Karkkipäivä - blogi

Blogin vanhempia postauksia tuli pieni ristiriitaisuus vastaan. Ensin Sanni kertoi jostakin kreikkalaisesta pariskunnasta, jonka kanssa vietti iltaa ja kertoi näiden työpaikat ja muutakin tunnistettavaa infoa ja alkuperäisessä postauksessa ilmeisesti kuvan kanssa. Tuttavuus päättyi tämän naisen mustasukkaisuuteen, jota Sannikin ilmeisesti analysoi aluksi kommenttiboksissa, mutta sitten siisti kommentit. Kaiken tämän selitti sillä, että tykkää ihmetellä ja analysoisa asioita. Ja tämähän on ihan yleistä meille kaikille.

MUTTA sama ihminen teki aiemmin postauksen, jossa taivasteli miten ihmeesssä ihmiset jaksavat esim. täällä av:lla puhua hänestä ja hänen blogistaan! Kuitenkin itse pitää välillä todella henkilökohtaista blogia ja avaa monia omituisuuksiaan lukijoille. Tämä tavattu pariskunta antoi luvan kirjoittaa tapaamisesta, mutta tuskin olettivat postauksen aiheen olevan kohtaaminen, joka päättyi tylysti, koska nainen oli mustasukkainen! Yhtä lailla täällä netissä voidaan kirjoittaa Sannin blogista ja sellaisistakin näkökulmista, joista hän itse ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Sanni tekee ihmeellisesti noi kissansilmäviirut silmän nurkkaan... miksi ei jatka kauniisti silmän rajausta silmän mallin mukaan vaan tekee tuollaiset täysin kummalliset töpöpiikit jotka vielä oudosti katkeavat luomivaon takia.

Ei se silmän rajaaminen silmän muodon mukaan ole mikään itsetarkoitus. Jos haluaa tehdä silmästään vinomman mallisen niin silloin rajaus irtoaa lopussa ripsirajasta.

^ Jep jep!

Tässä lainaus kys. vanhasta postauksesta...: "ventovieraiden uteliaisuus venyy keskustelemaan internetissä minusta, siis tuiki tavallisesta Sannista Savon maalta. Se on jotain niin eriskummallista, että on parempi etten ajattele koko asiaa ja jätän keskusteluketjut sikseen taas seuraavaksi viideksi vuodeksi".

Aivan samalla tavalla bloggaaja tulkitsi mielestäni hyvinkin radikaalilla otteella kirjoittamansa pariskunnan (tai oikeammin naisosapuolen) syitä olla ottamatta enää häneen yhteyttä uudelleen, kuvien kera, julkisessa blogissaan. 

Ah, se perspektiivi ja objektiivisuus...

Minusta osa Sannin jutuista on ihan päiväkirjakamaa. Tuonkin kohtaamisen olisi voinut kirjoittaa siten, ettei yksilöi tarkemmin ketä oli tavannut ja keskustelu olisi pysynyt yleisellä tasolla, koska kaikilla meillä on vastaavia kokemuksia.

Lifestyle- blogin kirjoittajalla tulee varmaan halu julkaista kaikki tekstinsä julkisessa blogissa etenkin jos on provikkapalkka ja lopputulos on sitten tämä.

Itse asiassa ihmettelin myös hieman niitä muutamia postauksia, joissa tilitti miten kokee itsensä huonosti pukeutuvaksi ja tyylittömäksi, kun meni jonkun tuttavan juhliin tai miehensä avecina juhliin. Postauksissa ihmeteltiin mm. onko tavallista, että naiset juttelevat laukuista ja jotain ihmettelyä miten muut ovat niin tyylikkäitä ja hän itse ei. Ja sitten kuvia Sannista, joka on tavallinen, nätti ja siististi pukeutunut nainen ja esim. avec- juhlissa varmasti aivan yhtä tyylikäs kuin muutkin.

Kokisin kyllä hieman kiusalliseksi tai oudoksi, jos olisin itse tavannut Sannin näissä juhlissa ensimmäistä kertaa ja sitten myöhemmin eksynyt blogiin lukemaan tällaisia postauksia.

Sannin oli taas ponikenkäpostaukseen pakko lisätä huomio omista kamalista dinsko-kengistään. Kyllä bloggaaja on niiiiin poikkeuksellinen, Parikan liikkeeseen ei ole varmaan kukaan koskaan aiemmin astunut halpiskengillä. On se rankkaa.

mu

Vierailija kirjoitti:

Sannin oli taas ponikenkäpostaukseen pakko lisätä huomio omista kamalista dinsko-kengistään. Kyllä bloggaaja on niiiiin poikkeuksellinen, Parikan liikkeeseen ei ole varmaan kukaan koskaan aiemmin astunut halpiskengillä. On se rankkaa.

Ja nyt miehen antama kallis lahja oli ihan ok eikä tarvinnut valittaa miehen snobbailusta jne. kuten reissupostauksissa, joissa on miehen kanssa. (Lahjan kalleus on tietenkin suhteellista, meillä annetaan n. 15-30 e joululahjoja ja olen siihen täysin tyytyväinen).

Toivottavasti, jos Sanni julkaisee postauksen, jossa uudet kengät käytössä, postaus ei sisällä valitusta ja vähättelyä siitä miten muu asu ei sovi design- kenkien kanssa, kun on niin halpaa ja homssuista. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija

11.08.2014 klo 11:27

Reisipostaus on jäänyt mieleen - negatiivisesti. Naisella älyttömän timmi kroppa ja kaunis muutenkin, niin ne kroppakuvat ja ulkonäöstä itkeminen ei oikein tehnyt vaikutusta. Lähinnä ärsytti.

Hiukan pulleammilla ihmisillä on joku kummallinen käsitys, että laihoilla naisilla ei ole tai ei ainakaan saisi olla niitä päänsisäisiä rumia päiviä. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija11.08.2014 klo 11:27

Reisipostaus on jäänyt mieleen - negatiivisesti. Naisella älyttömän timmi kroppa ja kaunis muutenkin, niin ne kroppakuvat ja ulkonäöstä itkeminen ei oikein tehnyt vaikutusta. Lähinnä ärsytti.

 

 

Hiukan pulleammilla ihmisillä on joku kummallinen käsitys, että laihoilla naisilla ei ole tai ei ainakaan saisi olla niitä päänsisäisiä rumia päiviä. 

Ihmettelen ketä tahansa naista (oli sitten minkä näköinen tahansa), joka kokee ongelmakseen ulkonäön. Sannin epävarmuus omasta habituksestaan - lihaksista ja rypyistä vaatteisiinsa toistuu usein postauksissa. Kyse ei ole todellakaan mistä satunnaisista ruma-päivistä blogin perusteella.

Minusta on kiva lukea itsevarmojen naisten kirjoituksia, eikä sellaisen keski-ikäisen naisen blogia, jossa kirjoittaja rypee samoissa, pelkkää pintaa koskevissa ulkonäkökomplekseissa mitä joku 17-vuotias teinityttö.

Pakollinen itsensä dissaus awards- postauksessa: lainamekko jäikin pukematta, koska ei olisikaan istunut hyvin, koska Sannilla on pienet rinnat... Muuten taas positiivinen postaus, mutta jotain negatiivista itsestä piti keksiä.

Mekot ja muut vaatteet voi olla istumatta sadasta syystä ja se on ihan normaalia, koska jokaisella on omanlainen vartalo. Se, että tämän nostaa esille joka kerta, on minusta lähinnä huonoa itsetuntoa. Onneksi postauksen kommenttia Sannin ulkonäköä kehuttiin moneen kertaan.

Lähinnä häiritsi se, että on ilmeisesti etsinyt itselleen ilmaiseksi maskeerajaa bloginäkyvyyttä vastaan blog awardseihin. Hölmöä ettei kauneusalalla itsekin työskentelevä ole valmis maksamaan ammatti-ihmiselle.

Oliko Sannin tulot joku hakenut? Kiinnostaa lähinnä siksi, kun itse vähän väiä blogissa puhuu rahasta ja säästämisestä ja piheydestä.... :)

Vierailija kirjoitti:

Sannin epävarmuus omasta habituksestaan - lihaksista ja rypyistä vaatteisiinsa toistuu usein postauksissa.

Epävarmuus taitaa johtua Sannin alan valinnasta? Ei ole helppoa tehdä työtä photoshopattujen mainoskuvien keskellä varsinkin, kun valitut mallit ovat yleensä aika kaukana siitä tavisnaisen ulkonäöstä. Kosmetiikkaa myydään luomalla tarve, kuten mitä tahansa muutakin tuotetta. Kosmetiikan tapauksessa tarpeen synnyttämisessä käytetään hyväksi naisten epävarmuutta ja jonkin asteista epätoivoa/halua näyttää paremmalta, mihin photoshopatut mainoskuvat pyrkivät vaikuttamaan alitajunnan tasolla.

Olin viime viikolla ostamassa erään selektiivisen sarjan ripsiväriä. Myyjä tuli pyytämättä asiallisesti juttelemaan ja kertomaan lisää ripsivärin uudistetusta koostumuksesta. Olin toki ilahtunut, mutta positiivinen kokemus tyssäsi siihen, kun hän huomautti ihoni parista finneistä ja alkoi suosittelemaan arsinaalin verran muita tuotteita ihon hoitoon. Minua ärsytti suunnattomasti hänen tapansa, jolla hän pyrkii lisäämään myyntiä. En ajatellut aikaisemmin, että ne pari finniä olisi mitenkään ongelma, kun katoavat kuitenkin parin päivän päästä. Jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa kuuntelemaan "valistuspuhetta", olisin luultavasti tullut neuroottiseksi joka ikisestä finnistä. Ajattele, millaisia vaikutuksia pakollisilla tuotekoulutuksilla on myyjiin.

t. n30

Nyt Sanni pohtii sokeria. :)

Toki postaus on ihan asiaa, mutta tuo loputon kauhistelu ja tietyllä tavalla itsensä nostaminen jalustalle ("kaikki eivät jaksa ja ehdi tehdä ruokaa vaan ostavat eineksiä, hyvin harva käyttää oliiviöljyä salattikastikkeena"... jne). ärsyttää.

Minusta ihmisillä on liikaa aikaa, jos ehtivät loputtomasti paneutua ruokavalioon, etsiä itselle sopiva makeutusaine, laskea tuotteiden sokeri-, hiilari-, proteiini- ja rasvapitoisuuksia ja miettiä voiko hedelmiä ja marjoja syödä niiden sokerin takia. Aika harva voi kerralla syödä hedelmiä ja marjoja niin paljon että sokerihaitat ylittäisivät näistä saadut hyödyt (vitamiinit jne.). Smoothiet ja mehut lienee ainoa ongelma kuten juomat ylipäätään (jos haluaa, ettei saa liikaa sokeria/energiaa yms).

Ja makeutusaineiden suosittelu on kyllä kyseenalaista, niitä ja niiden terveyshaittoja ei ole tutkittu tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sannin epävarmuus omasta habituksestaan - lihaksista ja rypyistä vaatteisiinsa toistuu usein postauksissa.

Epävarmuus taitaa johtua Sannin alan valinnasta? Ei ole helppoa tehdä työtä photoshopattujen mainoskuvien keskellä varsinkin, kun valitut mallit ovat yleensä aika kaukana siitä tavisnaisen ulkonäöstä. Kosmetiikkaa myydään luomalla tarve, kuten mitä tahansa muutakin tuotetta. Kosmetiikan tapauksessa tarpeen synnyttämisessä käytetään hyväksi naisten epävarmuutta ja jonkin asteista epätoivoa/halua näyttää paremmalta, mihin photoshopatut mainoskuvat pyrkivät vaikuttamaan alitajunnan tasolla.

Olin viime viikolla ostamassa erään selektiivisen sarjan ripsiväriä. Myyjä tuli pyytämättä asiallisesti juttelemaan ja kertomaan lisää ripsivärin uudistetusta koostumuksesta. Olin toki ilahtunut, mutta positiivinen kokemus tyssäsi siihen, kun hän huomautti ihoni parista finneistä ja alkoi suosittelemaan arsinaalin verran muita tuotteita ihon hoitoon. Minua ärsytti suunnattomasti hänen tapansa, jolla hän pyrkii lisäämään myyntiä. En ajatellut aikaisemmin, että ne pari finniä olisi mitenkään ongelma, kun katoavat kuitenkin parin päivän päästä. Jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa kuuntelemaan "valistuspuhetta", olisin luultavasti tullut neuroottiseksi joka ikisestä finnistä. Ajattele, millaisia vaikutuksia pakollisilla tuotekoulutuksilla on myyjiin.

t. n30

Yksilöllistä se silti on.

Ostolakossa Virve on hyvä esimerkki kosmetiikan alalla työskentelevästä naisesta, joka ei näytä kokevan jatkuvaa epävarmuutta ja viittaa ulkonäöllisiin puutteisiinsa postauksesta toiseen.

Muitakin blogeja tiedän, joissa naisella yhdistyy vahva intressi kosmetiikan ja kauneuden maailmaan sekä vahva itsetunto ja tyytyväisyys itseensä. 

Kommenteissa vielä: "Odotin sokerin puolustajien reagoivan tähän niin, että taas se karppaaja siellä yrittää syyllistää sokerin syöjiä ja tekee kärpäsestä härkästä, että kaikkihan voivat vapaasti hallita omaa sokerin kulutustaan ja on ihan ok vaikka söisikin joka päivä muroja ja sokerijogurtteja koska elämä ei ole niin vakavaa.

Pointti elintarviketeollisuuden kritisoimisesta sokerin syöjien sijaan on tietenkin tekstissä selkeä, mutta kerrankos sitä on pointit ymmärretty ihan toisin kuin itse tarkoitti…

Lisäksi koen, että sokerista ja siitä puhuminen, että herkkujen syöminen on muuttunut lähes elämäntavaksi, on yleisestikin arka aihe eivätkä ihmiset halua kuulla siitä. Vaikka kritiikki samalla kohdistuisi myös tuotteiden valmistajiin".

Toki joillakin herkkujen syönti on elämäntapa, mutta useimmille pulla silloin tällöin ei ole ongelma kuten ei sokerijogurtin syöminenkään. Saati, että pitäisi alkaa puolustelemaan mitään... Ruokavaliot kyllä tuntuvat joillakin korvaavan uskonnon. :)

Postaus olisi ollut asiallisempi kun olisi keskitytty vain elintarviketeollisuuteen ja turhaan piilosokeriin monissa tuotteissa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt Sanni pohtii sokeria. :)

Toki postaus on ihan asiaa, mutta tuo loputon kauhistelu ja tietyllä tavalla itsensä nostaminen jalustalle ("kaikki eivät jaksa ja ehdi tehdä ruokaa vaan ostavat eineksiä, hyvin harva käyttää oliiviöljyä salattikastikkeena"... jne). ärsyttää.

Minusta ihmisillä on liikaa aikaa, jos ehtivät loputtomasti paneutua ruokavalioon, etsiä itselle sopiva makeutusaine, laskea tuotteiden sokeri-, hiilari-, proteiini- ja rasvapitoisuuksia ja miettiä voiko hedelmiä ja marjoja syödä niiden sokerin takia. Aika harva voi kerralla syödä hedelmiä ja marjoja niin paljon että sokerihaitat ylittäisivät näistä saadut hyödyt (vitamiinit jne.). Smoothiet ja mehut lienee ainoa ongelma kuten juomat ylipäätään (jos haluaa, ettei saa liikaa sokeria/energiaa yms).

 

Joo, ja koska Sannin ruokavalio ennen vhh-herätystä oli ihan päin honkia (sitä hän kauhistelee itsekin), hän on nyt siirtynyt syntisestä synnittömäksi saarnaajaksi, joka vielä varmaan kuvittelee, että koska ennen vhh:tä hän söi huonosti, syövät kaikki ei-vhh:t huonosti, aina ja kaikkialla.

Nyt menee vähän ot:ksi, mutta itse absolutistina (joka ei saarnaa eikä edes kerro asiasta juuri kellekään, paitsi näin anonyyminä) ihmettelen kaikkia, jotka riehuvat hiilareista ja hedelmien sokeripitoisuuksista, mutta joille alkoholin juominen on sitten ok. Sanni taitaa juoda muutaman lasin viiniä kerralla, ei enempää, mutta miksi viini on ok, mutta joku ruoka jää syömättä leivityksen sisältämien hiilareiden vuoksi? Saman huomasin paleoon hurahtaneissa tutuissani; hiilarit, palkokasvit, viljat yms. kaikki ei-paleo tuhoaa terveyden suunnilleen tunneissa, mutta alkoholi (etenkin jos se on "paleoystävällistä", kuten gluteeniton olut) onkin ihan ok.

"Mehu on konsentroitua hedelmäsokeria, ja sokeri on sokeria, tuli se sakkaroosin tai fruktoosin muodossa."

Kyllä se musta nyt on aika oleellinen ero saako sokerinsa suklaasta vai banaanista... :D Tai no, minähän en toki ole ravitsemustieteen asiantuntija.

Sannihan siis ei syö hedelmiä juuri ollenkaan kommenttiboksin mukaan ja on sitä mieltä, että hedelmien liikasyönti on yhtä haitallista kuin muukin sokeri. Toki fruktoosi on sokeri, mutta kuka pystyy syömään liikaa hedelmiä ellei tee useita smoothieta päivässä. Jotenkin Sanni ei osaa suhteuttaa lukemiaan tiedeuutisia käytäntöön. Ruokiin lisätty fruktoosi on haitallista siinä missä muukin sokeri, mutta on hyvin hankala hedelmillä saada itselleen terveyshaittoja!

Yhtä turhanpäiväistä on lueskella valmistuotteiden proteiini- ja hiilihydraattipitoisuuksia ja niiden perusteella valita minkä raejuusto- tai rahkapurkin ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sannin epävarmuus omasta habituksestaan - lihaksista ja rypyistä vaatteisiinsa toistuu usein postauksissa.

Epävarmuus taitaa johtua Sannin alan valinnasta? Ei ole helppoa tehdä työtä photoshopattujen mainoskuvien keskellä varsinkin, kun valitut mallit ovat yleensä aika kaukana siitä tavisnaisen ulkonäöstä. Kosmetiikkaa myydään luomalla tarve, kuten mitä tahansa muutakin tuotetta. Kosmetiikan tapauksessa tarpeen synnyttämisessä käytetään hyväksi naisten epävarmuutta ja jonkin asteista epätoivoa/halua näyttää paremmalta, mihin photoshopatut mainoskuvat pyrkivät vaikuttamaan alitajunnan tasolla.

Olin viime viikolla ostamassa erään selektiivisen sarjan ripsiväriä. Myyjä tuli pyytämättä asiallisesti juttelemaan ja kertomaan lisää ripsivärin uudistetusta koostumuksesta. Olin toki ilahtunut, mutta positiivinen kokemus tyssäsi siihen, kun hän huomautti ihoni parista finneistä ja alkoi suosittelemaan arsinaalin verran muita tuotteita ihon hoitoon. Minua ärsytti suunnattomasti hänen tapansa, jolla hän pyrkii lisäämään myyntiä. En ajatellut aikaisemmin, että ne pari finniä olisi mitenkään ongelma, kun katoavat kuitenkin parin päivän päästä. Jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa kuuntelemaan "valistuspuhetta", olisin luultavasti tullut neuroottiseksi joka ikisestä finnistä. Ajattele, millaisia vaikutuksia pakollisilla tuotekoulutuksilla on myyjiin.

t. n30

Yksilöllistä se silti on.

Ostolakossa Virve on hyvä esimerkki kosmetiikan alalla työskentelevästä naisesta, joka ei näytä kokevan jatkuvaa epävarmuutta ja viittaa ulkonäöllisiin puutteisiinsa postauksesta toiseen.

Muitakin blogeja tiedän, joissa naisella yhdistyy vahva intressi kosmetiikan ja kauneuden maailmaan sekä vahva itsetunto ja tyytyväisyys itseensä. 

Minusta Ostolakossa-Virve vaikuttaa hyvin itserakkaalta eikä varmasti koe ulkonäössään olevan mitään puutteita.