Miksi lahjattomiin satsataan niin paljon enemmän kuin lahjakkaisiin?

Koska se on juuri niin, että muuten lahjakas alisuoriutuu, kun kokee tehtävät liian helpoiksi. Ja kun sitten viimeistään yliopistossa jo vaadittaisiin oikeastikin työntekoa (kirjatenttiin ei oikein voi valmistautua lukematta, eli ei enää pärjääkään pelkästään istumalla korvat auki tunnilla), tuo lahjakas on kusessa, kun ei omaa minkäänlaisia opiskelurutiineja.

En väitä että olen joku nero, mutta mulle kävi näin. En tehnyt peruskoulun aikana mitään, siis oikeasti yhtään mitään koulun eteen. Vietin aika paljon aikaa jälki-istunnoissa ja huonoin numero todistuksessa olikin käyttäytyminen ja huolellisuus.

Yläasteella joillain tunneilla kiersi lista, johon merkittiin mitkä tehtävät oli tehnyt. Merkkasin kaikki tehdyksi ja jos jouduin taululle, laskin ne sitten ne samaa tahtia kun kirjoitin taululle. Lukiossa tämä ei enää onnistunut, vaihdoin lyhyeen matikkaan...

Nyt yliopistossa olen aivan kusessa. (En edes ymmärrä miten keplottelin itseni sisään, todistuskin oli c-m.) Luentotentit menee jotenkuten, mutta kirjatentit on yhtä tuskaa. Mulla ei ole minkäänlaisia opiskeluvalmiuksia, saati istumalihaksia. Yhtäkkiä pitäisi osata jotain, mitä toiset on harjoitelleet 12 vuotta. Sama kun olisi koko ikänsä istunut pyörätuolissa ja nyt pitäisi lähteä juoksemaan 10000m esteitä, vaikka en vielä osaa edes kävellä.

Se oli pitkä "minä minä"-vuodatus, mutta pointtina - koulussa pitäisi oppia paljon muutakin kun lukemaan ja laskemaan. Minusta myös lahjakkailla on oikeus oppia opiskelutaitoja ja sinnikkyyttä. Olisi tärkeää saada yrittää, erehtyä ja kokea onnistumisen iloa omista saavutuksistaan.

Mutta en hyväksy, että verovaroja siihen käytetttäisiin senttiäkään. Rahaa on muutenkin vähän ja on paljon tärkeämpiä kohteita kuten vaikka mielenterveystyö. Meillä on Suomessa nykyään hirveästi onnettomia ja sairaita ihmisiä, jotka tarvitsisivat apua todella kipeästi. Kun on tiukat ajat, pitää priorisoida ja siksi hyväpäisten tukeminen ei ole mukana edes top 10 listalla.

Niistä lahjakkaista tulee onnettomia ja sairaita, jos heidät jätetään oman onnensa nojaan. Moni lahjakas on koulukiusattu. Kiusaaminen saattaa loppua, kun mennään lukioon, mutta silloin saattaa olla myöhäistä, kun lapsen itsetunto on tuhottu.

Mitä tiukemmat ajat, sitä tärkeämpää on panostaa koulutukseen, koska se on ainoa keino varmistaa, että tulevaisuudessa asiat ovat paremmin. Jos resurssit uhrataan oireiden hoitoon puuttumatta syihin ja panostamatta tulevaan, tämän yhteiskunnan tulevaisuus on synkkä.

Suomessa on erittäin ikävä koulutusta ja älyllistä lahjakkuutta halveksiva kulttuuri. Suomessa saa arvostusta, jos pärjää urheilussa tai on hyvä kädentaidoissa. Sotasankaritkin ovat arvossaan. Entäpä jos alettaisiin arvostaa koulutusta ja oppineisuutta?

lahjakkaista. Lahjakkaat pärjäävät aina älyllään. Tärkeämpää on panostaa huonoihin ja hitaisiin.



Uskomatonta ininää, että joku nyt oikein turhautuu tunnilla, kun on niin helppoa! Olkoot onnellinen, kun on niin helppoa, eikä valittaisi.



Tasoryhmiin jakoa en kannata ollenkaan. Lapsi voi kehittyä oppimisessaan. Ei ole syytä jakaa lapsia huonoihin ja hyviin jo kouluaikana. On yritettävä päin vastoin nostaa näitä huonompia tavoitteita kohti. Siihen pitää satsata, ei siihen, että älykkäillä ei tule aika pitkäksi!

Asennekasvatusta lapsillenne mammat hyvät! Ei kukaan hyvin kasvatettu lapsi turhaudu koulussa vaan on iloisesti mukana kaikessa opetuksessa ja osaa suhtautua siihen tyytyväisenä, että useimmat aineet ovat hänelle helppoja ja että koulun käyminen on hauskaa ja vaivatonta.

Miksi koulunkäynti olisi hauskaa, jos se on vaivatonta ja helppoa? Mitä hauskaa on istua tunnilla kuuntelemassa itsestäänselvyyksiä, joita toistetaan ties kuinka monetta kertaa, jotta Pölhö-Kustaakin saisi tilaisuuden oppia asioita, jotka ovat hänelle aivan liian vaikeita. Paljon hauskempaa olisi opiskella uusia asioita, mutta juuri se uuden oppiminen koulussa on lahjakkailta kielletty.

Ihan taas niin pohjattoman turhaa kitinää aloittajan aihe kun vana olla voi. Peruskoulun jälkeen on mahdollisuus sydämensä kyllyydestä opiskella niin paljon lisää kuin ikinä haluaa. Ja jo peruskoulun aikana jos vanhemmat niin haluavat.

Miksi lahjakkaan pitäisi tuhlata 12 vuotta elämästään istumalla peruskoulussa ja lukiossa tyhjän panttina? Luuletko tosiaan, että lukion jälkeen voi vapaasti opiskella mitä haluaa?

Monilla aloilla opiskelupaikat menevät keskinkertaista hieman lahjakkaammille, jotka ovat tekemään koulussa edes vähän töitä. Vaikka opiskelupaikan saisikin, ei monellakaan ole varaa opiskella mitä vain ja miten pitkään huvittaa. Opintotukea saa nykyään varsin vähän aikaa ja lisäksi tutkinnon suorittamisellekin on alettu asettaa määräaikoja. Opiskele siinä sitten vapaasti niin paljon kuin haluat, kun aikuisten maailman realiteetit iskevät kasvoille.

Nimenomaan kouluikäisenä pitäisi antaa tilaisuus opiskella monipuolisesti kaikenlaisia asioita. Se onnistuu parhaiten, kun jokaiselle taataan mahdollisuus kykyjen mukaiseen opetukseen.

lahjakkaista. Lahjakkaat pärjäävät aina älyllään. Tärkeämpää on panostaa huonoihin ja hitaisiin.

Uskomatonta ininää, että joku nyt oikein turhautuu tunnilla, kun on niin helppoa! Olkoot onnellinen, kun on niin helppoa, eikä valittaisi.

Tasoryhmiin jakoa en kannata ollenkaan. Lapsi voi kehittyä oppimisessaan. Ei ole syytä jakaa lapsia huonoihin ja hyviin jo kouluaikana. On yritettävä päin vastoin nostaa näitä huonompia tavoitteita kohti. Siihen pitää satsata, ei siihen, että älykkäillä ei tule aika pitkäksi!

heikoilla on oikeus hyötyä koulutuksesta? Miksei sitä samaa oikeutta ole lahjakkailla oppilailla?

Mä edelleen näkisin, että kyse on enemmän kulttuurista kuin edes todellisista resursseista. Tähän asti ei ole nähty millään tavalla hyödylliseksi tai tarpeelliseksi auttaa myös niitä lahjakkaita lapsia.

PS. Kirjoitin aiemmin, tokaluokkalaiseni Harry Potterien lukemisesta. Nyt hän on viikonlopun ja tämän päivän aikana lukenut sen viidennen osan, yli tuhat sivuisen kirjan kokonaan.

pakko istua koulussa tyhjän panttina. Koulupakkoa ei ole. Tenttikööt koulun ja tehkööt kiinnostavampia asioita sitten, jos koulu ei kiinnosta.



Jos on annettu älykkyyttä, niin saa olla kiitollinen. Jotkut joutuvat räpiköimään kovalla työllä koulun läpi.

pakko istua koulussa tyhjän panttina. Koulupakkoa ei ole. Tenttikööt koulun ja tehkööt kiinnostavampia asioita sitten, jos koulu ei kiinnosta.

Kyllä se koulu lahjakasta kiinnostaa, jos siellä opetetaan jotain uutta. Koulu ei ehkä kiinnosta, jos siellä ei ole mitään muuta tekemistä kuin istua tyhjän panttina tunnilla tuntikausia joka päivä.

Mitä se peruskoulun oppimäärän 12-vuotiaana tenttinyt tekisi? Ehkä pistäisit hänet lukioon.

Entä mitä sitten tehdään, kun lukiokin on tentitty 14-vuotiaana? Pistäisitkö 14-vuotiaan pahinta murrosikää elävän lapsen opiskelemaan yliopistoon 20-vuotiaiden sekaan?

Jos on annettu älykkyyttä, niin saa olla kiitollinen. Jotkut joutuvat räpiköimään kovalla työllä koulun läpi.

Ehkä niillä lahjakkaillakin pitäisi olla oikeus riittävän vaativaan opetukseen, jotta hekin pääsevät kokeilemaan räpiköimistä ja kovaa työtä.

Olin itse kielellisesti lahjakas lapsi. Ollessani tokalla opettaja ei uskonut, että olin itse laittanut tekstiini kaksoispisteen - hän epäili vanhempieni lisänneen sen. Meille kun ei vielä ollut opetettu kyseisen välimerkin käyttöä, joten en tietenkään olisi voinut osata laittaa sitä itse.



Sama opettaja ei uskonut, että olin lukenut kirjan nopeammin kuin muut tai että osasin englantia enemmän kuin valtaosa muista oppilaista. Katsos kun muualla kuin koulussa ei voi oppia, tietenkään.

-tarvittaisiin rahaa

-lahjakkaita ja innostuneita opettajia, on vaikea opettaa jos ei itsekään osaa tai kiinnosta

-tunnistaa lahjakkuus, pitäis pystyä tunnistamaan myöspiiloutuneita lahjakkuuksia

-kouluaineita tulisi muokata uuteen muotoon ja siirtää vieläkin enemmän käytäntöön. Vieläkin luetaan "hauki on kala" tyyppisesti kirjoja läpi.

-Lähes kaikki asiat luetaan koulussa kolmeen kertaan läpi ala-aste, yläaste ja lukio, toki syventäen oppimista. Onko kaikelle tälle kertaukselle tarvetta vai voisiko tilalle ottaa ihan jotain muuta käytännöllisempää? Esim uskonto ja historia.



katsokaa huviksenne Jamie Oliverin koulukokeilua (esim katsomo), siinä tulevat esiin monenlaiset syyt miksi britiläiset nuoret eivät suoriudu lopputesteistään.

Samaan sakkiin mahtuu kehitysvammaisuutta ja liikuntvammaisuutta sekä upeata koulumenestystä. Olen ikikiitollinen siitä, että heikolla olevia autetaan mukaan yhteiskuntaan, mutta lahjakas saa kyllä hakea haasteensa itse. Onneksi siihen on kykyäkin.

Oletko kysynyt opettajalta?

Tosin en väitä että lapsi olisi erityisen älykäs, mutta nyt ekalla luokalla on osannut lukea huomattavasti paremmin kuin muut luokkalaisensa. Muissa aineissa menee muiden mukana. Mutta lukeminen on siis opettajan tekemien testien mukaan parhaimpien kakkosluokkalaisten tasolla. Tämän vuoden aikana lapsi on saanut lukuläksyksi alle kymmenen kertaa jonkun "vaativamman" lukemisen, muuten on paukutettu haukotellen samoja lukukirjan kolmen rivin tarinoita.



Tylsistymistä on jo havaittavissa, ei ole enää niin innoissaan lukemisesta kuin vielä talvella. Harmi.

jotka tekevät läksyt viidessä minuutissa ja lukevat kokeisiin jos viitsivät. Silti tulee vain kiitettäviä numeroita.

Mitään ekstraa eivät koskaan saa koulussa ja kaikki opettajan aika menee häiriköihin ja typeryyksiin.



Suomessa ei vaan kannusteta lahjakkaita mihinkään.

Kotona voi toki lisää opettaa, mutta ois se kivempaa kun koulussa olis edes jotain vaativaa.

Samaan sakkiin mahtuu kehitysvammaisuutta ja liikuntvammaisuutta sekä upeata koulumenestystä. Olen ikikiitollinen siitä, että heikolla olevia autetaan mukaan yhteiskuntaan, mutta lahjakas saa kyllä hakea haasteensa itse. Onneksi siihen on kykyäkin.

Mielestäni kehitysvammainen tai liikuntarajoitteinen ovat aivan eri asia. Heillä on aivan selvä poikkeama, joten totta kai heitä tuetaan erityisesti.

Nämä tukiopetusresurssit kahmivat oppilaat kun ovat yleensä vain laiskoja häiriköitä....

Eikö olisi koko yhteiskunnan etu, että Suomeen saadaan menestyjiä? Poika tuntuu tosiaan jo vähän turhautuneelta. Toki koitan itse myös tukea oppimista, mutta käyn kuitenkin töissä, joten mahdottomiin en taivu... Harmi...



Niin ja olen kysynyt. Sain kerran yhden ylimääräisen tehtävämonisteen, joka oli aivan samantasoinen kuin muutkin tehtävät...



ap

Koska se on juuri niin, että muuten lahjakas alisuoriutuu, kun kokee tehtävät liian helpoiksi. Ja kun sitten viimeistään yliopistossa jo vaadittaisiin oikeastikin työntekoa (kirjatenttiin ei oikein voi valmistautua lukematta, eli ei enää pärjääkään pelkästään istumalla korvat auki tunnilla), tuo lahjakas on kusessa, kun ei omaa minkäänlaisia opiskelurutiineja.



Kannattaa jutella opettajan kanssa ja kertoa, että lapsi valittaa tehtävien olevan turhan helppoja. Voisi kysyä, saisiko jotakin ekstraa luettavakseen.



Luokkien ylikin voi muuten Suomessa hypätä, jos on tosi lahjakas - mutta se vaatii tietysti aika laaja-alaista lahjakkuutta, koska muuten ne "normaalitasolla" olevat aineet kärsivät.



http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamisee…

lahjakkaisiin satsaaminen :/

Moni lapsi (ja yhteiskunta) hukkaa hirveästi mahdollisuuksia hukattujen lahjojen myötä.

Ne lapset, joiden vanhemmilla on resursseja tukea lapsiaan pystyvät sentään hyödyntämään paremmin lahjojaan.



Pelkät vaikeammat lisätehtävät eivät sinänsä ole tukemista. Niillä lähinnä ehkäistään tylsistymistä ja parhaassa tapauksessa syrjäytymistä.

lahjakkaiden vanhemmat, jotka vaativat omilleen extraa. Saisivat olla tyytyväisiä, että koulu sujuu hyvin.



On ihan oikein, että koulu huolehtii siitä, että heikoimmatkin pääsevät tietylle tasolle. Lahjakkaat pääsevät sinne helposti. Ei heihin tarvitse enempää panostaakaan. Kyllä on lahjakkaiden vanhemmilla helppoa.



Jos taas lapsella on jokin erityisvaikeus, niin vanhemmilla on todella suuri työ auttaa lasta kotona läksyissä.

että lahjatonta tuetaan. Sitä hän todella tarvitsee, että hänen itsetuntonsa kehittyy normaalisti.

Tässä maailmassa aina älykkäät ja vahvat pärjäävät ja etsivä paikkansa elämässä.



Jos lapsi on ikäistään kehittyneempi ja älykäs , voi hakea siirtoa seuraavalle ylemmälle luokalle.



Toisaalta peruskoululaki edellyttää lapselle

yksilöllistä opetusta. Tämä tarkoittaa, että erityislahjakkaalle lapselle myös on järjestettävä tasoisensa opetussuunnitelma.

lahjakkaiden vanhemmat, jotka vaativat omilleen extraa. Saisivat olla tyytyväisiä, että koulu sujuu hyvin.

On ihan oikein, että koulu huolehtii siitä, että heikoimmatkin pääsevät tietylle tasolle. Lahjakkaat pääsevät sinne helposti. Ei heihin tarvitse enempää panostaakaan. Kyllä on lahjakkaiden vanhemmilla helppoa.

Jos taas lapsella on jokin erityisvaikeus, niin vanhemmilla on todella suuri työ auttaa lasta kotona läksyissä.

No kannattaisin ehkä jonkinlaista tasoryhmäsysteemiä... Tulee sellainen fiilis, että nuo "lahjattomammat" (=monesti laiskat häiriköt) eivät lopulta edes muista mitään oppimastaan, unohtavat kaiken kokeesta läpipäästyään. Moni lopettaa peruskoulun jälkeen koulunkäyntiin. Oliko siis todella siitä kaikesta satsauksesta hyötyä?! Eikö olisi kannattanut kohdistaa paukut niihin joissa on potentiaalia?!

Ehkä nämä huonosti oppivat voisi päästää helpommalla ja lahjakkaille enemmän haasteita? Näin resurssit ja potentiaali kohtaisivat.