Lue keskustelun säännöt.
Ylisuojellut ainoat lapset. 6-7-vuotiaan perässä äiti kävelee koko ajan
11.05.2012 |
Täälläpäin on näitä ainokaisia poikia, jotka eivät saa poistua omasta pihasta edes viereisessä talossa asuvan kaverin pihalle leikkimään. Omassa pihassa äiti tai isä on koko ajan kuuloetäisyydellä. Sitten ihmetellään kun kavereita ei lopulta enää ole. Ovat vapaammin sellaisten kavereiden kans joita ei vartioida niin tarkkaan. Pitääkö ainoa lapsi varjella pilalle? Miten ne voi päästää kouluun, kun äiti ei pääse sinne päiväksi kuuntelemaan mitä tapahtuu. Antakaa lastenne elää! Myös niiden ainokaisten herranterttustenne.
Kommentit (155)
En silti usko että me kaksi olemme Suomen ainoat vanhemmat joiden mielestä 7v voi käydä kaverilla kylässä ilman äidin mukaantuloa.
Kiva silti saada yksi tavallisen äidin tavallinen vastauskin tähän ketjuun.
Ei rajat omaavat lapset äitejen kanssa siellä pihalla ole, vaan ihan yksin.
Auton alle jää paljon koululaisiakin ja aikuisia.
Mikään ei pelasta, vaikka valvoisi kuinka.
Yksi huolimattomussvirhe on kohtalokas.7v. pitää saada hiukan kulkea ja jos niitä kavereita ei ole samassa talossa, niin kulkea on pakko.
Nyt puhutaan koulaisista, mutta moni mamma ei näytä ymmärtävän millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta jälkeä syntyy kun joku 10-vuotias alkaa harjoitella pyöräilyä, trampalla hyppimistä, kotona pärjäilemistä - eli taitoja, jotka useimmat lapset oppivat alle kouluiässä. Kun jättää liian myöhälle, on oppiminen jo hankalampaa ja vahinkoja sattuu.
kyllä meidänkin 6-vuotias osaa ajaa pyörällä, hyppiä trampalla ja olla vähän aikaa kotona yksin. Pyöräilykin on opeteltu aikuisen kanssa, ei se sitä olisi oppinut jos olisi vaan suhannut tuolla kylillä itsekseen. Lapsia vahditaan ikätasonsa mukaan, oma kehitystaso huomioon ottaen. Ei ole tarvinnut meidän lasten takia laitureitten alusia naarata.
lapset oppivat pyöräilemään ilman apupyöriä 3-4-vuotiaina vaikka heitä ei yksin jätettykään. Trampallakin hyppivät tuon ikäisinä jo kovasti. Ei vanhempien katse sitäkään taitoa estänyt ;)Yksin kotona pärjäilemistä en kyllä alkaisi kovin pienelle opettamaan. Oppivat sen taidon kyllä ihan opettamattakin kunhan tarpeeksi vanhoja ovat.
Itse sain ensimmäisen kerran olla yksin kotona 8-vuotiaana, ja nautin joka hetkestä. Ei siinä mitään harjoittelua tarvittu, sillä olin riittävän vanha ja kypsä siihen :)Myös omat lapseni ovat hyvillä mielin jääneet yksin kotiin n. 8 vuoden iässä. Nuorempina ovat vähän arastelleen yksin kotona olemista, enkä ole sitä heiltä silloin vaatinutkaan.
kaikki vanhemmat eivät voi olla kotona kaikena aikaa kun lapsi lähtee kouluun. On hyvä jos lapsi on syntynyt alkuvuodesta, mutta loppuvuodesta syntyneitä on myös aika paljon, jotka ovat 1.luokan alkaesssa 6-vuotiatia ja vielä 2.luokan alkasessakin 7-vuotiaita.
Ja kaikkialla ei todellakaan ole ap-kerhoja laisinkaan ja ip-kerhoihin mahtuu vain osa. Ja se ip-kerho voi olla muualla kuin saman koulun tiloissa. Joten kyllä vain se 6-vuotias joutuu ottamaan vastuuta itsestään ja kulkemisistaan ja olemaan joskus kotona yksin.
että 7-vuotias ei voisi käydä kaverilla kylässä.
Ja onhan siellä kylässä joku aikuinen vahtimassa, joten eihän ne silloinkaan ilman aikuista ole.
Lähinnähän tässä ketjussa on kritisoitu niitä perheitä joiden lapset huitelee tuolla pihoilla ihan miten sattuu. Se on ihan eri asia kuin kaverin luokse meneminen.
ja valitettavasti hänellä ei ole vielä valmiuksia yksin olemiseen. Harjoitellaan sitä pienin askelin, lapsen omaan tahtiin. Minä tiedän että se ärsyttää joitain suunnattomasti kun vietän aikaa lapsen kanssa, mutta tulkaa reippaasti juttelemaan niin voin kertoa sitten lisää lapsestani! se on tosi kiva että voitte jättää oman samanikäisen vaikka kahdeksi tunniksi yksin kotiin mutta oma lapsi ei halua olla vielä yksin. Minusta on outoa että tällaista asiaa joutuu joskus ihan pihapiirissäkin selittelemään.
Onneksi ip-kerho on koulun tiloissa ja pystyn lyhtentämään työpäivää. Opetellaan lapsen tahdissa näitä asioita.
Veljeni kaveri ei päässyt meille yökylään 14-vuotiaana, fiksu normaali poika. Hän ei myöskään päässyt RIPARILLE yksin vaan vanhemmat vuokrasivat mökin pihapiiristä. Säälittää pojan puolesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-vuotias voi olla tänä vuonna täyttänyt 6 eikä siten ole vielä edes eskarissa. Kyllä sellaisen perään pitää katsoa. 7-vuotias taas saattaa täyttää kohta jo kahdeksan, ja sellainen taas on jo iso koululainen, tokalle lähtevä.
Joku kirjoittaja ajattelee omaa päiväkoti-ikäistä toinen taas tuota tokaluokalle menevää. Ei ihme, että näkemykset ovat niin erilaisia, sillä onhan lapset noissa ikävaiheissa aivan eri kehitysasteellakin.
ja ei ole kytätty perässä. Mutta lapsiahan saa kai lisää. Suotta niitä vahtimaan.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/polkupyora-loytyi-laiturilta-porvooss…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns. heitteillejätettyjen seurassa, jotka pärjäävät jo itsekseen mm. yleisötilaisuuksissa, trampalla, pyöräillessä ja kotona.
Pahinta jälkeä syntyy kun joku 10-vuotias alkaa harjoitella pyöräilyä, trampalla hyppimistä, kotona pärjäilemistä - eli taitoja, jotka useimmat lapset oppivat alle kouluiässä. Kun jättää liian myöhälle, on oppiminen jo hankalampaa ja vahinkoja sattuu.
Enkä siis tosiaan tarkoita, että lapset pitäisi hylätä yksinään harjoittelemaan, vaan tarpeeksi pienestä asti lapsia pitäisi opettaa ottamaan ikätasolle sopivia riskejä ja selviytymään niistä. Muuten lapsista tulee helposti arkoja ja epäluuloisia.
Nuori saa olla meilläkin max. 2 tuntia, arkisin pitää olla kotona klo 19 ja nukkumaan klo 21.30. Karkkipäivä on lauantaisin, ruokailuajat kellon mukaan, eikä nuori saa käydä missään nuorten menoissa ikinä.
.
tuollaisella 15-vuotiaallahan on aika kova unentarve, sehän tunnetusti lisääntyy teini-iässä. Jos nukkumaanmenoaika on myöhemmin kuin 21.30, niin unenpuute vaikuttaa aivan varmasti koulussa oppimiseen.
Ja mitä vikaa on karkkipäivässä ja säännöllisessä ruokailussa. Meillä on nuo aikuisillekin, sillä ne on erittäin toimivia painonhallinnassa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja valitettavasti hänellä ei ole vielä valmiuksia yksin olemiseen. Harjoitellaan sitä pienin askelin, lapsen omaan tahtiin. Minä tiedän että se ärsyttää joitain suunnattomasti kun vietän aikaa lapsen kanssa, mutta tulkaa reippaasti juttelemaan niin voin kertoa sitten lisää lapsestani! se on tosi kiva että voitte jättää oman samanikäisen vaikka kahdeksi tunniksi yksin kotiin mutta oma lapsi ei halua olla vielä yksin. Minusta on outoa että tällaista asiaa joutuu joskus ihan pihapiirissäkin selittelemään.
Onneksi ip-kerho on koulun tiloissa ja pystyn lyhtentämään työpäivää. Opetellaan lapsen tahdissa näitä asioita.
on kuitenkin eri asia jos lapsi ei halua kuin jos vanhempi ei anna.
hukkuneiden lasten äidit ajattelee vain, että mitä tuosta, olisi se vahinko sattunut, vaikka olisin vahtinutkin.
Uskon, että aika moni äiti miettii siinä vaiheessa, että olisiko sittenkin kannattanut se läski perse laahata sieltä sohvalta ylös ja hiukan katsoa sen lapsensa perään.
Tai saattaahan se olla, että nämä mammat ei paljon lapsiaan sure jos ne auton alle jää. Toisille ne lapset on niin tärkeitä, että yrittävät pitää ne jollain lailla hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja viikolla harvoin pääsee kylään kun on koekausi. Poika pärjää loistavasti koulussa. Hyväkäytöksinen ja todella mahtava poika. Huomaa, että hänestä välitetään.
Nuori saa olla meilläkin max. 2 tuntia, arkisin pitää olla kotona klo 19 ja nukkumaan klo 21.30. Karkkipäivä on lauantaisin, ruokailuajat kellon mukaan, eikä nuori saa käydä missään nuorten menoissa ikinä.
.
tuollaisella 15-vuotiaallahan on aika kova unentarve, sehän tunnetusti lisääntyy teini-iässä. Jos nukkumaanmenoaika on myöhemmin kuin 21.30, niin unenpuute vaikuttaa aivan varmasti koulussa oppimiseen.Ja mitä vikaa on karkkipäivässä ja säännöllisessä ruokailussa. Meillä on nuo aikuisillekin, sillä ne on erittäin toimivia painonhallinnassa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä.
Ja mitä vikaa on karkkipäivässä ja säännöllisessä ruokailussa. Meillä on nuo aikuisillekin, sillä ne on erittäin toimivia painonhallinnassa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä.
mutta tämä on ihanan suomalainen kommentti. Ei aikuiset mitään aikuisten juttuja tarvitse kuten mahdollisuutta syödä karkkia kun huvittaa tai syödä ylipäätään silloin kun huvittaa ;) Ja hyvänen aika sentään, mitä vikaa täysraittiudessakaan on - ei aikuinenkaan alkoholia tarvitse. Tai oikeastaan mitään muutakaan mihin voi liittyä mitään riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitä ei tunnu kaikki ymmärtävän, toiset on niitä ylisuojelevia vanhempia ja toiset hälläväliä-vanhempia. Tässä oli kai nyt puhe alunperin niistä ylisuojelevista?
Kyllä minusta on todellakin ylisuojelua, että kun perhe tulee meille maalle kylään, niin ainokaisensa (9v) vanhemmat kulkee ikkunasta ikkunaan ja välillä käyvät ovelta huutelemassa: Petteriiiii! Missä olet? Älä vaan mene tielle! Älä kiipeä puuhun, kun pian tipahdat! Älä hyppää kiikusta, nyrjäytät nilkkasi! Älä sotke vaatteitasi! Siinä sitten vieras lapsi katsoo vierestä kun meidän lapset "riehuu".
Ja kahvipöydässä koko ajan ohjeistetaan: Yksi lasi mehua riittää, älä ota useampaa keksiä sitten, pyyhi suusi, muistatko että jos syöt liikaa herkkuja, saat vatsanpuruja...sitä on ihan rasittava katsoa ja kuunnella. Minkälainen 9-vuotias tarvitsee jatkuvaa ohjeistusta?
Kyse on nimenomaan siitä, että ymmärtää mitä minkäkin ikäinen jo hallitsee ihan itse, ei siitä että annetaan lapselle täysin vapaat kädet tehdä mitä lystää. Onko se jotain sellaita, että yritetään olla mahdollisimman täydellisiä vanhempia vai jääkö se pikkulapsivaihe päälle kun ei ole uutta pienempää lasta, että huomaisi sen isomman jo kasvaneen?
ja läskejä, että aika monelle aikuiselle tuollaiset rajat olisikin tärkeitä.
Ja tulisi katsottua niiden lastenkin perään kun ei tulisi niin kännättyä viikonloppuisin.
Ja mitä vikaa on karkkipäivässä ja säännöllisessä ruokailussa. Meillä on nuo aikuisillekin, sillä ne on erittäin toimivia painonhallinnassa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä.mutta tämä on ihanan suomalainen kommentti. Ei aikuiset mitään aikuisten juttuja tarvitse kuten mahdollisuutta syödä karkkia kun huvittaa tai syödä ylipäätään silloin kun huvittaa ;) Ja hyvänen aika sentään, mitä vikaa täysraittiudessakaan on - ei aikuinenkaan alkoholia tarvitse. Tai oikeastaan mitään muutakaan mihin voi liittyä mitään riskiä.
että pärjäävän lapsen malli puuttuu kotoa. Meidän esikoisella kesti paljon pidempään oppia oikeastaan ihan kaikki asiat kuin nuoremmalla, joka on vain tarkkailemalla oppinut paljon sellaista, mikä piti isommalle vääntää rautalangasta ja silti oli hankalaa. Esim. yksin (tai siis ilman aikuista) ulkoilu ja siihen liittyvät jutut kuten reviiri ja käytösasiat ja myös yksin kotona oleminen. Eli siihen voi olla hyvä syy miksi ainoita lapsia vahditaan tarkemmin.
jos ei vielä silloinkaan uskalla tehdä mitään muuta kuin syödä säännöllisin väliajoin, nukkua runsaasti ja tehdä töitä? Huoh, mitä tylsimyksiä jotkut ihmiset ovat. Ja ilmeisesti lapsesta asti ovat olleet.
päästää lapsi esim. yksin tai kaverin kanssa kauppaan? Meidän naapurustossa eskarilaiset kyllä jo saavat käydä ostamassa namipussinsa karkkipäivänä ilman aikuisia, kun sitä on kuitenkin jo monta vuotta ehditty harjoitella.
jos ei vielä silloinkaan uskalla tehdä mitään muuta kuin syödä säännöllisin väliajoin, nukkua runsaasti ja tehdä töitä? Huoh, mitä tylsimyksiä jotkut ihmiset ovat. Ja ilmeisesti lapsesta asti ovat olleet.
mutta tykkään syödä säännöllisin väliajoin koko perheen kesken. En tajua sellaista, että jokainen syö vähän miten sattuu. Tykkään myös nukkua. Ja tietysti teen töitä. Normaalin aikuisen ihmisen kai oletetaan elättävän itsensä ja perheensä, vai?
lapset oppivat pyöräilemään ilman apupyöriä 3-4-vuotiaina vaikka heitä ei yksin jätettykään. Trampallakin hyppivät tuon ikäisinä jo kovasti. Ei vanhempien katse sitäkään taitoa estänyt ;)
Yksin kotona pärjäilemistä en kyllä alkaisi kovin pienelle opettamaan. Oppivat sen taidon kyllä ihan opettamattakin kunhan tarpeeksi vanhoja ovat.
Itse sain ensimmäisen kerran olla yksin kotona 8-vuotiaana, ja nautin joka hetkestä. Ei siinä mitään harjoittelua tarvittu, sillä olin riittävän vanha ja kypsä siihen :)
Myös omat lapseni ovat hyvillä mielin jääneet yksin kotiin n. 8 vuoden iässä. Nuorempina ovat vähän arastelleen yksin kotona olemista, enkä ole sitä heiltä silloin vaatinutkaan.