Mikä on PAHIN moka hoitohenkilökunnalta, joka on kohdannut sinut?

Empatiaa? Eikö huomiohakuisen itsetuhokäyttäytyjän "palkitseminen" empatialla ole juuri tuon käytöksen vahvistamista? Tuo edellä esiintynyt yliannoksen ottajakaan ei ole temppuaan uusinut, kun ei sillä saanutkaan hellyyttä ja huolenpitoa?

Kannattais melkein lanseerata ihan virallisesti noin tehokas hoitomuoto. Rankaisumetodi toimii varmasti! Masentunut oppii olemaan, kun sille pistetään luu kurkkuun! Vittuillaan potilaalle julmasti, niin se paranee kun tajuaa ettei saa huomiota! Huraa!

Moni mt-ongelmainen hakee vain HUOMIOTA ja jos sitä EMPATIAA JA HOIVAA saa sairaalassa niin ymmärrät varmaan että kierre on valmis.. Eikä kyse ole vittuilemisesta yms. vaan ihan normaalista neutraalista käytöksestä!

Niin siis tämä koko väittely lähti siitä, kun yhdelle kirjoittajalle oli todettu hänen kärsiessään kivuista nenämahaletkun laiton yhteydessä, että sun kuuluukin kärsiä. Se on hoitoalan ihmisillä tämän ketjun perusteella neutraalia ja normaalia käytöstä.

itse olen kyllä oikeasti kokeillut sitä empatiaa ja hoivaa ko. tilanteessa, onneksi oli aikaa silloin, ja kyllä se toimii sekin. Istuin potilaan vieressä sängyllä, ja silitin hiuksia, puhelin kaiken maailman asioita, ja myös tulosyyhyn vaikuttaneista asioista, ym ym ym , ja kyllä sekin kuule toimi ihan hyvin. Lopputulemana pot. toimi yhteistyössä, ja kun on jälkeenpäin nähty ( tunnisti minut kaupassa :D ) kiitti vielä kädestäpitäen ja halasi, muisti kaiken mitä oltiin juteltu. siitä tulee kuule itsellekin aikamoinen onnistumisen ja ilon tunne. -ja kaikki empatialla ja hoivalla aikaansaatu

"Omia en paljoa viitsi edes muistella, yksi oli se kun anestesialääkäri veteli turpaan."



Kerroppa tämä tilanne :D

-Mummini kuoli, koska tk:n ylilääkäri määräsi morfiinihoidon, mutta ei nestetiputusta (kyseisessä tk:ssa sh:t eivät saa laittaa kanyylia ilman ylilääkärin lupaa), jotenka mummi kuivui koska ei lääkepöllyssä itse tajunnut juoda ja kiidätettiin päivystävän kandin ansiosta Tyksiin, jossa kuoli sydänkohtaukseen. Alunperin tk:n vuodeosastolla napatyrän leikkauksen jälkeen, koska mummi ei itse pystynyt hoitamaan siteiden vaihtoa yms. ja kunnan terveydenhoitaja lomalla. (Tk siis viereisessä kaupungissa, mummi asui saaressa)



- Ukkini joutuin samaisen tk:n vuodeosastolle todella kipeän iskiaksen takia (asui kolmannessa kerroksessa eikä hissiä), sama ylilääkäri, sama morfiinitiputus eikä nesteytystä ja vienti teholle tyksiin. Elää vielä, mutta sairastellut tämän jälkeen koko ajan ja joutunut vähän väliä sairaalaan.

-Itselläni tästä lääkäristä (onneksi!!) lievempi kokemus; menin lääkäriin poskiontelotulehduksen takia, mutta äijä ei suostunut edes ultraamaan poskiani, koska flunssaa ei ollut kestänyt sitä kirjassa lukevaa kahta viikkoa. Papereissa tiedot, että mulla on rakenteellinen vika poskionteloissa ja tulehtuvat todella herkästi. Käski tulla kahden viikon päästä uudestaan. Menin seuraavana päivänä päivystykseen; poski- ja otsaontelotulehdus (vain yksi otsaontelo mulla) ja molemmissa korvissa alkava tulehdus.



Äitini valitti hoitovirheistä eikä todellakaan ollut ainoa, joka tästä lääkäristä on valittanut. Salaperäisesti tämä mies jäikin "varhaiseläkkeelle" hyvin nopeasti valitusten jälkeen.

Hoitohenkilökunta on ollut joskus vain aivan uskomattoman ylimielistä.Vaikka olen sanonut että olen allerginen laastarille piti koko käsivarsi laastaroida kun"etkö tajua että tämä ei muuten pysy".Sitten oli puoli vuotta hirveät ruvet kädessä kun iho paloi laastarien alta.

Muutenkin on hyvin outoa tämä terveydenhoitojärjestelmä. Jotkut pääsevät heti ihan samaan toimenpiteeseen kun taas toiset saavat odotella vuosia.Onko joku siis lahjonut hoitohenkilökuntaa että pääsisi nopeammin hoitoon.

Jos itsellä olisi opetusalalla moinen asenne työhöni kuin joillain täällä olevilla hoitajilla, olisin saanut potkut aikapäiviä sitten.



Jos jollakulla on ongelmia, ei häntä kuulu siitä kylmyydellä ja välinpitämättömyydellä rankaista. Ehkä muutama pakollinen perus pedagogiikka -kurssi kuuluisi olla hoitoalallakin.



Ja kyllä, itsellänikin meinaa joskus pinna palaa joidenkin vanhempien ja oppilaiden kanssa. Jankkaat JOKA PÄIVÄ samoista asioista, et vain kuukausittain. Mutta koska olen ammattilainen ja järkevä aikuinen ihminen, en näytä näitä negatiivisia tunteita avoimesti luokassa kiukuttelemalla ja vittuilemalla oppilaille. Voin sanoa "nyt olen pettynyt" tms. Ja mitään henkilökohtaista vitutusta en kehenkään ulkopuoliseen pura.



Miksi hoitohenkilökunnalla olisi enemmän oikeutta purkaa vitutustaan ja "rankaista" kuin opettajalla?



Tuollaiset empatiaan perustuvat rangaistukset ovat täysin vailla pedagogista pohjaa ja jos ne yleensä nähdään hyvänä, ollaan hyvin hakoteillä. Itse ongelmatilanteessa ei muutenkaan aleta ketään rankaisemaan. Olisiko minunkin sopivaa oppilaiden riidan aikana alkaa haukkumaan toista osapuolta, sillä mielestäni hän aloitti? Ei, juuri se on sitä ammattimaisuutta.

Omia en paljoa viitsi edes muistella, yksi oli se kun anestesialääkäri veteli turpaan.

Naapurit yhdessä baarissa, toinen naapureista sattui olemaan ammatiltaan anestesialääkäri :) Sitten hieman huurteista ja keskustelu aidan hoitamisesta.

Tuttuni oli harjoittelijana sairaalassa. Siellä oli tavallinen herrashenkilö, hyvin siisti ja hyvätapainen pyörätuolilla liikkuva herra potilaana. Tutulle annettiin tehtäväksi kyydittää henkilö toimenpiteeseen eri osastolle. Ennen kuin lähtivät matkaan, mies pyysi päästä vessaan. Tuttu meni kysymään hoitajilta apua (ei kuulu harjoittelijan työnkuvaan). Kahviossa hoitaja sanoi, että ei tarvitse kun sillä on vaipat. Hoitaja jäi itse istumaan ja juttelemaan kahvikuppi kädessä. Tuttu sitten käytti miehen itse vessassa, vaikka ei nyt työnkuvaan kuulunutkaan. Tämän harjoittelun jälkeen tuttu sanoi pelkäävänsä eniten sairaalaa ja vanhuutta. No, ehkä tätä vanhaa miestä tuli jotenkin kouluttaa olemaan..

Moni mt-ongelmainen hakee vain HUOMIOTA ja jos sitä EMPATIAA JA HOIVAA saa sairaalassa niin ymmärrät varmaan että kierre on valmis.. Eikä kyse ole vittuilemisesta yms. vaan ihan normaalista neutraalista käytöksestä!

Hyi helvetti kun tuli puistatus tästä viestistä. Ymmärrän yhä selvemmin että mitä liikkuu niiden erittäin vittumaisten ja kyykyttävien hoitajien päässä joita kohtasin psykiatrisella osastolla. Osa oli aivan ihania, yksi aivan kammottava jota selvästikin kollegat häpesivät ja pahoittelivat hänen toimiaan. Asenne mt-ongelmaisia kohtaan on monilla kammottava, nimenomaan hoitajilla. Joka ikinen lääkäri on suhtautunut aina minuun empaattisesti eikä lainkaan vähätellen. Mikä lie että juuri hoitajat suhtautuvat kovin alentavasti mt-potilaisiin mutta lääkärit eivät?

En kärsi masennuksesta mutta aikaisemmin todella vaikeasta ahdistus-ja paniikkihäiriöstä. Olen ollut osastolla hoidossa ja joutunut menemään lukuisia kertoa päivystykseen ahdistuksen vuoksi koska täällä pitää lähete psyk.polille saada yhteispäivystyksestä klo 18 jälkeen. Ja joka ikinen kerta hoitajien asenne on ollut TODELLA inhottava. Mulle on ihan turha tulla mussuttamaan ettei hoitajilla ole aikaa tms. Empaattinen sana vittuilun asemasta ei ole yhtään enempää hoitajalta pois kuin vittuilukaan. Täällä yhteispäivystys on niin karmea paikka että sinne ei vapaaehtoisesti mene yksikään "hakemaan huomiota ja empatiaa"

Kannattais melkein lanseerata ihan virallisesti noin tehokas hoitomuoto. Rankaisumetodi toimii varmasti! Masentunut oppii olemaan, kun sille pistetään luu kurkkuun! Vittuillaan potilaalle julmasti, niin se paranee kun tajuaa ettei saa huomiota! Huraa!

tavallaan näin opetetaan.

Iso osa mt-asiakkaista haluaa lääkäristä ja muusta hoitohenkilökunnasta "äidin". Siis hoivaa, huolenpitoa, luvan taantua, joku hoitaa heidän elämänsä heidän puolestaan kuntoon. Mistä hoivaa saadaan, sinne hakeudutaan heti seuraavana päivänä uudelleen. Jos päivystyksessä paijataan ja ymmärretään "itsemurha"yrittäjää, kannattaa ranteita raapia ja yliannostusta ottaa joka päivä, niin saa hoivaa ja huomiota.

Tällaisille asiakkaille ehdottomasti parasta on pitää empatiat pussissa ja pitää asenne ehdottomasti viileänä ja asiallisena. Viileällä ja asiallisella ei todellakaan ole mitään tekemistä epäasiallisen tai loukkaavuuden kanssa. Juuri tällä ammattimaisen viileällä tavallahan tänne kirjoittaneen itsemurhakandidaatin kohdalla oli toimittu: annettu hoito ja siitä kieltäydyttäessä annettu hoito toisella tapaa. Kirjoittajan asenne on aika tyypillinen: hänen henkensä pelastettiin, mutta hän on tyytymätön siihen, koska nenään tuli hiertymä eikä halittu ja paijattu. :D

Mikähän tässä tilanteessa oli sitä "rankkaa vittuilua" potilaalle? Sekö, että muistutetaan ettei tähän hoitomenetelmään kuole, ainoastaan itsemurhaan voi kuolla? Mitenkähän tämä viesti olisi "asiallisessa muodossa" kuulunut? Jään kuulolle. :)

Tuttuni oli harjoittelijana sairaalassa. Siellä oli tavallinen herrashenkilö, hyvin siisti ja hyvätapainen pyörätuolilla liikkuva herra potilaana. Tutulle annettiin tehtäväksi kyydittää henkilö toimenpiteeseen eri osastolle. Ennen kuin lähtivät matkaan, mies pyysi päästä vessaan. Tuttu meni kysymään hoitajilta apua (ei kuulu harjoittelijan työnkuvaan). Kahviossa hoitaja sanoi, että ei tarvitse kun sillä on vaipat. Hoitaja jäi itse istumaan ja juttelemaan kahvikuppi kädessä. Tuttu sitten käytti miehen itse vessassa, vaikka ei nyt työnkuvaan kuulunutkaan. Tämän harjoittelun jälkeen tuttu sanoi pelkäävänsä eniten sairaalaa ja vanhuutta. No, ehkä tätä vanhaa miestä tuli jotenkin kouluttaa olemaan..

ikävä kyllä vanhustenhoidon nykytilasta. Joissain paikoissa vanhuksille vaihdetaan vaippa kahdesti päivässä, koska enempää ei ehdittäisikään. Kokovartalopesulla käytetään kerran viikossa, välillä sitten vuodepesu.

Henkilökunta on mitoitettu niin, että tuohon perushygieniaan ei yksinkertaisesti ole aikaa enempää. Kertoo ehkä päättäjien asenteista ja arvoista, henkilökunta tekee sen mukaan kun voi. Varmaan monelle vanhukselle laitetaan vaipat ajan säästön vuoksi, vaikka vanhus autettuna pääsisikin vielä itse vessaan. Onhan se tietty tosi surullista. Nykytilanteessa se konkreettinen vaihtoehto tosin voisi olla, että auttaja joutuisi välillä jättämään vanhuksen yksin vessaan, kun huonekaveri tms. tarvitseekin äkkiä apua, ja sinä aikana tämä vanhus voisi kaatua ja vahingoittaa itseään. Vaipoilla vältetään tämä riski, mutta ehkä nopeutetaan liikunta- ja toimintakyvyn menetystä.

Työuupumuksen oireita ovat mm. voimakas väsymys, työn mielekkyyden tunteen katoaminen, heikentynyt ammatillinen itsetunto ja kyyniseksi muuttunut asenne työhön.

Eli uupuneelta hoitajalta ei aina empatiaa löydy, hyvä kun jaksaa toimenpiteet hoitaa.

Minulla on em väsymys ihan "tavallisen" masennuksen vuoksi, ei siis työuupumusta. Väsymys tekee sen että hoitaa päivän työt ja tehtävät niin töissä kuin kotonakin "hampaat irvessä", saamatta siitä sitä mahdollista iloa mitä terveet ihmiset saavat. Toisin sanoen elämä on yhtä ilotonta iltojen odottamista. Nukun klo 20-5.30 ja se ei riitä mihinkään.

Eniveis, olen itsekin hoitoalalla. Minun potilaskontaktini eivät ole kuin aika pintapuolisia, mutta kuitenkin olen empaattinen, ja jaksan ja haluan kuunnella potilasta. Tarjota hänelle edes pienen hetken sitä ymmärrystä, mitä vailla monet tuntevat olevansa. Mutta kuten sanottu, työni on ihan erilainen verrattuna osastolla tai päivystyksessä työskenteleviin hoitajiin. Siihen nähden ns kevyttä toimistotyötä henkistä taakkaa ajatellen.

Oma kokemukseni "hoitovirheestä". Hoitovirhe lainausmerkeissä koska en tiedä olisiko henkilökunnan siinä vaiheessa ollut mahdollista diagnosoida sairauttani oikein.

Minun diagnosoitiin kärsivän psykoottisoireisesta vaikeasta masennuksesta. Minut "laitettiin" sairaslomalle, ja minulle annettiin masennuslääkkeitä ja psykoosilääkkeitä. Kun tilanne ei parantunut, tuumattiin että jaa, kokeillaan seuraavaa masennuslääkettä. Ja seuraavaa. Jostain syystä vanhoja ei purettu pois.

Ihmettelin itse että mikä hiton masentunut minä olin, kun elämä oli yhtä olemisen tuskaa, en pystynyt siivoamaan kotona, mutta join paljon alkoholia, saatoin sekoilla ja juhlia kaupungilla, ja sitten menin kotiin eristäytymään ja suunnittelemaan itsemurhaa. Pidin itseäni lähinnä arvottomana, laiskana ja typeränä ihmisenä.

Ongelma oli se, että minulla on bipolaarinen mielialahäiriö. Kaikki nuo minulle tungetut lääkkeet eivät olleet ratkaisu vaan ongelma; pelkät masennuslääkkeet eivät paranna bipoa, vaan suistavat pahimmillaan sekamuotoiseen taudinmuotoon, jossa mania ja depressio vuorottelevat nopealla vauhdilla.

Tämän vuoksi jouduin sitten lopuksi sairaalaan itsemurhayrityksen vuoksi. Sairaalassa tehtiin diagnoosi, mutta siinäkin kesti vuosia ennenkuin saatiin hoito ja lääkitys kohdalleen, koska hoitopaikat muuttuivat ja ei tuntunut informaatio oikein kulkevan.

Nyt voin niin hyvin kuin uskon itseni koskaan voivan. Onneksi. Elämä on suhteellisen tasaista, joskin masentunutta. Mutta siihen nähden mitä elämäni on ollut, olen ihan tyytyväinen, väsymyksineen kaikkineen. Kliinisesti keskivaikea masis mutta omasta mielestä lievä.

Mikähän tässä tilanteessa oli sitä "rankkaa vittuilua" potilaalle? Sekö, että muistutetaan ettei tähän hoitomenetelmään kuole, ainoastaan itsemurhaan voi kuolla? Mitenkähän tämä viesti olisi "asiallisessa muodossa" kuulunut? Jään kuulolle. :)

Tarina meni näin:

"laittoivat sitten väkisin hiilijuomaa juottaakseen runnomalla nenämahaletkua todeten et sen laittoon ei ole kukaan kuollu ja et oon ansainnu vaa sen kivun tekoni takia"

Ei ole koskaan hoitohenkilökunnalta oikein sanoa, että joku on "ansainnut kivun". Ja tämä on ollut se mikä on järkyttänyt ihmisiä tässä tarinassa.

Ja ihan hyvin voi itsemurhayrittäjällekin pahoitella, että nyt tämä tekee kipeää. Tarinasta välittyy vihainen ja vittuileva asenne. Ei lainkaan niinkuin sinä sen kuvailet.

Empatiaa? Eikö huomiohakuisen itsetuhokäyttäytyjän "palkitseminen" empatialla ole juuri tuon käytöksen vahvistamista? Tuo edellä esiintynyt yliannoksen ottajakaan ei ole temppuaan uusinut, kun ei sillä saanutkaan hellyyttä ja huolenpitoa?

juuri tämä on hoidon pääongelma. Empatia rinnastetaan halipusihellyyteen ja omaa ammatillista käytöstä käytetään potilaan "kouluttamiseen."

Ei ole tullut mieleen että empatia voisi tarkoittaa mm. sitä, että potilasta(edes näitä "vakioita") kohdellaan kunnioituksella, hoidetaan asianmukaisesti, kohdellaan kuin ihmistä, jätetään turhat vittuilut ja syyllistämiset väliin.

Empatia ei ole hellyyttä, se on sitä että jättää nämä "ihan oikein sulle" jutut ja asenteen väliin.

Ja välillä mietin, mitä helvettiä tietyt ihmiset tekevät alalla. Olen törmännyt moneen epäkohtaan eri työpaikoissa ja olen nyt töissä eräässä keskussairaalassa, jossa nyt ihan lyhyeen ajan sisään on tapahtunut mm. että....

5) Hoitaja vei immuunikadosta kärsivän potilaan influenssan takia eristettyyn huoneeseen. Potilas on hengissä, mutta tuskin selviää.

...

Mitä väärää tässä 5-tapauksessa on?

ei se kyllä käsittääkseni tosiaan syöpä ollut kun se oli lopulta vain kysta. Mutta loppuviikosta lääkäri soitti tulokset äidilleni ja oli siinä äidillä ollut itkuinen viikonloppu. Mulle tää juttu selvisi myöhemmin ja äiti oli vihainen lääkärille kun alkuviikosta sitten selvisi, että kysta se oli.

Kiva nyt tosiaan täältä oppia, että mulla onkin ollut syöpä. :D

"kaavitaanko nyt vai haluatko tarkistusajan" :/

juu, halusin tarkistusajan ja en ollut puhunut todellakaan mitään kaavinnasta saatika keskeytyksestä. lapsi oli kolmas ja toivottu, mitä ei tod. kysytty. lääkäri oli kuin harakan pesä ja ei ollenkaan huomioinut minua...

alunperin menin kättärille alaselkäkipujen vuoksi. siellä ultrattiin eikä kuulemma sikiötä ole. reilu viikko myöhemmin sama paikka, eri lääkäri, sikiökaiku löytyi ja siitä tuloksena 5.5. 13v täyttävä ihana tyttönen ?

vieläkin puistattaa kun miettii et jos oiskin suostunu kaavintaan :(...

Menin verenvuodon takia lääkäriin joka totesi, "selvä keskenmeno, kyllä se sieltä itsellään tulee kokonaan pois. Jos ei tule, niin mene viikonpäästä kaavintaan. Tämä nyt oli vasta teidän ensimmäinen yritys, että tämä on ihan tavallista, että menee kesken. Olette vielä nuoria koittakaa uudestaan" Ei mitään pahoitteluja, ei mitään tukea itkun keskelle.

Menin viikon päästä kaavintaan, kun mitään ei ulos tullut. Ekan tutkimuksen teki joku hoitaja, en muista "titteliä" Lähetti eteen päin ja seuraavaksi ausku katsoi ultralla ja sano"hetkinen, haen kokeneen lääkärin" sitten tämä kokenut lääkäri katsoi ja käänsi monitorin minuun päin ja nupit kaakkoon...ja kysyi: "niin... että miksikäs te tänne tulitte...? "

Tämä kyseinen keskenmeno on tällä hetkellä 5-vuotias terve tyttö

Olin ollut sairaalassa jo noin viikon (pahoja rytmihäiriöitä), ja hoitajat tiesivät kyllä että tarvitsin rauhaa (ettei häiriöt pahene). Silti, yöhoitsut siirsivät samaan huoneeseen toisen (jota väittivät rauhalliseksi, mutta eipäs ollutkaan).



Hyperventilaatiokohtaushan siitä tuli, ja kun sitten kutsuin kutsunapilla apua, kohtelivat hoitajat minua törkeästi, pahentaen tilannetta (pelkäsin). Ilman pussiin hengittämistä tilanne tuskin olisi parantunut laisinkaan. Sitten kun tilanne oli rauhoittunut, hoitajat vielä nimittelivät minua ja ilkeilivät. Väittivät että olin "loukannut verisesti" huonetoveriani, joka oli itsekin sanonut hoitajille, että ei halua aiheuttaa minulle tuollaista.



Siispä minua ei sille osastolle enää saa, edes hengenhädässä. Onneksi asun sen verran lähellä sairaalaa, että jonkin aikaa sitten vaaditut tiheät sairaalakäynnit onnistuivat kotoa käsin.

hammaslääkäreiden lisäksi en ole tainnut kohdata muuta kuin sen, että viime kerralla neuvolan terveydenhoitaja mittasi verenpaineeni vähän sinne päin (letku ei mennyt kyynärtaipeen päältä) ja hän pyyhki desinfiointilapulla sormenpäätäni liian monta kertaa. Aiheutti siis infektioriskin.



Itse en näitä edes tajuaisi, mutta hoitoalalla ollut mieheni kommentoi jälkeenpäin :D

Tässä ketjussa on tullut esiin hyvin ikäviä tapauksia, mutta myös niitä, missä ei näin hoitajan näkökulmasta ole mitään kummallista ja tilanne on hoidettu täysin oikein.

Itse ajattelisin, että suurin puute mikä koskee sekä hoitohenkilökuntaa että lääkäreitä, on huono kommunikaatio. Potilaalle ei kerrota tarpeeksi selkeästi mitä tehdään ja miksi ja ehkä osittain tästä syystä potilas kokee että on saanut vääränlaista hoitoa tai on jätetty hoitamatta.

Tuttuni oli harjoittelijana sairaalassa. Siellä oli tavallinen herrashenkilö, hyvin siisti ja hyvätapainen pyörätuolilla liikkuva herra potilaana. Tutulle annettiin tehtäväksi kyydittää henkilö toimenpiteeseen eri osastolle. Ennen kuin lähtivät matkaan, mies pyysi päästä vessaan. Tuttu meni kysymään hoitajilta apua (ei kuulu harjoittelijan työnkuvaan). Kahviossa hoitaja sanoi, että ei tarvitse kun sillä on vaipat. Hoitaja jäi itse istumaan ja juttelemaan kahvikuppi kädessä.

Jos ihminen on täysissä mielen voimissa ja pidätyskykyinen, hän kyllä ymmärtää että hoitaja on tauolla ja pystyy odottamaan pissahätänsä kanssa sen aikaa. Jos hänellä ei ole enää pidätyskykyä - no, sitä varten ne vaipat ovat.

Ihmisillä on oikeasti se mielikuva, että hoitajat ovat kutsumusammatissa, ja 8h vuoron aikana koko ajan ovat vain palvelemassa potilaiden erilaisia mielitekoja, eivätkä tarvitse esimerkiksi ruokataukoja. Tauon voi keskeyttää jos jollakin on todellinen hätä - pissahätää ei lueta sellaiseksi.