siis lasten vuoksi, koska he jäisivät tänne sitten ilman äitiä.

Opiskelen nuorten kanssa, ja siinä seurassa ei voi unohtaa ikäänsä. Omanikäisten seurassa sen voi unohtaa, ollaan tavallan samassa veneessä, mut nuorten keskellä sitä tajuaa, että ikä on tosiaan aika lailla muutakin kuin numero. Minä ainakin kaipaan, en nuoruutta elämänvaiheena, mutta nuorta kehoani, nuoruuden toiveikkuutta, kykyä tuntea voimakkaammin kuin nykyään tunnen.

Aivan ihanaa!!! En ole yksin. ajattelen ihan samoin.

Ihanasti kirjoitettu nro 22, ihan herkistyin kyyneliin. Parasta varmaan mennä nukkumaan, hyvää yötä kaikille.

Ahdistaa ja paljon. Vuodet karkaa. Vanhimmat lapset asuvat jo omillaan. Siitä on vain hetki, kun olin heidän ikäinen. Nuorimmainen on vajaa kaks vuotias ja harmittaa miten nopeasti kasvaa. Jotenkin tuntuu kuin aika vain valuisi sormien läpi. Omat ja mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet. Äidin menetin 16 vuotiaana. Kuolema ja elämän rajallisuus on ollut siitä asti jatkuvasti mielessä. En niinkään pelkää omaa kuolemaa, mutta läheisten kylläkin.

Kiitos asiallisista, ihanista vastauksista. Ihanaa, että en ole ajatusteni kanssa yksin.

ap

Ahdistaa. Olen 28 v. ja tuntuu että kymmenen vuotta on mennyt yhdessä hujauksessa... Jotenkin pelottaa ajatus siitä, että tulevatkin kymmenen vuotta menevät varmaan yhtä nopeasti ja oon silloin jo 38! Ahdistaa myös muiden vanheneminen.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 23:22"]

Ahdistaa. Olen 28 v. ja tuntuu että kymmenen vuotta on mennyt yhdessä hujauksessa... Jotenkin pelottaa ajatus siitä, että tulevatkin kymmenen vuotta menevät varmaan yhtä nopeasti ja oon silloin jo 38! Ahdistaa myös muiden vanheneminen.

[/quote]

Oon 48 vuotias ja ahdistaa se että viimeiset 20 vuotta menivät murehtiessa sitä kuinka vanha olen. Olisin nyt helvetissä jättänyt sen murehtimisen edes ennen kuin täytin 40! Siihen saakka sitä ihminen on kuitenkin vielä virkeä ja eläväinen, nuorekas. Toimi sinä edes viisaammin, meidän kaikkien katuvaisten jälkiviisaiden vuoksi!!!

Kun olin lapsi, elämässä tapahtui paljon uusia asioita. Oli paljon kavereita joiden kanssa koettiin hauskoja juttuja. Vuosi tuntui pitkältä ajalta. Nyt kun olen yksin, sinkkuna, entiset kaveripiirit hajonneet eri suuntiin, niin vuodet tuntuu vaan valuvan käsistä, niin kuin joku tuossa aiemmin sanoi.

Oikeasti, miettikää! Jos todella tuollaiset ajatukset valtaavat mielen, asioita olisi mielestäni syytä ajatella laajemmin. Pysähtyä miettimään. Miettiä esim. sitä, mihin on tähän mennessä ollut matkalla ja mihin on matkalla parhaillaan. Huomisesta ei tiedä, mistä tietää vaikka oma lähtöhetki tulisi vaikka minuutin kuluttua. Kyllä sekin kertoo aika paljon, jos jo alle 20-vuotiaat voivottelevat sitä kun aika kuluu niin nopeasti. Eihän sitä ehdi silloin paljon muuta tekemään kuin koko elämänsä voivotella ajan nopeaa kulkua. Itse ajattelen että ikä on vain numero. Jotkut parikymppiset ovat kyynisempiä ja paikoilleen jumittuneempia kuin jotkut huomattavasti vanhemmat, joilla saattaa olla sydämessään paljon lapsenmielistä elämäniloa (olen itse 23 v.). Elämä on vain lyhyt välietappi, on hyvä elää niin että on valmis kuolemaan koska vaan. Oletko sinä valmis?

Tässä on tuosta samasta asiasta.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/07/miksi-aika-tuntuu-kuluvan-nopeammin-vanhetessa

Kyllä minuakin ahdistaa. Jos voisin pysäyttää ajan omalla kohdallani tähän hetkeen, niin tekisin sen juurikaan miettimättä. Elämä on niin hyvin. Lapset vielä kotona, miehen kanssa menee hyvin, vanhemmat vielä elossa ja kohtuullisessa kunnossa, työ mielenkiintoista ja siitä jaksaa innostua. Murehdin jo nyt tulevia luopumisia. Elämässä tulee olemaan liikaa haikeutta, tiedän sen jo nyt.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 22:45"]Ahdistaa tosi paljon. Ihmettelen myöd ihmisiä jotka nurisevat kun aika ei kulu tms. Mielestäbi kuluu aivan liian nopeaan.
[/quote] Joo määki kanssa,iha samaa ihmettelen voe hiivatti.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 22:34"]Eikö kellään muulla ole tällaisia ajatuksia?
[/quote]

On. Ihan samat ajatukset. Ymmärrän täysin sinua. Ikää mulla on 42v.