Kaipaan nuoruutta niin että sattuu...ikäni 38 v...

Mitä kannattaa tehdä?

Vähän neuvoja:

- älä jumita mieheen eli pysy sinkkuna

- älä hanki lapsia sillä niihin viimeistään jumitut

- pysy ihannepainossasi sillä keski-iässä laihduttaminen on tuhoontuomittua

- hanki työpaikka jossa viihdyt

- pidä yllä ystävyyssuhteita

- jos et jostain ihmisestä pidä, oli hän sinun äitisi tai koulutoverisi, niin anna olla, älä yritä olla ystävä. Kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, varsinkin jos se aiheuttaa pahaa mieltä sinulle.

- matkustele edes vähän, jotta osaat nähdä maailman muutenkin kuin Suomi-lasein

Mitä vinkkejä annatte nyt 20-vuotiaille neidoille? Mitä kannattaa tehdä?

Nauttikaa elämästä ja vapaudesta, älkää murehtiko turhia, elämä kyllä kantaa. Mutta nauttikaa siitä ihanasta vapaudentunteesta ja nuoruudesta, iloitkaa ja pitäkää hauskaa.

Mistä vapaudentunteesta? Oliskin tuollaista.

/ 12

Täytyy todeta että välillä tuntuu ettei elämä kanna. Tässäkin kuussa oli niin paljon pakollisia menoja, etten ole saanut edes vuokraa maksettua. Ei ole ensimmäinen kerta. Opintuella ei yksinkertaisesti elä :-(

Ja pidä kiinni siitä että suoritat opinnot loppuun ja toivottavasti saat hyvän ammatin jossa viihdyt! :)



Olen nyt nelikymppinen ja kiitän todellakin parikymppistä itseäni että sain opiskeltua itselleni mieluisan ammatin. Rahanpuute oli joskus aivan järkyttävää kun ei ollut vanhempien kukkarolle asiaa. Tyyliin 5 markkaa loppuviikoksi.



Oletko ottanut opintolainaa? Korot olivat silloin ja nytkin siedettävät.



Tsemppiä - se on ohimenevä vaihe!

Antaisin vinkiksi, että opiskele. Mahdollisimman hyvä ammatti, eikä mitään haihattelualoja, joilla ei töitä kuitenkaan ole. Äläkä tosiaan jämähdä johonkin mieheen! Voi jee, että sitä oli tyhmä. Piti epätoivoisesti yrittää löytää joku, vaikkei kunnollisia tarjokkaita ollut. Kaikenlaisten hunsvonttien perässä sitä tulikin juostua.. Ja lopulta, kun yhden sai kiinni, hukattua 10 vuotta elämästään huonossa suhteessa. Sen jälkeen epätoivoisena vaihdettua toiseen huonoon...

Ystävistä kannattaa pitää kiinni, eikä jättää taakseen kuten minä tein.

Nyt jos sais alkaa uudelleen, ja tajuaisi elää ja nauttia siitä, että oli nuori, terve ja kaunis, ja kaikki ovet avoinna.

oikein mielelläni nelikymppinen. Kaksikymppisenä olin näin jälkikäteen ajateltuna vielä aika kakara, jota kiinnosti enimmäkseen juhliminen ja ryyppääminen. Nyt osaan nauttia elämästä seesteisemmin.

20-vuotiaana olin täysin hukassa. En päässyt mihinkään järkeviin kouluihin vaikka oli ok paperit. Ei ollut koskaan rahaa. Baareissa piti ravata joka viikonloppu kännäämässä ja etsimässä miestä, aina löytyi vain kusipäitä.



Nyt 40-veenä elämä on IHANAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!! Löytyi vihdoin se elämän mies ja sai pari ihanaa lasta. Rahaa alkaa jo olemaan kivasti, kun on aina säästänyt ja hankkinut pari asuntoa. Voi matkustella ja olla lasten ansiosta enemmän kotona kuin töissä (teen osa-aikatöitä).



En vaihtaisi mistään hinnasta nuoruuteen! Eikä tarvitse näyttää miltään teiniltäkään enää, mies on aina rakastanut vaikka olin jo tapaamishetkellä vähän ylipainoinen. Nytkin 10kg liikaa, mutta ei haittaa. Nuorena sain vain kuulla haukkuja sieltä ja täältä läskiydestäni.

ainakin kaipaan sellaista parikymppisen huolettomuutta ja vapautta, kaikki tuleva kutkutti ja kihelmöi. Tuntui, että maailma oli täynnä mahdollisuuksia ja kaikki ovet raollaan.



Vaan olihan niissä ajoissa se kääntöpuolikin, kun rahapula oli opiskelijana ainainen, eikä mulla ainakaan ollut mahdollisuutta saada kovin paljon apua kotoa.



Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.



Toisaalta en tiedä nauttisiko niistä, ellei olisi niitä joitakin vuosia parikymppisenä häröillyt.

Kaipaan juuri tuota "lauantai-illan huumaa", vaikka en koskaan nuoruudessani ollut kovin hurjapäinen bilettäjä enkä ole koskaan harrastanut esim. yhden illan juttuja.



Kaipaan silti tunnetta kun oli nuori ja nätti ja olo oli kevyt ja kupliva. Kaipaan sitä tunnetta kun pystyi tanssilattialla eläytymään musiikkiin ja tuntemaan että kaikki on vielä edessä ja on vahva ja elävä.



Valitettavasti avioliitto alistavan miehen kanssa nitisti nuo tunteet lopullisesti.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

kaikki eivät viisikymppisenä enää jaksa. Sairaus voi kohdata milloin vain, elämä on tässä ja nyt. Ja meillä joillain eilen.

on sitä miksi sen itse tekee. Eikä 38v ole keski-ikäinen, 50v on.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

kaikki eivät viisikymppisenä enää jaksa. Sairaus voi kohdata milloin vain, elämä on tässä ja nyt. Ja meillä joillain eilen.

Taidat elää jossain muinaisessa menneisyydessä kun kuvittelet, että 50-vuotias olisi joku ikäloppu vanhus.

Ja muutenkin, mitä järkeä on murehtia koko ajan tulevaisuutta tai menneisyyttä? Sanotaan, että joka hetki on elämän paras hetki - jos siihen osaa asennoitua oikein.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

onhan se jotenkin säälittävää, että pitäisi odottaa, että lapset on isoja, että voi taas nauttia asioista. Ikään kuin sulkea elämä kiinni 20 vuodeksi.

Ainoa mikä oikeasti pelottaa on vuokranantajan ymmärtäväisyys - mitä sitten jos kämppä lähteekin alta? Olen kyllä aina maksanut kuukauden vuokran, jokseenkin joskus vasta 15. pv kun vuokranmaksupäivä on se 5.pv. Ja joo, nostan opintolainaa. Viime kuussa sairauteni uusi ja lähes koko budjetti meni kalliisiin lääkkeisiin. Tuntuu että sitä teidän hehkuttamaa vapautta ei ole lainkaan - pelkästään masentavaa kituuttamista joka stressaa kokoajan.



Mutta kiitos viesteistänne, yritän jaksaa! Motivaatio opiskeluun on kova.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

kaikki eivät viisikymppisenä enää jaksa. Sairaus voi kohdata milloin vain, elämä on tässä ja nyt. Ja meillä joillain eilen.

Taidat elää jossain muinaisessa menneisyydessä kun kuvittelet, että 50-vuotias olisi joku ikäloppu vanhus.

Ja muutenkin, mitä järkeä on murehtia koko ajan tulevaisuutta tai menneisyyttä? Sanotaan, että joka hetki on elämän paras hetki - jos siihen osaa asennoitua oikein.

moni viisikymppinen voi olla se raihnainen vanhus. Minä ainakin tulen olemaan. Olen nyt nelikymppisenäkin. En sanoisi kellekään, että luottaa siihen, että se uusi elämä voi koittaa sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

kaikki eivät viisikymppisenä enää jaksa. Sairaus voi kohdata milloin vain, elämä on tässä ja nyt. Ja meillä joillain eilen.

Taidat elää jossain muinaisessa menneisyydessä kun kuvittelet, että 50-vuotias olisi joku ikäloppu vanhus.

Ja muutenkin, mitä järkeä on murehtia koko ajan tulevaisuutta tai menneisyyttä? Sanotaan, että joka hetki on elämän paras hetki - jos siihen osaa asennoitua oikein.

moni viisikymppinen voi olla se raihnainen vanhus. Minä ainakin tulen olemaan. Olen nyt nelikymppisenäkin. En sanoisi kellekään, että luottaa siihen, että se uusi elämä voi koittaa sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

kaikki eivät viisikymppisenä enää jaksa. Sairaus voi kohdata milloin vain, elämä on tässä ja nyt. Ja meillä joillain eilen.

Taidat elää jossain muinaisessa menneisyydessä kun kuvittelet, että 50-vuotias olisi joku ikäloppu vanhus.

Ja muutenkin, mitä järkeä on murehtia koko ajan tulevaisuutta tai menneisyyttä? Sanotaan, että joka hetki on elämän paras hetki - jos siihen osaa asennoitua oikein.

moni viisikymppinen voi olla se raihnainen vanhus. Minä ainakin tulen olemaan. Olen nyt nelikymppisenäkin. En sanoisi kellekään, että luottaa siihen, että se uusi elämä voi koittaa sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Jos huolehtii kunnostaan ja terveydestään, ei taatusti ole vielä viisikymppisenä raihnainen vanhus. Päinvastoin, esim. omat isovanhempani tekevät vielä seiskavitosinakin täysillä mm. piha- ja puuhommia.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

kaikki eivät viisikymppisenä enää jaksa. Sairaus voi kohdata milloin vain, elämä on tässä ja nyt. Ja meillä joillain eilen.

Taidat elää jossain muinaisessa menneisyydessä kun kuvittelet, että 50-vuotias olisi joku ikäloppu vanhus.

Ja muutenkin, mitä järkeä on murehtia koko ajan tulevaisuutta tai menneisyyttä? Sanotaan, että joka hetki on elämän paras hetki - jos siihen osaa asennoitua oikein.

moni viisikymppinen voi olla se raihnainen vanhus. Minä ainakin tulen olemaan. Olen nyt nelikymppisenäkin. En sanoisi kellekään, että luottaa siihen, että se uusi elämä voi koittaa sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

kaikki eivät viisikymppisenä enää jaksa. Sairaus voi kohdata milloin vain, elämä on tässä ja nyt. Ja meillä joillain eilen.

Taidat elää jossain muinaisessa menneisyydessä kun kuvittelet, että 50-vuotias olisi joku ikäloppu vanhus.

Ja muutenkin, mitä järkeä on murehtia koko ajan tulevaisuutta tai menneisyyttä? Sanotaan, että joka hetki on elämän paras hetki - jos siihen osaa asennoitua oikein.

moni viisikymppinen voi olla se raihnainen vanhus. Minä ainakin tulen olemaan. Olen nyt nelikymppisenäkin. En sanoisi kellekään, että luottaa siihen, että se uusi elämä voi koittaa sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Jos huolehtii kunnostaan ja terveydestään, ei taatusti ole vielä viisikymppisenä raihnainen vanhus. Päinvastoin, esim. omat isovanhempani tekevät vielä seiskavitosinakin täysillä mm. piha- ja puuhommia.

kiva, että isovanhempasi ovat säästyneet sairauksilta, mutta kaikkia niistä ei estetä "huolehtimalla kunnosta". Myös mielen sairaudet voivat viedä todella huonoon kuntoon, kuten itselläni.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

kaikki eivät viisikymppisenä enää jaksa. Sairaus voi kohdata milloin vain, elämä on tässä ja nyt. Ja meillä joillain eilen.

Taidat elää jossain muinaisessa menneisyydessä kun kuvittelet, että 50-vuotias olisi joku ikäloppu vanhus.

Ja muutenkin, mitä järkeä on murehtia koko ajan tulevaisuutta tai menneisyyttä? Sanotaan, että joka hetki on elämän paras hetki - jos siihen osaa asennoitua oikein.

moni viisikymppinen voi olla se raihnainen vanhus. Minä ainakin tulen olemaan. Olen nyt nelikymppisenäkin. En sanoisi kellekään, että luottaa siihen, että se uusi elämä voi koittaa sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Nyt sitten olis rahaa tehdä asioita, mutta ei aikaa tai rohkeutta tai mahdollisuutta. Toisaalta vuosi vuodelta huomaa viisastuvansa tai ainakin tajuaa, että nuorena oli ihan pihalla monessa asiassa. Muutenkin nyt (38 v) osaa nauttia monista sellaisista asioista, joita ennen piti mitättöminä. Kai se on sitä seesteisyyttä sitten.

kyllä sitä aikaa sitten viisikymppisenä on yllin kyllin kun lapset ovat isoja.

kaikki eivät viisikymppisenä enää jaksa. Sairaus voi kohdata milloin vain, elämä on tässä ja nyt. Ja meillä joillain eilen.

Taidat elää jossain muinaisessa menneisyydessä kun kuvittelet, että 50-vuotias olisi joku ikäloppu vanhus.

Ja muutenkin, mitä järkeä on murehtia koko ajan tulevaisuutta tai menneisyyttä? Sanotaan, että joka hetki on elämän paras hetki - jos siihen osaa asennoitua oikein.

moni viisikymppinen voi olla se raihnainen vanhus. Minä ainakin tulen olemaan. Olen nyt nelikymppisenäkin. En sanoisi kellekään, että luottaa siihen, että se uusi elämä voi koittaa sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Jos huolehtii kunnostaan ja terveydestään, ei taatusti ole vielä viisikymppisenä raihnainen vanhus. Päinvastoin, esim. omat isovanhempani tekevät vielä seiskavitosinakin täysillä mm. piha- ja puuhommia.

kiva, että isovanhempasi ovat säästyneet sairauksilta, mutta kaikkia niistä ei estetä "huolehtimalla kunnosta". Myös mielen sairaudet voivat viedä todella huonoon kuntoon, kuten itselläni.

Olin nuorempana aika kaunis. Enää ei ole niin hauska käydä vaikka baarissa, kun ei olekaan enää baarin kaunein nainen. Vielä vajaa kolmikymppisenä 18-vuotiaat klopit tuli roikkumaan lahkeessa. Nyt saattaa mennä koko baarireissu ettei kukaan tule edes juttelemaan vaikka hetken istuskelisi yksinkin tiskillä. Harmittaa kun posket alkavat roikkua ja ihon kimmoisuus alkaa kadota. Nuorena olin lisäksi alipainoinen c-kupin tisseillä. Viimeisten vuosien aikana minulle on tullut jenkkakahvat, ja raskauden jälkeen maha jäi vähän pömpölle ja täyteen raskausarpia.



Kyllähän vieläkin joskus autot tööttäilee ohi ajaessaan, mutta silti olen laskenut huomattavasti alemmalle tasolle entiseen verrattuna. Jotenkin vaikea totutella tähän uuteen asemaan, kun se ulkonäkö kuitenkin aika paljon määritteli minun elämääni ja sitä mitä pystyin sen avulla saavuttamaan. Onneksi en ole kuitenkaan tyhmä, vaan olen kouluni käynyt ja päässyt haastavaan työhön. Toivottavasti työssä onnistuminen voi korvata jollakin tasolla tuota menetettyä korkeaa "markkina-asemaa" ;)