Mikä on PAHIN moka hoitohenkilökunnalta, joka on kohdannut sinut?

fysioterapilla joka hieroi mun käsiä kaameessa flunssassa, niisti välillä kunnolla ja lopuksi kuivasi rasvat mun käsistä sillä räkäpaperillaan.

että letku painui ihon sisään ja sai aikaan avohaavan. Puudutuksen takia en sitä itse hoksannut. Arpi on edelleen jäljellä, tapauksessa on 15 vuotta. Sitä joskus ihmettelen, ettei kukaan pitänyt avohaavaa mitenkään ihmeellisen eikä mitenkään pahoitellut.

onhan näitä useitakin, mutta tässä yksi: neuvolan täti ehdotti, että odotusaikani sokeriarvoja "kaunisteltiin" odotuskirjaan, kun ei halunnut/viitsinyt/jaksanut lähettää tulosta jatkotutkimukseen.

Neuvontatyötä teen ja toimin sen hetkisen arvion perusteella ja virallisten suositusten mukaan. Jälkikäteen on helppo jossitella, mitä ois tapahtunut jos ois tehnyt toisin. Ennustaja ei voi olla. t. sh

Yleisesti ottaen on erittäin hyvät kokemukset hoitohenkilökunnasta. Osittain varmasti vaikuttaa, että itse yritän olla ihmisille aina mukava. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Omalle kohdalle tai tutuilleni ei ole sattunut mitään sellaista, että kyseessä olisi suoranainen hoitovirhe. Yllätyksiä tietenkin voi tulla eteen niin lääkäreille kuin itsellekin, mutta nämä nyt ovat täyttä sattumaa, eikä hoitovirheitä. Ongelmia voi tulla, oli hoito miten hyvää tahansa.



Mutta tiedän kyllä, että hoitohenkilökuntaan mahtuvat nuo mädät omenat. Esimerkiksi nuori lähihoitajatuttuni kertoi, että vanhempi hoitaja oli käskenyt hänen antaa cp-vammaiselle vanhemmalle henkilölle rauhoittavia, ettei pitäisi niin ärsyttävää ääntä. Ihmettelen tosiaan, miten tällaiset voivat toimia alalla. Ja miten ihmeessä henkilöistä ei valiteta.



Tuo jonkun kertoma juttu pyörätuolissa olevasta vanhuksesta vaipoissa tuntuu tuttujeni kertomien mukaan olevan varsin tavallista ja osittain myös hoitohenkilökunnan asenteista johtuvaa käytöstä. Esimerkiksi syvästi vammaisten hoitolaitoksissa useat hoitajat ovat niin turhautuneita, etteivät enää välitä.

ja jouduin leikkaukseen ja luulin, että kaikki n nyt hyvin, mutta monta kymmentä vuotta on kivekset olleet kosketusarat.

Esimerkiksi syvästi vammaisten hoitolaitoksissa useat hoitajat ovat niin turhautuneita, etteivät enää välitä.

Mitä ihmeen syvästi vammaisten hoitolaitoksia. Hohhoijaa, laitoshoito on purettu jo melko minimiin. Ja laitosnimikettä ei enää edes käytetä. On palvelukotiyksikköjä ja hoitokoteja.

Ja tuo yleistys kyllä kuulostaa minusta aika pahalta. Meillä on mielettömän hyvä työryhmä ja motivoinut henkilökunta. Minä olen ollut tällä alalla 28 vuotta ja vanhin on tehnyt vammaistyötä 37 vuotta. Ei todellakaan mitään turhautuneita.

Anteeksi, että vedin herneet nenääni, mutta kun juuri toissapäivänä eräs eläkkeelle jäävä hoitaja purskahti itkuun kun kertoi, kuinka ikävä hänelle jää asukkaita. Niin meille huonoille paskahoitajille käy, että me kiinnymme näissä pitkäaikaispaikoissa asukkaisiin, joita olemme hoitaneet lapsesta asti. Minä olen aloittanut työt 18 vuotiaana ja elämänkaarta kanssani ovat eläneet monet samat asukkaat. Yhdenkään kuolema ei ole ollut rutiinijuttu. Jokaista on surrut kuin läheistä ihmistään.

Jos sinä pystyt turhautumaan jos hoidat samaa ihmistä kymmeniä vuosia, suurin osa ei niin tee. Suurin osa kas kun yleensä kiintyy näihin pitkäaikaisasukkaisiin.

Ja vaipoista. Ei ole todellakaan meistä kiinni. Yksi ultimatevaippa kerää monta litraa nestettä. Vaipan hinta on n. 5 euroa. Me hoitajat emme päätä, kuinka monta vaippaa saamme käyttää. Meillä on määräraha ja sitä ei saa ylittää. Toisaalta nykyiset vaipat keräävät niin hyvin virtsan ja pitävät ihon kuivana, että tarvetta vaihtaakaan ei ole niin kuin ennen vanhaan. Asukkaalle on mukavampaa kun häntä ei olla repimässä kahden tunnin välein housuja alas ja pyyhkimässä alapäätä ja kääntämässä ja repimässä.

Joskus niin suututtaa kun saa omia asukkaitaan puolustaa muiden ihmisten ennakkoluuloilta. Ihan väkisin yritetään ajatella, että me oikein kiusaamalla kiusataan ja kidutetaan ja inhotaan niitä asukkaita ja niillä on todella paska ja paha olla siinä hoitokodissaan.

Onneksi edes niiltä asukkailta saa sen kiitoksen joskus kun joku ottaa kaulasta kiinni ja sanoo, että "anna pusu". Tuntuu, että muualla vain koko ajan haukutaan ja keksitään mitä ihmeellisimpiä juttuja.

tai jotain sitä luokkaa. Voipi olla, että oli enemmänkin. Tuo 100-kertainen ilmaisee sen, että annostus oli ihan toisessa kaliiberissa kuin piti. Joka tapauksessa kuoli siihen ja isoäitini sai pienen korvauksen äitinsä kuolemasta. Eli hoitovirhe myönnettiin. Tästä on aikaa, tapahtui mun syntymän aikoihin eli 70-luvulla. Varmaan nykyään on kerta-ampullit juuri tämän kaltaisten virheiden takia.

t: se, joka kirjoitti sekä kuntopyörälle kuolemisesta että lääkitysvirheestä

Sairaalassa on äärimmäisen vaikeaa antaa vahingossa 100-kertaista annosta lääkettä aikuiselle potilaallee. Esim. 99% suonensisäisesti annosteltavista antibiooteista on pakattu "kerta-annoksen" sisältäviin pulloihin, ampulloihin tms. Tuskin yksikään hoitaja vahingossa laimentaa 100 pulloa tai ampullaa antibioottia. Huumausaineiksi lukeutuvilla kipulääkkeillä voi epähuomiossa (kokematon hoitaja) antaa ehkä korkeintaan 10-kertaisen annoksen eikä sekään ole tappava annos kuin Morphinin kohdalla pahimmassa tapauksessa.

Eniten ihmetyttää se että jotkut ovat kommentoineet että itsemurhaa yrittäneet ovat kuvitelleet tai keksineet omasta päästään kommentit mitä heille on sanottu. Joku on voinut keksiäkin mutta haloo, on niitä kaheleita hoitajiakin joilla ei minkäänlaista empatiakykyä...



Omat kokemukset. Lukiolaisena mulla alkoi ihmeelliset virtsanpidätysongelmat. Yht'äkkiä tuntui että pissa tulee housuun sillä sekunnilla vaikka hetkeä aiemmin ei ollut edes pissattanut. Sitten kun sain loikittua jalat ristissä vessaan, ei pissaa tullutkaan. Tai sitä tuli paljon. Lukion terveydenhoitaja lähetti minut eteenpäin tutkimuksiin. Tutkimuksissa minut ensin haastatteli sairaanhoitaja joka kysyi milloin seuraavat kuukautiset alkaa. Sanoin etten tiedä. SH hyvin tympääntynyt ilme naamallaan sanoi että naisella pitää aina tietää milloin kuukautiset on alkamassa ja miten voi olla mahdollista etten omiani tiedä. No, jos kyseinen SH olisi vaivautunut lukemaan edessään olevat paperit kunnolla, olisi hän tietoinen että kuukautiseni olivat (ja ovat edelleen) äärimmäisen epäsäännölliset. Kierto saattoi olla mitä vaan 15-60 välillä, hankala siinä on tietää milloin kuukautiset alkaa.



Toinen kokemus, se paha. 1,5-vuotiaalla lapsellani oli alkanut astma vaivaamaan. Mentiin jälleen kerran päivystykseen ja minä heti luukulla sanomaan että nyt on paha kohtaus päällä, lapsen omat lääkkeet ei ole auttaneet yhtään vaan tilanne pikemmin pahenee. Hoitaja otti saturaatiomittarilla tulokset ja laittoi jonon ekaksi. Odoteltiin 5 minuuttia ja sitten päästiin lääkärille. Tämä kuunteli keuhkot, hyppäsi penkistä ylös ja juoksulla toiseen huoneeseen missä oli spira. Kun lapsi sai spiralla lääkkeitä, lääkäri ääneen harmitteli kun ei ole tietoa mitä saturaatio oli ennen lääkkeen saanti, minä kerroin että otti se hoitaja siinä luukulla ja tuloksetkin kerroin. Lääkäri lähti johonkin ja hetken kuluttua siihen pölähti kaksi säikähtäneen näköistä sairaanhoitajaa. Hetken kuluttua lääkärikin tuli takaisin ja sanoi että niillä tuloksilla hoitajalla olisi pitänyt tulla heti hakemaan lääkäri, eikä laittaa odottamaan, kuolema olisi saattanut olla parin minuutin päässä. Oli käynyt ripittämässä hoitajia siinä luukulla. No onneksi selvittiin pahalla säikähdyksellä. Vaati tosin käynnin toisessa sairaalassa mutta loppujen lopuksi kaikki hyvin.

Soitin ajanvaraukseen, kerroin osoitteen ja sain numeron, josta varata aika. Kun istuin sitten aikanani hoitotuoliin, hammaslääkäri sanoi, että olen väärässä hoitolassa. Selitin, että tämän hoitolan numeron sain, josta iaka piti varata. sanoin, että voin toki lähteä tästä tuolista pois ja varata ajan "oikeaan" paikkaan. Lekuri oli kai niin v'''''ntunut, että alkoi lopulta työhön, mutta ruutasi sitä puudutusainetta myös suuhuni, joka maistui ihan hirveeltä. Hoitajan kanssa vaihtoivat ilkeitä katseita ja hymyjä maskien alta. Meinasin sylkäistä aineen lääkärin kasvoille, mutta tämänKIN jaksoin katsoa loppuun.

kun odotin esikoistani, menin neuvolaan jossa kuunnetiin ensimmaista kertaa sydanaanet. Makasin siina tutkimuspoydalla kun hoitaja pudotti vahingossa valtavan pöydan ylla olleen lampun suoraan vatsani paalle. Selitteli siina sitten etta tuskin siina mitaan kavi vauvalle, muttei onnistunut mitenkaan löytamaan sydanaania. Tajusi onneksi jonkin ajan kuluttua kutsua paikalle jonkun ammattitaitoisemman, joka sai heti aanet kuulumaan.



Toinen moka sattui nyt kevaalla kun menin terveyskeskukseen poistattamaan luomen poiston jalkeen tikkeja. Hoitaja riuhtaisi tikit niin vauhdilla etta koko haava aukesi ammolleen ja alkoi vuotaa verta. Hoitaja hataantyi selvasti etta mites tassa nain..mutta kun kysyin onko tuo normaalia, nyokytteli vaan etta joo, ja sanoi etta ei haava onneksi sentaan ole tulehtunut. Löysi tilanteesta siis jotain positiivistakin :D Ei tullut kuuloonkaan etta haavaa tikattaisi uudestaan, vaan hoitaja laittoi akkia haavan paalle tavallisen laastarin ja hyvasteli minut. Nyt minulla on ihan hirveä pyörea, iso tumma jalki siina, eika sellainen ollenkaan kuin pitaisi tikkien jalkeen olla..

On siis oletettu tapahtuneen jotain.



Juuri tuo tippakanyylin laittaminen. Jos kanyyli on oikein eli VERIsuonessa (laskimossa) sieltä tulee verta. Ohi menneestä eli kudoksessa olevasta ei tule mitään.



Vaipoista olikin jo edellä mainittu. Niiden tarkoitus on imeä 1-2l virtsaa ja pysyä pintakuivana. Vaipoissa on ns. indikaattroiviiva ulkopintaa vasten josta seurataan tilannetta. Ihan vaippavalmistajien ohje, ei itse keksimää.

Leikkauksen jälkeen heräämössä heräsin valtavaan pissahätään, mutta hoitajat vakuuttivat, että sellaista ei voi olla, koska minulle on laitettu katetri, antoivat kipulääkettä, kun valitin. Kamala olo vain jatkui, kunnes viimein suostuivat tarkistamaan tilanteen. Katetri oli tukossa ja kun se saatiin avattua, pissaa tulikin "litratolkulla". Kohta olisi varmaan rakko haljennut oikeasti. Jälkikäteen sain sitten vielä sitkeän virtsatietulehduksen, johtui varmaankin huonosti asennetusta katetrista.

Toinen moka sattui nyt kevaalla kun menin terveyskeskukseen poistattamaan luomen poiston jalkeen tikkeja. Hoitaja riuhtaisi tikit niin vauhdilla etta koko haava aukesi ammolleen ja alkoi vuotaa verta. Hoitaja hataantyi selvasti etta mites tassa nain..mutta kun kysyin onko tuo normaalia, nyokytteli vaan etta joo, ja sanoi etta ei haava onneksi sentaan ole tulehtunut. Löysi tilanteesta siis jotain positiivistakin :D Ei tullut kuuloonkaan etta haavaa tikattaisi uudestaan, vaan hoitaja laittoi akkia haavan paalle tavallisen laastarin ja hyvasteli minut. Nyt minulla on ihan hirveä pyörea, iso tumma jalki siina, eika sellainen ollenkaan kuin pitaisi tikkien jalkeen olla..

Ei ole voinut saada haavaa aukeamaan ompeleita vaikka kuinka riuhtomalla. On mahdollista, että haava ei ole jostain syystä sulkeutunut, jolloin se repsahtaa auki ompeleet poistaessa. Haavaa ei voi uudelleen ommella ellei siihen viillä tuoreita veripintoja sivuille. Vanhat pinnat ei kiinnity. Ihan normaalisti toimittu.

Leikkauksen jälkeen heräämössä heräsin valtavaan pissahätään, mutta hoitajat vakuuttivat, että sellaista ei voi olla, koska minulle on laitettu katetri, antoivat kipulääkettä, kun valitin. Kamala olo vain jatkui, kunnes viimein suostuivat tarkistamaan tilanteen. Katetri oli tukossa ja kun se saatiin avattua, pissaa tulikin "litratolkulla". Kohta olisi varmaan rakko haljennut oikeasti. Jälkikäteen sain sitten vielä sitkeän virtsatietulehduksen, johtui varmaankin huonosti asennetusta katetrista.

..ja katetrointi altistaa virtsatieinfektioille, oli se laitettu hyvin tai huonosti.

Olin todella sairas (crp lähes 400 ja todella huonossa kunnossa) ja oikeassa munuaisessa epäiltiin isoa häikkää. Lähettivät osastolta ultrattavaksi. Siinä sitten häilyin juuri ja juuri tajuissani kun ultraaja sanoi, että kunnossa näyttää kaikki onneksi olevan munuaisessa. Kun minua kärrättiin ulos niin kysyin, että ultrattiinhan nyt varmasti oikea munuainen. Ultraaja oli häkeltynyt: kaikissa papereissa luki kuulemma vasen. Ultrasi uudelleen ja sitten olikin jo hyvin kiire kun minkäänlaista järkevää kaikua ei löytynyt. Kuulemma oli todella vähästä kiinni. Jos en olisi saanut suutani auki ja olisivat kuvitelleet, että munuaiseni on kunnossa nin olisi käynyt todella todella huonosti.

On siis oletettu tapahtuneen jotain.

Juuri tuo tippakanyylin laittaminen. Jos kanyyli on oikein eli VERIsuonessa (laskimossa) sieltä tulee verta. Ohi menneestä eli kudoksessa olevasta ei tule mitään.

Vaipoista olikin jo edellä mainittu. Niiden tarkoitus on imeä 1-2l virtsaa ja pysyä pintakuivana. Vaipoissa on ns. indikaattroiviiva ulkopintaa vasten josta seurataan tilannetta. Ihan vaippavalmistajien ohje, ei itse keksimää.

Vastauksestasi myös selvästi huomaa ja ymmärtää, että olet ns. "alalla". Moni vastaajista varmaan antaa osaksi senkin takia melko lyhyet vastaukset, että kaltaisiasi puukottajia, nollaajia, mollaajia, vähätteleviä henkilöitä tässä maassa ja tällä palstallakin valitettavasti toki löytyy. Moni varmasti haluaa suojautua pahaa vastaan kertomalla tapahtuneensta täällä vain lyhyesti.

Olin todella sairas (crp lähes 400 ja todella huonossa kunnossa) ja oikeassa munuaisessa epäiltiin isoa häikkää. Lähettivät osastolta ultrattavaksi. Siinä sitten häilyin juuri ja juuri tajuissani kun ultraaja sanoi, että kunnossa näyttää kaikki onneksi olevan munuaisessa. Kun minua kärrättiin ulos niin kysyin, että ultrattiinhan nyt varmasti oikea munuainen. Ultraaja oli häkeltynyt: kaikissa papereissa luki kuulemma vasen. Ultrasi uudelleen ja sitten olikin jo hyvin kiire kun minkäänlaista järkevää kaikua ei löytynyt. Kuulemma oli todella vähästä kiinni. Jos en olisi saanut suutani auki ja olisivat kuvitelleet, että munuaiseni on kunnossa nin olisi käynyt todella todella huonosti.

kun tämä moka selvisi? Kun oli vähästä kiinni?

Taisin nääs päivystykseen tuotuna pilata niiden hoitsujen illan.

Olin ottanu yliannostuksen lääkkeitä + kärsin hypotermiasta.

laittoivat sitten väkisin hiilijuomaa juottaakseen runnomalla nenämahaletkua todeten et sen laittoon ei ole kukaan kuollu ja et oon ansainnu vaa sen kivun tekoni takia.

nojoo, ei se letku mitää auttanu,ei pysyny sisälläni mitenkää vaik jotenkuten meniki nenästä kurkkuun. Siinä sitten seuraavat 10tuntia oksensin vähän väliä hiilijuomaa ja verta ku kurkkuun oli letkuu laittaes tullu haavoja.

Ei tietenkään saisi kenellekään sanoa, että ansaitsee kivun, mutta muuten tässä tapauksessa ei ole mitään mokaa tai kummallista. Jos potilas ei itse suostu juomaan lääkehiiltä niin sitten laitetaan nenämahaletku, koska ne hiilet on saatava sinne mahaan. Ei sillä ole merkitystä, jos potilas oksentaa myöhemmin, hiilet on silti annettava.

Nenämahaletkun laitto on aina epämiellyttävää ja varsinkin silloin jos se joudutaan laittamaan väkisin. Mutta miksi hakeutua hoitoon jos ei halua ottaa sitä vastaan?

Olin rakenneultrassa ja jotenki siinä oli joku hoitaja sitä kattomassa ja en muista tekikö se sitä ultraa vai miten oli, mutta sanoi kesken kaiken hakevansa lääkärin paikalle, koska lapsi näyttää vammaiselta..lähti huoneesta ja oli mulla muuten sikahyvät fiilikset..toinen tuli ja löysi laajentuneen munuaisen jne. Tämän ekan hoitajan lausuman lauseen seurauksena, pääsin lapsivesipunktioon ja kaikkiin mahdollisiin seurantoihin, koska nostin sen joka välissä esille ja perusteluksi vaatimilleni testeille,vaikka päätäni yritettiin kääntää ja vakuuteltiin ettei vammaisuudesta kyse.

Mikäs moka tässä muka oli? Ehkä ei olisi tarvinnut käyttää sanaa vammainen mutta jotain poikeavaa siinä ultrassa kuitenkin sen toisenkin ultraajan mukaan näkyi eli ensimmäinen toteamus oli ihan oikein.