Karkkipäivä - blogi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sannin epävarmuus omasta habituksestaan - lihaksista ja rypyistä vaatteisiinsa toistuu usein postauksissa.

Epävarmuus taitaa johtua Sannin alan valinnasta? Ei ole helppoa tehdä työtä photoshopattujen mainoskuvien keskellä varsinkin, kun valitut mallit ovat yleensä aika kaukana siitä tavisnaisen ulkonäöstä. Kosmetiikkaa myydään luomalla tarve, kuten mitä tahansa muutakin tuotetta. Kosmetiikan tapauksessa tarpeen synnyttämisessä käytetään hyväksi naisten epävarmuutta ja jonkin asteista epätoivoa/halua näyttää paremmalta, mihin photoshopatut mainoskuvat pyrkivät vaikuttamaan alitajunnan tasolla.

Olin viime viikolla ostamassa erään selektiivisen sarjan ripsiväriä. Myyjä tuli pyytämättä asiallisesti juttelemaan ja kertomaan lisää ripsivärin uudistetusta koostumuksesta. Olin toki ilahtunut, mutta positiivinen kokemus tyssäsi siihen, kun hän huomautti ihoni parista finneistä ja alkoi suosittelemaan arsinaalin verran muita tuotteita ihon hoitoon. Minua ärsytti suunnattomasti hänen tapansa, jolla hän pyrkii lisäämään myyntiä. En ajatellut aikaisemmin, että ne pari finniä olisi mitenkään ongelma, kun katoavat kuitenkin parin päivän päästä. Jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa kuuntelemaan "valistuspuhetta", olisin luultavasti tullut neuroottiseksi joka ikisestä finnistä. Ajattele, millaisia vaikutuksia pakollisilla tuotekoulutuksilla on myyjiin.

t. n30

Yksilöllistä se silti on.

Ostolakossa Virve on hyvä esimerkki kosmetiikan alalla työskentelevästä naisesta, joka ei näytä kokevan jatkuvaa epävarmuutta ja viittaa ulkonäöllisiin puutteisiinsa postauksesta toiseen.

Muitakin blogeja tiedän, joissa naisella yhdistyy vahva intressi kosmetiikan ja kauneuden maailmaan sekä vahva itsetunto ja tyytyväisyys itseensä. 

Minusta Ostolakossa-Virve vaikuttaa hyvin itserakkaalta eikä varmasti koe ulkonäössään olevan mitään puutteita.

Mielipiteitähän nämä ovatkin ;)

Mutta itse tosiaankin nautin enemmän niistä bloggaajista, joista huokuu tyytyväisyys itseensä. 

Ääh, tuo sokeripostaus on juuri selitys, miksi en käy blogissa enää juuri lainkaan. Sanni yrittää laajentaa tonttiaan yli kosmetiikka-aiheen ja lopputulos on kärkevä, paatoksellinen sekasotku, joka kuitenkin pedataan "tää on mun mielipide...ei tää ole vakavaa...joku saattaa olla eri mieltä" ettei sitten joudukaan vääntämään vaikeista asioista, vaan voi vedota mielipiteeseen. Aspartaamikin on mielipidekysymys.

Ilkeästi sanottuna en luota Sannin ravitsemuksellisiin tietoihin pätkääkään, ne vaikuttavat ulkoa opetelluilta ja kun taustalla on vähän syömiseen ja itsetuntoon liittyviä kysymysmerkkejä, luottamus ei ainakaan kasva. Vastaavasti kosmetiikan sisältöä ja INCI-luetteloita koskevat postaukset eivät nekään vakuuta, mieluummin luen aiheesta joltain, joka kouluutuksen/työnsä puolesta osaa kertoa muutakin kuin että aqua tarkoittaa vettä ja että ainesosa x on synteettinen, vältä sitä (nuo minäkin osaisin googlata itse).

Pysyn siis suosiolla poissa ja etsin jotain muuta luettavaa :/

Mitä on sokeri? Ei niissä einesten tuoteselosteissa lue ainesosaluettelossa "sokeri". Silti niissä on sokeria? Millä nimellä se pahis esiintyy? Kertokaa, niin tiedän jatkossa vältellä. Onko esim. glukoosi-fruktoosisiirappi sokeria?

Minkälainen ruokavalio Sannilla oli ennen vhh:n siirtymistä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä on sokeri? Ei niissä einesten tuoteselosteissa lue ainesosaluettelossa "sokeri". Silti niissä on sokeria? Millä nimellä se pahis esiintyy? Kertokaa, niin tiedän jatkossa vältellä. Onko esim. glukoosi-fruktoosisiirappi sokeria?

On, ja juuri sitä pahinta laatua.

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ruokavalio Sannilla oli ennen vhh:n siirtymistä?

Pastaa, pastaa ja pastaa, sekä eineksiä. Ei tykännyt kokata lainkaan. Eikä syönyt punaista lihaa silloinkaan.

Söi aikaisemmin niin kuin nyt saarnaa, ettei kannata syödä eli pastaa, valmisruokia ja makeaa hiilarihöttöä. Ei osannut/viitsinyt tehdä ruokaa ja ilmeisesti lapsuudenkodissa syötiin myös paljon eineksiä. Olettaa siis, että kaikilla muillakin hiilareita ja sokeria ei- välttelevillä on yhtä kehno tilanne.

Sanni on ihan oikeassa näissä terveyspostauksissaan, mutta vetää ne aina överiksi ja lukee kaiken karppilasien läpi. Useimpien ihmisten elimistö ja terveys kestää sen, että syö kohtuudella kaikkea ja joskus mässää enemmän ja joskus vähemmän. Päivittäisiä ravintoarvoja ei tarvitse tietää (toki aluksi voi olla tervettä ymmärtää mitä oikein syö, jos ruokavalio on ihan retuperällä) eikä muutama epäterveellinen ruokapäivä haittaa perustervettä ihmistä. Itselle tulee luontainen tarve keventää, jos on esim. viikon syönyt hyvin hiilaripainotteisesti enkä tarvitse siihen mitään rankkoja ketoosidieettejä ja ravintoaineiden laskemista.

Nyt tulee kyllä sellaista mutuilua ja kyökkipsykologiaa, että huhhei, mutta sitä vartenhan tää av on :D ?

Mutta siis, vaikuttaa että Sanni on juuri sitä ihmistyyppiä jolla on valtava tarve kontrolliin ja se heijastuu sitten myös aina noihin elämäntapahurahduksiin tai pidempiaikaisiin elämäntapaoivalluksiin. Että sellainen rennohko kultainen keskitie ei tule kysymykseen, vaan kaikki on aina joko-tai. Kauhean mustavalkoista, ehdotonta ja rajoittunutta.

Ennen on syönyt (omien sanojensa mukaan, kauheaa hiilarihöttöä ja epäterveellistä einestä, pastaa yms.) ja sitten kun on oivaltanut jonkun tavan olla ja elää (kontrollissa) niin se on sitä noudatetaan sitten todella tiukasti ja kaikki mahdolliset sudenkuopat tiedostaen ja muillekin näistä toitottaen "tiesittekö että melkein kaikessa on sokeria?!" No kyllä. Mutta ei se sokeri jossakin omenoissa ja banaaneissa kellekään diabetestä tuo eikä pöhöttynyttä oloa. Sannillahan on jonkun illalla syödyn tavallisen kakkupalan ja pullan jälkeen mielestänsä "aivan kamalan pöhöttynyt olo" joka on sitten karpattava pois samantien. Ei kuulosta kovin tasapainoiselta ja terveelliseltä suhtautumiselta. Ikäänkuin pelkäisi että ellei heti tee jotakin kurinpalautusta, hän pöhöttyy pysyvästi ja ratkeaa uudestaa paha-paha-normaaliruokavalioon hiilaripastoineen ja pullineen.

Mahtaakohan tuo hirmuinen hiilaripöhö, joka ilmenee jo lähinnä kakku/ piirakkapalan katsomisesta olla ennemminkin henkistä sorttia. Jos on ennen vetänyt surutta pävittäin"hiilarihöttöä", niin on kummallista, miten nykyään yksi suupala on jo jotain maata mullistavaa ja kauhistuttavaa.

Huh huh. Vai että ovat hedelmät suoraan saatanasta ja stevia tehty enkelikuoron kyyneleistä. Voisi Sanni kyllä vähän miettiä mitä kirjoittaa. Kaikki, mihin itse uskoo, ei ole totta.

Sannissa ärsyttää mustavalkoisuus ja yksittäisten tutkimusten ja tiedonrippeiden hyväksyminen virallisena totuutena. Tämä näkyy sekä kosmetiikka- että ruoka-ajatuksissa. Sellaista tervettä ristiriitaisten tietojen vertailua tai hyötyjen ja haittojen pohdintaa ei ole ollenkaan. Kaikki on aina joko - tai, mikään ei koskaan sekä - että.

Milloin Sanni sitten aloitti tuon vähähiilarisen uuden ruokavalionsa? Onko blogi niin vanha että arkistoista löytyy kuvia hiilaripöhöisestä Sannista? Oli jossain Kreikan bikinikuvassa niin tikissä että tirkistelisin mielelläni miltä näytti ennen karppia.

Vanhoissa kuvissa, joita välillä julkaisee, on hoikka myös, joten ehkä oli "laiha läski" eli vatsa hieman pömpötti eli hiilaripöhö. En tiedä harrastiko jo aiemmin liikuntaa; siitäkin on pitkään valittanut, kun ei tykkää liikunnasta, mutta silti on pakko tehdä oma kotijumppa joka päivä reissussakin ollessan.

Sokerinatsi- postaus kertoo eniten kirjoittajasta, kun käyttää esim. termiä sokerikoukku. Ihan kuin kaikki sokeria käyttävät olisivat koukussa! Postausta kirjoittaessa epäili, että saa negatiivisia kommentteja, koska "ihmisistä ei ole kiva kuulla ruokavalionsa kritisointia ja nykyään on sosiaalisesti hyväksyttyä syödä pikaruokaa ja herkkuja vaikka joka päivä". Ja keinotekoisia makeutusaineita kritisoivia vastaan taas Sanni itse hyökkää... Vaikuttaa siis itse hurahtaneelta ruokauskovaiselta, joka luulee kaikkien muidenkin suhtautuvan ruokaan tai oikeastaan ruokavalioon yhtä suurella kiihkolla. :)

Itse sokerikirjoitus oli asiallinen ja varmaan lähes kaikki ovat samaa mieltä että sokerin lisääminen mitä arkisimpiin elintarvikkeisiin on ongelmallista. Siksi tuntui hassulta kun Sanni jo etukäteen varoitteli miten kohta tulee tosi rankkaa tekstiä ja suurin osa ei varmaan kestä lukea jne... Ilmeisesti Sanni on saanut arkielämässään palautetta ruokahifistelyistään eikä ymmärrä, että ihmiset arvostelevat häntä siksi että jostain yksittäisestä kakkupalasta kieltäytyminen juhlissa on ihan naurettavaa sekä painonhallinnan että terveyden näkökulmasta eikä siksi, että muut ihmiset jotenkin vetäisivät hillittömiä sokeriövereitä ja pitäisivät ylenpalttista herkuttelua normaalina. Sanni on varmaan aika rasittava ihminen irl, voin kuvitella että saarnaa jossain juhlissa kaikille sokereista ja hiilaireista niin että saa ihmiset ärsyyntymään. 

Tää ei koske pelkästään tätä blogia, mutta välillä ihmetyttää miksei tavaramäärästä ahdistuneet bloggaajat vaan säännöllisesti arvo ylimääräistä kosmetiikkaa lukijoille? Siis jos ei kaikki näytteet jaksa kiinnostaa, niin kiertoon vaan? Ei tarvitse säilöä saunassa kuukausia tai vuosia

Samaa mieltä. Tai tee lahjoituksia vaikka naisten turvakodeille tai nuorten "lastenkodeille".

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Tai tee lahjoituksia vaikka naisten turvakodeille tai nuorten "lastenkodeille".

Näinhän Karkkipäivä tekee, blogissa on jatkuvasti arvontoja ja antaa tuotteita myös lähipiiriin ja lisäksi esim. viime jouluna antoi ison kassillisen johonkin nuorten taloon. Blogia varten säilyttää sitten "työmateriaalia" ja toki hänellä on paljon kosmetiikkaa jo ennestään.

Tavaramäärästä ahdistuminen on ihan ymmärrettävää, koska isommissa kaupungeissa on kallista asua jos haluaa asua suhteellisen lähellä keskustaa ja siksi monien on tyydyttävä kaksioon/kolmioon (jotka maksavat jopa enemmän kuin omakotitalo pienellä paikkakunnalla). Tilaa on siis liian vähän suhteessa tavaraan ja jos alle 50 neliöön on mahdutettu vielä sauna ja epätavallinen pohjaratkaisu, niin ei ole ihme, jos kahdella ihmisellä on ahdasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Tai tee lahjoituksia vaikka naisten turvakodeille tai nuorten "lastenkodeille".

Näinhän Karkkipäivä tekee, blogissa on jatkuvasti arvontoja ja antaa tuotteita myös lähipiiriin ja lisäksi esim. viime jouluna antoi ison kassillisen johonkin nuorten taloon. Blogia varten säilyttää sitten "työmateriaalia" ja toki hänellä on paljon kosmetiikkaa jo ennestään.

Tavaramäärästä ahdistuminen on ihan ymmärrettävää, koska isommissa kaupungeissa on kallista asua jos haluaa asua suhteellisen lähellä keskustaa ja siksi monien on tyydyttävä kaksioon/kolmioon (jotka maksavat jopa enemmän kuin omakotitalo pienellä paikkakunnalla). Tilaa on siis liian vähän suhteessa tavaraan ja jos alle 50 neliöön on mahdutettu vielä sauna ja epätavallinen pohjaratkaisu, niin ei ole ihme, jos kahdella ihmisellä on ahdasta.

Onhan niitä asuntoja toimivillakin pohjaratkaisuilla valittavana ja tavaroiden määrä on aina valintakysymys.

Hoarder.

Onhan tää vähän tällaista Karkkipäivää-valitusta taas. Sannilla on kaksi asuntoa, viekööt tavaroitaan sitten sinne kakkosasuntoon, jos ykkösasunnon paljous ahdistaa. Kenellä muulla on kaksi kämppää tavaroilleen? Tai sitten ostavat isomman asunnon. Niin ihmiset yleensä tekevät kun tila loppuu kesken, oli se sitten lasten tai tavaran syy.