Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti- kokemuksia ja syitä päätökseen
05.03.2014 |
Hei!
Olen 35-vuotias kahden lapsen (6v ja 8v) äiti ja odotan kutsua lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen. Etsiessäni tietoa raskauden keskeytyksistä huomasin että kokemuksia asiasta on kirjoitettu vähän ja nekin kokemukset joita esim. lääkkeellisestä keskeytyksestä on ovat pitkälti johtuneet alkion kuolemasta, alkion/sikiön vammasta tai odottajan nuoresta iästä. Tilastojen valossa raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain maassamme reilu 10000 ja näistä yli 90% sosiaalisin perustein. Siksi halusinkin jakaa oman tarinani tähän asti ja herättää keskustelua aiheesta, joka ainakin itsestäni tuntuu vielä tabulta- onko se sitä?
Oma raskautemme sai alkunsa kolme viikkoa sitten. Olen lopettanut e-pillerit suvussamme ilmenneen tukostaipumuksen vuoksi ja mieheni on jonottanut jo vuoden vasektomiaan, hänellä ikää 42 vuotta. Olimme yhdynnässä jossa ensimmäistä kertaa suhteemme aikana kondomi hajosi kesken yhdynnän. Hain heti jälkiehkäisypillerin apteekista (jossa ei muuten haastateltu tai kerrottu muista ehkäisytavoista, vaikka käypä hoito suositus niin velvoittaa), mutta jälkiehkäisystä huolimatta siis raskauduin. Arvasin tulleeni raskaaksi raskausoireiden alettua ja positiivisen testin jälkeen varasin ajan yksityiseltä lääkäriäsemalta. Yksityinen gynekologi oli selvästi abortin vastainen enkä saanut häneltä sen kummempia neuvoja kuin tulla vastaanotolle uudestaan kolmen viikon päästä kun sikiön sydänäänet saa näkyviin?? Pettyneenä kokemuksesta varasin ajan toiselta gynekologilta joka ilmoitti osaamisalueeksen raskauden keskeytykset (tyhmänä en tätä tajunnut ensimmäisellä kerralla varmistaa). Toisella käynnillä sain asiallista palvelua. Kerroin että olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen lapsiluvusta jo vuosi sitten kun hän hakeutui vasektomiajonoon ja että olimme käyttäneet kondomia sekä jälkiehkäisyä. Sain lähetteen lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen jonka toimitin gynekologian poliklinikalle ja josta nyt siis odotan kutsua itse toimenpiteeseen.
Kun tein positiivisen raskaustestin pohdimme toki mitä teemme tilanteessa. Yritimme ajatella kolmannen lapsen mahdollisuutta, mutta kaikki positiiviset asiat joita kolmannen lapsen saamisessa koin olivat niin pinnallisia, (äitiysloma ja raskaana olevan naisen vartalo isoine rintoineen) että totesin raskaudenkeskeytyksen olevan oikea vaihtoehto. Otin yhteyttä projektiin joka tukee aborttia harkitsevia ihmisiä ja olin erittäin yllättynyt kun saamani vastausviesti olikin lähtökohtaisesti abortinvastainen. Minua kehotettiin harkitsemaan raskauden jatkamista, koska saisin jäädä äitiyslomalle ja se helpottaisi vaikeaa työtilannettani. Hermostuin tästä totaalisesti sillä jos ainoa asia jonka vuoksi haluan lapsen synnyttää on se, että saan olla poissa töistä- eikö se ole syynä todella huono ja kestämätön? Äitiysvapaa loppuu aikanaan, mutta tämä "kortti vapauteen" on vastuullamme 18-vuotta. Jos koen työtilanteen niin ahdistavaksi että haluan jäädä vapaalle, vaihdan työpaikkaa en synnytä lasta.
Syitä jonka vuoksi en lapsia enää halua ovat: voimavarani - kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja tahdon ohjata kaiken voimani olemassa olevien lapsieni hyväksi, terveys- kärsin selkävaivoista joita suuri vatsa pahentaa entisestään, vauva-aika- en kestä enää yhtään vatsakipuista itkuista vauvaa (meillä kuopus itki käytännössä koko ensimmäisen elinvuotensa). Uhmaikä- en jaksa enää yhtään taaperoa ja itkuraivokohtauksia vailla syytä (kyllä tiedän niiden kuuluvan lapsen kasvuun), ikämme- kun lapsi olisi 18 olisimme 53 ja 60-vuotiaita, kumpikaan meistä ei halua enää tuon ikäisenä olla vastuussa nuoren omaa paikkaansa hakevan elämästä. Ehkä olemme itsekkäitä mutta haluamme nauttia elämästä myös kahdestaan ja taata kahdelle lapsellemme kaiken mahdollisen hyvän niin henkisen kuin rahallisenkin jonka pystymme antamaan.
Odotan siis yhä kutsua klinikalle. Olen miettinyt kenelle voimme tästä päätöksestämme kertoa? Loukkaammeko läheisiämme jos kerromme keskeyttäneemme raskauden? Kuuluuko asiasta kertoa kenellekään vai onko asia häpeä josta tulee vaieta kun kyseessä ei ole teiniabortti vaan kahden vakaassa parisuhteessa olevan aikuisen ihmisen päätös?
Jos raskauden keskeytys on mahdollisuus tulisiko silti vakaassa parisuhteessa elävien aikuisten kestää "huolimattomuutensa" seuraukset?
Mitä ajatuksia asia sinussa herättää?
Kommentit (314)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu siis homma on hoidossa tk:n kautta jo, ei siinä mitään paniikkia. Jos siis minulle 6.6. klo 14.14 kirjoittaneelle tarkoitit sanoa. :) Hän vain antoi meille max. kaksi viikkoa aikaa miettiä kumpaan ratkaisuun päädymme.
Varmasti aikalailla tabu, ei tule kahvipöydässä keskustelunaiheeksi. Jälkiviisaudesta olen kieltäytynyt asiassa, sillä päätöksen tehtyä eletään valittua väylää, takaisin ei voi vetää. En siis ikinä mieti, millaista olisi tmv. Ehkä se liittyy siihenkin, että asia on loppuuntyöstetty.
Varmasti aikalailla tabu, ei tule kahvipöydässä keskustelunaiheeksi. Jälkiviisaudesta olen kieltäytynyt asiassa, sillä päätöksen tehtyä eletään valittua väylää, takaisin ei voi vetää. En siis ikinä mieti, millaista olisi tmv. Ehkä se liittyy siihenkin, että asia on loppuuntyöstetty.
On olemassa myös kierukat ja ehkäisyvaahto aina ehdottomasti yhdessä kondomin kanssa. Kondomi yksistään ei ole varma ehkäisy. Niin turhaa ja niin surullista tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla
abortti 1) olin nuori ja typerä, emme käyttäneet poikaystävän kanssa ehkäisyä. Vuosi oli 2002.
abortti 2) raiskaus, tulin raskaaksi. Vuosi 2006.
Abortti 3) Olin syönyt jälkiehkäisypillerin, olin silti raskaana. Poikamme oli alle vuoden vanha, oma yritys juuri perustettu. Henkisesti raskain.
Olen tehnyt lääkkeellisen keskeytyksen kun esikoinen oli 8 ja nuorempi 3. Keskeytys tehtiin viikolla 6.
Puhuimme miehen kanssa kahdestaan ennen päätöksen tekoa ja hän oli seuranani ja tukena lääkärissä. Syynä keskeytykseen oli puhtaasti meidän oma jaksamisemme ja sen rajat. En varmastikaan oli tehnyt keskeytystä jos olisin ollut vähänkin epävarma päätöksestäni, tai jos olisi löytynyt syke. Mutta noin aikaisilla viikoilla oli kuitenkin kyseessä vielä vain läjä soluja.
Keskeytyksen jälkeen puhuimme kumpikin parille ystävällemme keskeytyksestä, se tuli puheeksi vähän muiden asioiden kautta.
Keskeytyksen jälkeen mies ilmoitti halukkuutensa vasektomiaan ja siihen pääsikin nopealla aikataululla, tuurilla oli tuossa paljon tekemistä että toimenpideaika löytyi nopeasti.
Vuosia myöhemmin erosimme miehen kanssa ja hankin itselleni essure-sterilisaation.
Sitä jäin kummastelemaan, että miten sä _odotat_ keskeytykseen aikaa? Mulle ainakin se aika järjestyi seuraavalle päivälle koska tarkoitushan on saada lääkkeellinen keskeytys mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 19:38"]
Olen tehnyt lääkkeellisen keskeytyksen kun esikoinen oli 8 ja nuorempi 3. Keskeytys tehtiin viikolla 6.
Puhuimme miehen kanssa kahdestaan ennen päätöksen tekoa ja hän oli seuranani ja tukena lääkärissä. Syynä keskeytykseen oli puhtaasti meidän oma jaksamisemme ja sen rajat. En varmastikaan oli tehnyt keskeytystä jos olisin ollut vähänkin epävarma päätöksestäni, tai jos olisi löytynyt syke. Mutta noin aikaisilla viikoilla oli kuitenkin kyseessä vielä vain läjä soluja.
Keskeytyksen jälkeen puhuimme kumpikin parille ystävällemme keskeytyksestä, se tuli puheeksi vähän muiden asioiden kautta.
Keskeytyksen jälkeen mies ilmoitti halukkuutensa vasektomiaan ja siihen pääsikin nopealla aikataululla, tuurilla oli tuossa paljon tekemistä että toimenpideaika löytyi nopeasti.
Vuosia myöhemmin erosimme miehen kanssa ja hankin itselleni essure-sterilisaation.
Sitä jäin kummastelemaan, että miten sä _odotat_ keskeytykseen aikaa? Mulle ainakin se aika järjestyi seuraavalle päivälle koska tarkoitushan on saada lääkkeellinen keskeytys mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tehtyä.
[/quote]
Ihan muuta kuin läjä soluja. Älä petä itseäsi. Ihan ihminenhän tuossa vaiheessa jo on. Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi näkee ja sen kanssa elää. En siis sinua tuomitse , mutta realismi kehiin kuitenkin noiden solujen kanssa.
Tein abortin parikymppisenä. Syynä se, että opiskelut olivat kesken, en tahtonut lasta, en kokenut olevani kypsä äidiksi ja kärsin masennuksesta. Koskaan en ole asiaa katunut, eikä se ole aiheuttanut masennusta itselleni eikä silloiselle poikaystävälleni. Lapsia en vielä ole ehtinyt tehdä, kymmenen vuotta myöhemmin. En tiedä olisiko ajatukseni toisenlaiset jos olisin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt paljon ihmisten suhtautumista aborttiin jouduttuani tähän tilanteeseen. Minulle päätös oli lopulta helppo ja toki vahva parisuhteeni ja aviopuolison tuki ovat tässä eityisen tärkeitä. Myös se että tätini on avoimesti kertonut tehneensä abortin 40-vuotiaana koska ei olisi jaksanut enää synnyttää kolmatta lasta ja elää pikkulapsi-ikää uudelleen helpottaa omaa suhtautumistani asiaan. Kun tätini kertoi asiasta olin ensin hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa, mietin että hänen lapsensa olisi juuri saman ikäinen kuin minä. Sitten tajusin, että ei ole olemassa mitään minkä ikäinen lapsi olisi, kenen näköinen, mitä tekisi spekulaatiota sillä lasta ei ole ja päätös oli yksin hänen enkä voi sitä tuomita. Silloin ymmärsin etten minä voisi ikinä kehottaa ketään pitämään lapsen- kuten niin moni palstoilla kehottaa, sillä minä en ole se ihminen joka kantaa lasta 9kk, synnyttää ja on vastuussa lapsesta seuraavat 18-vuotta jo oikeudenkin silmissä. En tietenkään ole oikeutettu kehottamaan ketään raskaudenkeskeytykseenkään. Silti ihmettelen hyvin negatiivista suhtautumista alkuraskauden lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen, sillä kenelle tahansa voi joskus käydä se " vahinko" en itsekään ennen tätä ajatellut koskaan joutuvani tällaiseen tilanteeseen. Kuitenkin kun yleisesti hyväksytään ehkäisy, e-pillerit, kierukat, kondomit, on mielestäni outoa että alkuraskauden lääkkeellisesti keskeyttänyt ei voi puhua kokemuksestaan avoimesti kokematta leimautumista. Vahingossa raskautuminen kun voi todellakin tapahtua jokaiselle meistä joka seksiä harrastaa oli kyseessä sitten kuinka vastuullinen ja ehkäisyä käyttävä pari tahansa.
Mitäkö ajatuksia herättää? Sellaisia että ihmettelen erittäin paljon miksei 42-vuotiaaseen, jo kaksi lasta kasvattaneen naisen sanaa ymmärretä ja uskota: jos hän haluaa abortin, sellainen on saatava mahdollisimman pian. Ei mitään neuvoja lapsen pitämisestä tai lomista(?), sinä tiedät mihin sinulla on oikeudet ja mitä tahdot, terveydenhuollon tehtävä on järjestää se sinulle. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun jätin lähetteen poliklinikalle oli viikkoa 4+6, nyt 5+3 ja koska tänäänkään en saanut puhelua tai kirjeitse aikaa klinikalle aion soittaa itse vastaanotolle huomenna aamulla kun heillä on puhelinaika. Yksityinen gynekologi kertoi, että lääkkeellinen keskeytys tehdään mieluiten rv.7:llä jolloin lääkkeessä oleva keltarauhashormoonin estäjä toimii tehokkaimmin? Olen kuitenkin lukenut että monelle keskeytys on tehty jo viikoilla 5+. Toivon itse että pääsen viimeistään tulevana viikonloppuna klinikalle, sillä raskausoireet kuten pahoinvointi hankaloittavat elämää.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 19:38"]
Ihan muuta kuin läjä soluja. Älä petä itseäsi. Ihan ihminenhän tuossa vaiheessa jo on. Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi näkee ja sen kanssa elää. En siis sinua tuomitse , mutta realismi kehiin kuitenkin noiden solujen kanssa.
[/quote]
Muotoilen toisin; _minulle_ se oli vain läjä soluja. Kuten kirjoitin, en ole varma olisinko tehnyt aborttia JOS olisi sydämenlyönnit jo näkyneet, mutta niitä ei ollut koska raskaus oli niin aikaisessa vaiheessa.
Minulle ei siis kyseessä ollut vielä ihminen siinä merkityksessä kuin minä ihmisen määrittelen, sinulle selkeästi se olisi. Minulle ihmisellä on raajat, pää, ylipäätään ihmisen muodot, sydämen lyönnit, aivot, silmät jne.
Ja tuon "en sinua tuomitse"-kohdan olisit toki voinut jättää pois, se oli vähän yhtä naiivi lisäys kuin "ystävällisesti sanon nyt, mutta...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raajat ja pää kyllä jo ovat tuossa vaiheessa näkyvissä. Sydänkin sykkii.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 19:22"]Teimme päätöksemma lapsiluvustamme vuosi sitten, olin silloin terve. Sairastuin työuupumukseen ja masennukseen kolme kuukautta sitten. Tiedän että masennus altistaa abortin jälkeisen toipumisajan pitkittymiseen ja saattaa jopa laukaista uuden syvemmän masennusjakson. Itselläni tämä tahtomattani alkanut raskaus ja alkio jonka tiedän kehittyvän sisälläni aiheuttavat ahdistusta ja "nurkkaan ahdistetun" olon, mutta pystyn käsittelemään tätä ahdistusta kun tiedän tämän raskauden olevan keskeytettävissä. Omassa tapauksessani tietäisin kärsiväni suuremmista ongelmista jos joutuisin rakkautta vasten tahtoani jatkamaan.
[/quote]
Tätä juuri tarkoitin, mutta säräthtää korvaan vähän tuo "omassa tapauksessa tietäisin, että joutuisin kärsimään enemmän jos joutuisin raskautta jatkamaan". Sehän on niin, että määrittelet asuioita sen tiedon ja kokemuksen valossa, mikä sinulla on. Yksi abortin jälkeisistä keskeisimmistä prosesseista oli käsittää tuon ajattelun kuopat "kun todella en voinut tietää", mitä abortti merkisisi/merkitsi.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 19:22"]Teimme päätöksemma lapsiluvustamme vuosi sitten, olin silloin terve. Sairastuin työuupumukseen ja masennukseen kolme kuukautta sitten. Tiedän että masennus altistaa abortin jälkeisen toipumisajan pitkittymiseen ja saattaa jopa laukaista uuden syvemmän masennusjakson. Itselläni tämä tahtomattani alkanut raskaus ja alkio jonka tiedän kehittyvän sisälläni aiheuttavat ahdistusta ja "nurkkaan ahdistetun" olon, mutta pystyn käsittelemään tätä ahdistusta kun tiedän tämän raskauden olevan keskeytettävissä. Omassa tapauksessani tietäisin kärsiväni suuremmista ongelmista jos joutuisin rakkautta vasten tahtoani jatkamaan.
[/quote]
Tätä juuri tarkoitin, mutta säräthtää korvaan vähän tuo "omassa tapauksessa tietäisin, että joutuisin kärsimään enemmän jos joutuisin raskautta jatkamaan". Sehän on niin, että määrittelet asuioita sen tiedon ja kokemuksen valossa, mikä sinulla on. Yksi abortin jälkeisistä keskeisimmistä prosesseista oli käsittää tuon ajattelun kuopat "kun todella en voinut tietää", mitä abortti merkisisi/merkitsi.
[/quote]
Sun kirjoituksissa ap korostuu sun tarve vakuuttaa kaikki siitä, miten a. helppoa sun on tehdä tuo päätös ja miten b. varma voit olla päätöksestä tehdä abortti. Tunnistan siitä itseni ja ajatteluni silloin 12-vuotta sitten. Ja huomio kerron vain omista kokemuksistani, mutta haluan uskoa, että se voi ollaa arvokasta tietoa sinullekin.
Jos tällainen asia on itselle selvä ja ihan ok, siitä ei tarvitse puhua eikä kerjätä myötätuntoa. Menee toimenpiteeseen ja jatkaa elämäänsä.
Mun mielestä sun/teidän tilanne on aika selkeä ja olette tehneet päätöksenne. Sen takana on seistävä, muttei siitä tarvitse kokea ylimääräistä (!) huonoa omaatuntoa vain siitä syystä, että aihe on vaikea.
Tottakai jokaisen seksiä harrastavan ihmisen on syytä tiedostaa myös raskauden mahdollisuus, mutta jos ehkäisyä käytetään ja sitä käytetään oikein niin mielestäni raskauden keskeytys sosiaalisin(kin) perustein on jokaisen naisen/pariskunnan oikeus.
Itse olen vakaassa parisuhteessa ja tulin jokin aika sitten raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Ikää 26 ja mies on jokusen vuoden vanhempi, lapsia meillä ei ole. Mietin asiaa kyllä pitkään, mutta päädyin raskauden keskeytykseen ja se tehtiin viime viikolla. Olin käyttänyt ehkäisyä, joten en koe häpeää tai huonoa omaatuntoa asiasta sinänsä. Tottakai mietin myös sitä, että meillä on parisuhde kunnossa ja ikääkin jo sen verran, että pitäisikö lapsi pitää. Ehkäisyn käyttäminen kuitenkin kertonee sen tosiasian, ettei lapsi ollut suunnitteilla ja siksi päädyin keskeytykseen. Toki henkinen "myrsky" oli valtaisa yhdistettynä alkuraskauden mielialanvaihteluihin.
Päätös keskeytykseen ei ole helppo ja tuskin sitä kukaan tekee kevein perustein (vaikka on näitäkin, jotka pitävät keskeytystä ehkäisynä!!). En arvosta sitä, että esimerkiksi omassa tilanteessani tai aloittajan tilanteessa joku kokee oikeudekseen arvostella tai teilata tehdyn päätöksen.
Tuskin joudut kovin kauaa odottelemaan aikaa siihen keskeytykseen. Itse sain olla kotona tuon tyhjennyspäivän ja se sopi minulle parhaiten, täällä päin on tapana olla osastolla tuo päivä muuten. Fyysiset kivut eivät olleet mitään verrattuina normaaleihin menkkakipuihini, mutta se henkinen puoli olikin se rankempi. Toivottavasti miehesi on tukenasi ja kaikki menee hyvin :)
Toimenpiteeseen on helppo mennä 99% varmuutta uhkuen tai 100% varmana, mutta kukaan ei jaksa sellaista "varmuutta" ylläritää loputtomiin. Hiljainen hyväksyntä on toinen juttu. Itse sen saavutin vasta vuosien jälkeen ja kyllä, abortti muutti koko elämäni. Siitä lähti pitkäaikainen tapahtumavyyhti eli se oli näin jälkeenpäin ajatellen ihan yhtä mullistava asia, kuin lapsen saantikin olisi ollut.
Alue: Aihe vapaa
Sain poliklinikan aikaani aikaistettua parilla päivällä raskauspahoinvoinnin vuoksi. Olin tänään siis polilla jossa asiallinen ystävällinen mieslääkäri haastatteli minut ja kertoi molemmista keskeytysvaihtoehdoista kaavinnasta ja lääkkeellisestä keskeytyksestä. Mieheni oli mukana ja keskustelimme myös jatkoehkäisystä, kerroimme mieheni olleen jonossa vasektomiaa varten jo vuoden ja se oli riittävä tieto tulevaa ehkäisyä ajatellen. Kun lääkäri ultrasi hän kysyi haluanko että hän kääntää näytön poispäin. Sanoin ettei tarvitse, olen ollut ultrissa aiemminkin ja tiedän miltä kohdussani näyttää. Kuvaruudulle piirtyi tummana alueena raskauspussi jossa oli n. 6mm pituinen valkoinen alkio joka muodoltaan muistutti katkarapua (mitenkään alkiota halventamatta) ja jossa oli kiinni ruskuaispussi. Koska raskaus näytti olevan normaali ja normaalissa paikassa päädyimme lääkkeelliseen keskeytykseen ja sain sairaanhoitajalta valmistelevan lääkkeen joka piti ottaa tutkimushuoneessa. Sain seuraavan ajan perjantaiksi klo 8, jolloin menen poliklinikalle ja loput supistavat lääkkeet annetaan siellä, seuranta on noin 4-6 tuntia ja lääkäri kertoi ultraavansa vielä ennen kotiutusta jotta nähdään toimenpiteen onnistuneen. Hoitaja pahoitteli lääkkeelliseen keskeytykseen kuuluvan kipua ja hetkellistä runsasta vuotoa, sekä joillakin pahoinvointia. Hän kertoi heidän antavan kaikki tarvittavat kipulääkkeet ja pahoinvointilääkkeet.
Hoito oli siis erittäin asiallista ja ihmisläheistä. On hienoa että poliklinikalla työskentelee noin ammattitaitoista väkeä ja odotankin perjantaita luottavaisin mielin tietäen saavani hyvää hoitoa.
ap