Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti- kokemuksia ja syitä päätökseen
05.03.2014 |
Hei!
Olen 35-vuotias kahden lapsen (6v ja 8v) äiti ja odotan kutsua lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen. Etsiessäni tietoa raskauden keskeytyksistä huomasin että kokemuksia asiasta on kirjoitettu vähän ja nekin kokemukset joita esim. lääkkeellisestä keskeytyksestä on ovat pitkälti johtuneet alkion kuolemasta, alkion/sikiön vammasta tai odottajan nuoresta iästä. Tilastojen valossa raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain maassamme reilu 10000 ja näistä yli 90% sosiaalisin perustein. Siksi halusinkin jakaa oman tarinani tähän asti ja herättää keskustelua aiheesta, joka ainakin itsestäni tuntuu vielä tabulta- onko se sitä?
Oma raskautemme sai alkunsa kolme viikkoa sitten. Olen lopettanut e-pillerit suvussamme ilmenneen tukostaipumuksen vuoksi ja mieheni on jonottanut jo vuoden vasektomiaan, hänellä ikää 42 vuotta. Olimme yhdynnässä jossa ensimmäistä kertaa suhteemme aikana kondomi hajosi kesken yhdynnän. Hain heti jälkiehkäisypillerin apteekista (jossa ei muuten haastateltu tai kerrottu muista ehkäisytavoista, vaikka käypä hoito suositus niin velvoittaa), mutta jälkiehkäisystä huolimatta siis raskauduin. Arvasin tulleeni raskaaksi raskausoireiden alettua ja positiivisen testin jälkeen varasin ajan yksityiseltä lääkäriäsemalta. Yksityinen gynekologi oli selvästi abortin vastainen enkä saanut häneltä sen kummempia neuvoja kuin tulla vastaanotolle uudestaan kolmen viikon päästä kun sikiön sydänäänet saa näkyviin?? Pettyneenä kokemuksesta varasin ajan toiselta gynekologilta joka ilmoitti osaamisalueeksen raskauden keskeytykset (tyhmänä en tätä tajunnut ensimmäisellä kerralla varmistaa). Toisella käynnillä sain asiallista palvelua. Kerroin että olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen lapsiluvusta jo vuosi sitten kun hän hakeutui vasektomiajonoon ja että olimme käyttäneet kondomia sekä jälkiehkäisyä. Sain lähetteen lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen jonka toimitin gynekologian poliklinikalle ja josta nyt siis odotan kutsua itse toimenpiteeseen.
Kun tein positiivisen raskaustestin pohdimme toki mitä teemme tilanteessa. Yritimme ajatella kolmannen lapsen mahdollisuutta, mutta kaikki positiiviset asiat joita kolmannen lapsen saamisessa koin olivat niin pinnallisia, (äitiysloma ja raskaana olevan naisen vartalo isoine rintoineen) että totesin raskaudenkeskeytyksen olevan oikea vaihtoehto. Otin yhteyttä projektiin joka tukee aborttia harkitsevia ihmisiä ja olin erittäin yllättynyt kun saamani vastausviesti olikin lähtökohtaisesti abortinvastainen. Minua kehotettiin harkitsemaan raskauden jatkamista, koska saisin jäädä äitiyslomalle ja se helpottaisi vaikeaa työtilannettani. Hermostuin tästä totaalisesti sillä jos ainoa asia jonka vuoksi haluan lapsen synnyttää on se, että saan olla poissa töistä- eikö se ole syynä todella huono ja kestämätön? Äitiysvapaa loppuu aikanaan, mutta tämä "kortti vapauteen" on vastuullamme 18-vuotta. Jos koen työtilanteen niin ahdistavaksi että haluan jäädä vapaalle, vaihdan työpaikkaa en synnytä lasta.
Syitä jonka vuoksi en lapsia enää halua ovat: voimavarani - kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja tahdon ohjata kaiken voimani olemassa olevien lapsieni hyväksi, terveys- kärsin selkävaivoista joita suuri vatsa pahentaa entisestään, vauva-aika- en kestä enää yhtään vatsakipuista itkuista vauvaa (meillä kuopus itki käytännössä koko ensimmäisen elinvuotensa). Uhmaikä- en jaksa enää yhtään taaperoa ja itkuraivokohtauksia vailla syytä (kyllä tiedän niiden kuuluvan lapsen kasvuun), ikämme- kun lapsi olisi 18 olisimme 53 ja 60-vuotiaita, kumpikaan meistä ei halua enää tuon ikäisenä olla vastuussa nuoren omaa paikkaansa hakevan elämästä. Ehkä olemme itsekkäitä mutta haluamme nauttia elämästä myös kahdestaan ja taata kahdelle lapsellemme kaiken mahdollisen hyvän niin henkisen kuin rahallisenkin jonka pystymme antamaan.
Odotan siis yhä kutsua klinikalle. Olen miettinyt kenelle voimme tästä päätöksestämme kertoa? Loukkaammeko läheisiämme jos kerromme keskeyttäneemme raskauden? Kuuluuko asiasta kertoa kenellekään vai onko asia häpeä josta tulee vaieta kun kyseessä ei ole teiniabortti vaan kahden vakaassa parisuhteessa olevan aikuisen ihmisen päätös?
Jos raskauden keskeytys on mahdollisuus tulisiko silti vakaassa parisuhteessa elävien aikuisten kestää "huolimattomuutensa" seuraukset?
Mitä ajatuksia asia sinussa herättää?
Kommentit (314)
Kannattaa vain mennä siihen toimenpiteeseen ja luottaa siihen, että oma arvostelukyky on niin kehittynyt, että tietää, mikä on omaksi parhaakseen. Sanoipa kukaan muu siihen mitä tahansa.
Tekisin ihan samoin, jos olisin aloittaja. Ikää 41, lapset 4 ja 6 v olen oman jaksamiseni rajoilla ja mies hoitaa melkein kaiken, eli niin on hänkin.
En käytä hormonaalista ehkäisyä erittäin painavista syistä minäkään ja pelottaa, että tuo aloittaja voisin olla minä. Ehkäisyvaahtoa ei tällähetkellä ole Suomesta saatavilla ja kuparikierukka ei sekään sovi kaikille.
Meillä kondomi, varmat päivät ja keskeytetty yhdyntä ehkäisykeinoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:01"]
Toimenpiteeseen on helppo mennä 99% varmuutta uhkuen tai 100% varmana, mutta kukaan ei jaksa sellaista "varmuutta" ylläritää loputtomiin. Hiljainen hyväksyntä on toinen juttu. Itse sen saavutin vasta vuosien jälkeen ja kyllä, abortti muutti koko elämäni. Siitä lähti pitkäaikainen tapahtumavyyhti eli se oli näin jälkeenpäin ajatellen ihan yhtä mullistava asia, kuin lapsen saantikin olisi ollut.
[/quote]
Oliko sulla lapsia? Olitko aiemmin suhtautunut aborttiin miten? Mikset sitten pitänyt lasta? Varmaan on monta sellaistakin, joille abortti on ihan peanuts.
Raskausviikko 6: Lapsesi kehittyy nopeasti
Tämä viikko numero 6 merkitsee virallisen sikiövaiheen alkua – se on lapsesi elinten kehitykselle erittäin kriittinen ajanjakso. Sydän alkaa pumpata verta, raajanalut muodostua ja iho on läpikuultava. Keuhkojen muodostuminen on niin ikään alkanut ja aivot ovat alkaneet kehittyä.
Mitä vauvallesi kuuluu
Tärkeä kehitys tapahtuu tällä viikolla; hermoputken takaosa alkaa eriintyä ja siitä muodostuu myöhemmin lapsesi selkäydin. Viime viikolla muodostunut sydän alkaa lyödä kuin pikkuinen rumpu. Sikiö on nyt riisinjyvän kokoinen mutta kaksinkertaistuu kooltaan tämän kuudennen viikon aikana.
Sydän lyö 54 miljoonaa kertaa syntymään mennessä!
Tämän raskausviikon loppuun mennessä voi olla mahdollista nähdä pienen sydämen sykkiminen ultraäänilaitteen näytöllä. Sydämen lyöntien paikantaminen on varsinainen teknologian ihme: “vauvasi” sydän on tässä raskauden vaiheessa vain unikonsiemenen kokoinen.
Olen kokenut kahden lapsen odotuksen, synnytyksen, vauva-ajan. Tiedän mitä on hartaasti toivoa raskautta, elää epätietoisuudessa riskiraskaudessa, miltä tuntuu saada syliin vastasyntynyt. En tiedä mitä on elämä abortin jälkeen. Kerron kokemuksestani sitten kun tiedän. En myöskään tiedä mitä olisi kolmen lapsen äitiys, minkälainen tämä raskaus tulisi olemaan, minkälainen synnytys olisi ja minkälainen lapsi tästä raskaudesta syntyisi. Olen kokenut elämän ihmeen kaksi kertaa ja tiedostan miten paljon raskauteen ja synnytykseen sisältyy riskejä, siksi en pysty lähtemään ajatusmalliin "minkälainen tämä lapsi olisi ollut" sillä tässä vaiheessa kohdussani kasvaa muutaman millin kokoinen alkio joka ilman raskaudenkeskeytystäkin saattaisi menehtyä tai syntyä vammautuneena. Raskaudenkeskeytys tehdään lääkkeellisesti varhaisilla viikoilla ja minulle se on ehdottomasti paras ja ainoa tapa jolla raskauden keskeyttäisin. En kykenisi keskeyttämään raskautta enää viikon 13 jälkeen jolloin lapsen kehitys on ohittanut jo suurimmat riskivaiheet ja mahdollisuus terveen lapsen syntymään on suuri. Tämän jälkeen voisin tehdä abortin vain jos sikiöllä todettaisiin vamma tai sairaus joka aiheuttaisi hänelle suurta kärsimysta ja tai hyvin lyhyen elinajanennusteen.
Se milloin ihminen on ihminen on hyvin vaikea filosofinen kysymys. Itse koen ihmisyyden syntyvän siinä vaiheessa kun sikiön aivot ovat kehittyneet, tutkimusten mukaan sikiön aivoista on mitattavissa ensimmäiset aivokäyrät raskausviikon 10 jälkeen. Lääketiede on erottanut alkio ja sikiövaiheet toisistaan, ja itsekin koen sikiön vauvaksi alkion alkioksi. Jokaisen pitää itse käydä tämä keskustelu itsensä kanssa, en usko että tähän löydetään koskaan oikeaa vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsi sydämelle: ketä teistä abortti ahdisti lähinnä siksi, että tiesitte muoden ihmisten pitävän sitä tuomittavana?
(Todellisuudessahan muut ovat loppujen lopuksi aika pieni joukko. Loput hyväksyy)
Käsi sydämelle: ketä teistä abortti ahdisti lähinnä siksi, että tiesitte muiden ihmisten pitävän sitä tuomittavana?
(Todellisuudessahan muut ovat loppujen lopuksi aika pieni joukko. Loput hyväksyy)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä olen tehnyt ja en kadu. Ei vain sopinut aikatauluun. Ja sitten, kun halusin saada lapsen niin jätin ehkäisyn pois ja olin raskaana noin kolmen viikon päästä, kun halusimmekin :)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:12"] Raskausviikko 6: Lapsesi kehittyy nopeasti
Tämä viikko numero 6 merkitsee virallisen sikiövaiheen alkua – se on lapsesi elinten kehitykselle erittäin kriittinen ajanjakso. Sydän alkaa pumpata verta, raajanalut muodostua ja iho on läpikuultava. Keuhkojen muodostuminen on niin ikään alkanut ja aivot ovat alkaneet kehittyä.
Mitä vauvallesi kuuluu
Tärkeä kehitys tapahtuu tällä viikolla; hermoputken takaosa alkaa eriintyä ja siitä muodostuu myöhemmin lapsesi selkäydin. Viime viikolla muodostunut sydän alkaa lyödä kuin pikkuinen rumpu. Sikiö on nyt riisinjyvän kokoinen mutta kaksinkertaistuu kooltaan tämän kuudennen viikon aikana.
Sydän lyö 54 miljoonaa kertaa syntymään mennessä!
Tämän raskausviikon loppuun mennessä voi olla mahdollista nähdä pienen sydämen sykkiminen ultraäänilaitteen näytöllä. Sydämen lyöntien paikantaminen on varsinainen teknologian ihme: “vauvasi” sydän on tässä raskauden vaiheessa vain unikonsiemenen kokoinen.
[/quote]
Ja koko klöntti on kooltaan 2-3mm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40-vuotias ja ylpeä siitä etten ole tehnyt yhtään aborttia, enkä tee. Itse asiassa yritämme perheeseemme iltatähteä kolmen lapsemme sisarukseksi.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:01"]
Toimenpiteeseen on helppo mennä 99% varmuutta uhkuen tai 100% varmana, mutta kukaan ei jaksa sellaista "varmuutta" ylläritää loputtomiin. Hiljainen hyväksyntä on toinen juttu. Itse sen saavutin vasta vuosien jälkeen ja kyllä, abortti muutti koko elämäni. Siitä lähti pitkäaikainen tapahtumavyyhti eli se oli näin jälkeenpäin ajatellen ihan yhtä mullistava asia, kuin lapsen saantikin olisi ollut.
[/quote]
Oliko sulla lapsia? Olitko aiemmin suhtautunut aborttiin miten? Mikset sitten pitänyt lasta? Varmaan on monta sellaistakin, joille abortti on ihan peanuts.
[/quote]
Ihminen joka kokee tarvetta vakuuttua lähes 100% siitä, että on varma, ei voi jaksaa elää kovin kauaa varmuuttaan kannatellen. Se romahtaa ennemmin tai myöhemmin, olipa tämä asia, mikä hyvänsä. Asia häipyy taka-alalle noustakseen uudelleen pintaan. Se on sellainen -vain- hyvin inhimillinen ja inhimilliseen ajatteluun liittyvä piirre, mitä kutsutaan omavoimaisuudeksi. Mistän tulevaisuuteen liittyvästä päätöksestähän ei voi koskaan olla 100% varma, voi vain toimia sen tiedon varassa, mikä on! Tämä on hyvä tiedostaa - that's the point.
Mä tein kuten sanoin abortin yhtä varmana ja vakuuttuneensa, kuin ap:kin siitä, että se on ainoa vaihtoehto, eikä muita vaihtoehtoja ole. Tosiasiassa vaihtoehtoja oli useampikin - todellisuudessa. 1. abortti 2. adoptio 3. pitää lapsi 4. katsoa mitä tapahtuu 1/5 raskaus päättyy spontaanisti.
Olin juuri hakemassa yliopistoon, vailla toimeentuloa (kunnollista), aloitinkin opinnot syksyllä, ikää oli 22.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:15"]
Neljä olen tehnyt ja en kadu. Ei vain sopinut aikatauluun. Ja sitten, kun halusin saada lapsen niin jätin ehkäisyn pois ja olin raskaana noin kolmen viikon päästä, kun halusimmekin :)
[/quote]
4x abortti? Oho. Good for you. Mä olenkin aina inhonnut sitä, että naiset pakotetaan kuukaudesta toiseen nielemään ennemmin hormoneja. Ne vievät minulta ainakin kaikki halut :( Miksei ainakin ne, joilla on säännöllinen kuukautiskierto, voisi ehkäistä luomusti niin paljon kuin sielu sietää?
Yhden kerran olen tehnyt, syyt perhedynamiikassa sen enempää erittelemättä. Tapahtuma mullisti mielialani useaksi kuukaudeksi. Menin aika vuoristorataa ja koin/tein/sanoin inhottavia asioita, joita en olisi kuvitelllut pystyväni tekemään. Odottaessani myöhemmin kolmatta lasta (oli myös yksi lapsi ennen aborttia) sairastuin masennukseen ja koen että syyt siihen olivat keskeytyksessä, jota en alun perin olisi toivonut tapahtuvan. En epäile ketään, mutta kehotan harkitsemaan, koska seuraukset SAATTAVAT ollla hurjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:01"]
Toimenpiteeseen on helppo mennä 99% varmuutta uhkuen tai 100% varmana, mutta kukaan ei jaksa sellaista "varmuutta" ylläritää loputtomiin. Hiljainen hyväksyntä on toinen juttu. Itse sen saavutin vasta vuosien jälkeen ja kyllä, abortti muutti koko elämäni. Siitä lähti pitkäaikainen tapahtumavyyhti eli se oli näin jälkeenpäin ajatellen ihan yhtä mullistava asia, kuin lapsen saantikin olisi ollut.
[/quote]
Oliko sulla lapsia? Olitko aiemmin suhtautunut aborttiin miten? Mikset sitten pitänyt lasta? Varmaan on monta sellaistakin, joille abortti on ihan peanuts.
[/quote]
Ihminen joka kokee tarvetta vakuuttua lähes 100% siitä, että on varma, ei voi jaksaa elää kovin kauaa varmuuttaan kannatellen. Se romahtaa ennemmin tai myöhemmin, olipa tämä asia, mikä hyvänsä. Asia häipyy taka-alalle noustakseen uudelleen pintaan. Se on sellainen -vain- hyvin inhimillinen ja inhimilliseen ajatteluun liittyvä piirre, mitä kutsutaan omavoimaisuudeksi. Mistän tulevaisuuteen liittyvästä päätöksestähän ei voi koskaan olla 100% varma, voi vain toimia sen tiedon varassa, mikä on! Tämä on hyvä tiedostaa - that's the point.
Mä tein kuten sanoin abortin yhtä varmana ja vakuuttuneensa, kuin ap:kin siitä, että se on ainoa vaihtoehto, eikä muita vaihtoehtoja ole. Tosiasiassa vaihtoehtoja oli useampikin - todellisuudessa. 1. abortti 2. adoptio 3. pitää lapsi 4. katsoa mitä tapahtuu 1/5 raskaus päättyy spontaanisti.
Olin juuri hakemassa yliopistoon, vailla toimeentuloa (kunnollista), aloitinkin opinnot syksyllä, ikää oli 22.
[/quote]
Olisko sulle lapsen antaminen adoptioon ollut oikeasti vaihtoehto?
Tai odottaa luonnollista keskenmenoa?
Olisit kantanut yliopistolla lasta ja selittänyt kaikille, että ei, et pidä lasta, vaan annat sen adoptioon? OIKEASTIKO?
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:23"]
Yhden kerran olen tehnyt, syyt perhedynamiikassa sen enempää erittelemättä. Tapahtuma mullisti mielialani useaksi kuukaudeksi. Menin aika vuoristorataa ja koin/tein/sanoin inhottavia asioita, joita en olisi kuvitelllut pystyväni tekemään. Odottaessani myöhemmin kolmatta lasta (oli myös yksi lapsi ennen aborttia) sairastuin masennukseen ja koen että syyt siihen olivat keskeytyksessä, jota en alun perin olisi toivonut tapahtuvan. En epäile ketään, mutta kehotan harkitsemaan, koska seuraukset SAATTAVAT ollla hurjat.
[/quote]
Entä jos nimenomaan alunperin ei mitään muuta toivokaan, kuin saada keskeyttää?
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:20"]
Olen 40-vuotias ja ylpeä siitä etten ole tehnyt yhtään aborttia, enkä tee. Itse asiassa yritämme perheeseemme iltatähteä kolmen lapsemme sisarukseksi.
[/quote]
Ja tämä liittyi ap:n asiaan - miten?
Mikähän olisi mielipiteesi, jos lääkäri toteaisi, että tulet itse kuolemaan, ellet tee aborttia (näin kävi eräälle työkaverillini). Tekisitkö abortin vai jättäisitkö kolme lasta äidittömäksi?
37:lle. Niin, voihan olla että elimistö ja mieli on sitten valmiimpi, kun keskeytyksen haluaa ehdottomasti. Voi olla myös, että silloinkin hormonit pistävät vastaan ja pöntön sekaisin, en osaa sitä sanoa. Yksilöllistä, toki. 35
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:01"]
Toimenpiteeseen on helppo mennä 99% varmuutta uhkuen tai 100% varmana, mutta kukaan ei jaksa sellaista "varmuutta" ylläritää loputtomiin. Hiljainen hyväksyntä on toinen juttu. Itse sen saavutin vasta vuosien jälkeen ja kyllä, abortti muutti koko elämäni. Siitä lähti pitkäaikainen tapahtumavyyhti eli se oli näin jälkeenpäin ajatellen ihan yhtä mullistava asia, kuin lapsen saantikin olisi ollut.
[/quote]
Oliko sulla lapsia? Olitko aiemmin suhtautunut aborttiin miten? Mikset sitten pitänyt lasta? Varmaan on monta sellaistakin, joille abortti on ihan peanuts.
[/quote]
Ihminen joka kokee tarvetta vakuuttua lähes 100% siitä, että on varma, ei voi jaksaa elää kovin kauaa varmuuttaan kannatellen. Se romahtaa ennemmin tai myöhemmin, olipa tämä asia, mikä hyvänsä. Asia häipyy taka-alalle noustakseen uudelleen pintaan. Se on sellainen -vain- hyvin inhimillinen ja inhimilliseen ajatteluun liittyvä piirre, mitä kutsutaan omavoimaisuudeksi. Mistän tulevaisuuteen liittyvästä päätöksestähän ei voi koskaan olla 100% varma, voi vain toimia sen tiedon varassa, mikä on! Tämä on hyvä tiedostaa - that's the point.
Mä tein kuten sanoin abortin yhtä varmana ja vakuuttuneensa, kuin ap:kin siitä, että se on ainoa vaihtoehto, eikä muita vaihtoehtoja ole. Tosiasiassa vaihtoehtoja oli useampikin - todellisuudessa. 1. abortti 2. adoptio 3. pitää lapsi 4. katsoa mitä tapahtuu 1/5 raskaus päättyy spontaanisti.
Olin juuri hakemassa yliopistoon, vailla toimeentuloa (kunnollista), aloitinkin opinnot syksyllä, ikää oli 22.
[/quote]
Vielä... En ollut tuolloin miettinyt suhdettani aborttiin, koska jostain syystä en ollut osannut uskoa taai paremmin kuvitella, että ikinä olisin tuossa tilanteessa.
Henkinen toipuminen/prosessointi kesti kauan, en toistamiseen valitsisi sitä vaihtoehtoa. Silloin tei valintaani niiden tietojen valossa, mitkä oli. Turha jossitella.
Todennäköisesti kuulun siihen johonkin 1% marginaaliin, joka kokee nämä asiat raskaasti.
En ole ap mutta jo kauan ennen kuin jouduin aloittamaan seksielämän ajattelin aina kauhulla sitä, jos joku seksiä haluava poika saattaisi minut raskaaksi. Itse en seksistä pitänyt, mutta pelkäsin jonkun pojan vuoksi saattavani suostua. Onneksi niin ei käynyt, eihän mua sit kukaan poika halunnut, kun olin sellainen seksi-inhoaja.
mutta todellakin pahin painajaiseni olisi ollut tulla raskaaksi, siksi olin niin aborttimyönteinen kuin olla ja osaa.
Alue: Aihe vapaa
Mutta hei. Että luottaa kondomiin ehkäisynä...