Kotiäidin on tosi vaikeaa saada työpaikkaa

Itse olen sosiaalisesti pärjäävä ja olen saanut aina hakemani työpaikat vaikka todistukset vain keskitasoa.

Sain vakituisen työpaikan yli 30 hakijan joukosta vaikka olin ollut pääasiassa kotiäitinä 7 vuotta (jonkun verran tehnyt töitä satunnaisesti).

työnantajaa, joka palkkaa syrjäytyneen. Ap:lla oli vaikeuksia saada töitä nuorena ja on vaikeuksia saada töitä vanhana.

Kokenut rekrytoija osaa lukea ihmistä ja sen papereita. Ihan sattumasta ja onnesta se ei ole kiinni jos joku ei koskaan onnistu työnhaussa ja toinen onnistuu.

Kyse ei ole siitä että toinen olisi kelvoton tms., mutta voi olla esim. aivan väärällä alalla.

Vetää itsensä jojon jatkoksi? Mulla on kahden eri alan koulutus ja lisäksi olen hakenut kaikkea muutakin työtä mihin vaan voisin päästä. Esim. myyjän ja kassan työhönkin olen hakenut monen monta kertaa mutta en kelpaa edes siwan kassaksi.

Osaan normaalit käytöstavat ja katson silmiin ja olen niin rehellinen kuin voin. Muuan työhönottaja sanoi mulle kerran, että kyllä sä aina töitä saat mutta ei palkannut heille kuitenkaan kun sijaisuuteni päättyi vaikka kuinka pyysin ja anoin. Sen jälkeen en enää ole saanut kuin tosi lyhyitä pätkiä vain. Se oli viimeinen pitkä sijaisuuteni. Mä olen lähettänyt jo varmaan yli tuhat hakemusta ja käynyt sadoissa haastatteluissa elämäni aikana. Mä lähettelen samoihin firmoihin jo ties kuinka monennetta kertaa uusia hakemuksia kun en enää muista mihin kaikkialle olen jo hakenut.

Olet varmaan oikeassa, että mussa on jotakin tosi pahasti vialla. Mutta elettävä se on tällaisen viallisenkin. Kun ei muutakaan voi. :-/

joka voisi auttaa työelämän alkuun?

yhdeltä mieheni opiskelukaverin vaimolta.



Hän vain yksinkertaisesti kävi sellaisella hitaalla vaihteella. Ja oli myös jotenkin ymmärtämykseltään jotenkin yksiraiteinen.



Kun hän keitti kahvia, hän keitti kahvia. Oli hiirenhiljaa ja keitti sitä kahvia. Hitaasti.



Sama kaikessa tekemisessä. Jos lapioi, niin lapioi, eikä tosiaan samalla voinut edes katsoa muualle.



Ihmetteli kerran kovasti, että miksiköhän hänen työsuhteensa aina tyssäävät ja kerran jopa sitä, miten häntä oli kritisoitu jopa siinä kahvinkeitossa. En sitten sanonut mitään, mutta hänellä se syy oli kyllä siinä, että kaikki oli hiiiidaasta ja suorastaan vaivaannuttavaa.



Hän oli myös jotenkin sellainen tosikko, jonka kanssa tuli juuri se vaikutelma, että elelee jossakin omassa kuplassaan, eikä oikein ole tässä normimaailmassa.



Kotiäitinä hän oli oikein pätevä, kun sai tosiaan sitten tehdä kaiken omaan tahtiinsa, eikä lapsia kamalasti hitaus haittaa tai se että kaikki on sellaista yksitotista.



Hänellä muuten äitinsä eli jo ihan samanlaisen elämän. Onko sinullakin naisen malli kotiäiti?

joka voisi auttaa työelämän alkuun?

Toki olisin ne jo moneen kertaan käyttänyt jos olisi joku ollut.

yhdeltä mieheni opiskelukaverin vaimolta.

Hän vain yksinkertaisesti kävi sellaisella hitaalla vaihteella. Ja oli myös jotenkin ymmärtämykseltään jotenkin yksiraiteinen.

Kun hän keitti kahvia, hän keitti kahvia. Oli hiirenhiljaa ja keitti sitä kahvia. Hitaasti.

Sama kaikessa tekemisessä. Jos lapioi, niin lapioi, eikä tosiaan samalla voinut edes katsoa muualle.

Ihmetteli kerran kovasti, että miksiköhän hänen työsuhteensa aina tyssäävät ja kerran jopa sitä, miten häntä oli kritisoitu jopa siinä kahvinkeitossa. En sitten sanonut mitään, mutta hänellä se syy oli kyllä siinä, että kaikki oli hiiiidaasta ja suorastaan vaivaannuttavaa.

Hän oli myös jotenkin sellainen tosikko, jonka kanssa tuli juuri se vaikutelma, että elelee jossakin omassa kuplassaan, eikä oikein ole tässä normimaailmassa.

Kotiäitinä hän oli oikein pätevä, kun sai tosiaan sitten tehdä kaiken omaan tahtiinsa, eikä lapsia kamalasti hitaus haittaa tai se että kaikki on sellaista yksitotista.

Hänellä muuten äitinsä eli jo ihan samanlaisen elämän. Onko sinullakin naisen malli kotiäiti?

Olen sosiaalisesti ihan normaali. Pystyn mainosti tekemään monta asiaa samaan aikaan. Koulumenestykseni oli normaali ja ammattitodistukseni ovat jopa erinomaisia. Mä nimenomaan halusin olla työäiti koko ajan. Siksi olenkin hakenut työpaikkoja suorastaan raivokkaasti mutta niin turhaan.

Jää sellainen avuton tumpula -vaikutelma, et vaikuta "toimen ihmiseltä", joka vaan ottaisi tilan ja työn haltuunsa.



Minä en ole ollut koskaan työtön, koko ajan on työtarjouksia tullut ovista ja ikkunoista. Liiankin kanssa.



Olen sellainen "kääritään hihat ja toimeen" -tyyppi.



Töitä on poikinut ihan vaikka mistä. Leikkipuistoista, lasten koulukaverien kautta jne.



Kertaakaan en ole edes hakenut mitään työpaikkaa tai ollut työpaikkahaastattelussa.

Meillä mies tienaa tarpeeksi, joten minun ei tarvitse etsiä töitä. Olen onnekas ja lapset varsinkin, saavat turvallisen, rauhallisen lapsuuden. Perhe on paras!! ( yliopistotutkinto on taskussa mutta tätä työtä ei voita mikään!)

"Ap:n on vaikea saada töitä" olisi osuvampi.

joka ei ole "kääritään hihat ja toimeen -tyyppi"? Ei sellaseksi voi muuttuakaan, vaikka toki voi kehittää itseään siihen suuntaan.



Muutenkin ihmettelen mikä on näiden ihmisten pointti jotka kehuvat näissä ketjuissa kuinka heille jatkuvasti sataa työtarjouksia ovista ja ikkunoista? Mitä se auttaa esim tämän ketjun ap:ta? Tuntee vain itsensä entistä enemmän huonoksi ja vialliseksi ja epäonnistuneeksi. Mikä taas tuskin auttaa työnhaussa.

olen ollut kohta 13v kotiäitinä, enkä halua töitä.

Mut mua ahdistellaan pari kertaa kuussa, että tulisin töihin! enkä tosiaankaan ole menossa!

Koska jokinhan ap:ssa selvästi tökkii, kun ei millään onnistu!



Parempihan se on kertoa, missä se vika on.



Sen sijaan että vaan säälii ja sympatiseeraa. Ei sillä ainakaan työpaikkaa saa!

Jää sellainen avuton tumpula -vaikutelma, et vaikuta "toimen ihmiseltä", joka vaan ottaisi tilan ja työn haltuunsa.

Minä en ole ollut koskaan työtön, koko ajan on työtarjouksia tullut ovista ja ikkunoista. Liiankin kanssa.

Olen sellainen "kääritään hihat ja toimeen" -tyyppi.

Töitä on poikinut ihan vaikka mistä. Leikkipuistoista, lasten koulukaverien kautta jne.

Kertaakaan en ole edes hakenut mitään työpaikkaa tai ollut työpaikkahaastattelussa.

varmasti se jo näkyy ulospäin kirjoituksistakin.

Mutta joku voisi vastata siihen mitä sellainen ihminen sitten tekee, josta ei enää työntekijäksi ole. Olenko vain mieheni ja lasteni riippana kunnes kuolema vapauttaa?

Mä kyllä välillä jo toivon kuolevani. Elämässä ei ole enää mulle mitään.

Omalla alallani on tosi huono työtilanne, ja kotiäitivuosien jälkeen olen todellakin heikoilla oman alani suhteen.



Mutta en mä saa niitä varasto-, siivous-, toimisto- ym. töitäkään koska olen ylikoulutettu! Työnantaja katsoo että tuo hakee kuitenkin koko ajan parempaa paikkaa.



Niin että se siitä "kyllä töitä löytyy kun et ole nirso".

kertonut missä vika ap:n kohdalla on? Minusta ei. Sen sijaan jotkut ovat keskittyneet itsensä kehumiseen.

Koska jokinhan ap:ssa selvästi tökkii, kun ei millään onnistu! Parempihan se on kertoa, missä se vika on. Sen sijaan että vaan säälii ja sympatiseeraa. Ei sillä ainakaan työpaikkaa saa!

Ap on veltto ja jotenkin toisaikainen.

Ap on veltto ja jotenkin toisaikainen.

kertonut missä vika ap:n kohdalla on? Minusta ei. Sen sijaan jotkut ovat keskittyneet itsensä kehumiseen.

Koska jokinhan ap:ssa selvästi tökkii, kun ei millään onnistu! Parempihan se on kertoa, missä se vika on. Sen sijaan että vaan säälii ja sympatiseeraa. Ei sillä ainakaan työpaikkaa saa!

ja minkäalan töitä on etsinyt? onko siis joku tutkinto? ainakin hoitoalan töitä riittää pk-seudulla kaikille, joilla joku alan tutkinto on.

tästä aiheesta on...



Sinun kannattaisi hakea mt-apua. Ei ole kaikki nyt hyvin.

voisi auttaa. Ap saattaa tosiaan olla jo niin masentuneen ja syrjäytyneen oloinen haastatteluissa että se estää työnsaannin.

Etkä edes mainoslehtisiä pääsisi jakamaan? Sitten yhtenä vaihtoehtona on jokin oma firma, on varmaan jokin asia jossa olet hyvä.

työnantajaa, joka palkkaa syrjäytyneen. Ap:lla oli vaikeuksia saada töitä nuorena ja on vaikeuksia saada töitä vanhana.

Kokenut rekrytoija osaa lukea ihmistä ja sen papereita. Ihan sattumasta ja onnesta se ei ole kiinni jos joku ei koskaan onnistu työnhaussa ja toinen onnistuu.

Kyse ei ole siitä että toinen olisi kelvoton tms., mutta voi olla esim. aivan väärällä alalla.

Vetää itsensä jojon jatkoksi? Mulla on kahden eri alan koulutus ja lisäksi olen hakenut kaikkea muutakin työtä mihin vaan voisin päästä. Esim. myyjän ja kassan työhönkin olen hakenut monen monta kertaa mutta en kelpaa edes siwan kassaksi.

Osaan normaalit käytöstavat ja katson silmiin ja olen niin rehellinen kuin voin. Muuan työhönottaja sanoi mulle kerran, että kyllä sä aina töitä saat mutta ei palkannut heille kuitenkaan kun sijaisuuteni päättyi vaikka kuinka pyysin ja anoin. Sen jälkeen en enää ole saanut kuin tosi lyhyitä pätkiä vain. Se oli viimeinen pitkä sijaisuuteni. Mä olen lähettänyt jo varmaan yli tuhat hakemusta ja käynyt sadoissa haastatteluissa elämäni aikana. Mä lähettelen samoihin firmoihin jo ties kuinka monennetta kertaa uusia hakemuksia kun en enää muista mihin kaikkialle olen jo hakenut.

Olet varmaan oikeassa, että mussa on jotakin tosi pahasti vialla. Mutta elettävä se on tällaisen viallisenkin. Kun ei muutakaan voi. :-/