KOLMEN lapsen (pienellä ikäerolla) äidit??

Hoidan kotona vauvaa ja taaperoa. Tavallinen arki menee hyvin mutta mies reissaa usein ja on viikonkin poissa. Tuolloin alkaa väsyttää. Meillä ei ole tukiverkkoja lähellä, joten itse hoidetaan. Miehen matkat ei tule vähenemään tulevaisuudessa ja nykyäänkin yrittää matkustaa mahdollisimman vähän.

Kolmas ei tunnu enää missään.

Mä en ymmärrä miten joku voi sanoa noin, koska jokainen lapsi tarvitsee myös yksilöllistä huomiota. Pikkulapsiaikana kolmas saattaa mennä joukon jatkeena, eikä mitään mullistavaa muutosta tapahdu...mutta lapset kasvaa ja jokainen eistä on omanlaisensa (temperamentti jne.)

T.35

Parisuhde kesti ihan hyvin. Ensimäistä kertaa kävimme kahdestaan muutaman tunnin syömässä kun esikoinen oli 14 ja piti nuoremmat kurissa:)

Mutta johtuu varmaan siitä, että olemme aika erakkoluonteisia kumpikin ja viihdymme arjessa. Kummallakin oma tärkeä harrastus, mihin annoimme toisillemme aikaa.

Muutama vuosi siinä alussa meni kyllä ihan arkielämään ja romantiikka ei kukkinut. Mutta siitä keskusteltiin siinä vaiheessa kun lapsimäärää suunniteltiin. Joten ei ollut mitään suuria haaveita kahdenkeskisestä ajasta. Kummallekin oli enneminkin tärkeämpää, että pääsi sinne harrastukseensa yksinään kun toinen oli kotona.

Ja ne vuodet meni nopeaa. Nykyään on kahdenkeskistä aikaa niin paljon kuin haluamme.

Toki muistan, että puhuimme alkuaikoina joskus, että olisihan se ihanaa lähteä kahdestaan viettään viikonloppu jonnekin. Mutta yleensä ne keskustelut päättyi siihen, että kumpikin totesi, että mitä tätä kaihoilemaan kun on tiedetty, mihin alamme.

Enneminkin hankalaksi koin sen kun lapset oli pieniä ja pyöritimme työvuoroja ja harrastuksia ja koulua yms. Monenlaisia ratkaisuja teimme lasten parhaaksi, lyhennettyä työaikaa ja työpaikan vaihto yms. Nämä käytännön asiat vei kyllä sen verran energiaa, ettei jaksanut tuhlata sitä pohtimalla, että onko tässä nyt parisuhde millä mallilla tai onko tässä nyt puoliso saanut tarpeeksi aikaa. Oletimme aina, että kumpikin on aikuisia ihmisiä ja aikuiset pärjää aina muutaman vuoden vähemmällä. Mutta lapset tarvitsee aikuisia ja he eivät jouda odottamaan.

Nyt elämme ns. uutta pitkittynyttä kuherruskuukautta :)

Meillä kolme lasta, ollaan totaalitukiverkottomia, esikoisen syntymän jälkeen ei olla oltu kertaakaan kaksin ilman lapsia, kukaan mummo tms ei auta, ei edes hädässä. Eli itse pitää jaaa ja riittää, ei ainottakaan huilitaukoa seitsemään vuoteen.

Haaveissa neljäs, itse jaksaisin, mirskin ehkä, mutta parisuhteen osalta...en tiedä. Emme siis pääse jatkossakaan seuraavaan 15 vuoteen mihinkään kaksin, nuorin on nyt vauva. Ventovieraalle en todellakaan jätä lapsia yöhoitoon.

Miten teillä parisuhde kestänyt? Kaihosiko mies parisuhdeaikaa? Käytittekö ikinä mll hoitajia?

Jos olisi tukiverkkoja niin olisi tuhat kertaa helpompaa, mutta meidän kummatkaan isovanhemmat ei le yhtään kiinnostuneet lapsista, kerran kahteen vuoteen näkevät, omat vanhemmat on nähty 5 vuotta sitten... eli apua ei suvusta ole.

Hatunnosto sinulle, olet sankari-idolini, neljä lasta tukiverkotomaa - tosin itse meinasin kokeilla tuota samaa: )

Meillä kolme lasta, ollaan totaalitukiverkottomia, esikoisen syntymän jälkeen ei olla oltu kertaakaan kaksin ilman lapsia, kukaan mummo tms ei auta, ei edes hädässä. Eli itse pitää jaaa ja riittää, ei ainottakaan huilitaukoa seitsemään vuoteen.

Haaveissa neljäs, itse jaksaisin, mirskin ehkä, mutta parisuhteen osalta...en tiedä. Emme siis pääse jatkossakaan seuraavaan 15 vuoteen mihinkään kaksin, nuorin on nyt vauva. Ventovieraalle en todellakaan jätä lapsia yöhoitoon.

Miten teillä parisuhde kestänyt? Kaihosiko mies parisuhdeaikaa? Käytittekö ikinä mll hoitajia?

Jos olisi tukiverkkoja niin olisi tuhat kertaa helpompaa, mutta meidän kummatkaan isovanhemmat ei le yhtään kiinnostuneet lapsista, kerran kahteen vuoteen näkevät, omat vanhemmat on nähty 5 vuotta sitten... eli apua ei suvusta ole.

Hatunnosto sinulle, olet sankari-idolini, neljä lasta tukiverkotomaa - tosin itse meinasin kokeilla tuota samaa: )

Lapset nyt 2,5v ja 1,5v ja kolmas olisi ihana. Mies ei ihan vielä ole innoissaan, mutta ehkä jo kohta..

auto on ahda, ja matkustaminen perhanan kallista ja hankalaa.

Meillä kolme lasta, väliä edelliseen aina 1v 6kk. Ja hengissä olen edelleen. Kolmannen syntymän jälkeinen vuosi oli kyllä sellaista haipakkaa, ettei siitä ole oikein edes muistikuvia. Onpa onneksi edes muutamia kamerakuvia. :)

Nyt nuorin on jo melkein kolme, ja aivan ihanasti menee koko porukalla leikit yhteen (vaikka eivät ole edes samaa suokupuolta kaikki).



Hetkeäkään en ole tätä ratkaisua katunut, eikä ole mieskään ainakaan tunnustanut katuvansa. Mutta sitä tosiaan haluan vielä korostaa, että kolmosen syntymän jälkeen täytyy varautua siihen, että ns. oma elämä jää totaalisesti tauolle noin vuodeksi.

Nyt kuopuskin jo menossa yläkouluun ensi syksynä.

Esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa on 2v4kk, ja keskimmäisellä ja kuopuksella 1v3kk.



Minusta muutos yksilapsisesta perheestä kaksilapsiseksi oli paljon suurempi, kuin kolmannen lapsen syntyminen. Siihen hän solahti lapsiperheen rutiineihin mukaan melkein huomaamatta.



Meillä onni on ollut lähellä asuvat isovanhemmat, joilta olemme aina saaneet apua tarvittaessa, ja se että lapset ovat olleet kohtuullisen terveitä (kakkonen ja kolmonen ovat kyllä poteneet korvia, mutta muuten terveitä ja reippaita).



Töihin palasin, kun nuorin oli 2,5-vuotias, mutta tein vuosia 6-tuntista työpäivää.



Rankinta on ehkä ollut muutama vuosi sitten, kun vaihdoin vaativampaan työhön, ja samalla kaikki lapet harrastivat jääkiekkoa ja partiota. Elämä oli yhtä aikataulutusta. Nyt harrastuksia on vähemmän, ja lapset jo aika omatoimisia, helpommalla pääsee. Tosin kaksi nuorinta oireilevat nyt murrosikää...



Mutta vastaus kysymykseesi: Kolmannen lapsen myötä ei arkielämä juurikaan muuttunut. Älä tyydy kahteen, vaan antakaa sen kaivatun kolmannenkin tulla.

auto piti vaihtaa tila-autoon, kun oli samaan aikaan kaksi Britax two wayssa matkustavaa ja yksi kaukolossa.



t: 4

Esikoisen ja toisen ikäero on 1v5kk ja toisen ja kolmannen ikäero on 1v10kk.



Yllättävän hyvin on mennyt. Olin varautunut paljon pahempaan kahden ensimmäisen vauvavuotta ajatellen, mutta tämä kolmas on ollut kaikista helpoin.



Arjen sisältö ei sinänsä ole muuttunut mitenkään. Samaa siivoamista, pyykinpesua, vaipanvaihtoa ja nukuttamista tämä on kuin ennenkin. On vain enemmän lapsia, joiden tarpeisiin täytyy jatkuvasti vastata. Kahdelle riitti vielä kädet, kolmannelle ei enää ole riittänyt vaan on useammin joutunut sanomaan, että odota hetki, äiti ei nyt voi tulla/auttaa/antaa. Kahden kanssa vielä jaksoin lähteä yksin kaupungille, mutta kolmen kanssa en, koska en tiedä miten voisin katsoa esikoista samalla kun työnnän tuplarattaita. Vielä en luota esikoiseeni niin, että voisin kääntää hänelle selän tai hän saattaa yhtäkkiä lähteä karkuun.



Muutenkin lähteminen on isompi ja uuvuttavampi operaatio kuin kahden kanssa. Lasten laittaminen nukkumaan on työlästä kun täytyisi samaan aikaan olla kolmet kädet. Omat isommat lapseni ainakin ottavat hetkessä tilanteen haltuunsa jos äiti on vauvan kanssa.



Myös jokaisen lapsen laatuaikaan vain yhden vanhemman kanssa, on pitänyt panostaa enemmän. Ennen riitti, että erotti sisarukset, mutta nyt on jäljelle jäävillekin järjestettävä erikseen laatuaikaa. Tämä taas on pois vanhemman omasta ajasta.



Positiivista on se miten ihana tripletti ne on yhdessä. Vauva on alusta asti rakastanut sisarusten leikkien seuraamista ja nyt kun on oppinut konttaamaan, on aina siellä missä isommatkin. Heillä näyttää tosiaan olevan hauskaa yhdessä. Ihanaa on myös se miten jokainen on oma persoonansa ja tuo oman panoksensa sisaruskatraaseen. Parisuhde kävi pohjalla kakkosen syntymän jälkeen, mutta nyt meillä on molemmilla sellainen fiilis, että kun ollaan selvitty tästäkin, selvitään mistä vain. Olemme todella oppineet puhaltamaan yhteen hiileen.



Ja parasta tässä kolmannessa on, no, tuolla se nyt konttaa pöydän alla, syö murusia ja hymyilee.

Kolmas katkaisee helposti kamelin selän, ei todellakan mene siinä missä kaksikin. Tukiverkottomana kolme alle 4v asta oli todella rankkaa, kaksi meni vielä helposti. Kolmannen myötä säätäminen, aikataulut, kuskaaminen neuvolaan, lääkäriin jne kasvoi eksponentiaalisesti. Samoin sairastelut, ja omaa aikaa ei ole sekuntiakaan enää. Kahden kanssa toinen puoliso lähti helposti jonnekin ja toinen sai levätä, ei onnistu enää kun kolme pientä. Yöt katkonaisia, olen ihan poikki, kohta 5v mennyt ilman yhtäkään kokonaista yöunta, heräilyä n. 10 krt yössä.



Joten en suosittele, en siis pienillä ikäeroilla, isommilla sitten.

Kalliiksikin tuli, piti ostaa tila-auto (kaikki 3 turvaistuimissa, ei mahtunu farkkuun) ja talo jäi pieneksi. Rakaita ovat toki kaikki, mutta pienilla ikäeroilla vetää itsensä helposti piippuun. Jaksaminen nolla mihinkään ylimäääiseen, parisuhdeaikaa ei ole ollu kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen kun ei ole ketään kuka hoitaisi edes hetken (mummot ei osallistu mitenkään perheemme elämään).

yllätti ihan totaalisesti :( Nyt nuorin on jo 4 eikä tämä vieläkään kauhean helppoa ole.

Kolmas katkaisee helposti kamelin selän, ei todellakan mene siinä missä kaksikin. Tukiverkottomana kolme alle 4v asta oli todella rankkaa, kaksi meni vielä helposti. Kolmannen myötä säätäminen, aikataulut, kuskaaminen neuvolaan, lääkäriin jne kasvoi eksponentiaalisesti. Samoin sairastelut, ja omaa aikaa ei ole sekuntiakaan enää. Kahden kanssa toinen puoliso lähti helposti jonnekin ja toinen sai levätä, ei onnistu enää kun kolme pientä. Yöt katkonaisia, olen ihan poikki, kohta 5v mennyt ilman yhtäkään kokonaista yöunta, heräilyä n. 10 krt yössä.

Joten en suosittele, en siis pienillä ikäeroilla, isommilla sitten.

Kalliiksikin tuli, piti ostaa tila-auto (kaikki 3 turvaistuimissa, ei mahtunu farkkuun) ja talo jäi pieneksi. Rakaita ovat toki kaikki, mutta pienilla ikäeroilla vetää itsensä helposti piippuun. Jaksaminen nolla mihinkään ylimäääiseen, parisuhdeaikaa ei ole ollu kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen kun ei ole ketään kuka hoitaisi edes hetken (mummot ei osallistu mitenkään perheemme elämään).

toisille tosiaan ero yhdestä kahteen on se isoin, toisille aina uusi lapsi tuo lisää hommia ja hankaluutta. Mulle se kolmas ´(ja myöhemmin neljäs) meni hyvin siinä samassa (ja nuorimmalla paljon terveydellisiä haasteita, joten ei voi siinä mielessä liian helpoksi sanoa ja kakkosell haasteellinen temperamentti. Esikoinen paha allergikko). Ainoa tosiaan, että piti varmistaa, että auto on sellainen, että kaikki turvaistuimet mahtuu. Mulla on edelleen ollut riittävästi aikaa omille jutuille ja miehellä myös. Toki pitää enemmän viedä neuvolaan ym, mutta ei sekään nyt mitenkään raskasta ole. En ymmärrä miksei toinen puoliso voisi lähteä kolmen pienen kanssa ja antaa toisen levätä... Kyllä se mies osaa siinä missä nainenkin. (ja niin, mäkin olen tässä 10 v aikana nukkunut n. 5 kertaa niin, ettei kukaan tai mikään ole yöllä herättänyt, että en ole siinäkään päässyt helpolla. Ja parisuhdeaikaa helpottamaan ollaan koulutettu tuttuja nuoria hoitamaan meidän katrasta silloin tällöin.



Niin kuin sanoin, niin henkilöstä kiinni. Jos epäilet, ettei onnistu, niin ei varmaan onnistu.

Ja onhan se rankkaa ollut, lähinnä korvatulehduskierteiden ja kuopuksen jatkuvan yöheräilyn vuoksi. Heräsi siis ensimmäiset 1.5v JOKA yö tunnin välein.... Kaikki lapset kotihoidossa, joten oma väsy oli käsittämätöntä.



No, nyt kuopus täytti 2v ja meille on tulossa neljäs vauva, joten.... :)

Tarkotuksella tehtiin 3 lasta putkeen, välillä mietin, että olisiko pitänyt pitää kahden jälkeen taukoa ja tehdä sen jälkeen 2 peräkkäin. Ainoa ongelma siinä on on vain se, että niitä lapsia ei aina niin vain tehdä.

Ainoa asia mitä mä olen katunut kolmessa lapsessa on se, että ei tehty neljättäkin. Nyt tavallaan yksi jää aina ilman kaveria, mutta toisaalta oltaisiin jouduttu ostamaan tila-auto.

Sisaruksista on ollut paljon seuraa toisilleen eikä sitä vaipparumbaa ja vaunujen raahaamista ole tarvinnut kestää hirveän kauan.

sain kolme lasta neljään vuoteen, kuopus osoittautui erityislapseksi, jota esim. pitää katetroida säännöllisin väliajoin. Silti nautin ajasta, nuorimman ollessa 1kk mentiin kesäisin koko päiväksi puistoon, jossa pienimmät nukkui päikkärit samaan aikaan ja itekin sain levätä. Paljon puuhailtiin yleensäkin, enkä antanut tuon erityisyyden mitenkään estää menemisiämme.



Asiaa toki auttoi, että mieheni on osallistuva, esim. tyttöjen ilta tai harrastus on ollut ilmoitusluontoinen asia, alusta asti on hoitanut nuorimmaistakin niin paljon kuin voi. Eli paljon on kiinni omasta asenteesta ja siitä, onko perhe tasapainoinen. En olisi pärjännyt näin kevyesti ilman mieheni( ja sukulaisten) tukea

Ensimmäinen mullisti elämän, toinenkin pisti aikataulut uusiksi. Mutta kolmas meni jo aivan siinä sivussa. Lisää saa tulla! :)

Meillä 4 lasta lyhyillä ikäeroilla. 2 ensimäisen ikäero 1v ja 3kk. Sitten kaksoset ja edelliseen ikäero 1v7kk.



Sen, mitä muistan, oli että piti ostaa tila-auto. Kotihoidossa olivat kaikki, joten ongelmaa kavereidenkaan kanssa ei ollut kun oli toisistaan heillä seuraa. Liikuimme paljon kerhoissa ja puistoissa.

Väsynyt olin, joten olin kotihoidontuella pois töistä siihen asti, että kaksoset täyttivät 3v. Senkin jälkeen tein lyhennettyä työpäivää.



Nyt ovat lukiossa ja yläasteella ja hengissä ollaan edelleen:)

ja meni täysin kahden isomman ohessa. Oman kokemuksen perusteella voin lämpimästi suositella.



3 lasta 3,5 vuodessa

Ikä eroa tosin kaikilla n.2,3v. Siis vanhin oli 5,5v toinen 2,3v kun kolmas syntyi. Kuljimme kerhoissa kylästelemässä jne... nautin oikein äitiyslomasta kun sai olla kaikkien kolmen kanssa kotona eikä tarvinut viedä ketään hoitoon jne. kaksi vanhempaa lasta leikkivät keskenään hyvin silloinkun vauva olipieni ja heillä oli seuraa toisistaan ja leikkikaveri. Tällähetkellä kolmonen on lähdössä eskariin ja nyt varmaan alkaa se kiire kun hänkin aloittaa vielä harrastukset ja sen sellaiset pikkuhiljaa. (Olen töissäkäyvä äiti ja kaikki lapseni ovat lähteneet hoitoon vuoden ikäisenä). Nou probleemaa kaikin puolin. Olen hyvin tyytyväinen kun minulla on kolme lasta.

Meillä ainakin elettiin jo kahden lapsen kanssa sitä lapsiperhearkea, mihin kolmas lapsi tuli vain mukaan, ei vaatinut enää mitään erityisiä järjestelyjä tai asennemuutoksia.