Mikä on PAHIN moka hoitohenkilökunnalta, joka on kohdannut sinut?

kiinnittynyt hyvin, tulossa pää edellä, eikun synnyttämään alateitse. Itseasiassa se oli vauva A:n takamus ja jos olisi synnytetty, olisin nyt kahden CP-vammaisen äiti. Onneksi lääkäri ei uskonut kätilöä.

mulle annettiin vahingossa lääkettä, jolle olin allerginen, vaikka asiasta oli merkintä potilastiedoissani ja olin siitä ennen leikkausta varmuudeksi hoitohenkilökunnalle vielä sanonut.

Meinasin kuolla allergiakohtaukseen. Kukaan ei koskaan pahoitellut tai selitellyt tilannetta. Lasku kyllä tuli perässä niiltä ylimääräisiltä hoitopäiviltä.

Miksi ei tuosta tule täydet korvaukset, vähintään? Suorastaan törkeää toimintaa. Sairaalan nimi ja hoitajat esiin!

Joku varoitussysteemi on näille löydyttäva edes kansalaiskanavien kautta.

kun ollaan ihan pöllyissä niistä lääkkeistä ja muutenkin vihamielisiä, on tapana hiukan suurennella niitä kokemuksia.

Muistan itsekin nuorena kun vetelin ranteet auki ja nappasin lääkkeitä purkin, kerroin kaikille dramaattisia tarinoita, kuinka väkisin oksetettiin ja kohdeltiin kuin paskaa ja huudettiin ja haukuttiin.

Kuului sen hetkiseen taudinkuvaan masentuneena. Oikeasti sain asiallista hoitoa ja hyvän palvelun siinä sekopääkunnossa vastustellessani ja kirkuessani ja kiroillessani.

Taisin nääs päivystykseen tuotuna pilata niiden hoitsujen illan.

Olin ottanu yliannostuksen lääkkeitä + kärsin hypotermiasta.

laittoivat sitten väkisin hiilijuomaa juottaakseen runnomalla nenämahaletkua todeten et sen laittoon ei ole kukaan kuollu ja et oon ansainnu vaa sen kivun tekoni takia.

nojoo, ei se letku mitää auttanu,ei pysyny sisälläni mitenkää vaik jotenkuten meniki nenästä kurkkuun. Siinä sitten seuraavat 10tuntia oksensin vähän väliä hiilijuomaa ja verta ku kurkkuun oli letkuu laittaes tullu haavoja.

Ei tietenkään saisi kenellekään sanoa, että ansaitsee kivun, mutta muuten tässä tapauksessa ei ole mitään mokaa tai kummallista. Jos potilas ei itse suostu juomaan lääkehiiltä niin sitten laitetaan nenämahaletku, koska ne hiilet on saatava sinne mahaan. Ei sillä ole merkitystä, jos potilas oksentaa myöhemmin, hiilet on silti annettava.

Nenämahaletkun laitto on aina epämiellyttävää ja varsinkin silloin jos se joudutaan laittamaan väkisin. Mutta miksi hakeutua hoitoon jos ei halua ottaa sitä vastaan?

Hän oli kuolemaisillaan keuhkokuumeeseen, lääkäri oli kertonut 4-5 h aiemmin, että on kyse enää tunneista. Olimme läheiset siinä isän vuoteen vierellä ja pidimme kädestä. Kolmelta vaihtui vuoro, ja uudet hoitajat tulivat huoneeseen. He rupesivat syöttämään isää, vaikka yritin estellä ja sanoa että isä on kuolemaisillaan. "No täällä ruvetaan nyt syömään, parempi että menette käytävään odottamaan". Turtana tottelimme, ja heteken kuluttua hoitaja tuli sitten pyytämään takaisin ja sanoi " hän kuoli kuin nostimme istumaan".

Vasta jälkeenpäin tuli viha, että miksi kuolemaisillaan olevaa ihmistä pakkkosyötetään. Ja isä kuoli ilman että olimme hänen luonaa.

Tapahtuma olisi voinut mennä paljon rauhallisemmin, jos vain olisimme saaneet odottaa rauhassa isän kuolemaa.

No niin, tässä se hoitohenkilökunnan empatiakyky taas nähdään, kiitos havainnollisesta esimerkistä. Ei sitten ole tullut mieleen, että itsemurhaa yrittänyt on yleensä psykoottinen/masentunut ja tosi sekaisin. Se henkilö ei ehkä siinä tilanteessa ymmärrä, että hänen tärkein tehtävä on tehdä henkilökunnan elämä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi.

Mitä teille siellä koulussa opetetaan kun teidän suhtautuminen on tuota luokkaa?

Jonkun mielestä ammatillinen asenne hoitoalalla tarkoittaa nimenomaan vittuilua ja kukkoilua ja kyykyttämistä ja mahdollisimman kylmää asennetta. Mun mielestä hoitoalalla jos jossain pitäisi ymmärtää kokonaisvaltaisuuden ja empatian merkitys.

Olisiko raskas ammatti turruttanut? Silloin se on tauon paikka. Monelle kun kysymys omalla kohdalla elämästä ja kuolemasta.

Eli lääkäri, jolla oli käytössään paitsi ultra, mutta myös hoitsu apunaan (joka hännysteli miestä kuin jotain jumalaa), ei saanut katsottua onko lapsi kiinnittynyt. "Eipä sinne ole yksikään vielä jäänyt". Sen sijaan tämä ukko oli kiinnostuneempi ylipainostani, rähisi minulle aiheesta ja passitti pikaverensokeriin. Ei siellä mitään näkynyt, kuten ei muissakaan veriarvoissa koko raskauden aikana...

Kun synnytys sitten alkoi yliaikaisena, kolmen käynnistyksen jälkeen, se ei edennyt harjoitussupistuksia pidemmälle ja kiireelliseen sektioon mentiin. Sektiossa selvisi että jos se aiempi lääkäri olisi tehnyt arvionsa kunnolla, hän olisi nähnyt ettei lapsi ollut kiinnittynyt ja oli sitäpaitsi pää vinossa kohdussa, eli ulostuleminen olisi ollut hyvin epätodennäköistä.

sille, että vauva kasvaa liian suureksi äidille synnyttää. Lapsen pään vinotarjonta ei olisi näkynyt, koska sillä siinä vaiheessa ei vielä niin suurta merkitystä ole. Synnytyksen jossain vaiheessa tarjonta olisi voinut korjaantua tai joskus hyväkin tarjonta voi muuttua huonommaksi, jos esim. lantiossa ei ole tilaa riittävästi tai sitten aina syytä siihen ei tiedetä.

Olin rakenneultrassa ja jotenki siinä oli joku hoitaja sitä kattomassa ja en muista tekikö se sitä ultraa vai miten oli, mutta sanoi kesken kaiken hakevansa lääkärin paikalle, koska lapsi näyttää vammaiselta..lähti huoneesta ja oli mulla muuten sikahyvät fiilikset..toinen tuli ja löysi laajentuneen munuaisen jne. Tämän ekan hoitajan lausuman lauseen seurauksena, pääsin lapsivesipunktioon ja kaikkiin mahdollisiin seurantoihin, koska nostin sen joka välissä esille ja perusteluksi vaatimilleni testeille,vaikka päätäni yritettiin kääntää ja vakuuteltiin ettei vammaisuudesta kyse.

lepareissa ensiapuun?

Minä olen ja en ole edes hoitaja. Sääliksi kävi niitä hoitajia kun tyttö potki ja sylki ja huoritteli ja uhkasi tappaa.

Mitä heidän olisi siinä pitänyt tehdä? Odottaa, että toinen kuolee vai miten sen hiilen saa sisään muuta kuin nenämahaletkulla.

Ja minä kyllä todella epäilen, että tämä itsaripotilas olisi niin ajantasalla ollut, että puhuisi totta, että hoitajat sanoisi, että aivan oikein sinulle kun käy kipeää. Kyllä on tainnut melko harhoissa olla siinä vaiheessa ja siinä lääketokkurassa kuvitellut kaikenlaista.

Maatkaa kotona ja antakaa lääkkeen vaikuttaa niin kuolette. Ei tarvitse kenenkään ammatikseen yrittää saada teitä pysymään hengissä ja sitä hiiltä saada pumpattua sisällenne. Ensin annetaan hiili siksi, että se kerää lääkeaineen. Sitten annetaan oksettava aine, että se oksennetaan ulos. Näin toimii mahantyhjennys itsaripotilailla. Muuten ne kuolee ja hoitajien on nyt vain pakko saada ne aineet sisälle sille kirkuvalle ja potkivalle potilaalle, joka hullun voimilla panee vastaan ja huorittelee ja huutaa haluavansa kuolla ja yrittää repiä sen nenämahaletkun pois ja puree hoitajia.

Olen tämän sivusta nähnyt ja ei käy hoitajia kateeksi.

Minkä ihmeen takia nämä tyypit tilailee sitä ambulanssia jos haluavat kuolla.

No niin, tässä se hoitohenkilökunnan empatiakyky taas nähdään, kiitos havainnollisesta esimerkistä. Ei sitten ole tullut mieleen, että itsemurhaa yrittänyt on yleensä psykoottinen/masentunut ja tosi sekaisin. Se henkilö ei ehkä siinä tilanteessa ymmärrä, että hänen tärkein tehtävä on tehdä henkilökunnan elämä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi.

Mitä teille siellä koulussa opetetaan kun teidän suhtautuminen on tuota luokkaa?

Jonkun mielestä ammatillinen asenne hoitoalalla tarkoittaa nimenomaan vittuilua ja kukkoilua ja kyykyttämistä ja mahdollisimman kylmää asennetta. Mun mielestä hoitoalalla jos jossain pitäisi ymmärtää kokonaisvaltaisuuden ja empatian merkitys.

Olisiko raskas ammatti turruttanut? Silloin se on tauon paikka. Monelle kun kysymys omalla kohdalla elämästä ja kuolemasta.

Sairaalassa on äärimmäisen vaikeaa antaa vahingossa 100-kertaista annosta lääkettä aikuiselle potilaallee. Esim. 99% suonensisäisesti annosteltavista antibiooteista on pakattu "kerta-annoksen" sisältäviin pulloihin, ampulloihin tms. Tuskin yksikään hoitaja vahingossa laimentaa 100 pulloa tai ampullaa antibioottia. Huumausaineiksi lukeutuvilla kipulääkkeillä voi epähuomiossa (kokematon hoitaja) antaa ehkä korkeintaan 10-kertaisen annoksen eikä sekään ole tappava annos kuin Morphinin kohdalla pahimmassa tapauksessa.

No niin, tässä se hoitohenkilökunnan empatiakyky taas nähdään, kiitos havainnollisesta esimerkistä. Ei sitten ole tullut mieleen, että itsemurhaa yrittänyt on yleensä psykoottinen/masentunut ja tosi sekaisin. Se henkilö ei ehkä siinä tilanteessa ymmärrä, että hänen tärkein tehtävä on tehdä henkilökunnan elämä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi.

Mitä teille siellä koulussa opetetaan kun teidän suhtautuminen on tuota luokkaa?

Jonkun mielestä ammatillinen asenne hoitoalalla tarkoittaa nimenomaan vittuilua ja kukkoilua ja kyykyttämistä ja mahdollisimman kylmää asennetta. Mun mielestä hoitoalalla jos jossain pitäisi ymmärtää kokonaisvaltaisuuden ja empatian merkitys.

Olisiko raskas ammatti turruttanut? Silloin se on tauon paikka. Monelle kun kysymys omalla kohdalla elämästä ja kuolemasta.

Mikäli tässä nyt viitataan siihen nenämahaletkun väkisin laittamiseen, niin sehän tehdään vain potilaan parhaaksi. Ei ne hoitajat siellä ihan omaksi huvikseen laita nenämahaletkuja tai pistele potilaita. Jos potilas ei suostu hoitoon niin sitten se tehdään väkisin. Huutoja tai syytteet siitäkin tulisi jos lääkehiiltä ei annettaisi väkisin eli jätettäisiin potilas hoitamatta. Ei siinä ole mahdollisuutta olla kovin empaattinen, jos aikuinen ihminen vastustelee kaikin voisin ja tarvitaan monta ihmistä vaikkapa nyt laittamaan sitä nenämahaletkua. Tietenkään ei saa sanoa että joku ansaitsee kivun mutta ei tarvittavan hoidon antaminen ole mitään kyykyttämistä.

Sairaalassa on äärimmäisen vaikeaa antaa vahingossa 100-kertaista annosta lääkettä aikuiselle potilaallee. Esim. 99% suonensisäisesti annosteltavista antibiooteista on pakattu "kerta-annoksen" sisältäviin pulloihin, ampulloihin tms. Tuskin yksikään hoitaja vahingossa laimentaa 100 pulloa tai ampullaa antibioottia. Huumausaineiksi lukeutuvilla kipulääkkeillä voi epähuomiossa (kokematon hoitaja) antaa ehkä korkeintaan 10-kertaisen annoksen eikä sekään ole tappava annos kuin Morphinin kohdalla pahimmassa tapauksessa.

Mikäli tässä nyt viitataan siihen nenämahaletkun väkisin laittamiseen, niin sehän tehdään vain potilaan parhaaksi.

Ei viitata, se on tullut jo moneen kertaan esiin.

Tietenkään ei saa sanoa että joku ansaitsee kivun

Tämä sen sijaan oli se pointti.

Joku tuossa aiemmin mainitsi, että ei usko hoitajien sanoneen noin. Että potilas oli vaan niin sekaisin. Sehän onkin kätevää vedota aina siihen että "no ne on hulluja" jos ollaan itse käyttäydytty huonosti. Kyllä sitä huonoa käytöstä on NIIN paljon, että ei takuulla johdu vain siitä että hullut kuvittelee asioita. Huonoa kohtelua on myös somaattisella puolella.

Jos et itse näe sitä sairaalan arkea niin en noin mustavalkoisesti ajattelis... Useinmiten nämä samat tyypit tulee saman vaivan vuoksi, vaikkakin heille on tarjottu apua psyk.kons. yms.

Ja koulutuksissa käyneenä voin sanoa että meille on painotettu sitä ettei todellakaan tarvitse alkaa hyysäämään vaan olla realistisia, kertoa potilaille että ymmärtääkö ne oikeasti leikkivänsä hengellään. Jonain päivänä se apu voi ollakin myöhäistä - haluaako todellakin kuolla.. Se ehkä kuulostaa kylmältä ulkopuolisesta mutta tämä on totuus! Ja mietipä kuinka turhauttavaa on todellakin nähdä sama potilas jopa päivän - kaksi myöhemmin saman syyn takia hoidossa ja ed. kerralla jo kaikki on yritetty potilaan parhaaksi.

No näinpä. Aikasen iso osa itsemurhayrityksistä on juurikin näitä, jotka ensin soittavat ambulanssin ja sitten vasta ottavat lääkkeet, jos ambulanssi luvataan lähettää. Vastavuoroisesti ambulanssikuskit juo aina kahvit rauhassa loppuun, ennen kuin näihin vakiosoitteisiin lähdetään.

Empatiaa? Eikö huomiohakuisen itsetuhokäyttäytyjän "palkitseminen" empatialla ole juuri tuon käytöksen vahvistamista? Tuo edellä esiintynyt yliannoksen ottajakaan ei ole temppuaan uusinut, kun ei sillä saanutkaan hellyyttä ja huolenpitoa?

Olen myös vakaasti sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus halutessaan tappaa itsensä. Kyllä parin ekan itsemurhayrityksen jälkeen tulee aktiivisesti hoitaa ja auttaa kaikin mahdollisin keinoin. Mutta kyllä puoli tusinaa itsemurhayritystä ovat jo oman tahdon ilmaisua, ja sitä potilaan omaa tahtoa tulee kunnioittaa eikä hoitaa enää väkisin.

Ei se empatia ole mikään "palkinto" joka pitää ansaita. Sen pitäisi olla perustavanlaatuinen asenne. Ja se EI tarkoita mitään ylenmääräistä hyysäämistä vaan perustavanlaatuista kunnioittavaa käytöstä, johon ei kuulu vittuilu, syyllistäminen tai tahallinen kiusaaminen "kun sun kuuluukin kärsiä".

Mä häkellyn vaan aina uudelleen tästä millainen asenne ymmärtämättömyys ihmismielestä ja sosiaalisesta maailmasta monilla hoitoalan ihmisillä on.

Kun itse yritin saada hengen itseltäni niin en todellakaan soitellut mitään ambulansseja itselleni. Sillä hetkellä valitettavasti vain kävi niin että entinen poikaystäväni tuli palauttamaan avaimiaan asuntooni ja löysi minut. Hän soitti ambulanssin.

Mitä minä sain vastaan hoitohenkilökunnalta? Yksi totesi että "tämä pullamössösukupolvi ottaa päähän" toinen totesi "Toivottavasti jää pahat arvet" ja kolmas miltei pahoinpiteli minut siihen paikkaan, oli siis todella kovakourainen ja laittoi minut siteisiin, jotka hän taas laittoi liian tiukalle. Siteet olivat turhat koska en siinä tilassa tehnyt muutakuin tuijotin kattoon.

Toisaalta en olisi kaivannutkaan empatiaa, mutta varmaan on itsetuhoiselle kannattavaa puhua siihen tyyliin että "kuolisit sinäkin paska pois". Jep. sitä yritin aika kovastikin.

En ole tuon kerran jälkeen mennyt sairaalaan mielelläni koska en luota hoitohenkilökuntaan, enkä siihen että he osaisivat olla ammattimaisia. Lapsia käytän yksityisellä ja toivon kovasti etteivät ikinä joudu onnettomuuteen jossa joutuisivat yleiselle puolelle hoidettavaksi.

Mun läheiselle hoitaja myös paasasi vihaisena itsemurhayrityksen jälkeen. Ja potilas siis oli ihan rauhallinen.

*lääkäri ilmoitti äidilleni suunnilleen että mulla on syöpä ennenkuin kasvaimen laatua oltiin tutkittu. Ei se sitten pahalaatuinen ollut.



* olen ollut leikkauksessa ja tippakanyyli oli asennettu käteen ja sanoin, että se on huonosti, sattuu. Hyvin se kuulemma oli, mutta kun sanoin, että kättä pitkin valuu jotain, niin katsoivat ja lattialla olikin jo verilätäkkö.



*isossa sisäisessä verenvuodossa jätetty 4 tunniksi käytävälle odottelemaan lääkäriä, kertaakaan ei kukaan kuntoa kysynyt, ei tuonut juomista tms.



* synnytyssairaalassa mut on pyydetty vauvan lähtötarkastukseen. Vauva kylläkään ei ollut mun.



* lapselle annettu paikallispuudutuksessa tehtävässä toimenpiteessä vanhentunutta puudutusainetta. Todettiin vasta, kun edelleen sattui, vaikka lääkettä oltiin jo annettu lisää.



* äidille tuli aivoinfarktin jälkitautina vuodeosastolla olleessa molemminpuolinen keuhkoembolia, osaston oma lääkäri ei huomannut mitään vaan kiidätettiin lopulta yliopistosairaalaan



* lapsi oli pienessä kolarissa polkupyörän kanssa. Soitin etukäteen lääkäriin, että minne menemme, omalle lääkäriasemalle vai päivystykseen. Neuvottiin päivystykseen ja kun sinne mentiin, niin vastaanoton vanha täti oli todella tympeä, että miksi sinne tungemme. Selitin tietysti, että sinne neuvottiin, soitin juuri siksi, etten olisi väärässä paikassa. Kesti tosi kauan, että päästiin lääkärille, vaikka juurikaan muita potilaita ei ollut ja lääkäri sanoi ensimmäisiksi sanoikseen, ettei juurikaan pitänyt kiirettä, kun siellä vastaanotossakin oli jotain kränää ollut. Tuosta kyllä valitin johtavalle lääkärille.

ettei vauva ehdi kasvaa kamalan isoksi ja mahtuu alateitse syntymään. Päivä oli sovittu, mutta yhtäkkiä edeltävällä viikolla tuli soitto aamulla, että pitää tulla sairaalaan nyt heti ja ensin labraan toksemiakokeisiin.



Olin ihan että minkä takia, ja hoitaja sanoi, että tämä on vain rutiinia, ei sen kummempaa. No, ei muuta kun komensin äitini töistä meille palkattomalle vapaalle, miehen soitin töistä hakemaan minua, oli juuri ehtinyt ajaa naapurikakupunkiin töihin, ja sinne minunkin piti nyt päästä, eli vähän edes takaisin ramppaamista. Lopulta pääsin sairaalalle, kävin "rutiinikokeissa" ja menin sairaalahuoneeseen. Kukaan ei tullut antamaan käynnistyspillereitä, mutta mittailivat paineita silloin tällöin. Ihmeteltiin kovasti, että mitäs nyt, mutta hoitaja kertoi lääkärin olevan kiireinen. Iltapäivällä sain kutsun lääkärin luo lopulta.



Lääkäri oli äkäinen: "ei me kyllä näillä paineilla ruveta käynnistystä tekemään ja toksemiakokeetkin oli puhtaat" (paine 125/65).



minä: "no, enhän mä täällä minkään paineen takia olekaan, kun vauvan mittojen takia piti käynnistää"



Tylyn näköinen naislääkäri penkoi papereita, ja tinkasi kivenkovaan, että "täällä lukee, että käynnistetään kohonneen verenpaineen vuoksi..."



Joo, luki kyllä, muttei minun papereissa. Lähettivät kotiin, ja tiettyhän ei mistään saanut korvauksia turhista matkakuluista sekä äitini että miehen menetetyistä palkkatuloista... Virkaintoinen ja sitruunanniellyt naislääkäri oli päättänyt hoidella toisten lääkäreidenkin potilaat, ja oli vähän taustatieto hukassa...

Minä: annoin kerran väärät lääkkeet eräälle kehitysvammaiselle asiakkaalle ( ei käynyt kuinkaan, mutta olis tietenkin voinut käydä ).

On siis oletettu tapahtuneen jotain.

Juuri tuo tippakanyylin laittaminen. Jos kanyyli on oikein eli VERIsuonessa (laskimossa) sieltä tulee verta. Ohi menneestä eli kudoksessa olevasta ei tule mitään.

Vaipoista olikin jo edellä mainittu. Niiden tarkoitus on imeä 1-2l virtsaa ja pysyä pintakuivana. Vaipoissa on ns. indikaattroiviiva ulkopintaa vasten josta seurataan tilannetta. Ihan vaippavalmistajien ohje, ei itse keksimää.

Vastauksestasi myös selvästi huomaa ja ymmärtää, että olet ns. "alalla". Moni vastaajista varmaan antaa osaksi senkin takia melko lyhyet vastaukset, että kaltaisiasi puukottajia, nollaajia, mollaajia, vähätteleviä henkilöitä tässä maassa ja tällä palstallakin valitettavasti toki löytyy. Moni varmasti haluaa suojautua pahaa vastaan kertomalla tapahtuneensta täällä vain lyhyesti.

Ja mun mielestä vastaus oli ihan asiallinen. On varmasti paljon asioita, jotka tulevat maallikolle yllätyksenä ja saattavat jopa säikäyttää. Hoitajille ihan tavallisetkin asiat. Mielestäni ei ollut kyse mitenkään vähättelystä vaan korjauksesta. Helpompaa tietenkin olisi jos potilaat kysyisivät suoraan, miksi jokin asia menee niinkuin menee, eikä jäisi epäselvyyksiä.

Asiasta toiseen... Itse hämmästelen sitä miten VÄHÄN virheitä sattuu verratuna potilasmäärään ja potilaiden haastavuuteen. Toki vain negatiiviset asiat huomioidaan. Onneksi aina välillä joku muistaa kiittääkin :)

Hoitajia, lääkäreitä jne. on niin paljon, että persoonia riittää joka lähtöön, myös niitä loppuunasti kyynistyneitä. Haluan kuitenkin uskoa, että suurin osa pitää työstään ja potilasta, ongelmia aiheuttavat enemmänkin kiire, väsymys ja liian suuret odotukset. Nykyään myös potilaat ovat tiedostavampia ja ottaneet asioista ja hoitomuodoista selvää, ehkä jopa liikaa. Netti kun ei oli aina se kaikista varmin tiedonhakuväline.

*lääkäri ilmoitti äidilleni suunnilleen että mulla on syöpä ennenkuin kasvaimen laatua oltiin tutkittu. Ei se sitten pahalaatuinen ollut. * olen ollut leikkauksessa ja tippakanyyli oli asennettu käteen ja sanoin, että se on huonosti, sattuu. Hyvin se kuulemma oli, mutta kun sanoin, että kättä pitkin valuu jotain, niin katsoivat ja lattialla olikin jo verilätäkkö. *isossa sisäisessä verenvuodossa jätetty 4 tunniksi käytävälle odottelemaan lääkäriä, kertaakaan ei kukaan kuntoa kysynyt, ei tuonut juomista tms. * synnytyssairaalassa mut on pyydetty vauvan lähtötarkastukseen. Vauva kylläkään ei ollut mun. * lapselle annettu paikallispuudutuksessa tehtävässä toimenpiteessä vanhentunutta puudutusainetta. Todettiin vasta, kun edelleen sattui, vaikka lääkettä oltiin jo annettu lisää. * äidille tuli aivoinfarktin jälkitautina vuodeosastolla olleessa molemminpuolinen keuhkoembolia, osaston oma lääkäri ei huomannut mitään vaan kiidätettiin lopulta yliopistosairaalaan * lapsi oli pienessä kolarissa polkupyörän kanssa. Soitin etukäteen lääkäriin, että minne menemme, omalle lääkäriasemalle vai päivystykseen. Neuvottiin päivystykseen ja kun sinne mentiin, niin vastaanoton vanha täti oli todella tympeä, että miksi sinne tungemme. Selitin tietysti, että sinne neuvottiin, soitin juuri siksi, etten olisi väärässä paikassa. Kesti tosi kauan, että päästiin lääkärille, vaikka juurikaan muita potilaita ei ollut ja lääkäri sanoi ensimmäisiksi sanoikseen, ettei juurikaan pitänyt kiirettä, kun siellä vastaanotossakin oli jotain kränää ollut. Tuosta kyllä valitin johtavalle lääkärille.

Muutama kysymys.. Miten huonosti laitetusta kanyylistä tulee verta??? Silloin se tarkoittaisi sitä että letku ei ole kunnolla kiinni mutta kanyyli on kyllä kunnolla suonessa. Iso sisäinen verenvuoto?? Jos se iso olisi niin olisit kuollut tuossa 4 tunnissa, ihan varmasti. ja niin aivoinfarktia voi ikävä kyllä hyvin seurata keuhkoembolia. Miten potilas siirrettiin yliopistosairaalaan jos kukaan ei huomannut mitään? Olisiko yliopistosairaalassa enemmän tutkimuslaitteita?? Ja se ei tarkoita että lääkärillä ei olisi potilaita vaikka niitä ei odotustilassa ole.....

Jep jep... Siis eiköhän se keuhkoembolia kuitenkin kehity keuhkoihin vähitellen, tuskin se yht'äkkiä tulee. Äitini oli puhunut huonosta olosta ja ollut kipeän oloinen, mutta osaston lääkäri ei ollut ottanut asiaa vakavasti ja tila meni niin huonoksi, että joutui terveyskeskuksen vuodeosastolta ambulanssilla yliopistosairaalaan keskellä yötä. On kyllä meillä sattuneesta syystä tiedossa se, että aivoinfarktista voi seurata keuhkoembolia, mutta eivät vaan terveyskeskuksessa sitä huomioineet.

Ei mitään hajua kanyyleistä, kun en niistä juurikaan tykkää, mutta olin ollut muutaman kerran aiemminkin leikkauksessa ja tuollaista ei tapahtunut. Kyse siis oli hetkestä ennen nukutusta, makasin leikkauspöydällä odottelemassa ja tunsin, että jotain valuu kättä pitkin. Ei se varmaan siis ihan kunnolla ollut asennettu...

Iso verenvuoto, jonka syy ei vieläkään ole selvillä. Olin tilanteessa ja kyllä se vaan iso vuoto oli. Olin toisella paikkakunnalla kun tuo alkoi ja sen kaupungin sairaalasta piti siirtyä oman paikkakunnan sairaalaan. Toisella paikkakunnalla tutkittiin ja tarkistettiin tilannetta, omalla paikkakunnalla kukaan ei tullut tutkimaan vuodon määrää tai laatua tai ottamaan verikoetta tai yhtään mitään 4 tuntiin. Se oli se käsittämättömin juttu. Olin heikossa kunnossa ja sairaslomaa tuosta tuli ja jouduin vielä toisen kerran menemään sairaalaan tutkimuksiin saman ongelman takia. Turha tässä nyt alkaa vatvoa syitä ja seurauksia, iso vuoto se oli ja utelias voi vaikka muuta kautta ottaa yhteyttä jos haluaa oikeasti lisää tietää. Voin vaikka pyytää sulle ne lääkäripaperit jos tahdot....

No jos lääkäri sanoo heti kättelyssä, ettei pitänyt tämän tapauksen kanssa kiirettä, kun vastaanotossa oli jotain kränää (hoitaja oli siis sanonut jotain), niin eiköhän viesti ole hyvin selvä. Ko. hoitajan nimen muistan ikuisesti, tapauksesta 10 v aikaa, niin tyly hän oli. Ja tosiaan johtava lääkäri kiitti ilmoituksesta ja lupasi keskustella sekä hoitajan että lääkärin kanssa.

Happy now?????

Kun itse yritin saada hengen itseltäni niin en todellakaan soitellut mitään ambulansseja itselleni. Sillä hetkellä valitettavasti vain kävi niin että entinen poikaystäväni tuli palauttamaan avaimiaan asuntooni ja löysi minut. Hän soitti ambulanssin.

Mitä minä sain vastaan hoitohenkilökunnalta? Yksi totesi että "tämä pullamössösukupolvi ottaa päähän" toinen totesi "Toivottavasti jää pahat arvet" ja kolmas miltei pahoinpiteli minut siihen paikkaan, oli siis todella kovakourainen ja laittoi minut siteisiin, jotka hän taas laittoi liian tiukalle. Siteet olivat turhat koska en siinä tilassa tehnyt muutakuin tuijotin kattoon.

Toisaalta en olisi kaivannutkaan empatiaa, mutta varmaan on itsetuhoiselle kannattavaa puhua siihen tyyliin että "kuolisit sinäkin paska pois". Jep. sitä yritin aika kovastikin.

En ole tuon kerran jälkeen mennyt sairaalaan mielelläni koska en luota hoitohenkilökuntaan, enkä siihen että he osaisivat olla ammattimaisia. Lapsia käytän yksityisellä ja toivon kovasti etteivät ikinä joudu onnettomuuteen jossa joutuisivat yleiselle puolelle hoidettavaksi.

Olisit voinut jättää edes lisääntymättä.

Ei kai tässä taas ole yksi empaattinen hoitsukommentti lisää tähän ketjuun?

Jos tarkoitat ettei masennuksesta (tai saatoin olla psykoosissakin) parantuneet saisi lisääntyä niin sekä masennuksesta että itsetuhoisista ajatuksista olen päässyt eroon tuon kokemuksen jälkeen. Tosin, olin tosissani sen itseni tappamisen kanssa tuolloin, mutta enää en voisi satuttaa itseäni, enkä ketään muutakaan. Sellaista se on kun vanhemmat hylkäävät ja kaikki muutkin asiat kaatuvat päälle kerta rysäyksellä.

Jos taas tarkoitat sitä että toivon etteivät lapset joudu onnettomuuteen ja joutuisi sitten yleiselle puolella hoidettavaksi, niin eiköhän jokainen äiti halua että lapset pysyvät ehjinä koko elämänsä. Muotoilin lauseen ehkä väärin; jos he joutuvat onnettomuuteen jossa heidät viedään yleiseen sairaalaan niin tottakai sen hyväksyn, mutta silloin olen haukkana vahtimassa vieressä että he saavat inhimillistä kohtelua. Vaikka lapsi itse hyppäisi pää edellä tuntemattomaan järveen, ei ole hoitajan paikka läksyttää lasta siitä, vaan minun. No, onneksi omassa tuttavapiirissäni on ihminen joka noin on tehnyt ja halvaantunut sen takia, niin hän toimii varoittavana esimerkkinä. Kuitenkin, toivon etteivät lapset ikinä ole tilanteessa jossa he joutuisivat yleiselle puolelle hoitoon.

Tässä kaupungissa on lisäksi tapahtunut paljon hoitovirheitä lähiaikoina, yksi lievimmistä oli se kun pahasta migreenistä kärsivä ihminen jätettiin kirkkaaseen käytävään tunneiksi makaamaan, eikä hänelle annettu mitään lääkettäkään.

Täällä on myös puukosta saanut käännytetty ensiavusta pois siksi että hän ei ollut paikallinen.