Aiotteko hoitaa vanhempanne, kun nämä ovat

Isä asuu kaukana, käytännössä mahdotonta olla apuna vaikka jättäisin työni, pitäisi jättää myös oma perhe. Äiti asuu lähellä, mutta on jo puhunut/toivonut että hänet hoidetaan ulkopuolisten voimin kun sen aika koittaa.

äitiniei joudu hoitolaitokseen. Kamalia paikkoja. Ihmsiä ei puet, pestä, syötetä, heille ei ehditä pitää seuraa, eivät pääse koskaan ulos. Jos tilanne on nyt tämä, niin mitäpä se onkaan 20 vuoden päästä kun työikäistä hoitohenkilöstöä on vielä vähemmän?!



Meitä itsiämme ei ole enää kukaan hoitamassa.

Joskus voin käydä katsomassa. Pyrin itse olemaan niin hyvä lapselleni että hän joskus haluaisi auttaa minua, kun olen vanha.

Hommasi itsensä palvelutaloon, ettei jää meille vaivaksi. Ei soita jos on niin kipeä että tarvitsee apua, vasta jos palvelutalossa palvelu ei toimi, niin kääntyy puoleeni. SILTI soitellaan monta kertaa viikossa, vien ruokakauppaan ja asioille. Vien virkistymään ja kyläilemään. Teemme paljon yhdessä. Hänen luonaan vaihdan verhoja, vaihdan vuodenaikaan liittyviä esineitä, yms muuta pientä mitä palvelutalon henk.kunta ei jouda tehdä. On sanonut, että seurana saa olla ja pientä 'ei niin pakollista' touhuta, mutta ei halua meidän riippukiveksi.

paikka yksityisestä hoitolaitoksesta. Vanhempani ovat erittäin varakkaita, joten heillä on varaa maksaa yksityinen hoito koko loppuelämäkseen. Meidän lasten ei tarvitse sitä taakkaa ottaa. Kyläilemme toki ja muutenkin pidämme yhteyttä, mutta emme ota hoitovastuuta.

Äitini haluaa hoitolaitokseen sitten kun ei enää pärjää itsekseen, on siis jo kertonut tämän meille lapsille.

Isäni taas vakuuttaa tulevansa toimeen ilman kenenkään apua tai hoitoa.



Joten ei ole ketään hoidettavaa minulla.

pieneen päivittäiseen/viikottaiseen huolehtimiseen taivun kyllä mielelläni.



Ideaalia olisi, jos homma menisi kuten oman mummini kohdalla, joka asui kotonaan 93 v ikäiseksi, ja kun lähtö tuli, se tuli kuukauden sairaalassa olon jälkeen.



Mummin luona oli aina kiva käydä, ja kaupassa me kaikki käytiin hänen puolestaan viimeiset kymmenkunta vuotta, mutta ei sitä taasen tarvinnut tehdä kuin kerran viikossa.

Haluaisin hoitaa. Todennäköisesti käy niin, että me sisarukset hoidetaan vuorotellen. Ei munkaan lapsuus mitään ruusuilla tanssimista ollut, mutta en mä sitä halua lähteä kostamaan.

Vanhempani ovat jo kuolleet, kuolivat käytännössä ennenaikaisesti noin 60-70 -vuotiaina suht äkillisesti. He olivat hyvät ja rakkaat vanhemmat minulle. Itse olen nyt noin 40-vuotias.



Koen kuitenkin suurta helpotusta - sekä vanhempieni että itseni kannalta - siitä, että he eivät joutuneet olemaan mahdollisesti pitkiäkin aikoja avustettavina vuodepotilaina.



Toisaalta mietin, pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä tällaisen ajattelutavan takia. Eikö aina pitäisi toivoa mahdollisimman pitkää ikää kaikille, tilanteesta riippumatta?



Uskon, että jos he olisivat vuodepotilaiksi joutuneet, olisín toteuttanut heidän tahtonsa hoidon suhteen, mikä ikinä se olisi ollutkaan.

äitiniei joudu hoitolaitokseen. Kamalia paikkoja. Ihmsiä ei puet, pestä, syötetä, heille ei ehditä pitää seuraa, eivät pääse koskaan ulos. Jos tilanne on nyt tämä, niin mitäpä se onkaan 20 vuoden päästä kun työikäistä hoitohenkilöstöä on vielä vähemmän?!

Meitä itsiämme ei ole enää kukaan hoitamassa.

Mihinkäs kaikki meidän lapset ja lapsenlapset menee? Jääkö myös päiväkoti-ikäiset hoitamatta, vai vainko vanhukset jätetään heitteille.

Ihan tiedoksi, me 70- ja 80 luvun lapset olemme synnyttäneet huomattavasti suuremmt sukupolvet, kuin meidät synnyttäneet suurten ikäluokkien edustajat. Eli kun me olemme vanhuksia, on huoltosuhdekin paljon parempi kuin nyt, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.

äitiniei joudu hoitolaitokseen. Kamalia paikkoja. Ihmsiä ei puet, pestä, syötetä, heille ei ehditä pitää seuraa, eivät pääse koskaan ulos. Jos tilanne on nyt tämä, niin mitäpä se onkaan 20 vuoden päästä kun työikäistä hoitohenkilöstöä on vielä vähemmän?!

Meitä itsiämme ei ole enää kukaan hoitamassa.

Miten niin ei pueta, pestä tai syötetä? Tottakai pestään, joka päivä ainakin vuodepesu. Puetaan päälle sellaista, mitä on HELPPO pukea, eli vaikeasti spastiselle mummulle kannata tuoda niintä tiukkoja nappipuseroita! Totta helvetissä syötetään, sen mitä jaksavat/pystyvät syömään! Seuraa pidetään, mitä keritään, tuo homma nyt kuuluisi enemmän omaisille. Uloskin voitte omaisenne viedä laitoksessa vaikka joka päivä tai palkata ulkoiluttajan.

Hoidimme (äiti/vaimo ja 3 tytärtä) isäämme hänen viimeiset 5 kuukauttaan aivoinfarktin jälkeen. Neljästään pystyimme pyörittämään arkea siten, että hoitolaitokseen ei tarvinnut mennä edes kuolemaan, vaan iskä sai lähteä omasta sängystään.



Olen siis vaihtanut isäni vaipat kymmeniä kertoja.



Kun/jos äitini aikanaan tulee tarvitsemaan hoitoa, tulen mahdollisimman pitkään hoitamaan häntä kotona.



Vanhempani hoitivat minut lapsena hyvin - tottakai he saavat minulta hoivaa, kun sitä tarvitsevat.

mutta en voisi kuvitellakaan, että vanhempani antaisivat minun hoitaa heidän vaipan vaihtonsa ja alapesunsa. Varmaan löisivät jos pystyisivät =).

En voi sietää eritteitä, vaipan vaihtoja, kakovan ja rykivän ihmisen syöttämistä ym. En, vaikka kyseessä olisi rakkaat vanhempani.

Siinä vaiheessa kun vanhus ei enää tule toimeen kotona, hänen hoitamisensa on ammattityötä. Autan tietenkin niin kauan kun voin ja huolehdin siirtymästä laitokseen. Olen jo tehnyt sen anoppini kohdalla.



Ei ole lainkaan realistinen ajatus, että useimmat yli 50-vuotiaat jäisivät pois töistä hoitamaan vanhempiaan ja puolisonsa vanhempia. Päin vastoin eläkeikäähän pyritään nostamaan.

ja mielelläni hoidan, mutta valitettavasti 24/7 hoitoon ei ole mahdollisuutta eli sitten on kyllä laitoksen paikka jos ei enää työpäiväänikään yksin kestä.

Siinä kohtaa kun vanhus pääsee laitokseen, hän ei kokemukseni mukaan enää edes nauti ulkoilusta, joten on vain hyvä, ettei häntä sinne jatkuvasti raahata. Jokapäiväinen ulkoilu olisi ainakin minun läheiselleni silkkaa kidutusta. Hän hätääntyy aina, kun oma sänky ei ole näköpiirissä, ja hänen tulee helposti kylmä. Aina, kun viemme häntä ulos, hän haluaa mahdollisimman nopeasti takaisin.



Ja laitoksissa kyllä sekä pestään, syötetään että hoidetaan muutenkin. Seuraa ei paljon ehditä pitää, mutta sehän onkin läheisten tehtävä eikä siihen tarvita ammattilaisia.

Noinko ajattelette?



Omaiset sitoutetaan hoitamaan enemmän koska a.) ei ole hoitajia b.) hoitajilla on max 15 min aikaa kun käyvät kotihoidossa c.) vanhukset pyritään nyt laitoksien sijaan 90% hoitamaan kotona d.) laitospaikkoja ei ole edes huonoimmille potilaille nytkään.



T: kotihoidossa vanhuksia hoitava



PS: Luuletteko että 2000 e/ kk on hyvä korvaus teidän tekemättömästä työstä?

Mutta paljonko siitä saisi rahallista korvausta, että saisi omat laskunsa maksettua?

Kuten joku jo aiemmin sanoi, voin auttaa parhaani mukaan, mutta siinä vaiheessa kun ei pärjää ilman hoitoa kotona, on ammattilaisten vuoro hoitaa homma.