Kuolevien parissa työskentelevät, onko teillä tällaisia kokemuksia?

onnettomuudessa kun olin alakoululainen. Jonkin aikaa sen jälkeen näin kotona enkelin. Muistan tämän vieläkin selvästi minkälainen enkeli oli ja missä kohtaa.



Näen paljon erilaisia unia, mutta uniini edesmennyt siskoni on tullut vain kerran. Silloin me halasimme pitkään, mutta tunsin, ettei ole hyvästit.

mutta usein kuoleman porteilta palanneet ovat kuvailleet hetkea niin etta heille tuli hyva olo, ja he nakivat kirkkaan valon tunnelin paassa. Tahan on aivan hyva selitys, nain siita kerran dokumentin. Hyva olo selittyy silla etta kun aivot ei saa tarpeeksi happea, juuri ennen tajunnan menetysta kaikille ihmisille tulee euforinen olo ja hymy leviaa kasvoille. Tama tapahtuu esim. havittajalentaja- ja astronauttikoulutuksessa jossa ihmista pyoritetaan koneessa niin kauan etta taju menee (koska tama voisi tapahtua myos tyossa jos joku menee pieleen). Kaikilla oli holmo hymy naamalla juuri ennen tajunnan menetysta ja he kertoivat jalkeenpain kuinka hyva olo levisi koko ruumiiseen.



Tuo kirkas valo tunnelin paassa selittyy silla etta silmissa on erilaisia nakosoluja jotka kuolevat eri tahtia (evoluutio on jarjestanyt niin etta kun nako rupeaa katoamaan niin nakosoluista kuolevat viimeiseksi ne joilla nakee suoraan eteenpain, koska sivulle nakeminen ei ole yhta tarkeaa eloonjaamiselle).

Jimiltähän näitä tulee koko ajan. Kuolevat ja miksei muutkin ovat nähneet näkyjään varmasti niin kauan kuin on kuoltu ja ihminen on ruvennut muodostamaan maailmankuvaansa. Mitään yliluonnollista ei asiaan liity. Herkät ihmiset saa näistä "dokumenteista" vahvistuksia uskomuksilleen. Ei näin.

Mitään yliluonnollista ei asiaan liity.

Ja av-mammahan sen varmuudella tietää.

kuolemantoiveesta, ilmestyksistä joita nähneet ja unistaan. Ja eivät kuole. Sitten kun joku kuolee niin se on ollut "enne".

Jotkut piristyy ennen kuolemaansa, toiset ei. Joku hymyillen kuolee, toinen syöpäkipujaan huutaen.

mutta usein kuoleman porteilta palanneet ovat kuvailleet hetkea niin etta heille tuli hyva olo, ja he nakivat kirkkaan valon tunnelin paassa. Tahan on aivan hyva selitys, nain siita kerran dokumentin. Hyva olo selittyy silla etta kun aivot ei saa tarpeeksi happea, juuri ennen tajunnan menetysta kaikille ihmisille tulee euforinen olo ja hymy leviaa kasvoille. Tama tapahtuu esim. havittajalentaja- ja astronauttikoulutuksessa jossa ihmista pyoritetaan koneessa niin kauan etta taju menee (koska tama voisi tapahtua myos tyossa jos joku menee pieleen). Kaikilla oli holmo hymy naamalla juuri ennen tajunnan menetysta ja he kertoivat jalkeenpain kuinka hyva olo levisi koko ruumiiseen.

Tuo kirkas valo tunnelin paassa selittyy silla etta silmissa on erilaisia nakosoluja jotka kuolevat eri tahtia (evoluutio on jarjestanyt niin etta kun nako rupeaa katoamaan niin nakosoluista kuolevat viimeiseksi ne joilla nakee suoraan eteenpain, koska sivulle nakeminen ei ole yhta tarkeaa eloonjaamiselle).

sitä kirjoitetaankin, että vain löytyisi aina jokin luonnollinen selitys. Noissakin ontuu jo logiikka ihan niin että arkijärjelläkin tajuaa.

Mitään yliluonnollista ei asiaan liity.

Ja av-mammahan sen varmuudella tietää.

kuin palsta mammaan, joka pelaa spiritismiä itsensä kanssa ja järkyttyy, kun piru vastaa kysymyksiin sujuvalla suomen kielellä. tuo astronauttien tajuttomuustutkimus esimerkiksi on ihan pätevä.

Jimiltähän näitä tulee koko ajan. Kuolevat ja miksei muutkin ovat nähneet näkyjään varmasti niin kauan kuin on kuoltu ja ihminen on ruvennut muodostamaan maailmankuvaansa. Mitään yliluonnollista ei asiaan liity. Herkät ihmiset saa näistä "dokumenteista" vahvistuksia uskomuksilleen. Ei näin.

Katso ennenkun kommentoit

dokumentissakin, ja miesten naamalle levisi hymy juuri ennen tajuttomuutta. Ja nuo silmajutut voi varmasti myos tarkistaa jos kiinnostaa, en muista niiden eri nakosolujen nimia mutta tiesin kylla jo aikaisemminkin etta silmissa on erilaisia nakosoluja joilla on eri tehtavat.



Aika erikoista etta joku paattaa olla uskomatta tieteellisesti todistettua tietoa kun on niin varma etta yliluonnolliset enkelit ja kummitukset on oikeita. Mutta meita on moneksi :)



Ja sita paitsi mita valia silla on mista se johtuu, jos kuoleman hetki on rauhallinen niin sehan on vain hyva juttu.

ellei kuolleen leukoja sidota....

kuin palsta mammaan, joka pelaa spiritismiä itsensä kanssa ja järkyttyy, kun piru vastaa kysymyksiin sujuvalla suomen kielellä. tuo astronauttien tajuttomuustutkimus esimerkiksi on ihan pätevä.

astronautit näki sitten vissiin myös kuolleita sukulaisiaan?

Kaikki, missä esiintyy sana tiede, ei välttämättä ole totta.

"Kyllä mä uskon mieluummin tieteellisiin tutkimuksiin"



Tämä tiedeuskovaisuus on aika huvittavaa, joskin tietysti ihan ymmärrettävää. Tieteen olemus vain sattuu olemaan se, että se korjaa jatkuvasti itseään ja perustuu kyseenalaistamiseen. Eli jos joku asia on "tieteellisesti todistettu" ei se tarkoita sitä, että asia on lopullinen totuus. Se ei tarkoita, etteikö joskus tulisi tutkimusta, joka kumoaa nämä edelliset "tieteellisesti todistetut" asiat. Tosiasia kun nyt vain sattuu olemaan, että keskiverrosti ihminen ei voi varmuudella tietää kovin paljon. Tuohan se toki turvallisuuden tunnetta ajatella, että kyllä asian on oltava näin, kun joku tiedemies jossain jotain väittää.

Onhan se tietenkin totta, kun palsta mamma praataa näyilleen ja mieskin siihen yhtyy.



Anteeksi vaan, että naurattaa.

"Kyllä mä uskon mieluummin tieteellisiin tutkimuksiin"

Tämä tiedeuskovaisuus on aika huvittavaa, joskin tietysti ihan ymmärrettävää. Tieteen olemus vain sattuu olemaan se, että se korjaa jatkuvasti itseään ja perustuu kyseenalaistamiseen. Eli jos joku asia on "tieteellisesti todistettu" ei se tarkoita sitä, että asia on lopullinen totuus. Se ei tarkoita, etteikö joskus tulisi tutkimusta, joka kumoaa nämä edelliset "tieteellisesti todistetut" asiat. Tosiasia kun nyt vain sattuu olemaan, että keskiverrosti ihminen ei voi varmuudella tietää kovin paljon. Tuohan se toki turvallisuuden tunnetta ajatella, että kyllä asian on oltava näin, kun joku tiedemies jossain jotain väittää.

Ja miten maallikot osaavat tietää AINA, että tieteelliset tutkimukset jotka todistavat jonkun "yliluonnollisen" olemassaolon, ovat epäuskottavia.

"Kyllä mä uskon mieluummin tieteellisiin tutkimuksiin"

Tämä tiedeuskovaisuus on aika huvittavaa, joskin tietysti ihan ymmärrettävää. Tieteen olemus vain sattuu olemaan se, että se korjaa jatkuvasti itseään ja perustuu kyseenalaistamiseen. Eli jos joku asia on "tieteellisesti todistettu" ei se tarkoita sitä, että asia on lopullinen totuus. Se ei tarkoita, etteikö joskus tulisi tutkimusta, joka kumoaa nämä edelliset "tieteellisesti todistetut" asiat. Tosiasia kun nyt vain sattuu olemaan, että keskiverrosti ihminen ei voi varmuudella tietää kovin paljon. Tuohan se toki turvallisuuden tunnetta ajatella, että kyllä asian on oltava näin, kun joku tiedemies jossain jotain väittää.

Tieteessä on juuri se hyvä puoli, että se etsii vastauksia ja täydentää niitä ja joskus korvaa aikaisemman uudella tiedolla. Kun taas uskomukset - ne vain ovat. Kuolleen haamun nähnyt tietää vuorenvarmasti, että se oli se kuollut joka oikeesti tuli moikkaamaan, koska hän itse tietää aivan varmasti, ettei hänen aivoissaan ole mitään epänormaalia sen takia, että on sattunut juuri kokemaan ison surun, tai potenut unettomuutta, tai happi loppuu, tai on ottanut jotain lääkettä, tai jostain muusta syystä. Totta kai kuulostaa mielenkiintoisemmalta ja helpommalta selittää se yliluonnollisella. Olen minäkin nähnyt kello 3 vessassa istuessani The Ring-elokuvan tytön vastapäätä, ja jestas että säikähdin just sillä hetkellä.

Tiede on saanut aikaan valtavasti hienoja asioita ja jos jompaa kumpaa pitää sanoa huvittavaksi ja turvallisuutta tuottavaksi, niin kyllähän se ilman muuta on tuo uskonto- ja uskomusosasto on.

valaisevat asioita, mutta väliin jää vielä ratkaisemattomia ja valaisemattomia aukkoja. Mm. nykyfysiikka tuottaa jo niin uskomattoman kuuloisia tieteellisiä selityksiä, että "tiedeuskovaiseltakin" voi mennä luu kurkkuun. Maailma on kummallisempi kuin luulemme. Jonkun edesmenneen ilmestyminen, ajassa ja paikassa ja energiassa surfailu, on siinä pikkuperunaa. Ja tosiaan kuolemanjälkeiset näyt ovat mitä suurimmassa määrin sidonnaisia kulttuuriin ja varsinkin yksilöön, joka niitä luo.

on saanut aikaan valtavan hienoja asioita, huonoja myös, kuten tiedekin. Mun mielestä on loppujen lopuksi aivan sama onko oma uskonto esim. kristinusko vai tiede. Uskomisesta molemmissa on kyse kun mitään ei voi kukaan lopullisesti todistaa, voidaan esittää vain teorioita. Voi uskoa Jumalaan ja silti esim. evoluutioon, ei tartte olla joko uskova tai tiedeuskova.

siis viestisi alkupuolen kanssa ihan samaa mieltä. En usko jumaluuksiin, mutta henkimaailmaan kyllä. On ihan liikaa kokemuksia sekä itselläni että lähipiirissä. On se jännä vaikka rautalangasta vääntäisi, niin toiset laittaa laput silmille ja selittelee minkä kerkeää. No toisaalta. Enhän minäkään usko jumaliin, koska niistä mulla ei ole kokemusta (vaikka miten sitten uskoin ja toivoinkin aivopestynä lapsena vielä).

on kyseenalaistaa kaikki "ei järjellä selitettävä". Miksi on niin vaikea uskoa siihen, että tämä meille näkyvä on vain pieni vivahdus kaikesta olevaisesta ja "rajan" takana on paljon, paljon muuta. Itseäni ainakin lohduttaa suuresti se tieto, että tämä lyhyt elämäni maanpäällä tässä olomuodossa on vain valmistautumista iänkaikkisuuteen jossa en ole enää tämän raihnaisen ruumiini orja. Olisi resurssien tuhlausta jos miljardit elämänkokemukset, tiedot ja taidot katoaisivat päättyvien yksilöllisten ihmiselämien loppuessa tässä ajassa. En usko, että kaiken olevaisuuden suuri arkkitehti, Luoja Jumala, olisi luonut meidät vain "tilapäiskäyttöä" varten. Uskon vakaasti, että Hänen suuri suunnitelmansa on rakastaa meitä senkin jälkeen kun erkanemme inhimillisestä elämästämme ja jatkamme elämän kiertokulkua vapaana fyysisistä rajoitteista toisessa ulottuvuudessa.

Ehkä sellaista laitetta vain ei ole vielä pystytty tekemään, joka pystyy tieteellisesti todistamaan näitä henkimaailman asioita.



Tiedättekö muuten, että Pentagonissa käytetään "kaukonäkijöitä", jotka pystyvät näkemään esim. maapallon toisella puolella olevan sotilaskohteen rakenteen ja piirtämään siitä pohjapiirroksen? Ei taida tiede selittää sitäkään, mutta niin se vain on.

on kyseenalaistaa kaikki "ei järjellä selitettävä". Miksi on niin vaikea uskoa siihen, että tämä meille näkyvä on vain pieni vivahdus kaikesta olevaisesta ja "rajan" takana on paljon, paljon muuta. Itseäni ainakin lohduttaa suuresti se tieto, että tämä lyhyt elämäni maanpäällä tässä olomuodossa on vain valmistautumista iänkaikkisuuteen jossa en ole enää tämän raihnaisen ruumiini orja. Olisi resurssien tuhlausta jos miljardit elämänkokemukset, tiedot ja taidot katoaisivat päättyvien yksilöllisten ihmiselämien loppuessa tässä ajassa. En usko, että kaiken olevaisuuden suuri arkkitehti, Luoja Jumala, olisi luonut meidät vain "tilapäiskäyttöä" varten. Uskon vakaasti, että Hänen suuri suunnitelmansa on rakastaa meitä senkin jälkeen kun erkanemme inhimillisestä elämästämme ja jatkamme elämän kiertokulkua vapaana fyysisistä rajoitteista toisessa ulottuvuudessa.

että on pakko skeptisesti järkeistää ja epäillä kaikkea. Jos vain voisi luottaa siihen, ettei ihminen, niin omahyväinen kuin onkin- tiedä maailmankaukkeidesta juuri mitään, näkee vain sen oman hiirulaisen kaistaleensa. Ja loppu on jotain mihin ihmisen ymmärrys ei riitä. Tutullani lapsi kuoli; surivat perheenä, niin heille ilmetyi valo, jonka myös lapset näkivät, samoin omat isovanhempani ovat menneet niin että heitä on tultu hakemaan, paitsi he joilla on ihmissuteet olleet katkeria, he ovat olleet kauhuissaan- mitä lie näkivät. Aivan varmasti on olemassa paljon sellaista mistä me emme voi tietää, ja mitä omahyväisempiä olemme, sen vähemmän näemmäkään.