KOLMEN lapsen (pienellä ikäerolla) äidit??

Kolmas katkaisee helposti kamelin selän, ei todellakan mene siinä missä kaksikin. Tukiverkottomana kolme alle 4v asta oli todella rankkaa, kaksi meni vielä helposti. Kolmannen myötä säätäminen, aikataulut, kuskaaminen neuvolaan, lääkäriin jne kasvoi eksponentiaalisesti. Samoin sairastelut, ja omaa aikaa ei ole sekuntiakaan enää. Kahden kanssa toinen puoliso lähti helposti jonnekin ja toinen sai levätä, ei onnistu enää kun kolme pientä. Yöt katkonaisia, olen ihan poikki, kohta 5v mennyt ilman yhtäkään kokonaista yöunta, heräilyä n. 10 krt yössä.

Joten en suosittele, en siis pienillä ikäeroilla, isommilla sitten.

Kalliiksikin tuli, piti ostaa tila-auto (kaikki 3 turvaistuimissa, ei mahtunu farkkuun) ja talo jäi pieneksi. Rakaita ovat toki kaikki, mutta pienilla ikäeroilla vetää itsensä helposti piippuun. Jaksaminen nolla mihinkään ylimäääiseen, parisuhdeaikaa ei ole ollu kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen kun ei ole ketään kuka hoitaisi edes hetken (mummot ei osallistu mitenkään perheemme elämään).

kolme lasta mahtuu perusfarkkuun eikä kukaan alle kouluikäinen kaipaa omaa huonetta, välttämättä kouluiässäkään

eli ihan omaa hölmöilyä ettei jousta

ei ihan pienillä ikäeroilla ole. Lapset on nyt 1,4 ja 6. Mut esim, tavan farkulla on pärjätty vaikka kaikki on tarvinnu istuimen/kaukalon.



Arki on tietty aika-ajoin kiireistä mutta en ole katunut yhtään.

Vaikka nuorin herää vieläkin monta kertaa yössä niin haaveilen neljännestä. Se sit muuttaa enemmän asioita kun auto pitää vaihtaa ja pitäis löytää isompi asunto. Mutta ollaan katseltu että tarpaan vaatiessa mahdutaan tähänkin jonkin aikaa jos tarve vaatii. Asunto siis kolmio 69 neliötä eli tiukkaa tekee.



Koskaanhan ei voi tietää jos lapsi on vaikka kova sairastelee tai muuten jotain tapahtuu. Mutta jos asenne on kohdallaan ja uskoo pärjäävänsä niin siitä vaan.

Kolme lasta, 1v, 3v ja 5v. Ei ole enää tosiaan kolmas tuntunut missään.



Toisen kun sain, silloin oli PALJON hankalampaa kun ei esikoisella ollut seuraa. Silloin sainkin opetella imettämään ja kävelemään samalla. Ja leikkimään samalla kun imetin. Vauva kun saattoi roikkua rinnassa kiinni pidemmänkin aikaa eikä hörpännyt vain nopeasti maitoa.



Mutta kolmannen aikaan isoimmat leikkivät yhdessä sen aikaa kun imetin tai nukutin vauvaa.



Itseasiassa jo neljäs tulossa :)

Ajatella, ajateltiin miehen kanssa vain vaihtaa nyt autoa toiseen farkkuun, useammalle rekisteröityyn, 6-7 penkkiä. Kun tämä neljäskin on tulossa :)



t.21

Ja nyt meille on tulossa se kolmas. Kolme lasta 3v5kk sisään, jännää. Toivottavasti menee hyvin.

Vaikka ei ihan pieni ikäero olekaan, niin raskasta aikaa oli. Ja välillä on edelleenkin vaikka vanhin jo 9v.

Suurin "ongelma" mun mielestä on tullut kuitenkin vasta nyt, kun lapset on vähän isompia. Ruokakauppaan menee tosi paljon rahaa ja matkustaminen on kallista.

olen se joka joutui ostamaan tila-auton, kokeiltiin KAIKKI farkut mutta ei mahtunut. Siis pitää olla kolme turvaistuinta vierekkäin, istuinten kanssa kokeiltiin.



Totta kai kolme lasta mahtuu jos ikäeroja on sen verran että riittää tavallinen turvavyöistuin tai koroke tai ei enää tartte istuinta. Mutta kolme lasta neljään vuoteen -tahdilla jokaisella pitää olla iso turvaistuin ja niitä ei kolmea rinnakkain mene.

Tokasta lapsesta sanottiin että tuo valtavasti lisää työtä, mutta mun mielestä toinen meni hirmu helposti. Toka oli pienenä myös rauhallinen ja suht hyvä nukahtamaan ja nukkumaan. Kolmas olikin sitten super vilkas tapaus, ensimmäiset 1,5v herätti 15-30krt/yössä (no joo eihän siinä välissä aina kerinnyt itse uudestaan nukahtamaankaan). Vilkkaudesta ja ketteryydestä johtuen vahdittavaa on ollut aivan äärimmäisen paljon, lisäksi hän on erittäin kova huutamaan ja pitämään meteliä. Tosi rankkaa on ollut ja on edelleen, täytti juuri kolme. Mutta ihana hän on ja todella rakas enkä mistään hinnasta luopuisi:) Elän kuitenkin toivossa että joskus elämä rauhoittaa, mutta vielä ei se joskus ole.



Ja kolmesta vielä, niitä ei kovin usein viitsi tuupata yhteen paikkaan hoitoon (esim. isovanhemmille), joten yhteinen aika miehen kanssa on kortilla. Mutta eihän tämä loppuelämää kestä.



Kolmannen tekoon siis vain, mars:)

olen se joka joutui ostamaan tila-auton, kokeiltiin KAIKKI farkut mutta ei mahtunut. Siis pitää olla kolme turvaistuinta vierekkäin, istuinten kanssa kokeiltiin.

Totta kai kolme lasta mahtuu jos ikäeroja on sen verran että riittää tavallinen turvavyöistuin tai koroke tai ei enää tartte istuinta. Mutta kolme lasta neljään vuoteen -tahdilla jokaisella pitää olla iso turvaistuin ja niitä ei kolmea rinnakkain mene.

Mitä mini-farkkuja olette kokeilleet?

Meillä on farmari auto, peugeot 406, takapenkille mahtuu helposti turvakaukalo ja 2 istuinta.

Ja lapset ova pienillä ikäeroilla :)

että edes se ensimmäinen pääsee uhmaikään. Liian monet ihastuvat vauvoihin ja tekevät heti ensimmäisen perään toisen. Sitten ollaankin lirissä kun lapset ovat 2- ja 3-vuotiaat... Juu, riippuu toki lapsista, mutta vilkkaampien tapausten kanssa on todella raskasta.



t. miehen vahingosta viisastunut

mutta suren nyt isompana sitä, että ei ole varaa antaa kaikkien harrastaa mitä haluaa. Juuri äsken maksoin harrastusmaksuja syksylle 1800 euroa ja harrastukset on halvimmasta päästä.



Jokaisella kolmella noin 3 harrastusta, kaikki lähemmäs parisataa. Jääkiekko, laskettelu, ratsastaminen yms. kalliit harrastukset oli pakko jättää.

olen se joka joutui ostamaan tila-auton, kokeiltiin KAIKKI farkut mutta ei mahtunut. Siis pitää olla kolme turvaistuinta vierekkäin, istuinten kanssa kokeiltiin.

Totta kai kolme lasta mahtuu jos ikäeroja on sen verran että riittää tavallinen turvavyöistuin tai koroke tai ei enää tartte istuinta. Mutta kolme lasta neljään vuoteen -tahdilla jokaisella pitää olla iso turvaistuin ja niitä ei kolmea rinnakkain mene.

samoin menee bassaattiin kaukalo ja istuimia

viitseliäisyyttä vertailuun, naiset..

esikoisella ja toisella ikäero 1,5v ja toisella ja kolmannella 2v.



Auto-ongelmaa en ymmärrä, kun jopa Opel Corsan (neliovinen) takapenkille mahtui kolme istuinta...



Kolmen pienen kanssa oli sen verran rankkaa, että kolmosen ja nelosen ikäero on 4v (aivan loistava!)... tosin pari pientä vaipoissa vaiheesta en kauaa rankkuutta muistanut. Niinpä neljännen ja viimeisen ikäero on 2,5v.



Isoin kolmikko on nyt jo neljännellä, tokalla ja eskarissa... ja ovat hyvin yhteen liimautuneet.

ja oli todella helppoa. Ei olisi voinut vaivattomampaa olla. Lastenhoito sujui rutiinilla ja lapsi itsessäänkin oli terve, reipas, nukkui ja söi tosi hyvin.

Ikäerot meillä olivat 1v5kk ja 2v9kk. Nyt kun lapset ovat teini-iässä, matkustelu on kallista, kun aina tarvitaan kaksi huonetta. Tosin niin tarvittaisiin varmaan kahdenkin lapsen kanssa.



Autoa meillä ei ole koskaan ole ollut, joten autoon mahtumisesta en osaa sanoa mitään.

Kyllä mä sanon, että kolmas lapsi toi lisää työtä. Valehtelisin jos väittäisin, että kolmas menee siinä sivussa! Miten se on edes mahdollista ;)



Ja aina pikkasen hymyilyttää kun pohditaan (yleensä) vain mahtuuko kolmas tavalliseen autoon jne. Enemmän mä miettisin omaa jaksamista (ja rahaa, ikävä kyllä) ja kyllä se tukiverkostokin olisi hyvä olla olemassa. Itse en jaksaisi jos ei koskaan päästäis miehen kanssa kahdestaan minnekään.



Meillä lapset siis 12v, 11v ja 7v. Arki on aika hulabaloota. Ruokaan menee ihan tajuttomasti rahaa, vaikka itse tehdään paljon. Harrastuksiin ja vaatteisiin palaa myös rahaa ihan kiitettävästi, puhumattakaan matkustamisesta. Ihan leffat ja risteilyt maksaa maltaita 5-henkiseltä perheeltä.



En silti kadu, rakastan lapsiani yli kainen...mutta sanon, että elämä olisi helpompaa 2 lapsen kanssa. Meillä tuo kuopus on muutenkin vilkas ja energinen poika. Onneksi teen osa-aikatyötä, mulla ei paukut riittäis jos tekisin vielä täyttä työpäivää+matkat päälle. Arjen pyörittäminen on yllättävän työlästä (vaikkakin antoisaa;). Todellakin nostan hattua jos lapsia haluaa vielä kolmen jälkeen lisää ;D

4 lasta neljässä vuodessa ja hengissä ollaan. Kotihoidosa olivat ja lukiossa on osa tällä hetkellä jo.



Rankinta minusta oli esikoisen kanssa.

Ja tukiverkkoja ei ollut, joten itse hoidettiin lapset.

Kolmas ei tunnu enää missään.

Meillä kolme lasta, ollaan totaalitukiverkottomia, esikoisen syntymän jälkeen ei olla oltu kertaakaan kaksin ilman lapsia, kukaan mummo tms ei auta, ei edes hädässä. Eli itse pitää jaaa ja riittää, ei ainottakaan huilitaukoa seitsemään vuoteen.

Haaveissa neljäs, itse jaksaisin, mirskin ehkä, mutta parisuhteen osalta...en tiedä. Emme siis pääse jatkossakaan seuraavaan 15 vuoteen mihinkään kaksin, nuorin on nyt vauva. Ventovieraalle en todellakaan jätä lapsia yöhoitoon.



Miten teillä parisuhde kestänyt? Kaihosiko mies parisuhdeaikaa? Käytittekö ikinä mll hoitajia?



Jos olisi tukiverkkoja niin olisi tuhat kertaa helpompaa, mutta meidän kummatkaan isovanhemmat ei le yhtään kiinnostuneet lapsista, kerran kahteen vuoteen näkevät, omat vanhemmat on nähty 5 vuotta sitten... eli apua ei suvusta ole.



Hatunnosto sinulle, olet sankari-idolini, neljä lasta tukiverkotomaa - tosin itse meinasin kokeilla tuota samaa: )

Se on todella lyhyt aika, sen nyt jaksaa suurin osa vaikka päällään seisoen.

Mutta sitten kun lapset kasvaa, niin kulutuskin kasvaa ihan eri mittoihin. Jatkuvasti pitää olla ostamassa vaatteita, kenkiä, pyöriä, suksia, luistimia jne. jne. Kierrättää voi sisarusten kesken, mutta varsinkaan jalan koko ei aina satu just samalalle vuoden ajalle sama kuin isommalla oli.

Ja se ruoan määrä. Sitä menee ihan älyttömästi! Monta ruokaa pitää ostaa kaksi pakettia, koska usein ovat neljän kappaleen pakkauksissa.



Että aika pieni murhe se vauva- ja pikkulapsiaika on. Sen jälkeen ne haasteet (muukin kuin raha) vasta alkaa.



Silti mä sanon, että tehkää lapsia! Ne on ihania. =)