Kuolevien parissa työskentelevät, onko teillä tällaisia kokemuksia?

Hän kertoi, että lapsi oli kovin tuskainen, yhtäkkiä rauhoittui, ojensi kätensä ja sanoi "täti". Lähti enkelin mukaan.

joka teki suht pitkään kuolemaa (=oli aina välillä tosi huonona ja sitten piristyikin taas), ja jonka sairaalavuoteen äärellä istuin aika paljon, puhui mm., että äiti ja isä, ei vielä, en saa tätä ovea auki. Oli aika hätääntynytkin välillä. Rauhoittelin, silittelin ja sanoin, että kyllä saat oven sitten auki kun on sen aika.

Omia kokemuksia on myös mm. kellon pysähtymisestä ja sitten uuden elämän myötä samainen kello lähti taas itsestään käyntiin, yli puolen vuoden päästä.

kun kohtasin suojelusenkelini. Ilman häntä minua ei enää olisi tässä ulottuvuudessa.

Jos näyt johtuvat aivosolujen ja näkösolujen kuolemasta. Ja tämä tapahtuisi siis viimeisenä. Niin miten sitten kuolemanrajakokemuksesta henkiin heränneillä ne solut ovatkin taas elossa? Ymmärtääkseni ainakaan aivosolut eivät enää kuoltuaan ja hapenpuutetta kärsittyään palaudu ennalleen.

Tässä vastavanlainen tarina..

Äitini joutui terveyskeskukseen kun ei jalat kantaneet. Sekä muuta oiretta.

TK:ssa hänen vierellään oli siskoni ja olin häneen puhe yhteydessä siskon avulla kun hänellä tuli limaa eikä pystynyt selvästi puhumaan.

Hän hyvästeli tuon puhelun aikana kuin tietäen että tämä on viimeinen puhelu.

Yllä olevaa pidän vielä järkevänä, mutta kun olin töissä ja tavallaan irtaannun työstäni ollen äitini vuoteen vierellä poikani kanssa.

Siinä äiti ei sanonut mitään mutta elein pyysi koskettamaan mahan päällä olevia käsiään minä kosketin mutta poikani ei, pyysin häntä koskettamaan ja hän siirtyi vuoteen toiselle puolelle ja kosketti.

Samalla sanoin nukuvaan kaikki on hyvin ja samalla hetkellä kaikki loppui ja olin takaisin työni äärellä.

Tämä oli kuin valtuutus meiltä kaikilta että pieni riitamme on nyt sovittu.

Tästä näystä n. puolentunnin päästä soitti hoitaja että äiti siirtynyt parempaan paikkaan.

Olen lähes 60v mies ja poikani reilu parikymppinen. Emmekä ole uskonnollisia mutta tämä asia saa kyllä ihmettelemään.

Harmi vain ettei näistä voi hirveästi puhua kun luullaan ettei kaikki muumit oo enään laaksossa...

74, otan osaa.

Ps. Oliko äidilläsi ALS..?

Kiitos osanotostasi.

Tapahtui eilen joten hieman herkkää...

Ei ainakaan todettu ALS... mutta alzhaimerin esiaste.

Minun hyvä ystäväni kuoli kun olin 18-vuotias. Koko sen illan olin ahdistunut enkä tahtonut saada unta, pyörin vain sängyssä, sitten sydämeni jotenkin aivan jysähti rinnassani (koskaan ennen sellaista ei ole tapahtunut, eikä sen jälkeenkään ole tapahtunut, vaikka tiedän, että tämmöiset lisälyönnit on tavallisia). Tämän jysähdyksen jälkeen minulle tuli tosi hyvä, levollinen ja rauhallinen olo ja ahdistus oli tipotiessään. Seuraavana päivänä sain kuulla, että ystäväni oli saanut sydänkohtauksen sinä samana iltana.

Kaikissa maailman kulttuureissa nähdään kuolleita läheisiä, mutta kristityissä maissa ne todella usein selitetään enkeleiksi ja jeesuksiksi ym. pyhäkoulukuvastoksi. Se on outo ja hassu piirteemme. On tosi vaikea selittää perhe- ja sukurakkaille muiden kansojen edustajille, että meillä Suomessa ihmiset menee mieluummiin yksinään jeesuksen luo kuin rakkaittensa ryhmään. Mutta niinhän se Raamattu opettaa, jokainen yksin. :/

...ja kyllä, ne astronautit näkivät valon lisäksi myös vanhoja muistoja. Sitä selitettiin sillä, että happea tuli vain tiettyyn osaan aivoista (oliko se nyt sitten aivokuori?). Oli muuten todella mielenkiintoinen dokumentti!

joka teki suht pitkään kuolemaa (=oli aina välillä tosi huonona ja sitten piristyikin taas), ja jonka sairaalavuoteen äärellä istuin aika paljon, puhui mm., että äiti ja isä, ei vielä, en saa tätä ovea auki. Oli aika hätääntynytkin välillä. Rauhoittelin, silittelin ja sanoin, että kyllä saat oven sitten auki kun on sen aika.

Omia kokemuksia on myös mm. kellon pysähtymisestä ja sitten uuden elämän myötä samainen kello lähti taas itsestään käyntiin, yli puolen vuoden päästä.

Saattoi pysähtyä puoleksi tunniksi, pariksi päiväksi, viikoksi, moneksikin viikoksi ja sitten taas lähteä käyntiin ja käydä tarkasti, kunnes seuraavan kerran pysähtyi.

Vein sen kellosepälle puhdistukseen, ja sen jälkeen se on käynyt tarkasti ja koko ajan.

Ehkä sellaista laitetta vain ei ole vielä pystytty tekemään, joka pystyy tieteellisesti todistamaan näitä henkimaailman asioita.

Tiedättekö muuten, että Pentagonissa käytetään "kaukonäkijöitä", jotka pystyvät näkemään esim. maapallon toisella puolella olevan sotilaskohteen rakenteen ja piirtämään siitä pohjapiirroksen? Ei taida tiede selittää sitäkään, mutta niin se vain on.

myös vakoilulentokoneita ja -lennokkeja käytetään. Satelliittikuvat ovat nykyään hämmästyttävän tarkkoja.

näkee rakennusten sisälle ja esim. maanalaisiin bunkkereihin. Aina sitä oppii uutta :)

Ehkä sellaista laitetta vain ei ole vielä pystytty tekemään, joka pystyy tieteellisesti todistamaan näitä henkimaailman asioita.

Tiedättekö muuten, että Pentagonissa käytetään "kaukonäkijöitä", jotka pystyvät näkemään esim. maapallon toisella puolella olevan sotilaskohteen rakenteen ja piirtämään siitä pohjapiirroksen? Ei taida tiede selittää sitäkään, mutta niin se vain on.

myös vakoilulentokoneita ja -lennokkeja käytetään. Satelliittikuvat ovat nykyään hämmästyttävän tarkkoja.

Tieteen spotit valaisevat asioita, mutta väliin jää vielä ratkaisemattomia ja valaisemattomia aukkoja. Mm. nykyfysiikka tuottaa jo niin uskomattoman kuuloisia tieteellisiä selityksiä, että "tiedeuskovaiseltakin" voi mennä luu kurkkuun. Maailma on kummallisempi kuin luulemme. Jonkun edesmenneen ilmestyminen, ajassa ja paikassa ja energiassa surfailu, on siinä pikkuperunaa. Ja tosiaan kuolemanjälkeiset näyt ovat mitä suurimmassa määrin sidonnaisia kulttuuriin ja varsinkin yksilöön, joka niitä luo.

vaikka minkälaisia hämmästyttäviä asioita esiin. Tutkimus menee eteenpäin koko ajan ja uudet kehitysaskeleet tuottavat hyötyä meille kaikille. Ja tieteen ansiosta suuri osa aikaisemmin selittämättömistä ilmiöistä on tieteellä selitettävissä. Kuitenkaan kukaan sen paremmin uskovaisista kuin henkiin uskovista ei ole pystynyt pystyvästi todistamaan, että kuoleman jälkeen joku voisi todella tulla takaisin tänne kommunikoimaan yhtään kenenkään kanssa. Olisihan se hienoa, jos näin voisi olla, mutta mikään ei osoita sinne päinkään. Ikävin ilmiö ovat huijarit, jotka käyttävät ihmisten toiveita hyväkseen.

näkee rakennusten sisälle ja esim. maanalaisiin bunkkereihin. Aina sitä oppii uutta :)

Ehkä sellaista laitetta vain ei ole vielä pystytty tekemään, joka pystyy tieteellisesti todistamaan näitä henkimaailman asioita.

Tiedättekö muuten, että Pentagonissa käytetään "kaukonäkijöitä", jotka pystyvät näkemään esim. maapallon toisella puolella olevan sotilaskohteen rakenteen ja piirtämään siitä pohjapiirroksen? Ei taida tiede selittää sitäkään, mutta niin se vain on.

myös vakoilulentokoneita ja -lennokkeja käytetään. Satelliittikuvat ovat nykyään hämmästyttävän tarkkoja.

jolla esim. tukirakenteet ja lämmönlähteet pystytään paikallistamaan. Haitekki-sotilaskamaa : )

Tuo solujen kuoleminen ihmetyttää. Jos näyt johtuvat aivosolujen ja näkösolujen kuolemasta. Ja tämä tapahtuisi siis viimeisenä. Niin miten sitten kuolemanrajakokemuksesta henkiin heränneillä ne solut ovatkin taas elossa? Ymmärtääkseni ainakaan aivosolut eivät enää kuoltuaan ja hapenpuutetta kärsittyään palaudu ennalleen.

yhdessä tai erikseen...

Se on selvää, että jos happi ei kulje, loppuu elämäkin.