Ahdistaako muita se miten nopeasti aika kuluu?

Ikuisuuden Hän on pannut heidän sydämeensä. Näin sanotaan Raamatussa. Eikä turhaan. Ihmisellä on mahdollisuus elää ikuisesti.

Ahdistaa kyllä.

Ikävä kaikkia asioita, mitkä liittyi aikaisempiin hetkiin. Kaikkia muistoja tulee mieleen ja niistä tulee "turvallinen" olo. Sitten ymmärtää sen, että se aika on ohi ja eteenpäin on elämä menossa.

Kaikki on tällä hetkellä hyvin, mutta pelottaa ajatus siitä mitä tulevaisuus tuo saapuessaan. Toisten vanheneminen ahdistaa. Harmaantuneet hiukset, hidastuneet askeleet, ne kaikki muistuttaa siitä, mitä elämä lyhykäisyydessään on.

Ahdistaa ihan helvetisti. Täytän puolen vuoden päästä 25, ja tuntuu että aika vain valuu jonnekkin eikä mitään ehdi saamaan aikaiseksi. Enää toistakymmentä vuotta eteenpäin, niin alkaa kääntyä elämän ehtoopuolelle :(

Ahdistaa helvetisti. Valmistuin koulusta jo 15 vuotta sitten, tuntuu kuin tästä vain jokunen vuosi. Aika meneee todella nopeasti ja mitään saa aikaiseksi, parisuhteesta en haaveile enää, mutta ainahan sekin mahdollista vielä - lapset voi unohtaa, vaikka olen mies. Asunut nykyisellä paikkakunnalla valmistusen jälkeen jo 14 vuotta, vaikka tän piti olla vain välivaihe ja edessä jotain parempaa. Vielä 15 vuotta eteenpäin, niin olenkin jo lähempänä 60 vuotta. Voi hitto. Ei pidä ajatella enää mitään, täytyy yrittää elää tässä hetkessä.

Ahdistaa. Ihan hirveästi!

No joo tuntuu silleen että hui 10v meni kuulostaa paljolta mutta loppujen lopuks se on lyhyt aika. Meidän elämä on lyhyt. Varsinkin näin teininä tuntuu että aika kuluu jäätävää vauhtia kun sitä kehittyy niin nopeesti. Vastahan robin julkaisi frontside ollien ja kun vertaa sitä vanhaa pientä robinia ja nyky robinia niin tuntuu että olis mennyt ihan jäätävästi aikaa mutta todellisuudessa robin on vain 10v muuttunut lapsesta mieheksi. Tästä hetkestä 10v niin ei siinä ulkonäössä suurta muutosta tapahdu. Tämä nyt oli joku random esimerkki :) Itse osaan ajatella asian niin että esim 5v ei ole oikeastaan aika eikä mikään. Sen huomaa kuinka nopeasti aika kuuluu esim vuodenaikojen kierrossa. Tulee kevät, sitten kesä joka on mielestäni ihmisen parasta aikaa. Sitten kesä loppuu tulee talvi joka menee aivan räpäyttämällä silmiä ja taas on kesä😆

Nostan.

Kyllä. Juurihan tavattiin puolison kanssa vuonna 2013. Vuodet ovat vierineet uskomattoman nopeasti. Vauvamme syntyi tänä vuonna maaliskuussa, hyvänen aika; kohta siitäkin 8 kuukautta. 1-vuotis synttärit lähestyvät hurjaa vauhtia. Aika tuntuu menevän pikakelauksella.

Minä en odota eläkeikää. Sittenhän se elämä vasta alkaa..

Ei ahdista mutta näin neljän kympin lähetessä sitä ei voi kun ihmetellä.

Just oli 34v ja yhtäkkiä on 44v. Outo pikakelaus filmillä eteenpäin. Kaikkea oppi tuossa välissä, mutta silti aika jotenkin katosi ilmaan. Outoa.

En tiedä olenko ainoa mutta tuntuu, että siitä on ikjuisuus kun olin 20v. Ehkä johtuu siitä että olen kokenut aika palkjon ja kasvanut ihmisenä tässä välissä . Olen nyt 31v. Tuntuu kuin olisihan eri ihmienn mitä olin silloin ja olin silloin ihan pentu.

joskus pitää pysähtyä ajattelemaan, itse teen tätä usein. "olen nyt tässä hetkessä". Se on meditointia. Joskus pitää vain pysähtyä. 

Minä olen 42v ja odotan jo oikeastaan rauhallisin mielin kuolemaa. Ei se kuolema nyt pakollinen ole tulevaksi tässä ja nyt, mutta ei haittaa vaikka tulisikin. Tuntuu turhalta paskalta elämän loppuaika. Nuoruus on ohi ja koko ajan huomaat ikääntyväsi ja joudut käymään jossain saatanan töissä suunnilleen hautaan saakka. Nuorena se työnteko ei niin vituttanut, kun ajatteli koko elämän olevan joka tapauksessa edessä. Nyt iän myötä työtä on alkanut vihaamaan yhä enemmän. Ehkä juuri siksi, että tajuaa ajan tiimalasissa hupenevan ja joudut hukkaamaan sitä aikaa jossain vetun työpaikalla jonkun korporaation orjana.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 42v ja odotan jo oikeastaan rauhallisin mielin kuolemaa. Ei se kuolema nyt pakollinen ole tulevaksi tässä ja nyt, mutta ei haittaa vaikka tulisikin. Tuntuu turhalta paskalta elämän loppuaika. Nuoruus on ohi ja koko ajan huomaat ikääntyväsi ja joudut käymään jossain saatanan töissä suunnilleen hautaan saakka. Nuorena se työnteko ei niin vituttanut, kun ajatteli koko elämän olevan joka tapauksessa edessä. Nyt iän myötä työtä on alkanut vihaamaan yhä enemmän. Ehkä juuri siksi, että tajuaa ajan tiimalasissa hupenevan ja joudut hukkaamaan sitä aikaa jossain vetun työpaikalla jonkun korporaation orjana.

herranjestas, sulla voi olla vielä puolet elämää jäljellä ja odotat kuolemaa? Kyllä toi johtuu ihan muusta nyt, masennuksesta. Ei ennen aikana ollut näin,mummot ne eli täyttä elämää, nauraen ja iloiten elämästä, jos vaan terveitä olivat! ymmärrän kyllä masennuksen, mutta siihen tulee hakea apua.

Jos ei muita ihmisiä olisi niin en edes huomaisi ajan kulumista, mutta asia ahdistaa vanhempieni takia jotka ovat kohta 70 ja he vanhenevat aivan silmissä, alkaa huolettamaan kun heidän aikansa on lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muita ihmisiä olisi niin en edes huomaisi ajan kulumista, mutta asia ahdistaa vanhempieni takia jotka ovat kohta 70 ja he vanhenevat aivan silmissä, alkaa huolettamaan kun heidän aikansa on lopussa.

Mutta kuitenkin he ovat saaneet elää pitkän elämän ja noin pitkälle, mieti sitä, Jotkut ei saa sitäkään ja kuolevat johonkin nuorena. Kuolema on luonnollista niinkuin syntymä ja tulee kaikille, omana aikanaan.

Joskus haikeana nuoruuden ihanaa aikaa, kesä mukavat ihmiset ympärillä. Hyvä on näinkin, se on tämä hetki vaan. Turhia ei kannate murehtia.

Ei ahdista niinkään ajan kuluminen, vaan mihin se aika menee. Joskus tunne että elämä valuu hukkaan.

Ei elämä ole muuttunut mitenkään eikä oikeastaan ulkonäkökään, joten tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Olin 19v, opiskelin, biletin ja kävin kesätöissä, sitten olin 31v, opiskelin samaa tutkintoa, biletin ja kävin kesätöissä. Myös muiden suhtautuminen ruokkii illuusiota. Kysytään millä luokalla olen ja onko vanhemmat kotona.