Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, jotka eivät koe vauvanhoidon sitovuutta ahdistavana?
21.05.2012 |
Aloitan nyt tämän kirjoituksen sanomalla, että tarkoituksenani EI ole dissata niitä äitejä, jotka kokevat asiat toisin. Ymmärrän hyvin, että jollakulla toisella pää hajoaa, kun ei pääse omiin menoihin, ja kotona ollessa seinät kaatuvat päälle.
Koska keskustelupalstoille tulee helpommin kirjoitettua avauksia silloin, kun ahdistaa, on ymmärrettävää, että vauvan sitovuuteen ahdistuneet äidit ovat ehkä hieman enemmän kuin päinvastoin asian kokevat. Haluaisin kuulla kuitenkin kaltaistenikin äitien kokemuksia. Sana on siis vapaa!
Itse olen 31-vuotias ensimmäisen lapsen äiti. Musta on ihanaa olla vauvan (8 kk) kanssa. Kun käyn kodin ulkopuolella, valitsen mieluummin sellaisia menoja, joissa voin käydä vauvan kanssa. Käyn kyllä kerran viikossa jumpassa ilman vauvaa, sekä säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastamassa ja koiran kanssa lenkillä. Pisin aika, jonka oon ollut erossa vauvastani on n. 4 tuntia.
Varmasti jossain vaiheessa tulee vielä niitäkin tuntemuksia, että on IHANAA päästä lapsesta hetkeksi eroon, mutta toistaiseksi näin on ollut hyvä.
Kommentit (10)
kanssa osasin vain olla ja antaa mennä... Olen nauttinut jokaisesta päivästä tämän lapsen kanssa. Lapsi on nyt 7v.
Olin 38 kun nuorimmaisemme syntyi ja edelliset lapset jo kouluikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuljin vauvan kanssa joka paikkaan. varmaan kaikilla yhden pienen lapsen äideillä onkin noin.
Itse olen 31-vuotias ensimmäisen lapsen äiti. Musta on ihanaa olla vauvan (8 kk) kanssa.
sinulla sen tuleekin olla näin minä esim ahdistun toisinaan ja järjestän sen päivän ilman lapsia ja miestä, vaikka useimmiten jaksan oikein hyvin lapsiperhearkea.
meillä nuorin on 4kk ja vanhin 12v, yhteensä 4 lasta.
Kyllä munkin tuttavapiirissä on monia äitejä, jotka ovat ahdistuneet ihan sen ensimmäisenkin vauvan kanssa.
Mä oon laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, joten olen ajatellut, että pidämme aika pitkän välin, ennen kuin alamme yrittää seuraavaa. Valitettavasti meillä ei ole taloudellisia ym. mahdollisuuksia enempään kuin kahteen lapseen, ja ikäkin tulee mulla vastaan. Eikä sitä tietenkään tiedä, tuleeko meille sitä toistakaan - toivottavasti!
Ap
Oli ihanaa hoitaa vauvaa, enkä kokenut sitä ahdistavana. Imetys tosin välillä väsytti kun poika oli kova syömään ja tuntui, että joskus olisi ollut kiva antaa vauva jollekin muulle ruokittavaksi. Hyvin meillä kuitenkin meni ja viihdyin loistavasti kotona. Minulla oli paljon ystäviä samaan aikaan äitiyslomalla, joten tapasin paljon ihmisiä päiväsaikaan, välillä nautiskelin kyllä olostani ihan kaksistaan kotosalla vauvan kanssa.
Toisenkin lapsen kohdalla nautin vauva-ajasta, mutta koin sen väsyttävämpänä. Esikoinen kiukutteli ja vaati huomiota, vauvanhoito tuntui helpolta sen rinnalla. Toisen lapsen kohdalla kyllä oikeasti kaipasin enemmän omaa aikaa kun päivät olivat kahden lapsen kanssa hyvin intensiivisiä. Nyt kun lapset 6 ja 3 v alkaa omaakin aikaa löytyä kun leikkivät keskenään ja katsovat välillä lastenohjelmaa jne.
jatkan vielä että esikoisen kanssa minulla oli samoin kuljin vauvan kanssa joka paikkaan. varmaan kaikilla yhden pienen lapsen äideillä onkin noin.
että kuljen aika paljon, se ei pidä paikkaansa. Asutaan maalla, eikä täällä ole hirveästi huvituksia (kahviloita, shoppailemista), joten lähinnä puhun kyläilystä, metsäretkistä ja satunnaisista kaupunkireissuista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon enemmän on ahdistanut esim. jatkuva yksinolo kahden kiukkuavan uhmaikäisen kanssa. Samoin nyt lähestyvä murrosikä koettelee, kun lapset vastustavat minua ihan kaikessa.
t. kolmen äiti
Nuoremmankin vauva-ajoista alkaa olla jo aikaa mutta minä olin molempien kanssa sellainen että nautin ihan suunnattomasti vauva-ajasta. Olen muutekin introvertti ja itsekseni viihtyvä ihminen, jote vauvaan ja kotiin "sitominen" ei haitannut. Päinvastoin, olin ihan paratiisissa voidessani omistautua lapselle ja erityiselle suhteelle hänen kanssaan. En koskaan kaivannut mitään omia menoja ilman lasta, no enpä sellaista menemistä juuri ennen lapsiakaan kyllä harrastanut vaan kävin lähinnä vain töissä ja kotona.
Ei mulla kyllä vieläkään, lapset 8 ja 10 v, ole tullut mitään tuntemuksia että olisipa ihana päästä lapsista hetkeksi eroon. Minä tykkään kun on "lauma" ihmisiä ja eläimiä ympärillä, eikä se stressaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisenkin lapsen kohdalla nautin vauva-ajasta, mutta koin sen väsyttävämpänä. Esikoinen kiukutteli ja vaati huomiota, vauvanhoito tuntui helpolta sen rinnalla. Toisen lapsen kohdalla kyllä oikeasti kaipasin enemmän omaa aikaa kun päivät olivat kahden lapsen kanssa hyvin intensiivisiä. Nyt kun lapset 6 ja 3 v alkaa omaakin aikaa löytyä kun leikkivät keskenään ja katsovat välillä lastenohjelmaa jne.
Mä usein iltaisin nukuttaessani vauvaa mietin, miten ihanaa tämä esikoisen kanssa olemisen huolettomuus on, ja miten pitää yrittää painaa tämä kaikki mieleen - seuraavan kanssa - jos saamme toisen - kaikki on kuitenkin vähän vaikeampaa ja varmasti väsyttävämpää.
Ap
Meillä kolme lasta ja olen aina rakastanut vauva-aikaa. Olen imettänyt pitkään ja ollut todella sidottu vauvaan. Olen toki tavannut ystäviä yms. vauvan ja muiden lasten ollessa mukana, yksin en ole halunnut lähteä mihinkään.
En ole kokenut vauva-aikaa koskaan mitenkään ahdistavana vaan nauttinut.
Itse ajattelen sen johtuvan osittain siitäkin, että mieheni osallistuu myös 100% lasten ja kodin hoitoon. Minun ei ole tarvinnut lähteä pois kotoa saadakseni hengähtää.
minä esim ahdistun toisinaan ja järjestän sen päivän ilman lapsia ja miestä, vaikka useimmiten jaksan oikein hyvin lapsiperhearkea.
meillä nuorin on 4kk ja vanhin 12v, yhteensä 4 lasta.