Ylisuojellut ainoat lapset. 6-7-vuotiaan perässä äiti kävelee koko ajan

Just tuommosten ylitiukkojen vanhempien lapsia säälin melkein yhtä paljon kuin niiden jotka eivät huolehdi lapsistaan ollenkaan. Teille on vissiin todellakin olemassa vain kaksi ääripäätä? Toki meilläkin on kotiintuloajat ja nukkumaanmenoajat ja päivällisaika. Mutta kyllä se aika huvittavaa on, että jos 15 v on kylässä, niin äiti soittaa että "tulepas kotiin välipalalle kun kello on kolme", poika yrittää sanoa, että "ei mulla ole nälkä kun söin täällä voileipiä", eihei, kyllä pitää mennä kotiin välipalalle, kun kerran on välipalan aika. Samaista poikaa äiti tulee hakemaan kotiin, kun "on jo niin pimeäkin".



Miten nuo kullannuput ikinä oppii pitämään itsestään huolta, kun vanhemmat passaavat kaiken nenän eteen ja lieka on niin tiukalla, että normaali nuoren elämä jää elämättä kokonaan? Ja niin normaalia nuoren elämää ei ole kännääminen ja kaupungilla norkoilu.



Pienemmillä lapsilla tuntuu, että eivät saa mitään omaa aikaa kun vanhemmat hyysää koko ajan. Pihallaoloa vartioidaan ikkunasta ikkunaan ja välillä käydään huutamassa: älkää menkö sitten tielle! Älä vaan kastele kenkiäsi! Pysykää näköpiirissä! Älä aja sillä isolla pyörällä, pian kaadut! Lapsiparka on niin kömpelö kun ei ikinä saa tehdä mitään, ellei äiti tai isä ole vierellä turvatyynyjen kanssa...

Pahinta jälkeä syntyy kun joku 10-vuotias alkaa harjoitella pyöräilyä, trampalla hyppimistä, kotona pärjäilemistä - eli taitoja, jotka useimmat lapset oppivat alle kouluiässä. Kun jättää liian myöhälle, on oppiminen jo hankalampaa ja vahinkoja sattuu.

kyllä meidänkin 6-vuotias osaa ajaa pyörällä, hyppiä trampalla ja olla vähän aikaa kotona yksin. Pyöräilykin on opeteltu aikuisen kanssa, ei se sitä olisi oppinut jos olisi vaan suhannut tuolla kylillä itsekseen. Lapsia vahditaan ikätasonsa mukaan, oma kehitystaso huomioon ottaen. Ei ole tarvinnut meidän lasten takia laitureitten alusia naarata.

lapset oppivat pyöräilemään ilman apupyöriä 3-4-vuotiaina vaikka heitä ei yksin jätettykään. Trampallakin hyppivät tuon ikäisinä jo kovasti. Ei vanhempien katse sitäkään taitoa estänyt ;) Yksin kotona pärjäilemistä en kyllä alkaisi kovin pienelle opettamaan. Oppivat sen taidon kyllä ihan opettamattakin kunhan tarpeeksi vanhoja ovat. Itse sain ensimmäisen kerran olla yksin kotona 8-vuotiaana, ja nautin joka hetkestä. Ei siinä mitään harjoittelua tarvittu, sillä olin riittävän vanha ja kypsä siihen :) Myös omat lapseni ovat hyvillä mielin jääneet yksin kotiin n. 8 vuoden iässä. Nuorempina ovat vähän arastelleen yksin kotona olemista, enkä ole sitä heiltä silloin vaatinutkaan.

kaikki vanhemmat eivät voi olla kotona kaikena aikaa kun lapsi lähtee kouluun. On hyvä jos lapsi on syntynyt alkuvuodesta, mutta loppuvuodesta syntyneitä on myös aika paljon, jotka ovat 1.luokan alkaesssa 6-vuotiatia ja vielä 2.luokan alkasessakin 7-vuotiaita. Ja kaikkialla ei todellakaan ole ap-kerhoja laisinkaan ja ip-kerhoihin mahtuu vain osa. Ja se ip-kerho voi olla muualla kuin saman koulun tiloissa. Joten kyllä vain se 6-vuotias joutuu ottamaan vastuuta itsestään ja kulkemisistaan ja olemaan joskus kotona yksin.

että ei pieni koululainen joudu yksin aamu- ja iltapäiväiä viettämään. Meillä on käytetty mm. työaikajoustoja ja etätyömahdollisuutta. Myös isovanhemmat ja naapurit ovat olleet apuna.

Jollakin voi olla semmoinen tilanne että ei tunne eikä tiedä ketään kuka voisi auttaa eikä työnantajakaan jousta. Semmoisessa tilanteessa itse miettisin osittaiselle hoitovapaalle jäämistä.

jos ei vielä silloinkaan uskalla tehdä mitään muuta kuin syödä säännöllisin väliajoin, nukkua runsaasti ja tehdä töitä? Huoh, mitä tylsimyksiä jotkut ihmiset ovat. Ja ilmeisesti lapsesta asti ovat olleet.

mutta tykkään syödä säännöllisin väliajoin koko perheen kesken. En tajua sellaista, että jokainen syö vähän miten sattuu. Tykkään myös nukkua. Ja tietysti teen töitä. Normaalin aikuisen ihmisen kai oletetaan elättävän itsensä ja perheensä, vai?

Ja itseasiassa kyllä aikuinenkin voi syödä suolattomia soseruokia ja sössöjä ja juoda maitoa 6dl päivässä, kun jossain suosituksessa sitäkin suositellaan. Ja suomalaisissa laitoskeittiöissä onneksi tätä ruokaa valmistetaan aikuisillekin.

Ja miksi kukaan aikuinen haluaisi katsoa jotain k-18 elokuvia tai pelejäkään, meille riittää hyvin teletapit ja Wii. Eikä aikuiset tarvitse kyllä maailman uutisiakaan, ne ovat kuitenkin usein aika ikäviä ja masentavia. Ja kun lapsilta kielletään tieto kaikista ikävistä asioista, eivät he hakeudu niiden äärelle aikuisinakaan, vaan elävät kuplassaan hamaan hautaan asti, ei ehkä elossa, muttei varsinaisesti kuolleinakaan.

että osa puhuu aidasta ja osa aidanseipäästä.



esim omasta pihasta lähteminen, osa ajattelee kerrostalon tms pihaa ja osa rauhallisen pientaloalueen okt-pihaa. Näillä on aika huima ero. Itse en antaisi 6-vuotiaani poistua kerrostalon pihasta yksin mutta tuntuisi naurettavalta kieltää sama täällä omakotialueella.

Ja itseasiassa kyllä aikuinenkin voi syödä suolattomia soseruokia ja sössöjä ja juoda maitoa 6dl päivässä, kun jossain suosituksessa sitäkin suositellaan. Ja suomalaisissa laitoskeittiöissä onneksi tätä ruokaa valmistetaan aikuisillekin.

Ja miksi kukaan aikuinen haluaisi katsoa jotain k-18 elokuvia tai pelejäkään, meille riittää hyvin teletapit ja Wii. Eikä aikuiset tarvitse kyllä maailman uutisiakaan, ne ovat kuitenkin usein aika ikäviä ja masentavia. Ja kun lapsilta kielletään tieto kaikista ikävistä asioista, eivät he hakeudu niiden äärelle aikuisinakaan, vaan elävät kuplassaan hamaan hautaan asti, ei ehkä elossa, muttei varsinaisesti kuolleinakaan.

Onhan se ihan kiva varmaan, että lapsille annetaan sellainen esimerkki, jossa eletään kuin pellossa. Syödään mitä sattuu, katsellaan K18-leffoja, ei käydä töissä, ei viitsitä elättää itseään, kun herranen aika, sittenhän eletään kuplassa.

Miten ihmeessä itsensä elättäminen ja säännölliset elintavat tarkoittavat sitä, että lapsilta kielletään tieto ikävistä asioista? Melkeinpä väittäisin, että tavallisissa perheissä ikäviä asioita osataan käsitellä, mutta tuollaisissa "ei voida elää kuplassa" -perheissä todellisuus on vääristynyt. Ei tajuta, mikä on ikävää ja mikä on kivaa, kun kaiken pitää olla sitä kivaa.

Pahinta jälkeä syntyy kun joku 10-vuotias alkaa harjoitella pyöräilyä, trampalla hyppimistä, kotona pärjäilemistä - eli taitoja, jotka useimmat lapset oppivat alle kouluiässä. Kun jättää liian myöhälle, on oppiminen jo hankalampaa ja vahinkoja sattuu.

kyllä meidänkin 6-vuotias osaa ajaa pyörällä, hyppiä trampalla ja olla vähän aikaa kotona yksin. Pyöräilykin on opeteltu aikuisen kanssa, ei se sitä olisi oppinut jos olisi vaan suhannut tuolla kylillä itsekseen.

Lapsia vahditaan ikätasonsa mukaan, oma kehitystaso huomioon ottaen. Ei ole tarvinnut meidän lasten takia laitureitten alusia naarata.

Lapsiparka on niin kömpelö kun ei ikinä saa tehdä mitään, ellei äiti tai isä ole vierellä turvatyynyjen kanssa...

että lapsi ei saa tehdä "mitään" kun sitä vahditaan?

Oma eskarilainen osaa lasketella, uida, käy jalkapallo- ja jääkiekkoharjoituksissa ja osaa ajaa pyörällä. siitä huolimatta minä pidän hänestä huolta ja vahdin hänen tekemisiään. Turvatyynyjä ei ole käyttty missään lajissa. En pidä ollenkaan tarpeellisena sitä että 6-vuotiaat juoksentelee tuolla pihoilla miten sattuu.

että osa puhuu aidasta ja osa aidanseipäästä.

esim omasta pihasta lähteminen, osa ajattelee kerrostalon tms pihaa ja osa rauhallisen pientaloalueen okt-pihaa. Näillä on aika huima ero. Itse en antaisi 6-vuotiaani poistua kerrostalon pihasta yksin mutta tuntuisi naurettavalta kieltää sama täällä omakotialueella.

minusta tässä menevät sekaisin myös iät. Joku tuolla aiemmin kirjoittikin että 6-7 vuotiaiden sisäään mahtuu se juuri täyttänyt 6 vuotias ja kohta 8 vuotta täyttävä. Kaksi vuotta muuttaa jokaista lasta.

Yöihyysäys on pahsta samoin alihyysäys. Kultainen keskitie jossa lapsen ikä ja taidot otetaan huomioon on paras. Jos lapsi on menossa kouluun, niin kyllä siitä lapsesta vain on osattava päästää vähitelleen irti kasvamaan omaa elämää ja kokeilemaan siipiä. Toki lapselle soveltuvissa rajoissa.

Lapsen pitää kokea, että aikuinen myös luottaa lapsen taitoin ja osamiseen eikä vähättele niitä. Jos homma ei suju kuten on sovittu niin sitten otetaan etuus pois.

19:00-19:30 välillä. Kesällä ja talvella. Meiltä ei lähdetä ulos sen jälkeen vaikka hakijoita riittääkin. Mielestäni tuo ei ole mikään uloslähtöaika enää.

Lapseni eivät ole ulkoistettu kadulle karkkipussin kanssa, vaikka kavereita iltapäivällä tapaavatkin.



t. ap

Mulla 5½-vuotias tyttö, joka on harrastanut kyläilyä kaverien kanssa jo pitkään. Kyläilyt sovitaan aikuisten kanssa, ja autolla joudutaan kuskaamaan, kun useimpien kanssa välimatkaa on muutamia kilometrejä. Mä en ikimaailmassa päästäisi tyttöäni itsekseen vielä mihinkään kylille kuljeskelemaan. Kouluikäisenä sitten eri juttu.



Itse olen luokanopettaja, ja kyllä koulussa näkyy suuri ero kahden lapsityypin välillä. Toiset on niitä, jotka kulkevat itsekseen, ja päättävät itse vapaa-ajastaan, esim. pelailevat konsolipelejä tuntikausia. Näillä lapsilla varustus, esim. kännykät ovatkin viimeisen päälle. Perään ei ole katsottu juurikaan, ja sääntöjen noudattaminen onkin ihan uutta. Kielenkäyttö on just sitä, mitä kylillä on isommilta opittu. Ja kylillähän kahta kauheammin roikutaan sitten teininä pahanteossa ja päihteiden kanssa.



Toinen lapsityyppi on se, jonka perään on katsottu, joka on tottunut viettämään aikaa aikuisten kanssa, on pidetty kuria ja kasvatettu. Aikuisen sana merkitsee lapselle jotain. Vapaa-aika ollaan harrastuksissa ja vanhemmat katsovat myös koulunkäynnin perään.



Itse toivoisin oman lapseni kuuluvan tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

esimerkiksi varhaiskasvatuskeskusteluissa että lapsesta näkee, että hänen kanssaan on vietetty aikaa ja tehty asioita. En minä tiedä tarkalleen mitä tuolla tarkoitetaan ja mistä ne sen näkevät... Mutta se pitää paikkaansa. Minä vietän aikaa lapseni kanssa koska pidän hänestä ja haluan olla hänen kanssaan. Mieheni toimii samoin.



Minä pidän tuota kommenttia positiivisena mutta av:n mielipide on varmastikin päinvastainen. Mitä vähemmän lapsiaan tarvitsee sietää, aina parempi.

71 jatkaa..



Eli vaikka olen katsonut lapseni perään aina, nykyään hän voi olla jo ulkona niin että huutelen välillä ja pihapiiristä ei saa poistua ja ikää on siis 6v.



Se ei todellakaan tarkoita etteikö lapsellani olisi paljon taitoja!!! Lapsi osasi uida 4 vuotiaana, oppi ilman apupyöriä ajamaan 4 vuotiaana, hyppinyt trampoliinilla 3 vuotiaasta(nykyään tekee voltit tosta vaan).



Luistelemaan oppi hyvin alle 4 vuotiaana, hiihtää osaa myös. Pelaa jalkapalloa ja on saanut monesti jo pallosta päähän.



Se että pidän silmällä missä lapsi kulkee ja kenen kanssa ei ole mitenkään rajoittanut hänen oppimisiaan. On myös kavereiden kesken todella pidetty, reilu ja kiva kaveri, koskaan ei kukaan ole tullut sanomaan että kiusaisi tai tekisi jotain väärää (samaa ei voi sanoa muista "heitteille jätetyistä" lapsista)



Lapseni ei tarvitse hakea toisista aikuisista turvaa ja joutua näin ehkä hyväksikäytetyksi. Itse tiedän tämänkin vaaran, niinkuin joku jo mainitsikin, ei se harinaista ole.



6 vuotias on vielä pieni lapsi! Aina kun luen näistä lapsista joille on sattunut jotain, hukkunut kotaan kauas tms. mietin että missä hitossa on ollut tämän lapsen vanhemmat. Ja meillä kyllä on selitetty lapselle että maailma ei aina ole turvallinen paikka... ei peloteltu mutta jonkinlaisia realiteettejä on opetettu.



Silkaa välinpitämättömyyttä että annetaan lasten "pärjätä" omillaan ihan pienestä, täällä on montakin jotka aamusta iltaan juoksevat ulkona, ei kukaan kysele perään. Lapseni on ollut jo tunnin nukkumassa kun toiset vielä illalla hakevat ulos... kyllä klo.20 on jo iltapala-aika eikä mikään leikkimään hakemisaika.

Lapseni on ollut jo tunnin nukkumassa kun toiset vielä illalla hakevat ulos... kyllä klo.20 on jo iltapala-aika eikä mikään leikkimään hakemisaika.

Ja kaikkien on elettävä ihan samassa rytmissä ja samalla tavalla kuin meidän perheessä, tai lapset ovat heitteillä...

Lapseni on ollut jo tunnin nukkumassa kun toiset vielä illalla hakevat ulos... kyllä klo.20 on jo iltapala-aika eikä mikään leikkimään hakemisaika.

Ja kaikkien on elettävä ihan samassa rytmissä ja samalla tavalla kuin meidän perheessä, tai lapset ovat heitteillä...

Meillä lapset menivtä pitkään nukkumaan kasilta, olivat sitten pirteitä kuuden jälkeen, kun heräsivät ilman herätyskelloa.

Yksin liikkumisesta olen saanut täällä sapiskaa, kun olen kertonut, että lapsi opetteli jo viisivuotiaana ottamaan itsestän vastuuta. Siis oli ulkona yksin pieniä pätkiä, kävi kertomassa, jos halusi siirtyä naapurin pihalle leikkimään. Halusin, että oppii, että itsekin osaa ajatella omilla aivoillaan. Mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Minua arvostelleet hyppäsivät aina ohi sen kohdan, jossa mainitsin että ikätasolleen sopivasti vastuunottoa itsestään. Esim. parkkipaikalla autosta kauppaan mennessä, lapsi sai kävellä vieressäni eikä tarvinnut roikkua kädessä. Mutta piti pysyä vieressä. Ei koskaan yksin joutunut viisi-kuusivuotiaana hengaan kaupan parkkipaikalle... :D

Nyt tämä samainen lapsi on kymmenvuotias. Liikkuu kavereidensa kanssa vapaasti asuinalueellamme. Pyörivät "metsissä" ja meidän pihoillamme, ei hengaa ostarilla ikinä. Ei käy karkkia tai muita välipaloja kaupasta vaan syö sitä, mitä kotoa löytyy. Lapsi ottaa vastuuta toimistaan ikätasolleen sopivasti.

Olen vuosien varella antanut lapselle liikkumatilaa sitä myötä kun on osoittanut, että taidot ovat kasvaneet ja osaa toimia. Sitä enemmän, mitä vanhemmaksi kasvaa. Lapseeni on tähän asti voinut luottaa. Toki teini-ikä tuo haasteensa sitten.

Alkuperäiselle toteaisin, että sinulla on pointti. Sitä vain ei haluta täällä av:llä ymmärtää. Että on tasoerojakin tuossa holhoamisessa/heitteillejätössä.

Mä en vaan jaksais katsoa vieraan lapsen potkulautatemppuja sataa kertaa peräkkäin, tai kuunnella kun lauma pikkupoikia kälättää kaikki toistensa päälle omia kuulumisiaan. Joskus on haluttanut mennä soittamaan naapurin ovikelloa ja sanoa, että JUTTELE SUN LAPSES KANSSA, se on sun hommas kerran lapsen teit.

mä en oikeasti jaksa noita kato kato -tyyppejä. Mieluummin sitten menen lapsen kanssa jonnekin kauemmaksi ulkoilemaan kun kuuntelen tuota huutoa.

meidän pihalla käy yksi lähitalon lapsi ja se on aivan mahdoton. En jaksa sitä riehumista ja huutoa ja sitä että koko ajan pitää kieltää vierasta lasta. Minua ei enää kiinnosta se että juokseeko hän pallon perässä tielle jne mutta jos kepeillä hakataan toisia tai työnnetään kiipeilytelineeltä alas niin pakkohan siihen on puuttua. Yleensä en enää viitsi mennä pihalle jos hän on siellä, ei vaan jaksa.

Vanhemmat on sitä mieltä että "täytyyhän sen opetella kun kuitenkin sitten kouluiässä". Joo, mahdollisimman pian kun opettelee tuon häiriökäyttäytymisen niin hyvä tulee!

onneksi muutti pois se 'katomuakatomuakatomua'-lasten perhe.

Äitinsä oli kyllä kovin ylpeä yksin ulkoilevista itsenäisistä lapsistaan, vaikka eivät he minun silmissäni kovinkaan itsenäisiltä vaikuttaneet. Heti aikuisen nähdessään huusivat huomiota pyysivät kehuja 'enkö olekin taitava, enkö olekin paras, minä olen niin hyvä, kehu minua, katomuakatomuakatomua' :/

Heidän takiaan en omalla pihalla viitsinyt lasteni kanssa edes ulkoilla, vaan menin mieluummin leikkipuistoon.

Suomalaiset ei ymmärrä että normaali keskustelu lapsen kanssa on tuota. Kato ku mä osaan jo tän jutun. Mutta eihän tämä metsäkansa tahdo puhua muille. Hui.

Heidän takiaan en omalla pihalla viitsinyt lasteni kanssa edes ulkoilla, vaan menin mieluummin leikkipuistoon.

Suomalaiset ei ymmärrä että normaali keskustelu lapsen kanssa on tuota. Kato ku mä osaan jo tän jutun. Mutta eihän tämä metsäkansa tahdo puhua muille. Hui.

Heidän takiaan en omalla pihalla viitsinyt lasteni kanssa edes ulkoilla, vaan menin mieluummin leikkipuistoon.

jos on vaikka 1,5 h lapsen kanssa ulkona ja koko sen ajan vieras lapsi tekee temppujaan vieressä ja huutaa kato kato! Joo, on normaalia keskustelua lapsen kanssa mutta ei sitä tarvitse kenenkään vieraan sietää. Näyttäis omille vanhemmille ne temppunsa.

Muualla maailmassa käsittämätön ilmiö tuo lapsivihamielisyys.

jos on vaikka 1,5 h lapsen kanssa ulkona ja koko sen ajan vieras lapsi tekee temppujaan vieressä ja huutaa kato kato! Joo, on normaalia keskustelua lapsen kanssa mutta ei sitä tarvitse kenenkään vieraan sietää. Näyttäis omille vanhemmille ne temppunsa.

Just tuommosia monet ainokaiset ovat, kun ovat tottunet siihen, että vanhemmat ihastelevat kun he osaavat ihan itse niistää jo 8-vuotiaana :D Kun nämä mammojen mussukat tulee synttäreille, niin eiväthän he mene muiden lasten sekaan vaan tuppaavat keittiön perheen äidin luokse. Sitten alkaa pitkät selostukset mitä minä osaan ja mitä äiti on sanonut ja mitä isi on mieltä mistäkin. Hohhoijaa.



On niin todellisuudentaju hukassa monilla (ei ihan kaikilla) 1-lapsisten perheiden vanhemmilla, että he eivät tosiaankaan itse tajua omaa huvittavaa ylisuojelevaa käytöstään. Koululaisia kohdellaan kuin leikki-ikäisiä, teinejä kuten alakoululaisia ja aikuisia lapsiakin vielä hyysätään. Paitsi että ollaan ylivarovaisia, ei myöskään osata löysätä liekaa normaaliin tahtiin, nuoren ei anneta itsenäistyä.



Tottakai meilläkin on selkeät rajat ja lasten kanssa ollaan todella paljon, eikä meidänkään lapset lähde enää ulos illalla kahdeksalta, ei edes teinit, paitsi viikonloppuna voivat mennä kavereilleen. Hyvin menestyvät kaikki koulussa, aina on tullut pelkästään positiivista palautetta. Mitään isompia haavereita ei ole sattunut, eivät tupakoi eivätkä käytä alkoholia. Mutta he huolehtivat kyllä täysin itsenäisesti kouluasioistaan, jotenkin huvittavaa kun teinin äiti soittelee poikansa läksyistä ja kyselee, että onkohan lapsilla koulussa nyt hiihtoa vai luistelua? Eiköhän yläkoululaisen pitäisi osata jo itse huolehtia noin yksinkertaisista asioista. No, kun on aina tottunut siihen että kyllä mamma huolehtii.



Ylihuolehtivat vanhemmat eivät ymmärrä, että voivat saada aikaan suurtakin vahinkoa lastensa kehitykselle. Tiedän useammankin nuoren, jolla vaikeudet ovat alkaneet kun ovat muuttaneet pois kotoa opiskelemaan, on tullut masennusta, paniikkihäiriötä yms kun ei osatakaan ottaa niitä oman elämän ohjaksia käsiin. Ja sitten niitä yksinäisiä miehiä, jotka eivät osaakaan tutustua naisiin, kun äiti on aina hoitanut kaiken heidän puolestaan. Äidin pitäisi etsiä vissiin tyttöystäväkin...

Just tuommosia monet ainokaiset ovat, kun ovat tottunet siihen, että vanhemmat ihastelevat kun he osaavat ihan itse niistää jo 8-vuotiaana :D Kun nämä mammojen mussukat tulee synttäreille, niin eiväthän he mene muiden lasten sekaan vaan tuppaavat keittiön perheen äidin luokse. Sitten alkaa pitkät selostukset mitä minä osaan ja mitä äiti on sanonut ja mitä isi on mieltä mistäkin. .

Tulee keittiöön kun minä ja kaverini siellä jotain kahveja laitetaan. Kun äitinsä silppuaa salaatti, nyhjöttää siinä vieressä. Ikää pojalla 12v ja sillä on 2 nuorempaa veljeä! Eli voi siellä suurperheessäkin aikamoisia mammanpoikia kasvaa...