Aiotteko hoitaa vanhempanne, kun nämä ovat

Äitisi on ehkä nyt ihana, kiltti ja hyväsydäminen ihminen, isäsi fiksu gentlemanni. Mutta muistisairaus voi saada heidät esim:

- lyömään, potkimaan ja puremaan

- virtsaamaan ja ulostamaan pitkin poikin taloa, ja repimään vaipat silpuksi.

- kieltäytymään syömästä / syömään kaiken eteen tulevan, huonekasveista ja mainosposteista lähtien

- menettämään vuorokausirytminsä ja mellastamaan kaikki yöt

- huutamaan ja huorittelemaan sinua, uhaten jopa tappaa.



Kyllä heidän hoitamisensa on silloin ammattilaisten työtä. Ei kaikki vanhukset istu söpösti keinutuolissa ja juo kahvia ruusukupeista.

Äitisi on ehkä nyt ihana, kiltti ja hyväsydäminen ihminen, isäsi fiksu gentlemanni. Mutta muistisairaus voi saada heidät esim:

- lyömään, potkimaan ja puremaan

- virtsaamaan ja ulostamaan pitkin poikin taloa, ja repimään vaipat silpuksi.

- kieltäytymään syömästä / syömään kaiken eteen tulevan, huonekasveista ja mainosposteista lähtien

- menettämään vuorokausirytminsä ja mellastamaan kaikki yöt

- huutamaan ja huorittelemaan sinua, uhaten jopa tappaa.

Kyllä heidän hoitamisensa on silloin ammattilaisten työtä. Ei kaikki vanhukset istu söpösti keinutuolissa ja juo kahvia ruusukupeista.

Kyllä on moni omaishoitaja ihan loppu.

tein osa-aikatyötä ja olin sinkku, kun äiti sairastui syöpään. Muutin silloin kotiin ja tein minkä osasin. Äiti kuoli sairastettuaan 2 vuotta. Aika oli minulle hyvin ahdistavaa, ja vaikka siitä on yli 15 vuotta, koen sen vieläkin hyvin vaikeana asiana elämässäni.



Isäni sairastui dementiaan, ja asuu nyt pitkäaikaishoidossa. En voisi nyt jäädä pois työelämästä, ja minä koen kyllä jo tehneeni todella paljon äitini hyväksi, ja tiedän että olisi väärin niin itseäni kuin perhettäni kohtaan ruveta jälleen omaishoitajaksi.

PS: Luuletteko että 2000 e/ kk on hyvä korvaus teidän tekemättömästä työstä?

Minä teen tuolla palkalla töitä, ja tiedostan, että jos haluan tienata enemmän, tulee minun opiskella enemmän.

Mutta kuulostaa vähän siltä, ettei sinulla ole sitä päätä, millä järkeä käsitellään.

Kun äitini sairastui syöpään, tuli tilanne minunkin eteeni. Äiti oli viimeiset 5 viikkoa elämästään hoitolaitoksessa, siihen saakka pystyi olemaan kotona isäni kanssa.



Viimeiset kolme viikkoa olimme koko ajan vuorotellen (isä, sisko ja minä) sängyn vieressä, eikä jätetty äitiä hetkeksikään yksin.



Silloin tuntui raskaalta omaa perhettä kohtaan, meillä niin kuin siskollakin oli pienet lapset.



Mutta näin jälkikäteen ajatellen tekisin samoin isäni kanssa, jos sellainen tilanne tulee eteen. En vain voisi jättää rakasta ihmistä kuolemaan yksin. Äitini oli 59 vuotias kuollessaan.

kun tositilanne on, ei äitisi sinua lyö kun tarvitsee pesuapua ja vaipanvaihtoa.

Sinä et edes tiedä vielä, mitä sinulla voi olla edessä.

Eräs, joka on hoitanut kummankin vanhempansa.

mutta en voisi kuvitellakaan, että vanhempani antaisivat minun hoitaa heidän vaipan vaihtonsa ja alapesunsa. Varmaan löisivät jos pystyisivät =).

kun tositilanne on, ei äitisi sinua lyö kun tarvitsee pesuapua ja vaipanvaihtoa.

Sinä et edes tiedä vielä, mitä sinulla voi olla edessä.

Eräs, joka on hoitanut kummankin vanhempansa.

mutta en voisi kuvitellakaan, että vanhempani antaisivat minun hoitaa heidän vaipan vaihtonsa ja alapesunsa. Varmaan löisivät jos pystyisivät =).

Olen hoitajana vanhuspuolella, eikä ole päivääkään, etteikö jonkun nyrkki heilahtaisi. Toistaiseksi kasvot ovat säästyneet vammoilta. Kyllä minä silti saan nauraakin tälle asialle =).

aikuisten ihmisten kusia, paskoja ja oksennuksia. Vanhempani kyllä olettavat, että heidät hoidan, mutta en meinaa sitä pestiä ottaa. Huonolla hoidolla olisivat.

Ja äiti oli meillä kotona kaksi viikkoa sen jälkeen kun poliisit olivat korjanneet hänet kadulta talteen ja sairaalasta sanottiin, ettei häntä voi enää kotiin laittaa.



Olin silloin itse kotona, tyttö oli ekaluokkalainen ja mies töissä. Selvisimme juuri ja juuri kun teimme niin, että mies valvoi siihen asti kun äiti meni nukkumaan ja minä heräsin äidin kanssa aamulla varhain. Aamun ja päivän vielä jaksoi, mutta joka ilta alkoi keittää ja huutoa piisasi. Heti ensimmäisen illan jälkeen kävimme lääkärillä hakemassa jotain rauhoittavia äidille, joita käytimme tarvittaessa.



Olin helpottunut, kun kahden viikon jälkeen saimme äidin lukkojen taakse. Vaikka pahalta tuntui, niin tiesin silti että äiti saa hoitoa koska hoitajat ovat töissä vain kahdeksan tuntia ja jaksavat sen ajan huutamatta, kun pääsevät sitten kotiin lepäämään. Ensimmäisessä hoitopaikassa oli liian vähän henkilökuntaa ja äiti pääsi tekemään siellä kolttosiaan. Äiti sai sieltä kenkää kun oli kiskonut vessanpöntön lattiasta ja aiheutti kauheat vesivahingot. Kaikkea muutakin kepposta hän siellä ehti tehdä, mm. kerran sai kaikki muut vanhukset hätäännyksiin ja pakkaamaan laukkunsa, kun kertoi heille epäilevänsä että yhdessä huoneessa on kuollut mies ja että hoitajat ovat hänet tappaneet :-) Kaikki pakkasivat tavaransa ja odottivat äidin järjestämää bussikuljetusta päästäkseen pakoon. Siinä riitti henkilökunnalla selvittelemistä, että saivat vanhukset rauhoittumaan :-)



Vanhainkodin dementiaosastolla meni paremmin, kun saivat lääkityksen kohdalleen. Äidillä oli huoneessa sänky eikä mitään muuta, kaappien ovet lukossa ja ikkunasta kahva ruuvattu pois. Keuhkokuume onneksi pelasti ja äiti pääsi lopulta vain 2,5 vuoden laitoshoidolla.

alkaisi hoitamaan. Teen sitä jo nyt työkseni, joten tiedän, ettei laitoshoito ole pahin mahdollinen asia, jonka ihminen joutuu kokemaan.

mutta 9 lasta ei saa hoidettua yksiä vanhempiaan.

En todellakaan aio. Palvelutalo tai laitos on oikea osoite siinä vaiheessa kun ei kotonaan enää pärjää. Sitä ennen itse palkkaamansa apu sinne kotiin, jos sellaista tarvitsee.

tai lähinnä hoitoon osallistui 2 vuotta vanhempi veljeni. Isäni sairastui ( tai sairaus paheni huomattavasti)ja hoidimme häntä kotona yli puoli vuotta ( toki aiemmiinkin olimme auttaneet). Isämme oli jo iäkäs meidät aadessaan, joten olimmeopiskelijoita, ja saatoimme järjestellä opinnot siten, että toinen oli kotona. Viimeiset 6 viikkoa isä joutui olemaan sairaalahoidossa, tauti oli edennyt jo niin pitkälle. Äitimme asui sitten yksin yli 10 vuotta, kaikkien sisarten avustuksella ja ateriapalvelun tuin. Maksoimme itse siivoojan pari kertaa kuussa, muuten hoidimme pyykti ja siivoukset vuorotelen, kukin kykyjen mukaan. Mä asuin 300 km päässä, joten kävin yhden viikonlopun kuukaudessa ja pari kertaa kesälomalla.

Lopulta äidin sairaus esti häntä asumasta yksin ( aivoverenkierron vakavat häiriöt, sai tajuuttomuuskohtauksia) ja äiti pääsi yksityiseen vanhainkotiin. Oma huone kylppäreineen, ja muutenkin kiva paikka. Äiti asui siellä viimeiset kaksi vuotta ja viihtyi. Turvallista ja seuraa tajolla.

tai lähinnä hoitoon osallistui 2 vuotta vanhempi veljeni. Isäni sairastui ( tai sairaus paheni huomattavasti)ja hoidimme häntä kotona yli puoli vuotta ( toki aiemmiinkin olimme auttaneet). Isämme oli jo iäkäs meidät aadessaan, joten olimmeopiskelijoita, ja saatoimme järjestellä opinnot siten, että toinen oli kotona. Viimeiset 6 viikkoa isä joutui olemaan sairaalahoidossa, tauti oli edennyt jo niin pitkälle. Äitimme asui sitten yksin yli 10 vuotta, kaikkien sisarten avustuksella ja ateriapalvelun tuin. Maksoimme itse siivoojan pari kertaa kuussa, muuten hoidimme pyykti ja siivoukset vuorotelen, kukin kykyjen mukaan. Mä asuin 300 km päässä, joten kävin yhden viikonlopun kuukaudessa ja pari kertaa kesälomalla.

Lopulta äidin sairaus esti häntä asumasta yksin ( aivoverenkierron vakavat häiriöt, sai tajuuttomuuskohtauksia) ja äiti pääsi yksityiseen vanhainkotiin. Oma huone kylppäreineen, ja muutenkin kiva paikka. Äiti asui siellä viimeiset kaksi vuotta ja viihtyi. Turvallista ja seuraa tajolla.

esim. 20 vuodeksi? Palkkaa ei sitten tule muuta kuin omaishoidontuki 0-400e miinus verot.

En murehdi etukäteen mahdollista tulevaa hoitovastuuta. Ilman muuta hoitaisin, jos saan houkuteltua äidin muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Otan tilanne kerrallaan: voisin kuvitella nykyisessä tilanteessa hakevani työtehtävää entiseltä kotipaikkakunnaltani vuodeksi, mutten pidemmäksi aikaa. Mikäli kyseessä olisi "vain" vanhuudenhöperyys ja x-vuosia elinaikaa, eikä esim. hautaan vievää sairautta, tulisi kysymykseen vain äidin muutto luoksemme. Ongelma tässä tapauksessa tosin olisi se, missä me 3 asuisimme. Pääkaupunkiseudulla meillä ei ole varaa tällä hetkellä kuin vuokrayksiöön, jossa n. 20 m2 asuu jo 2 ihmistä... Ihanne olisi 2 vierekkäistä osoitetta kerrostalossa tai jonkunlainen ns. useamman sukupolven asunto, jossa äidilla oma puoli, oma ovi. Kaikki riippuu siis siitä, olisiko äidilla millainen elinennuste siinä vaiheessa, kun ei enää yksin pärjää.

"sitä saa mitä tilaa"

Mutta muistisairaus voi saada heidät esim:

- lyömään, potkimaan ja puremaan

- virtsaamaan ja ulostamaan pitkin poikin taloa, ja repimään vaipat silpuksi.

- kieltäytymään syömästä / syömään kaiken eteen tulevan, huonekasveista ja mainosposteista lähtien

- menettämään vuorokausirytminsä ja mellastamaan kaikki yöt

- huutamaan ja huorittelemaan sinua, uhaten jopa tappaa.







ELI EI KIITOS ENÄÄ KOSKAAN!!!!!

mutta 9 lasta ei saa hoidettua yksiä vanhempiaan.

ymmärsivät entisaikoina heittää henkensä jo hyvissä ajoin!

Mitään ehdotonta on vaikea sanoa. Tosin omat vanhemmat ovat vasta viisikymppisiä, joten ei tule toivottavasti ihan heti eteen.