Miksi raskautta aina salaillaan?

lyttäsi minut ja kolme keskenmenoani. Voit vaikka katsoa tilastoja. Ei ole kovin yleistä kuitenkaan. Ja kirjoitin tuossa muodossa, koska minulle aiemmin viitattiin, että JOS saisit joskus keskenmenon. Kyllä, olen saanut niitä 3 ja se on oikeasti aika paljon.

jo aika alussa läheisille ihmisille eli siskoilleni ja parille ystävälle. nämä ovat samoja ihmisiä, joille kertoisin myös mahdollisesta keskenmenosta. ekan ultran jälkeen ollaan sitten kerrottu, jos jotenkin on tullut puheeksi, mutta ei erikseen sitä kuuluteltu.

Se on aina niin suuri ihmettelyn aihe, että kaikki eivät ajattele asioista samalla tavalla. Ohhoh!

Syynä oli se, että en halua innostuttaa muita ennen kuin ollaan hyvillä viikoilla. Jos tulisi suru, se saisi olla vain meidän surumme. Turha muita on itketyttää, esim. anoppini olisi suhtautunut suru-uutiseen hyvinkin tunteella. Ja näin esim. trisomia-epäilystä ei olisi tarvinnut kertoa ennen kuin tulos olisi varma -jos silloinkaan. Yhtä iso ilo se raskaus on muille myöhemminkin kerrottuna, silloin vain ei ole surulle niin suurta todennäköisyyttä.

Luulen, että takana on kuitenkin ihan varovaisuus. On aina esim. keskenmenon riski ja monet varmasti haluavat salata kunnes ovat "turvallisilla" viikoilla. Varsinkin jos takana on keskenmenoja.



Siskoni on tällä hetkellä raskaana (vk 9) ja haluaa pitää sen salassa ainakin ekaan ultraan asti. Ihan sen takia, että haluaa varmistaa, ettei ole tuulimuna. Hänellä siis eka raskaus kyseessä. Minulle hän sanoi myös sen syyksi, että ei itsekään oikein vielä tajua olevansa raskaana (toivottu raskaus nyt kuitenkin) ja asiaa pitää käsitellä omassa päässä ensiksi.

Mä luulen, että moni pitää sen salassa siksi, että ei halua käsitellä keskenmenoa muiden kanssa. Ihmisillä on niin eri rajat yksityisyyden kanssa. Jotkut ovat itse avoimia, mutta varovat sen vuoksi, että esimerkiksi keskenmenouutinen saattaa läheisissä aiheuttaa sen, että joutuukin heidän terapeutiksi. Saattaa tuoda muidenkin muistot pintaan siis.



Raskaus tietysti voi päättyä sikiön kuolemaan milloin vaan, mutta todennäköisinta se on ekalla kolmanneksella.

Mä oon salannu ihan sen takia etten halua siitä juorua pitkin kyliä "toikin on raskaana" varsinkin kun niitä keskenmenoja oli välissä 3 ja aikaa kului niissä yli 1,5vuotta, joten olis ollu aika hemmetin rankkaa vastailla joka puolitutun kysymykseen tai onnitteluun joka ikinen kerta et ei olla raskaana ei. Sitten niitä kummasteluja "ei sillä vielä mahaa näy" ja "mikähän on vikana" ja blaablaa.

Mä en halua jakaa noita surujani koko maailman edessä, se oli hemmetin rankkaa jo ihan oman miehen kanssa.. saatika että anoppi olis asialla retostellut.. ei kiitos.

Iso osa raskauksista menee kesken hyvin varhaisilla viikoilla, enkä olisi jaksanut sitten jälkeenpäin selitellä ettei meille sitä vauvaa tulekaan.



Viikolle 12+ siis haluan pitää tämän salaisuutena muilta kuin läheisimmiltäni. Niillä viikoilla on myös jo tehty niskapoimu-ultra ja mahdollisesti tuomat lisätutkimukset. En halua selitellä tekemisiäni ulkopuolisille, mikäli lapsella todettaisiin down ja tekisin abortin.

salaillut raskaudet sen takia, kun olen lorottanut verta ensimmäiset kolme kuukautta. "Kiva" olisi ollut kertoa, että olen ehkä raskaana, mutta en ehkä sittenkään. Olen sitten kertonut noin puolessa välissä, kun on näyttänyt että raskaus sujuu hyvin.

ennen kun suurin keskenmenoriskiaika oli ohi. Tiedän, että äitini olisi ottanut keskenmenon TODELLA raskaasti, koska on odottanut lastenlasta kuin kuuta noudevaa. Ja sitten en voinut kovin monelle muullekaan kertoa, ettei asia kantaudu äitini tietoon.



Toinen syy oli, että halusimme mieheni kanssa käsitellä raskausuutista ensin keskenämme, olimme aluksi vähän "shokissa" uutisesta vaikka toivottu olikin, enkä olisi halunnut vastaanottaa onnitteluja ennen kuin osasit itse aidosti iloita uutisesta.

Jos jokin meniskin pieleen niin voisin sen vaan todeta et jatketaan yritystä. Ei olis niin iso juttu.

Oikeasti, jos "jokin menisi pieleen", se on useimmille ihmisille aika iso juttu. Todennäköisesti myös sulle, vaikka nyt kuvittelet itsesi tunteettomaksi.

Mä olen kyllä itse antanut suoraan kysyykseen suoran vastaukset noin 2 piävää raskaustestin tehtyäni, mutta on myönnettävä, että minusta sen kysymyksen esittäminen oli aika huonotapaista.

Keskenmenoriksi toki suurin syy. Vanhempien kanssa asiat jaetaan, mutta ei muiden.



Jos tieto on täysin julkinen, niin tällöin mahdollisen keskenmenon aiheuttamaa surua ei voi käsitellä rauhassa, koska keskenmenon jälkeen joutuisi yhä uudelleen vastaamaan raskausuteluihin, että se meni kesken ja kuuntelemaan vaihtelevan tasokkaita osanottoja.

Kysyit että miksi pitäisi kertoa. No minä haluan kertoa koska olen ihan järkyttävän huonovointinen ja väsynyt, ja haluan selittää että miksi.



On aika hankala jos vaikka on sukuloimassa ja ei jaksa osallistua mihinkään eikä syödä mitään. Tai kun käy kavereita ja kotona on kaaos (meillä on yleensä siistiä) ja minä vaan makaan sohvalla. Kyllä se kolme kuukautta on aika pitkä aika yrittää pinnistellä ja näytellä normaalia.

ja kuitenkin olen aina kertonut molempien vanhemmille, sisaruksille ja ystäville. Ei mulla ole mitään syytä pitää "naamaa", että minun raskauteni eivät koskaan mene pieleen. Elämäänsä voi jakaa, jos haluaa. Mun mielestä on tavallaan omahyväistä pitää epäonnistumiset itsellään ja kertoa vain riemuvoitoista, mutta toki kukin saa tehdä, kuten haluaa.

uskaltais kertoa silti. Miten oot noin huoleton, etkö usko et sulle vois käydä huonosti?

mitä sä oikein ajattelet? Miksi olisi kauheaa, jos toiset tietäisivät, että sulle olisi tullut keskenmeno? On käsittämätöntä, että yhdistät kertomisen siihen, että luulee, että raskaus ei voisi epäonnistua. Kaikki eivät ole niin omahyväisiä, että ottaisi luonteelle epäonnistuminen. Mun mielestä on vaan hyvä, että läheiset tietävät ja heihin voi tukeutua. Yksi lisäsuru keskenmenossa on, että sinunlaistesi ihmisten vuoksi asiasta ei saisi puhua ja monet luulevat niitä harvinaisemmiksi, kuin todellisuudessa ovat. EI OLE HÄPEÄLLISTÄ SAADA KESKENMENOA.

Ajattelepa, että saisitkin kesken menon, josta varmasti olisit surullinen. Sitten joku tuttusi soittaisi ja kyselisi iloisena "mitenkäs se odotus sujuu??" Itse en kertonut muille ehkä vain suojellakseni itseäni. En onneksi ole saanut keskenmenoa. Ja olihan se jännää kantaa sisällään pientä ihmettä, josta muilla ei ollut hajuakaan :)

mitä sä oikein ajattelet? Miksi olisi kauheaa, jos toiset tietäisivät, että sulle olisi tullut keskenmeno? On käsittämätöntä, että yhdistät kertomisen siihen, että luulee, että raskaus ei voisi epäonnistua. Kaikki eivät ole niin omahyväisiä, että ottaisi luonteelle epäonnistuminen. Mun mielestä on vaan hyvä, että läheiset tietävät ja heihin voi tukeutua. Yksi lisäsuru keskenmenossa on, että sinunlaistesi ihmisten vuoksi asiasta ei saisi puhua ja monet luulevat niitä harvinaisemmiksi, kuin todellisuudessa ovat. EI OLE HÄPEÄLLISTÄ SAADA KESKENMENOA.

Ei kai tässä kukaan ole väittänytkään että olisi jotenkin häpeällistä saada keskenmeno. Tai mistä ihmeestä sä vetäisit tuon että epäonnistumisesta sureminen olisi omahyväistä.

Suurin osa on sanonut ettei jaksa oman surunsa keskellä kertoa uteliaille ettei raskaus jatkunutkaan tai ottaa vastaan onnittelua siinä vaiheessa kun lasta ei enää ole.

mitä sä oikein ajattelet? Miksi olisi kauheaa, jos toiset tietäisivät, että sulle olisi tullut keskenmeno? On käsittämätöntä, että yhdistät kertomisen siihen, että luulee, että raskaus ei voisi epäonnistua. Kaikki eivät ole niin omahyväisiä, että ottaisi luonteelle epäonnistuminen. Mun mielestä on vaan hyvä, että läheiset tietävät ja heihin voi tukeutua. Yksi lisäsuru keskenmenossa on, että sinunlaistesi ihmisten vuoksi asiasta ei saisi puhua ja monet luulevat niitä harvinaisemmiksi, kuin todellisuudessa ovat. EI OLE HÄPEÄLLISTÄ SAADA KESKENMENOA.

Öh, kuka sitä muka on häpeälliseksi väittänyt...? Kysymys on ihmisten erilaisesta tavasta käsitellä SURUA. Jotkut haluavat retostella surullaan kaikkien vastaantulijoiden kanssa, toiset haluavat surra rauhassa. Ja kuten moni on jo maininnut, useat haluavat suojella herkkiä läheisiään turhalta surulta.

ja mulla on ollut 3 keskenmenoa eli tilanne on varmasti tutumpi kuin useimmille teistä. Mua ei haittaa vastata kyselijöille, että se meni kesken. Ei tarvitse esittää täydellistä.