En pysty hallitsemaan minun kohta 15 vuotiasta tytärtäni

tyttö empaattinen. Oli kiusauksen kohde 7.luokalla. Luonteeltaan kiltti ja auttavainen.

Kun tulee seuraava iso raivari tilaat taksin ja menette tk päivystykseen sieltä järjestävät psykiatrisen kriisityöryhmän paikalle tai lääkäri ottaa yhteyden nuorisopsykiatrian akuuttiosastoon ja lapsi sinne rauhoittumaan.

Meillä on kerran selvitty kriisiryhmän kanssa käydyllä keskustelulla. Toisella kertaa lääkäri katsoi tilanteen sellaiseksi ja itsekin olin sitä mieltä että tarvitsee osastohoitoa ja nuorisopsykiatrin akuuttiajan.

Ambulanssilla saatoin tytön osastolle jossa oli muutaman päivän miettimässä. Tämä osastovierailu muutti kaiken paremmaksi ja ikään kuin pysäytti tytön.

Tuolloin aloitettiin myös lääkitys. Osastolla näki monenlaisia nuoria joilla elämä pois raiteiltaan.

Lääkitys on auttanut, raivarit ovat taakse jäänyttä elämää.

Tyttö on aina ollut ihana ja rakastettava. Tuo toinen minä hänessä kun sai vallan niin hän oli kuin eri ihminen. Kyse aivokemiasta ja lääkityksellä tämä asia on saatu korjattua.

Toivon että toimit seuraavan kerran ja saatte asianmukaista hoitoa + terapeutin vaihto koska nykyinen ei tuota tulosta.

Meidän tilanteessa käytiin jopa sellaisessa tilanteessa että oli vähällä että tyttö menee osastolle pidemmäksi aikaa ja käy koulua sieltä käsin. Onneksi tilanne purkautui ennen sitä.

Muutama kuukausi sitten tyttö "pimahti" täysillä. Kun sisko ei antanut hänen nukkua yöllä, alkoi hän huutamaan ja ärsyyntymään. Menin rauhoittelemaan ja kysyin mikä on hätänä. Hän sanoi, että olen pilannut kaiken mukaanlukien hänen elämänsä ja tulevaisuutensa.



Yritin rauhoitella häntä, mutta se ei auttanut. Hän meni keittiöön, haki veitsen ja sanoi, että teidän aikanne on koittanut. Sain kuitenkin hänet suostuteltua antamaan veitsen minulle ja sisko tuli huoneeseeni nukkumaan ja tyttö valvoi koko yön.



Haluaisin teidän "palsta-mammojen" diagnooseja...

Ootteko yksinkertasesti tyhmiä vai mitä ootatte, sitä et joku oikeesti kuolee tms?



Ei tuollasella asialla voi leikkiä.



Itselläni oli samoja ongelmia, koska kotona ei ollu aina hyvät olot ja mä oon jahdannu äitiäni puukon kanssa... 16v pääsin muuttaa himasta omilleni ja kaikki rauhottui, luojan kiitos



Mutta jos sen käytökseen ei löydy syytä, otat yhteyden sosiaalitoimeen tai poliisiin jos oikein hullu tilanne tulee ja tyttö hoitolaitokseen. Sitten saatte elää rauhassa.

tytön käytöksellä nyt oli? Mitä terapeutti sanoi kun näytit kuvat jotka otit aiemmin?

Onnea ap, olet mahdollisesti onnistunut kasvattamaan pirihuoran! Rakkautta ja rajoja tyttö kaipaa.

Hmm.. Pikkusiskolla TÄYSIN samat säännöt, mutta hän on täysin erilainen?

Hän on katsonut siskonsa sekoiluja vierestä, kärsinyt niistä ja sinä olet lohduttanut nuorempaa. Hän on se kiltti lapsi joka joutuu kestämään tätä kaikkea.. ja taas vanhempi jää huomioimatta.

Näin se vaan menee.. Sääli, että lapsillasi on kaltaisesi äiti joka ei edes kykene näkemään virheitään vaan laittaa kaiken tytön omaksi syyksi. :(

Voi lopettakaa tyhmät kun ette mistään mitään tajua.

Syy on täysin ilmeinen: siskolla äidin geenit, häirikkötytöllä isän geenit. TAi aivoaineenvaihdunta / aivojen rakenne. Sama sen väliä, mutta selvästi perinnöllistä isän suvun puolelta, ja näitä fyisologisia / aineenvaihdulnnallisia syitä ei terapeutin rääpäleet pysty korjaamaan.

Korjaako auton vahaus renkaan puuttumisen?

Ainoa hoito: lääkitys. Piste. Tyttö psykiatrille.

Kun lääkituys vaikuttaa ja tyttö huomaa vaikutukset, pystyy ehkä itsereflektioon ja näkemään miten väärin on ennen toiminut. Ei ongelmaa huomaa silloin, kun on vielä sen sisällä. Tyttö on saatava lääkkeillä sen ulkopuolelle. Siitä voi alkaa henkinen kehitys. Ja ihan ilman psykologeja, jotka ovat pelkkää rahanhukkaa ja ajanhukkaa.Jos olisin tyttö, en itsekään puhuisi terapaeutille yhtään mitään.

Älä ap syyllistä itseäsi! TOivoa on! Tyttö ei ole syyllinen perimäänsä, mutta et myöskään sinä.