Ostin miehelle lahjaksi etelänmatkan. Ei edes kiitosta tullut :o(

Oon tästä ennenkin kirjoitellut. Lapsemme oli täyttänyt vasta kolme viikkoa, kun mies ilmoitti lähtevänsä Thaimaahan pariksi viikoksi lomailemaan. Pahoitin mieleni kovasti, ja pitkällisen keskustelun jälkeen mies sanoi ettei lähde matkalle.



Nyt vauva on hieman yli 2 kk ja mies on saanut vapaasti kulkea saunailloissa ja tupareissa, ottaa omaa aikaa. Olen herännyt jokaisena yönä syöttämään vauvan (en imetä), teen hyvää ruokaa päivittäin (mies ei koskaan), pukeudun kauniisti (miehellä samat vaatteet joka päivä), meikkaan, _annan_ hyvää seksiä (mies ei huomioi mitenkään), olen iloinen, paijaan ja halin.. Siitä huolimatta mies on masentunut kun ei päässyt matkalle. Ja kun lomansa aikana hänellä ei ole nyt ketään kaveria kun ne on siellä matkalla uikuti uikuti..



No, ostin miehelle sitten matkan Kyprokselle viikoksi puolihoitoineen, kun ajattelin että yritän piristää sitä, ja teinityttö 15 v, joka lähtee mukaan saa kivan loman ilman vauvan tuomia rajoitteita. Annoin matkaliput tänään kouraan ja toivotin ihanaa lomaa. Vaisu vastaanotto oli. Mies oli soitellut äidilleen kun masentaa ja on kurjaa ja kamalaa, ja kun on kova pala viedä kaverit lentokentälle kun itse pääsee vain Kyprokselle.. Voi vittu!!



Oikeasti, vaikka tekisin mitä, niin mies leikkii marttyyriä. Tässä on taapero ja vauva hoidettavana, ja mies ottaa osaa kaikkeen 1/3 osan. Mielestään hän on mies kun leikkii välillä taaperon 2,5 v. kanssa, ostaa vauvalle maitoa ja antaa mun välillä nukkua aamulla. Muuten mä teen kaiken. En tajua miten voi mies olla noin itsekäs!



Tämä vauva on meidän ensimmäinen yhteinen. Okei, mies ei ole tottunut lapsiperhe-elämään, mutta omasta tahdostaan hän on tässä. Tuntuu niiiin pahalta, että aiheutan hänelle vain tuskaa kaikessa, vaikka yritän parhaani.



Kiitos kun sain purkautua, tuntuu vain niin pahalta.