Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kummit
03.05.2012 |
Haluaisin saada mielipiteitä koskien lapseni kummia, odotanko tosiaan liikoja?
Lapsellamme ( 4kk ) on siis kaksi kummia, toinen pikkuveljeni ja toinen paras ystäväni. Pikkuveljeni asuu 100 km päässä ja ystäväni 150km päässä meistä. Pikkuveljeni ja hänen tyttäystävänsä ovat olleet monta kertaa meillä, ovat hirmu kiinnostuneita lapsestamme ja rakastavat häntä silminnähden paljon. Kun taas tämä ystävi on nähnyt lapsemme kaksi kertaa, viikkoa ennen nimiäisiä ja nimiäisissä. Itse olen yrittänyt olla aktiivinen kummien suuntaa, lähettänyt kuvia lapsestamme, kertoillut kuulumisia ja kuinka on kehittynyt, mitä oppinut yms. Ystävältäni tulee aina vastaukseksi "voi kun söpöp, onpa kasvanut" tms. Itse ei koskaan kysele kuulumisia, minun kylläkin muttei lapsen. Olen melkostalailla tuohtunut ja kypsynyt tilanteeseen! Varmistin monta kertaa, haluaako kummiksi, ja tein selväksi mitä kummeilta odotan. Kaksi kertaa on nyt olu tulossa tyttöä katsomaan, kummatkin kerrat on viime hetkellä perunut.
Vedänkö nyt siis herneet nenään turhasta? Olen todella loukkaantunut tähän ystävääni.
Toivoisin asiallisia kommentteja=)
Kommentit (95)
usein olet itse valmis viemään lapsen kummin luokse, jotta näkisivät? onko sulla kummilapsia ja jos on, niin miten heitä huomioit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, en ole aiemmin kuullut siviilikummeista. Mielestäni kummiasian matkiminen kirkkoonkuuluvilta on naurettavaa pelleilyä.
tuohan on kummilta loistavaa aktiivisuutta:)
tuosta ettei ota kontaksia kummiin, niin mitenköhän niin ei ota? Kyllä 4kk vauva ottaa kontaktia hymyllä, jokeltelulla..
10km päässä kummilapsestani ja tapaan 2 x vuodessa max
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kummi ei halua/jaksa/ehdi olla tärkeä osa lapsen elämää? Itselläni on 8 kummilasta, ja jos olisin "tärkeä osa" heidän elämäänsä, loppuisivat viikonpäivät kesken. Jokainen olkoon kummi omalla tavallaan, eikä siihen kannata vanhempien lähteä esittämään vaatimuksiaan. Tai jos haluaa superkummin, joka käy jo vauvaikäistä säännöllisesti silittelemässä, niin kertoo sitten ainakin etukäteen!
Etkö osaa sanoa ei???? Miksi vitussa oot suostunut kummiksi kun et ehdi edes kummilasten kanssa oleen? Vittu mikä ääliö!
Ja opettele lukemaan enneko vastaat luuseri!
Anna lapsen kasvaa ja pyri itse järjestämään lapselle ja kummille tapaamisia. Ota rennosti. Kerran kahdessa kuussa on aivan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös meillä ollaan pettyneitä lapsemme (6 kk) kummiin. Halusimme läsnäolevan kummin, mutta toisin kävi.
Kummimme käy meillä vain kerran kuukaudessa, vaikka toivoisimme hänen käyvän joka viikko. Hän ei myöskään jää yökylään, vaikka haluaisimme. Kummimme myös tilasi lapsellemme kerran kuussa ilmestyvän kirjasarjan, mutta hän ei lue kirjoja lapsellemme. Mitä järkeä oli kirjojen tilaamisessa, jos ei kiinnosta lukea niitä?
Aloitamme kohta vauvauinnin. Aion pyytää kummia mukaan, koska mieheni ei ehdi. Toivottavasti hänelle sopii. Onhan se sunnuntai klo 9 hieman hankala aika sinkulle, mutta aion painottaa hänelle kummiuden tärkeyttä. Peukut pystyyn, että hän suostuu :) Peukut myös sinulle ap, toivottavasti saatte toivomamme aktiivisen kummin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useasti kävisikään. Kuulumisia on tietysti kohteliasta kysellä mutta oletko ajatellut että vaikka lapsennen on teille maailman tärkein aarre, hän ei ole sitä kummille.
Mun lapsen kummit asuu samassa kaupungissa, ollaan läheisiä mutta soitellaa n. kerran kahdessa viikossa ja kummit näkee lasta n.5-6 kertaa vuodessa. Ei me mitään jatkuvasti kaffetella ja kysellä kuulumisia lapsista.
Heillä on myös omia lapsia ja silti.
Itse muistan kummilapsiani pienillä lahjoilla tms. pari kertaa vuodessa synttärien ja joulun lisäksi, siinä se.
Teillä on PALJON välimatkaa, ei kukaan joka viikko jaksa matkustaa vauvan takia. Sitten kun lapsi kasvaa ja sen kanssa voi jo tehdä jotian esim. viedä uimaan, jätskille niin varmasti väilit lähentyy.
Koitahan nyt muistaa ettei teidän lapsi ole muiden elämän keskipiste vaikka se teille onkin. Kummilla, varsinkin lapsettomalla on muutakin elämää ja mun mielestä toi kerran parissa kuussa on jo paljon.
ollaan pikkuveljeni luona oltu useampi päivä kyläilemässä tänä aikana, josta tälle toiselle kummille siis 50 km matkaa. Ei ole sopinut millään kerralla että olisi samalla menty kyläilemään hänen luonaa tai hän tullut siellä käymään.
Itselläni ei ole kummilapsia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös meillä ollaan pettyneitä lapsemme (6 kk) kummiin. Halusimme läsnäolevan kummin, mutta toisin kävi. Kummimme käy meillä vain kerran kuukaudessa, vaikka toivoisimme hänen käyvän joka viikko. Hän ei myöskään jää yökylään, vaikka haluaisimme. Kummimme myös tilasi lapsellemme kerran kuussa ilmestyvän kirjasarjan, mutta hän ei lue kirjoja lapsellemme. Mitä järkeä oli kirjojen tilaamisessa, jos ei kiinnosta lukea niitä? Aloitamme kohta vauvauinnin. Aion pyytää kummia mukaan, koska mieheni ei ehdi. Toivottavasti hänelle sopii. Onhan se sunnuntai klo 9 hieman hankala aika sinkulle, mutta aion painottaa hänelle kummiuden tärkeyttä. Peukut pystyyn, että hän suostuu :) Peukut myös sinulle ap, toivottavasti saatte toivomamme aktiivisen kummin!
onhan se HIRMU raskasta käydä pientä vauvaa katsomassa jota voi vielä pitää sylissä ja siinä viihdyttää. Jos ei nytkään viitsi sen vertaa vaivautua niin varmaan sitten ku lapsi on 1,5v ja menee ja vipeltää paikasta toiseen niin ettei mukana meinaa pysyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä etten tässä siis odota mitään lahjoja/rahaa yms.
Vaan yksinkertaisesti edes sitä että joskus tulisi viesti tyyliin "mitä pienelle kuuluu"
Ja jos odotukseni ovat mukamas jotain "superkummi" tasoa, niin on se kumma kun veljeni pystyy tälläiseen "superkummiuteen"
Ap
Minäkin olen pettynyt lapseni kummivalintoihin, mutta tiedän, että syy on enemmän minun, kuin kummien. Siis sillä tavalla syy on minun, että tulin valinneeksi lapselle sellaiset kummit, jotka asuvat tosi kaukana (200-300km) tai muuten elämä on jonkun ihan muun ympärillä, kuin meidän lapsen. Mutta mitäs siitä, sittenpä on. Ei lapsi vielä 5-vuotiaanakaan välitä siitä, kenen nimiä kastetodistuksessa lukee, vaan siitä, ketkä oikeasti ovat elämässä mukana, kenen kanssa ollaan läheisiä. Olkoon kummit mitä on, tärkeintä on se, että on hyvät suhteet heihin, jotka elämässä ovat mukana. Kummivalintojeni perusteena oli se, että ei olisi pelkkiä lahja-automaatteja, mutta mitä muutakaan he voivat olla, kun välimatkaa on paljon. En jaksa surra enää asiaa, näin se meni, enää niitä ei voi muuttaa.
Ap:lle haluaisin vaan sanoa, että anna kummien olla sellaisia kuin ovat. Lapsesi on vielä tosi pieni ja tulevaisuutta et voi tietää, millaisia juttuja kummit jatkossa tulevat tekemään.
eikä äitiä? Tuon ikäiselle kummilla ei ole mitään merkitystä.
tämä aloitus. Vaikka olisikin provo joita useimmat aloitukset ovat niin silti jokin tässä vaan mua niin sapettaa.
Ensinnäkin 150 km on pitkä matka. Minun isälleni on sen verran matkaa ja tuohan on jo paljon jos 4 kk aikana on käynyt kaksi kertaa. Minä olen tämän vuoden puolella nähnyt isääni YHDNE kerran. Elämässä on muitakin suunnitelmia, menoja, tapaamisia ja varsinkin sinkulla.
Toisekseen, yrittäkää nyt hyvät äidit, varsinkin ne yhden lapsen äidit tajuta, että ne teidän ihanat pikku pallerot eivät vain muille ole niin tärkeitä kuin teille. Vaikka te voisitte tuijottaa vauvaanne tuntikaupalla ja kokea jokeltelun ja hymyilyn niiiiiiiin ihanaksi ja vauvanne olisi maailman söpöin ja se tekisi maailman hassuimman ilmeen niin muita se ei oikeesti välttämättä kiinnosta. Jotkut eivät edes pidä vauvoista, vasta vanhemmista lapsista joiden kanssa voi jutella ja saada vastakaikua.
Mä ainakin myönnän ihan täysin, että en osannut toimia tai olla niin kiinnostunut kummilapsistani ennenkuin minusta itsestäni tuli äiti. Sitten vasta jotekin osasin sen homman paremmin. En tiedä miksi mutta näin vain kävi.
Ja ei, kummilla ei ole omia lapsia. Olisi kiva kun hän edes joskus kysyisi mitä lapselle kuuluu.
Ja ei kuuluta kirkkoon, niin kuin ei kummikaan, oletko kuullut siviilikummeista?
Ap