HS:Suomalaiset lapset masentuneempiä kuin ruotsalaiset tai norjalaiset.
Oletteko lukenee Hesarin verkkosivulta uudesta suomalaisesta tutkimuksesta jonka mukaan suomalaiset lapset ovat masentuneempia kuin ruotsalaiset tai norjalaiset. Lasten sosiaaliset kontaktit toisiinsa ja aikuisiin ovat heikoimmat Suomessa, myös koulukiusaaminen on ongelma vain Suomessa. JNE....
Mitä tämä kertoo? Mitä suomalaiset vanhemmat tekevät väärin? Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (48)
Luulisin, että on tekemistä suomalaisten negatiivisen asenteen kanssa. Myös sillä on vaikutusta, että tunteita ei tässä maassa juurikaan saa näyttää.
Suurin ero Ruotsiin on mielestäni juuri se, että siellä RuotsalaisISÄT osallistuvat tosi paljon enemmän perheen arkeen. Isyysvapaitahan siellä pidetään tosi paljon enemmän kuin meillä. MOnet myös vuorottelevat lasten hoidossa.
Ja ne tunteet... Ovathan ruotsalaiset esim. paljon avoimempia. Siellä uskalletaan puhua tunteista ja näyttää niitä.
Varmasti täällä Suomessa on myös osittain vanhemmuus hukassa. Eihän tarvitse lukea kuin tätä palstaa sen huomatakseen. Lapsille (pienillekin!) annetaan vastuuta liian aikaisin. Lastahan pitää nimenomaan vahtia ja valvoa, että hän tuntee itsensä rakastetuksi.
Mutta muistakaa halata lapsianne, myös niitä vähän isompia! Myös isien tulisi oppia tämä tapa.
t. rannikkoruotsalainen, onnellinen kahden lapsen äiti
et niitä, jotka asuvat jossain motor-home-alueella ja joiden lapset eivät juuri välttämättä edes pääse kouluun. Jotka ovat sosiaalihuollon ja paremman tulevaisuuden ulottumattomissa.
Vierailija:
Luulisin, että on tekemistä suomalaisten negatiivisen asenteen kanssa. Myös sillä on vaikutusta, että tunteita ei tässä maassa juurikaan saa näyttää.Suurin ero Ruotsiin on mielestäni juuri se, että siellä RuotsalaisISÄT osallistuvat tosi paljon enemmän perheen arkeen. Isyysvapaitahan siellä pidetään tosi paljon enemmän kuin meillä. MOnet myös vuorottelevat lasten hoidossa.
Ja ne tunteet... Ovathan ruotsalaiset esim. paljon avoimempia. Siellä uskalletaan puhua tunteista ja näyttää niitä.
Varmasti täällä Suomessa on myös osittain vanhemmuus hukassa. Eihän tarvitse lukea kuin tätä palstaa sen huomatakseen. Lapsille (pienillekin!) annetaan vastuuta liian aikaisin. Lastahan pitää nimenomaan vahtia ja valvoa, että hän tuntee itsensä rakastetuksi.
Mutta muistakaa halata lapsianne, myös niitä vähän isompia! Myös isien tulisi oppia tämä tapa.
t. rannikkoruotsalainen, onnellinen kahden lapsen äiti
Vierailija:
et niitä, jotka asuvat jossain motor-home-alueella ja joiden lapset eivät juuri välttämättä edes pääse kouluun. Jotka ovat sosiaalihuollon ja paremman tulevaisuuden ulottumattomissa.
Jos on kaksi työssäkäyvää vanhempaa joilla ei ole alkoholi- tai huumeongelmia, ovat mahdollisuudet elämässä pärjäämiseen ja hyvään elintasoon kaikkien ulottuvilla. Verotus on alhainen, hinnat ovat alhaisia ja mahdollisuudet menestykseen ovat paljon paremmat kuin Suomessa. Mutta jos sähläät elämäsi teiniraskaudella, alkoholin- tai huumeidenkäytöllä, niin missään päin maailmaa et pärjää. Joku on taas katsellut maailmaa median värittämin silmin.
t: 35
vanhempia!? Siihen en usko. Luulenpa että vika on suomalaisten sosiaalisten taitojen heikkoudessa verrattuna muihin pohjoismaalaisiin. Suomenruotsalaisetkin elävät pitempään kuin suomalaiset, saavat vähemmän sydänkohtauksia kun osaavat iloita elämästä synkkää suomalaista enemmän.
sitä se teettää, kun lapsia viedään hädin tuskin 1-vuotiaana jo hoitoon ja vanhemmille se oma ura on tärkein asia. Lapset eivät saa rauhassa viettää edes pikkulapsivaihetta kotona äidin (tai isän) kanssa.
sama homma jatkuu varhaisnuoruudessa, lapselle ostetaan oma tietokone ja pelejä läjä jotta viihtyy mukavasti ja on pois jaloista. perheet ei ole enää perheitä, vaan joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä jotka asuu saman katon alla.
En voi mennä ketään tuomitsemaan valinnoistaan ja tavasta elää elämäänsä, omalta kohdaltani voin vain sanoa että olisi tuntunut hullulta saada lapsia vain jotta joku toinen ne hoitaisi.
Kyse on siitä, mitä lapsen kanssa tehdään ja miten lapsen kanssa ollaan silloin kun yhteistä aikaa on tai olisi. Kyse on siitä, käytetäänkö käytettävissä olevat " resurssit" lapsen kanssa yhdessä oloon, vai johonkin muuhun.
Monet lapset saavat todella hyvää hoitoa pienenä, mutta noin 5-8-vuotiaina itsenäistetään vaikka väkisin.
Tuossa linkissäkin todettiin, että " masennusoireet liittyvät lyhentyneeseen lapsuuteen" eli, jos sulle rautalangasta pitää vääntää, niin se tarkoittaa juuri sitä, että lapset joutuvat liian varhain itsenäistymään yms, eivät saa olla rauhassa lapsia, vaan repäistään liian aikaisin kylmään maailmaan.
Onhan masennusoireisiin muitakin syitä tietysti, mutta tuo em. varmaan päällimmäisenä.
lapsen ja nuoren elämä on aika mustaa ja lohdutonta. Itselleni ainoa lohtu oli lapsena rukoilla joka ilta että kiltti taivaanisä tappais mut seuraavana päivänä. Tunsin suurta masennusta ja syyllisyyttä jopa siitä, että en saanut itseäni hengiltä.
ovat välillä ulkona ja välillä syödään ja välillä katotaan telkkaria ja välillä vaikka palataan yhdessä jääkiekkopeliä tai jotain. Ei jotenkin opetella olemaan ja elämään yhdessä.
Syyksi epäillään osittain sitä, että suomalaisilla lapsilla on liian VÄHÄN sosiaalisia kontakteja muihin aikuisiin kuin omiin vanhempiinsa. Laittoi kyllä mietityttämään, että onko nämä ovat valinnat sitten kuitenkaan olleet niitä parhaita, kun mulla on vielä lähes 4v ikäinen kotihoidossa...
Hän myös näyttää esimerkillään sen, että elämään on syytä suhtautua masentuneesti ja omiin läheisiin välttelevästi
siellä sanotaan myös, että lasten suhteet OMIIN VANHEMPIIN ovat huonot. Eiköhän esim. se varhaislapsuuden aikainen kotihoito enimmäkseen luo vahvaa kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välille. Ja tuskin tuollaiset piltti-ikäiset vielä tarvitsevat paljon muita aikuiskontakteja...
jotenkin vaan tuntuu että suomalaiset osaa tulkita omia tuloksiaan erilailla kuin muut. ruotsalaisilta ja norjalaisilta ei ehkä kysytty oikeita asioita.
voiko tuota tutkimusta lukea kokonaisuudessaan verkossa?