Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita se miten nopeasti aika kuluu?
14.02.2014 |
Mua ahdistaa!!! Vuodet kuluvat niin nopeasti, ett tuntuu etten pysy perässä.
Multa kuoli mummo pari kuukautta sitten ja tuntui kamalalta miten toisen ihmisen elämä päättyy noin vain ja muu maailma vaan jatkaa menoaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ymmärrättekö? Kuulostaako ihan hullulta?
Mä muistan kun mun äiti täytti 40v. Nyt hän on jo 67v. ja seuraavana vuorossa. Ja sit onkin jo mun vuoro. Kuolla siis.
Yhtäkkiä huomaan, että monista asioista on jo 20v. aikaa. Meidän mikro hajosi tänään ja tajusin, että sekin on 18v. vanha! Ei siitä niin kauaa ole kun ostettiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin mikro ja nyt siitä on jo 18v.!!!
Kommentit (109)
Aika lentää. Kohta on taas halloween, itsenäisyyspäivä, joulu, uusi vuosi, loppiainen, pääsiäinen, vappu, juhannus ja sitten taas eka työpäivä kesäloman jälkeen. Aika menee semmosta kyytiä, ettei perässä pysy. Huh hellettä.
Kesälomasta on jo puolet mennyt ja kahden viikon päästä on taas paluu työmaalle. Siitä ne paska jäykät aamuheräämiset taas alkaa, ei helvetti. Mitään kerkeä lomasta kunnolla nauttia, kun tuo aika menee noin jumalattoman nopeasti. Tämäkin kesä on mennyt nopeammin kuin mikään muu kesä tähän asti ja ensi kesä tulee menemään tätä kesää puolet nopeammin.
Ei taida jokaisessa vuorokaudessa olla 24:ää tuntia, koska kuukausi ennen kesäloman alkua tuntuu vuodelta ja sitten kun lomalle pääsee, menee kuukauden loma siinä missä pidennetty viikonloppu. Eihän tässä ole mitään tolkkua ja rotia vielä vähemmän.
Lähden tästä tekemään hautajaisteni valmisteluja. Arkku, tuhkauurna, kirkko... Mitäs kaikkea sinne tarttee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti kuoli,lapseni huostattiin ym. Ja toivon että aika kuluu nopeasti jotta lapsi pääsee pois huostasta.
Mulla on tämmöinen äiti, joka voi töräyttää pokkana " sä olet jo tuon ikäinen", "alat olla jo aika vanha", "elämä menee niin nopeasti".
Onneksi mulla on hyvä huumorintaju, joka on kyllä vaatinut pitkällisen sielun kärsimyksen alleen. Sitä vaan on kiitollinen siitä, ettei minusta tule koskaan samanlaista. Minun pitäisi ikäänkuin elää hänenkin puolestaan.
No ei kyllä onnistu.
Välillä aika kuluu liian hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Jep, täytän tänä vuonna 29. Ahdistaa että vuoden päästä täytän 30 ja olen virallisesti vanha! Ja en koko ajan tulee lisää nuorempia ja kauniimpia :(
Tuo nyt on kyllä ihan höpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ahdista, mutta lähinnä huvittaa se että aika tuntuu koko ajan kulkevan vain nopeammin ja nopeammin.
Niin. Onkohan se ihan oikeesti ruvennutkin kulumaan nopeammin? Tiedemiesten täytyisi ruveta tutkimaan asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, täytän tänä vuonna 29. Ahdistaa että vuoden päästä täytän 30 ja olen virallisesti vanha! Ja en koko ajan tulee lisää nuorempia ja kauniimpia :(
Tuo nyt on kyllä ihan höpöä.
Tuo kirjoittaja täyttää vuoden päästä 40. Onkohan vielä linjoilla? Mitä kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen joo, kroonista kipua aiheuttavan urheiluvamman jälkeen ei enää ahdista, aikansa kutakin (onneksi)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei muita ihmisiä olisi niin en edes huomaisi ajan kulumista, mutta asia ahdistaa vanhempieni takia jotka ovat kohta 70 ja he vanhenevat aivan silmissä, alkaa huolettamaan kun heidän aikansa on lopussa.
Älä nyt niitten vanhempiesi takia tuollai huolestu. Kaikki on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Äiti jo 83, isä vielä enemmän ja keikkuu haudan partaalla. Lapset muutti jo vuosia sitten omilleen. Onneksi on nuorempi miesystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ap on jo pian kuusi vuotta vanhempi kuin kirjoitushetkellä.
Eikä ko yli 10 vuotta vanhempi. Vuosi 2014 oli ihan äsken.
Vierailija kirjoitti:
Aika lentää. Kohta on taas halloween, itsenäisyyspäivä, joulu, uusi vuosi, loppiainen, pääsiäinen, vappu, juhannus ja sitten taas eka työpäivä kesäloman jälkeen. Aika menee semmosta kyytiä, ettei perässä pysy. Huh hellettä.
Kesälomasta on jo puolet mennyt ja kahden viikon päästä on taas paluu työmaalle. Siitä ne paska jäykät aamuheräämiset taas alkaa, ei helvetti. Mitään kerkeä lomasta kunnolla nauttia, kun tuo aika menee noin jumalattoman nopeasti. Tämäkin kesä on mennyt nopeammin kuin mikään muu kesä tähän asti ja ensi kesä tulee menemään tätä kesää puolet nopeammin.
Ei taida jokaisessa vuorokaudessa olla 24:ää tuntia, koska kuukausi ennen kesäloman alkua tuntuu vuodelta ja sitten kun lomalle pääsee, menee kuukauden loma siinä missä pidennetty viikonloppu. Eihän tässä ole mitään tolkkua ja rotia vielä vähemmän.
Lähden tästä tekemään hautajaisteni valmisteluja. Arkku, tuhkauurna, kirkko... Mitäs kai
Juuri näin. Kello on jo puoli neljä ja kesäloman toinen viikko menossa, talvi oli ihan äsken ja nyt on kohta syksy. Tämä kesä meni nopeammin kuin yksikään kesä ennen tätä vaikka nekin ovat mennee valonnopeudella. Tänään pitäisi saada aikaseksi edes pestä ikkunat ja sitten se on taas ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa ja oman kehon vanheneminen. Vastahan olin 20? Peilistä katsoo punanaamainen kurttuotsainen ja ryppyinen eukko:(
Ihanaa, kun on saanut elää ja kokea!
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska odotan eläkeikää. Toivottasti elän sinne asti, vaikkakaan en pelkää kuolemaa (en ole uskovainen).
Eläkkeellä aika vasta hujahtaakin. 5 vuotta tuli jo täyteen. Ihmettelen miten ennen ehdin työssä käymään. Ihanaa aikaa itselle !
Ei ahdista ajan kuluminen. Olen jo yli 60. Rauha ja turva tulee lopulta.
Ei enää hylätä. Koskaan, ikinä ei kukaan enää hylkää. En menee enää rikki. Niin sirpaleinen olenkin, että ehyttä minusta ei saa.
Henkilökohtaiset rakkaushaaveet ohitse.
Jännitän Meilahden ja Syöpiksen käyntiä ja leikkaussuunnitelmaa... kas kun minulla aikuinen lapsi, joka rakas minulle ja syy vielä elää.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ja väsyttää koko elämä. Elämänilo katosi kun täytin 40 ja samanikäinen mieheni jäi kiinni 17v oppilaaseensa sekaantumisesta. Lapset oli 5 ja 8 ja avioliitto siihen asti hyvä, koko se sairas tapahtumasarja tuli kuin tyhjästä.
Nyt siitä on jo 10 vuotta mutta elämäniloni ei ole palannut, enkä ole enää pystynyt eroni jälkeen kehenkään mieheen tekemään tuttavuutta.
Olen vanha ja yksinäinen. Rumakin. Odotan kuolemaa, vaikka en olekaan itsetuhoinen. Odotan sitä vain todella kovalla kaipuulla. Ihanaa sitten kun se vihdoin tulee.
Naiset eivät ymmärrä miehen tarpeita.
Tuo on todella raskasta, kun vanhemmilla ei ole mitään omaa elämää, vaan se on rakennettu lasten kannateltavaksi. Sitten takerrutaan marttyyriytyen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen kun omaisuus yrittää irtautua ja aloittaa vihdoin oman elämänsä.