Lapsen kummit

Koko aloitus on Porvoosta, ei edes hormonipöllyissä voi olla noin idiootti...



Oispa aikamoinen riippakivi tuo "kummilapsi äitineen", jos tämä olis totta.

juu, laitan esim. kuvan ja painon ja pitudden neuvola käynnin jälkee. Ha luuletteko että mä niitä kuulumisia joka päivä laitan. Että ei sit ite voi mitää kiinnostusta osottaa.



Ja todellakin aina kun soitan kysyn ensimmäisenä mitä HÄNELLE kuuluu, en tuputa meidän kuulumisia koskja aistin ettei kiinnosta.Eli puhelut menee kutakuinkin hänen asipita käsitellessä.



Mielestyäni meillä on YKSI SUPER IHANA kummi josta olen tosi onnellinen. Harmittaa vain kun tuli tämä toinenkin pyydettyä ilmeisesti turhaan



Ap

kysy suoraan häneltä.



Ja huutamiset voit jättää pois, ei anna sinusta kovin asiallista kuvaa.

mitä mä kysyn suoraan?



Pyysin itse nimenomaan asiallisia vastauksia, onko nää kaikki sun mielestä sellaisia?

Enkä huuda, painotan vain



Ap

En pidä tilanteesta itsekään, mutta elämäntilanne ei nyt salli enempiä näkemisiä. Minulla ei yksinkertaisesti ole lainkaan vapaa-aikaa tällä hetkellä. Päivän työt tehtyäni kaadun vuoteeseen ja aamulla herätessäni takaisin työhön välittömästi. Hyvä että ehdin syödä päivän aikana.



Toivon todella, että kummilapseni vanhemmat ymmärtäisivät tilanteen eivätkä olisi minulle kovin vihaisia. Koen jo muutenkin tunnontuskia asiasta! Yritän lohduttautua sillä, että olemme tunteneet pitkään lapsen vanhempien kanssa, ja heille varmaankin oli selvää että olen todella kiireinen ihminen. Silti harmittaa ja nolottaa, ja toivon että saisin pian tilanteen paremmin hallintaan.



Pyytäisin ap:ta olemaan painostamatta lapsen kummia asiassa. Ole kiitollinen siitä, mitä kummilta saatte, vaikka se olisi vähäistäkin. Jos kummille tulee olo, että perhe odottaa enemmän kuin hän voi antaa, koko kummiudesta voi tulla vastenmielistä pakkopullaa. Se ei ole kummilapsen etu.

Meillä on neljä kummilasta, yhtä näemme joka päivä, yhtä kuukausittain ja kahta muutaman kerran vuodessa. 3-vuotiasta kummipoikaamme olemme nähneet max 10 kertaa tuona 3 vuoden aikana. Kun oli vauva, näimme syntymän jälkeen, ristiäisissä ja sitten vasta ties koska. Välimatkaa meillä on 180km.



Ja vauva-aikoina en ole osannut edes kysyä, mitä vauvoille kuuluu, mulla ei oo mitään hajua, mitä ne oppii missäkin vaiheessa jne. Ja täytyy sanoa, ettei niin hirveesti oo ees kiinnostanu, milloin ne nyt on sitten oppinu syömään kiinteitä ruokia tms.



Itse annan kummilapselle mieluiten aikaa, seurustelen, puuhailen heidän kanssaan.



Ja siviilikummius, miksi ette sitten kastaneet lasta, jos hänelle kummit halusitte?

mitä mä kysyn suoraan?

Pyysin itse nimenomaan asiallisia vastauksia, onko nää kaikki sun mielestä sellaisia?

Enkä huuda, painotan vain

Ap

Vaikutat rasittavalta tyypiltä, ap.

kaikille niille jotka vastasivat asiallisesti ja kertoivat omia mielipiteitään/kokemuksiaan.



Kuinka monet niistä, joiden lapsi on kastettu, on halunnut kummit sen takia että kummit opettavat lapselle kristinuskoa?



Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon, joten siksikö lapsi pitäisi kastaa että saa kummit?Mielestäni se ei ole kasteen tarkoitus vaan kasteen tarkoitus on liittää lapi seurakuntaan.



Se, mitä kummitodistuksessa lukee, kertoo hienosti sen miksi kummit halusimme vaikkemme kastetta; " Tukea lpasen vanhempia hänen kasvattamisessaan eettiseksi, vastuuntuntoiseksi, ystävälliseksi ja muut huomioon ottavaksi ihmiseksi sekä tukea lasta itseään milloin maailma tuntuu olevan häntä vastaan, kuunnella häntä, antaa hänelle aikaansa ja neuvoa, silloin kun hän neuvoja kaipaa".



Ap

Katsotaan sitten kuinka aktiivinen jaksat olla.

Katsotaan vain :)



Ap

Toinen on sukulaiseni, jolle minua pyydettiin kummiksi ollessani parikymppinen. Lapsi oli poika, enkä ole koskaan oikein osannut olla poikalasten kanssa. Kaikki He-manit sun muut ovat minulle täyttä utopiaa, enkä jaksa poikien remuamista. Olen jäänyt tosi kaukaiseksi tälle kummilapselleni. Hänen äitiinsä pidän kyllä tiiviisti yhteyttä, mutta kontakti lapseen on ollut lähinnä joulu-, syntymäpäivä- ja rippilahjatasoa. Lapsen äiti kyllä kertoo minulle aktiivisesti asioita lapsesta, mutta koska he asuvat kaukana, en juurikaan ole nähnyt lasta. Opiskeluaikana ei ollut varaa matkustella, ja myöhemminkin olen asunut aika kaukana, vaikka kesälomilla yritänkin päästä käymään lähinnä katsomassa lapsen äitiä. Lapsen äiti ei ole koskaan syyllistänyt minua kummiuden takia.



Toinen kummilapseni on tyttö, joka asuu samassa kaupungissa. Hän on minulle tosi rakas, ja tulen muutenkin paremmin toimeen tyttöjen kanssa. Olen ottanut tytön yökylään ja reissuille jne. ja hän on minulle kuin oma tyttö. Minulla ei ole omia lapsia, mutta tämä kummityttö on minulle kuin oman lapsen korvike.



Omat kummini asuvat samassa kaupungissa kuin minä pienenä. He kävivät kylässä vanhempieni luona säännöllisesti, mutta eivät he minua mitenkään erityisesti huomioineet. He olivat perhetuttuja, ja nyt kun olen aikuinen, olemme joulukorttiväleissä. Joskus he poikkeavat kylässäkin, kun heidän oma lapsensa sattumalta asuu nykyisessä kotikaupungissani. He ovat ajautuneet vanhemmistani erilleen, mutta pitävät kuitenkin minuun jotenkin yhteyttä vieläkin. Se on minusta tosi mukavaa, että kummius ei pääty siihen, kun täyttää 18.



Kummit ovat erilaisia, mutta tärkeämpää kuin tapaamisten säännöllisyys ja useus on se, että lapsi tietää jossain olevan jonkun ihmisen, jonka ajatuksissa hän on. Ehkä lapsesi kummi ei lapsettomana vain osaa kiinnostua vauva-asioista. Ei minuakaan kiinnosta pätkääkään kenenkään vauvat tai niiden kehittyminen. Vauvat ovat minusta suurimmaksi osaksi kuvottavia ja väsyttäviä. Isommat lapset ovat asia erikseen.

Meillä on kolme lasta ja yhden lapsen kummi ei edes muista kenen kummi on. En ole tajunnutkaan että minun pitäisi suuttua moisesta. Kuitenkin kun kummit on meillä lähinnä setiä ja tätejäniin kaikki lapset on samanarvoisia kummeille. Tietty muissa perheissä tilanne ei ehkä näin ole.

Ihme nipotusta.



p.s. Yksi lapsemme kummi asuu 10min matkan päässä ja on viimeksi käynyt meillä viime syksynä. Pitäisiköhän sopimus sanoa iri...

Vauva vasta 4 kk niin ei kannata vielä alkaa riehua tuolla tavalla, jos kummi ei nyt joka viikko kysele mitä tavuja se vauva nyt osaa jokeltaa ja montako kakkavaippaa on tullut päivässä. Eikä oikeasti ketään muuta kiinnosta mitkään vauvan painot ja pituudetkaan kuin vanhempia itseään.



Ystävälläsi lienee muutakin elämää - mikä on täysin normaalia. Sinulle sen sijaan tästä asiasta näyttää tulleen elämää suurempi kysymys.

Luulen että ystäväsi ei halua käydä teillä sen useammin koska rivien välistä luettuna sinä et ole enää kovinkaan hyvä ystävä vaan touhotat vain ja ainoastaan vauvastasi. Vauva on varmaan kummin mielestä kiva ja ihana, mutta hän on ehkä tottunut sinuun erilaisena, ja koska hän itse on lapseton, niin sinä olet varmaan hänen mielestään rasittava. Ehkä häntä ei kiinnosta kysellä vauvasta, koska sinä ilmoittelet hänelle kuulumiset kysymättäkin, ja jos hän kysyy, saa hän kuulla vaipan vaihdoista ja koliikeista, jotka eivät varmaan ole lapsettomien ykkös puheenaiheita?

Toivottavasti et tämän asian takia laita välejä poikki ystävääsi. Ehkäpä elätte tällä hetkellä hieman eri elämänvaiheita. Eikö ole mukavaa kun ystäväsi on kuitenkin kiinnostunut sinusta ja sinun kuulumisistasi ja pääset hetkeksi pois "vauva-arjesta" juttelemaan ihan muita juttuja? Parhaitenhan (tai paremmat mahdollisuudet) lapsi oppii tutustumaan kummiinsa jos kummi on vanhempien kanssa väleissä. Anna ajan kulua, kyllä heille voi muodostua vielä vaikka kuinka läheinen suhde. Ja odotapa vain kun ystäväsi saa pienokaisen, kuinka kiinnostunut sinä olet sitten siitä..