Millä haukkumanimellä sinua kiusattiin koulussa?

Minustakin tuntui, että opettajatkin puhuivat minusta opettajanhuoneessa Kyrpäjyränä. Se oli jotenkin niin kaikkien huulilla. Yksikään koulun aikuinen ei sanonut mitään, vaikka tunnillakin kuulivat minua sillä nimellä kutsuttavan. Luulisi, että kyrpä-sana olisi sananakin kielletty ihan sen rumuuden vuoksi koululaisten sanavarastosta. Mutta kukaan ei koskaan sanonut mitään.



Lisäksi pelkäsin, että perheeni saisi kuulla minua kutsuttavan noin. Isä olisi takuulla tullut koululle pitämään puhuttelun oppilaille ja ehkä myös opettajille. Se olisi ollut viimeinen pisara häpeälleni. Sen pelkääminen vei loputkin mehut.

Muhru (ei hajuakaan mistä tää tuli) ja Tanhu-X (ja tämä vielä oikein vittumaisella äänellä sanottuna ja paskanen röhönauru päälle).

Nämä yläasteella.

Ala-asteella ei ollut mitään nimeä muistaakseni, se oli sellaista "mä en leiki sun kanssa" ym. kiusaamista (vaikkakin kyllä vakavaa).

En tiedä miksi mua kiusattiin ala-asteella, okei, mulla oli R-vika (suht pahakin lapsena) ja viidennellä paino lähti nousuun. Yläasteella räjähdysmäisesti, koska söin "suruuni".

Yläasteella koko luokka oli mua vastaan, paras kaveri jätti, mä olin AINA se, joka teki parityöt yksin (luokassa paritonmäärä oppilaita), joka tungettiin pakolla ryhmään (murhaavien katseiden saattamana), naureskeltiin ja vittuiltiin esitelmien pidossa, valittiin AINA viimeiseksi liikassa jne.

Lisäksi reppuni piilotettiin monta kertaa, bussiliput nyysittiin kerran tai kaksi. Lumipallo tuli päin pläsiä useamman kerran joka talvi (onneksi lasit "pelastivat").

Luokanvalvoja kerran kysyi asiasta, kun huomasi mun istuvan aina yksin. Mä en uskaltanut paljastaa syytä, koska multa oli mennyt luotto aikuisiin.

Syy:

Olisko ollut ekalla ruotsin tunnilla ope lähti tulostamaan jotain tms. ja siitähän koko luokka repesi ja se haukkuminen ym. alkoi. Ja se jatkui vielä silloin, kun opettaja palasi.. MItä tekee opettaja? EI MITÄÄN. Vaikka ihan selvästi näki ja kuuli, että missä mennään.

Mä en myöskään uskaltanut viitata tunneilla ja siitähän taas bilsan/mantun maikka kosti ja rokotti numeroa alaspäin.

Mulla oli paha R-vika, joka korostui (ja korostuu vieläkin), kun oli jännittynyt tai vihainen. Ja ysillä paino huiteli satasen pintaan.

Lukiossa oli todella ihanaa, pahin mulkkuperse meni toiseen lukioon jne.



Mutta kiusaaminen alkoi uudestaan, kun menin ammattikouluun, olin koko luokan vanhin (muut olivat just peruskoulun päättäneitä kakaroita) ja sain siitä kuulla. Mä olin vitun ämmä, vitun mummo, vitun läski (joo, olin juu läski.. Paino oli tuolloin vähän yli 20 vuotiaana melkein normaali.. Mutta mun ruumiinrakenne on sellainen, että en ole mikään keijukainen).

Ja tein sen virheen, että luotin yhteen tyttöön. No, se sitten kostautui.. Sai puukosta selkään oikein kunnolla. Sen jälkeen multa meni luotto totaallisesti koko hameväkeen.

Ja loppu niitti oli sitten se, että luokan huume hemmo (se oli kyllä ihan huhu puhetta, mutta..), uhkasi tappaa, mut jos näyttäisin pärstäni luokassa.. Noh.. Siihen jäi se koulu (eipä silti, eipä köksä ollutkaan mun juttu..). Ja tässäkin oli se, että opettaja oli viereisessä pikku kopissa ja KUULI KOKO JUTUN, mutta EI tehnyt yhtään mitään. Kaitpa mun olisi aikuisena pitänyt hoitaa tilanne itse..



Summa sumrum.. Mä en hirveästi luota vieraisiin ja lasken pelkästään lähimmät ihmiset lähelle. Vihaan esityksien pitoa (=menen lukkoon, jos tiedän, että mua tarkkaillaan) jne.

Tuosta lukkoonmenosta on monta esimerkkiä.. Harrastan edelleenkin kansantanssia (vältän tanhu sanan käyttöä..) ja olen suorittanut sellaisen kurssin missä piti opettaa toisille joku pieni tanssi. Mä osasin sen oman tanssin hyvin, mutta vaikka kuinka yritin stempata itseäni, siitä ei tullut mitään ja menin totaali lukkoon. Ja arvostelut olivat sen mukaisia (vaikka kyse ei ollutkaan mistään kokeesta tms.).

Että näin nuo paskat muistot ovat ja pysyvät mielessä, vaikka ikää onkin kohta jo 30v..

Kiitos vaan teille paskapäät, jotka teitte elämästäni helvettiä!

Mua huoriteltiin yläasteella todella paljon ja mun päälle heiteltiin tavaroita, koska olin mukamas kampannut kerran ruokalassa yhden suositun tytön. Hän yritti siis pelastaa kasvonsa syyttämällä mua, koska satuin olemaan lähellä. Ja ruokalassa kompuroiminen oli nolointa mitä yläasteella saattoi tapahtua. ;)



Meidän koulussa teki sitten joku vielä huorittelusta jonkun kyselyn ja teki jutun lehteen siitä, miten esimerkillinen koulu meillä on ja siellä on todella hyvä ilmapiiri, kun JUURI KETÄÄN ei huoritella. Niin no, minä olin se juuri kukaan ja minulla oli kyllä asiasta täysin eri käsitys...

huoriteltiin, vaikka en ollut ollut koskaan poikien kanssa. Ulkonäköni oli kai provosoiva.

Muistan yhden äikän tunnin. Meidän piti tehdä ryhmissä jotain ja ryhmät saatiin itse valita. Noh, kuten voitte arvata loppu tuloksen, mä olin se, jota kukaan ei huolinut ryhmäänsä. Ja mikä pahinta, niin opettajakaan ei sitä huomannut.

Kun vasta sitten, kun oli aika kertoa, että mitä on suunniteltu.

Siinä mä lähes itkua väänsin, kun opettaja huomasi, että aha, missäs ryhmässä se "Maija" onkaan? Ai et missään? No meneppäs sitten "Merjan, Liisan, Villen ja Kallen" ryhmään. Jos katse olisi tappanut, niin mä olisin ollut vainaa heti.. Se oli niiiiiiiiiin nöyryyttävää, yrittää olla näkymätön jne.

Mä olin jo tuolloin sellainen, että mä hirveästi tunteista puhunut. Ja oikeastaan vasta hiljattain mä olen alkanut avautumaan tästä.

Samoin liikka tunnit oli painajaista, siinä sitä seisottiin jonossa, kun suositut valittiin ensin ja sen jälkeen muut. Meillä oli kahden luokan yhdistely luokka liikassa ja eipä noi toisen luokankaan tytöt halunneet mua joukkueensa.. En sitten muista, että oliko meitä tasamäärä vaiko ei (veikkaan jälkimmäistä..).

ja mulla oli kuulemma leveähtänyt perse.



Noi oli siis yläasteella. Vihaan niitä haukkujia vieläkin sydämeni pohjasta, vaikka en ole nähnyt 15 vuoteen.

tuosta "bykmistä" näkee, kuinka tyhmiä ne haukkujat on. Oikea muoto on "pygmi".

Muistan jonkun haastattelun, missä reksi väitti kirkkain silmin, ettei meidän koulussa harrasteta kiusaamista ja jos harrastetaan, niin siihen puututaan VÄLITTÖMÄSTI.

Juupa juu.. Niin varmaan.. Ei sitten viitsinyt kertoa tuota periaatetta sille ruotsin maikalle..

puututtu mitenkään. Päinvastoin, jotkut opettajat näyttivät oikein nauttivan tilanteesta. Tämä tuntuu jälkikäteen todella oudolta, koska meidänkin yläasteella oli useampi itsemurhatapaus kiusaamisen takia.



Nimimerkillä Kyllä maalla on mukavaa.

haukuttiin ylä-asteella. Minulla oli isot rinnat ja on edelleen. Jossain vaiheessa menen rintojen pienennysleikkaukseen. Ala-asteella ei haukuttu, mutta siellä oli pari poikaa (veljekset) jotka kiusasivat fyysisesti. Hakkasivat esim. mahaan ym.

puututtu mitenkään. Päinvastoin, jotkut opettajat näyttivät oikein nauttivan tilanteesta. Tämä tuntuu jälkikäteen todella oudolta, koska meidänkin yläasteella oli useampi itsemurhatapaus kiusaamisen takia. Nimimerkillä Kyllä maalla on mukavaa.

oli sitten vähän isompi koulu, mutta..

Eli kyllä maalla oli mukavaa. NOT.

Se 67

pukeutumistyylistä johtuen), kotka... Ei häiritse enää, muutta tunnen hienoista tyydytystä siitä, että kiusaajani ovat menestyneet elämässään minua huonommin. Myös tytöt, jotka katsoivat nenänvartta pitkin ovat nykyään ylipainoisia lähiömammoja, joilla aikakin fb:n mukaan tylsä elämä.

Järkyttävää tajuta, miten yleistä raaka kiusaaminen on juuri maaseudun pikkukouluissa ja miten tavallista on se, etteivät opettajat puutu. Eiväthän ne sokeita ja kuuroja ole. Ja hyvä että näitä kokemuksia jaetaan ja tajuaa ettei ole ainoa tällaista kokenut. Itse en halua tulla tunnistetuksi, vaikka ikää yli 40 ja asun toisella puolella maata nykyään.

”Olen nykyisin todella ylpeä kauniista vaaleasta ihostani:)”

Rasisti!