Lapsen kummit

hyvä provo! Mitäs Porvooseen kuuluu??



Eihän kukaan voi vaatia kummilta tuollaista! Me olemme erittäin iloisia että lasten kummit yrittävät tulla edes kerran kuussa käymään, vaikkakaan aina sekään ei onnistu..



Nyt AP:kin järki käteen! Jos vaikka odotat että se lapsi kasvaa ja katsot sit onko kummi käynyt kylässä kuinka usein jne. Ehkä 4kk on aika lyhyt aika arvioida kummia.. Itsellänikin 4kk vanha vauva, ja kummit nähneet hänet ehkä 3 tai 4 kertaa. Toiset enempi ja toiset vähempi.. Mutta se riittää! :)

ei minuakaan kiinnosta kuukausittain tavata kummilastani, pari kertaa vuodessa riittää. Ja voithan sinä mennä henen luokseen käymään

ja niiden mukana kerrot kuulumisia niin mitä hänen pitäisi kysellä, hänhän tietää jo kaiken...

Myös meillä ollaan pettyneitä lapsemme (6 kk) kummiin. Halusimme läsnäolevan kummin, mutta toisin kävi.

Kummimme käy meillä vain kerran kuukaudessa, vaikka toivoisimme hänen käyvän joka viikko. Hän ei myöskään jää yökylään, vaikka haluaisimme. Kummimme myös tilasi lapsellemme kerran kuussa ilmestyvän kirjasarjan, mutta hän ei lue kirjoja lapsellemme. Mitä järkeä oli kirjojen tilaamisessa, jos ei kiinnosta lukea niitä?

Aloitamme kohta vauvauinnin. Aion pyytää kummia mukaan, koska mieheni ei ehdi. Toivottavasti hänelle sopii. Onhan se sunnuntai klo 9 hieman hankala aika sinkulle, mutta aion painottaa hänelle kummiuden tärkeyttä. Peukut pystyyn, että hän suostuu :) Peukut myös sinulle ap, toivottavasti saatte toivomamme aktiivisen kummin!

hyvä provo! Mitäs Porvooseen kuuluu??

Eihän kukaan voi vaatia kummilta tuollaista! Me olemme erittäin iloisia että lasten kummit yrittävät tulla edes kerran kuussa käymään, vaikkakaan aina sekään ei onnistu..

Nyt AP:kin järki käteen! Jos vaikka odotat että se lapsi kasvaa ja katsot sit onko kummi käynyt kylässä kuinka usein jne. Ehkä 4kk on aika lyhyt aika arvioida kummia.. Itsellänikin 4kk vanha vauva, ja kummit nähneet hänet ehkä 3 tai 4 kertaa. Toiset enempi ja toiset vähempi.. Mutta se riittää! :)

Asumme kyllä samalla paikkakunnalla, mutta emme valitettavasti ehdi tapaamaan kovin usein... Puhelimessa puhumme kyllä, puhun myös kummityttöni kanssa, joka on nyt 5.



Oikeastaan halusin kommentoida tuota, että kummi kyselee lähinnä ap:n kuulumisia. Mietin vähän ja totesin, että niinhän minäkin teen. Minulle on hirveän tärkeää osoittaa ystävälleni, että olen yhä kiinnostunut hänestä hänenä itsenään, en vain jonkun äitinä. Voi olla, ettei ap vielä näin varhaisessa vaiheessa koe tarvitsevansa sitä, mutta kyllä hän sitä vielä alkaa arvostaa.

Meillä kaksi lasta ja toisen lapsen kummit antavat kerran vuodessa aikaa ja haluavat tavata kummilapsensa. Toisella lapsella myös toinen kummi toimii samoin, joten vain kerran vuodessa nähdään.



Yksi kummeista haluaa nähdä kummilasta jonkun muun sukulaisen luona ja tulee sinne myös yksin kylään noin tunniksi pariksi, jolloin talon väki hoitaa tarjoilut ja mahdolliset siivoukset yhdessä kanssani, jos lapset sotkevat tai murustelevat. Sitten saan joka kerta kuulla miten kummi taas antoi lapsillemme aikaa, mutta ei halua kutsua meitä omaan kotiin. Tuntuu pahalta koko kummitouhu ja olen pettynyt, mutta kukin tavallaan.



Kaikki kummit käyvät meillä kerran vuodessa, mutta sitä useammin ei ole aikaa.

Höllää vähän. Ystäväsi on kummi omalla tavallaan. omalla kohdallamme kävi niin, että esikoisen kummitäti ei vauva- aikana juurikaan kysellyt vauvan kuulumisia, koska oli itse lapseton ja jälkeenpäin selvisi, että häntä myös pelotti ottaa lapsi syliin tms, koska hänellä ei ollut mitään kokemusta pienistä ja elämä ihan eri pisteessä ku meillä. Koki helpommaksi pysyä taka-alalla. Mut annas olla ku pari vuotta kulu ja lapsen kanssa pystyi oikeasti peuhaamaan ja tekemään juttuja, silloin kummi aktivoitui ja nykyään esikko kyselee aika ajoin, koska taas nähdään kummia. Yritän sanoa, et koskaan ei tiedä mitä toinen ajattelee ja miten toimii tulevaisuudessa. lapsesi on vielä hyvin pieni, kummilla on paljon aikaa tavata lapsi. Ja jos hän on lapseton itse, niin ei hän näe asiaa samalla tavoin kuin sinä. Anna aikaa, mut älä rakenna muuria väliinne.

vielä hormoneilla. Ihan oikeasti, vauva on vasta 4kk ja 2 kertaa kummi joka asuu 150km:n päässä on JO nähnyt. En tiedä kuinka mahdottomat odotukset sulla on asiasta, mutta ihan normikummilta kuulostaa. Ja onhan tuo välimatkakin, on reissannut vauvan vuoksi jo 600 kilometriä.



Rauhoitu ja nauti vauvastasi. Kummius kehittyy miten kehittyy ja kauhea hiillostus ei ainakaan auta, päinvastoin voi ahdistaakin sitä kummia. Kun se vauvasi ei nyt kuitenkaan ole maailmannapa muutakuin sinulle. Ei pahalla. Ja onnea vauvasta! :)

Mulla on kaksi lapsetonta kummia, joista toinen on ollut koko elämäni ns hyvä kummi (vaikka asui kauempana) ja toista en ole nähnyt rippujuhlieni jälkeen (vaikka on setäni). Nyt myöhemmin itse lapsettomana olen ymmärtänyt kaksi asiaa:

- olisin mieluusti itse kummi kun olen vapaaehtoisesti lapseton. valitettavasti ystäväni ovat tulkinneet valintani niin, etten pidä lapsista (väärin).

- ymmärrän setääni sen takia, että tiedän heidän olevan tahattomasti lapsettomia. se on ollut heille vaikea pala.

ollut provo..



Ymmärrän kyllä, että lapseni ei ole kenenkään muun kun meidän maailmannapa, enkä muuta odotakkaan:)

Ymmärrän myös sen, että kun on lapseton, ei välttämättä ajattele asioita samalla tavalla kuin lapsellinen :) Ymmärrän myös sen, että matka on pitkähkö.. Ja senkin ymmärrän, että on mukavaa kun kyselee munkin kuulumisia, mutta kun juuri se kenen odottaa kyselevän vauvankin kuulumisia ei niitä kysele.



Mutta siis sitä EN ymmärrä, että miksi suostui kummiksi jos ei sitä halunnut, varsinkin kun yhdessä keskusteltiin mitä kummius kummallekkin merkitsee ja mitä kumpikin asias osalta odottaa. Enkä ymmärrä myös sitä, miten toisen luo voi väkisin mennä kyläilemään kun toiselle ei ikinä sovi? Viitaten niihin moniin kommentteihin että meidän tulisi mennä hänen luonaan käymään.

Sitäkään en ymmärrä, että tämä välimatka on hänelle muodostunut mhdottoman pitkäksi heti sen jälkeen kun kuuli raskaudestani. Sitä ennen käytiin USEIN toistemme luona vuorotellen.



Ap

mielipiteet viisastelijoilta kesken :D

ollut provo..

Ymmärrän kyllä, että lapseni ei ole kenenkään muun kun meidän maailmannapa, enkä muuta odotakkaan:)

Ymmärrän myös sen, että kun on lapseton, ei välttämättä ajattele asioita samalla tavalla kuin lapsellinen :) Ymmärrän myös sen, että matka on pitkähkö.. Ja senkin ymmärrän, että on mukavaa kun kyselee munkin kuulumisia, mutta kun juuri se kenen odottaa kyselevän vauvankin kuulumisia ei niitä kysele.

Mutta siis sitä EN ymmärrä, että miksi suostui kummiksi jos ei sitä halunnut, varsinkin kun yhdessä keskusteltiin mitä kummius kummallekkin merkitsee ja mitä kumpikin asias osalta odottaa. Enkä ymmärrä myös sitä, miten toisen luo voi väkisin mennä kyläilemään kun toiselle ei ikinä sovi? Viitaten niihin moniin kommentteihin että meidän tulisi mennä hänen luonaan käymään.

Sitäkään en ymmärrä, että tämä välimatka on hänelle muodostunut mhdottoman pitkäksi heti sen jälkeen kun kuuli raskaudestani. Sitä ennen käytiin USEIN toistemme luona vuorotellen.

Ap

tuli mieleeni, että jospa hän on vain hienotunteinen ja ajattelee vauva arkenne olevan väsyttävää ja haluaa antaa teidän opetella uuteen elämäntilanteeseen rauhassa? Kuinka usein sinä toivoisit, että hän kävisi teillä? Voithan sinä sanoa hänelle, että sulla on ikävä, kun ette näe enää niin usein ja sinä haluaisit tavata useammin. Älä ensimmäisenä syytä! Kysymyksessä voi olla ihan mitä vaan, jospa hänellä on nyt jotakin vaikeuksia omassa elämässään eikä halua niillä sinua -tuoretta äitiä- rasittaa.

sanonut että on ikävä ja haluaisin nähdä ja tiedän että hänellä on omia ongelmia, kun on puhunut niistä vain minulle. Aina sanoo että voi kun pääsisi tänne et saisi maiseman vaihdosta samalla. Mutta kun puhuu ihan toista ja tekee toista. Enkä oo häntä syyllistänyt, haukkunut tms.

sanonut että on ikävä ja haluaisin nähdä ja tiedän että hänellä on omia ongelmia, kun on puhunut niistä vain minulle. Aina sanoo että voi kun pääsisi tänne et saisi maiseman vaihdosta samalla. Mutta kun puhuu ihan toista ja tekee toista. Enkä oo häntä syyllistänyt, haukkunut tms.

teet sen omassa päässäsi kuitenkin, syyllistät ja olet pettynyt. Kyllä hyvä ystävä aistii sellaisen.

aistiikin, mutta yhtälailla minä aistin ettei häntä vauvamme kiinnosta.



Ap

että ystävän pitää matkustaa 150km/suunta tavatakseen 4kk ikäistä lasta? Josko pakkaisit sen käärön autoon ja ajaisit itse ystävän luokse. Tajuatko ollenkaan, että ystävälläsi menee vierailuun tuolla matkalla helposti koko päivä. Arkisin varmaan on töissä ja viikonloput menee lapsettomallakin kotihommiin ja "nollailuun" ei välttämättä ole työviikon jälkeen voimia huristella pitkälle kylään.

kertaa pitää toistaa että hänelle EI ole sopinut kun olen ehdottanut että menisimme hänen luokseen!

Opetelkaa lukemaa ennen ku annatte viisaita vastauksianne!



Ap

eli kännäämisen

aistiikin, mutta yhtälailla minä aistin ettei häntä vauvamme kiinnosta.

Ap

et vain voi sille asialle mitään. Ok, olette aiemmin puhuneet toiveista kummiudesta jne, mutta tilanne ei nyt sitten _jostakin_ syystä ole mennyt toiveidesi mukaan. Sitä se elämä on, kaikki ei mene niinkuin strömssössä läheskään aina. Sinuna en kuitenkaan painostaisi tai katkoisi välejä. Tilanteeseen kun voi olla monia syitä. Jospa se siitä sitten kun vauvelisi vähän kasvaa ja kummikin saa oman elämänsä kondikseen.

Onhan teillä kuitenkin toinen välittävä kummi siellä heti alkumetreillä mukana elämässä.

Kakka juttu mutta minkäs teet.

Lähettelet vauvasta kuvia ja kerrot kuulumisia ystävällesi? Miksi hänen pitäisi vielä kysyä, mitä kuuluu, kun kerrot niitä kuitenkin?



Oletko sinä kysynyt, mitä kuuluu ystävällesi? Teillä on kuitenkin matkaa ihan kivasti, ettekä näe päivittäin.



Lapseni kummit asuvat lähellä. Siitä huolimatta heitä ei näy enkä jaksanut yksipuolista yhteyden pitämistä. Lapsellasihan on mahtavat kummit! Älä missään nimessä vedä hernettä nenään.