Muita joilla alkoholin käyttö hiipien ottanut ison osan viikosta :(

Alkoholi kuulunut koko aikuisiän enemmän tai vähemmän elämään. Aluksi iloisten tapahtuminen, kekkereiden ja illanistujaisten tunnelman kohottajana. Pikku hiljaa käyttö lisääntyi myös arkipäiviin tai tilanteisiin, jolloin kaipasin piristystä tylsään arkeen. Määrät lisääntyivät ja pienen hiprakan tilalle tuli useammin ja useammin vahva humalatila. Kukaan ulkopuolisista ei arvaisi, minulla olevan alkoholiongelma. Mies tietää ja pari ystävää.

Viikonloppuna tapahtui jotain, mikä sai minut lopulta aivan paniikkiin. Mokasin. Tajusin, että nyt tämän on loputtava. Olen uskotellut itselleni, että pystyn kohtuujuomiseen. Ja viime vuosina olen usein pystynytkin mutta niitä ylilyöntejäkin on tapahtunut liian usein. En enää ole nuori. Nyt on aika herätä ja kasvaa.

Aion olla nyt juomatta ainakin puoli vuotta. Olen yrittänyt aikaisemminkin mutta aina on tullut eteen jotain, missä on ollut "pakko" juoda. Nyt päätin, että vaikka tulisi mitkä kissanristiäiset, ulkomaanmatkat, tyttöjen illat, niin en aio juoda. En vaan tiedä, miten tämän selitän. Ystäväpiiriini kuuluu paljon alkoholia juovia naisia ja meillä on hauskoja iltoja/matkoja. Kaipa vaan pitää kertoa totuus :(

Pelottaa hieman, miten selviän lukuisista tilanteista, jossa ennen join. Miten pystyn nauttimaan, olemaan rento ja iloinen, kun koko ajan takaraivossa jyskyttää viinanhimo? Tulee olemaan aika rankka kesä henkisesti. Mutta ehkä se jossain vaiheessa palkitaan.

Meitä samanlaisia on tässä maassa ihan liikaa :( Miksiköhän me naiset olemme alkaneet juoda niin paljon? Mikä meitä ahdistaa nykymenossa?

Minun mieheni tajusi aikapäiviä sitten. Ei vain halunnut tuoda asiaa esiin ja vaikeuttaa meidän elämää enempää. Kaipa se oli kova kolaus hänellekin.



17

Oletteko salanneet läheisiltänne juomamääriänne? Minä olen jo vuosia :( Mies ja pari ystävää siis tietää, että tykkään alkoholista paljonkin mutta heillekään en ole kertonut täyttää totuutta. Olen jo vuosia juonut paljon enemmän kuin he tietävät. Illanistujaisissakin on joskus ollut mukana oma pieni "salapullo", sillä se määrä, mitä muut juovat, ei enää minulle riittänyt.

Nyt loppuu tuokin salailu ja asioiden peittely. Vaikka minuakin pelottaa ihan suunnattomasti, tunnen samalla äärimmäistä helpotusta: ei ole (toivottavasti) enää asia, joka vie niin paljon energiaa ja tajunnantilaa.

Meillä tietää vain mies. En tietenkään kehtaa kellekään sanoa mitään ja oikeastaan juominen ei näy päälle päin (tiedän, missä vaiheessa tulee krapula joten lopetan siihen tai sitten vain feikkaan seuraavana päivänä pirteää).

Kaikin puolin olen ihan tavallinen perheenäiti, joka lasten mennessä nukkumaan avaa pullon.

teidän lakkaa tekemästä mieli. Teidät erottaa alkoholistista se, että alkoholisten tekee mieli koko ajan.



Te ette ole vielä siinä pisteessä, mutta jos nyt ette laita toppia, teistä tulee oikeita alkoholisteja.

Oletteko salanneet läheisiltänne juomamääriänne? Minä olen jo vuosia :( Mies ja pari ystävää siis tietää, että tykkään alkoholista paljonkin mutta heillekään en ole kertonut täyttää totuutta. Olen jo vuosia juonut paljon enemmän kuin he tietävät. Illanistujaisissakin on joskus ollut mukana oma pieni "salapullo", sillä se määrä, mitä muut juovat, ei enää minulle riittänyt.

Nyt loppuu tuokin salailu ja asioiden peittely. Vaikka minuakin pelottaa ihan suunnattomasti, tunnen samalla äärimmäistä helpotusta: ei ole (toivottavasti) enää asia, joka vie niin paljon energiaa ja tajunnantilaa.

Saatan sanoa ottaneeni pari rentouttavaa lonkeroa tai pari lasia viiniä.. todellisuudessa pari pulloa viiniä tai kasa lonkeroita.

Pulloja palauttaessa totuus iskee omille silmille ja itselle ei voi enää siinä vaiheessa valehdella.

ap

Sä olet kuin minä 7 vuotta sitten: lasten mennessä nukkumaan, pullo auki ja laatuaikaa miehen kanssa. Pikku hiljaa se vain lipsui siihen, että voishan sitä ottaa viinilasillisen jo ruuan kanssa. Sitten kohta se olikin jo ruokaa tehdessä. Lapset kasvoivat eivätkä enää olleet koko ajan kiinni, joten juomisenkin saattoi aloittaa aikaisemmin. Itse asiassa olin paljon iloisempi ja kivempi äiti, kun olin ottanut pari viinilasillista...



Mutta nyt myöhemmin olen pisteessä, jossa olen juonut kaatokännin lasten ollessa kotona ja olin ainut aikuinen. Se herätti. Ja nyt olen tutkiskellut menneisyyttäni ja tajunnut, että alkoholi on hallinnut aivan liikaa elämääni...ainakin ajatustasolla.



Minäkin olen aivan tavallinen perheenäiti eikä päälle päin näy alkoholinhimo ulkopuolisille.



Suosittelen sulle seiska, että säkin pitäisit pienen tauon ennenkuin olet siinä pisteessä, kun minä



17

itsellesi mielekästä tekemistä tai jokin harrastus, niin ettet enää yksinkertaisesti ehdi juoda niin usein kuin nykyään.

Mullakin oli jonkin tasoinen alko ongelma ennen lasten syntymää. Join joka päivä miltei töiden jälkeen olutta kuppilassa "rentoutuakseni".

että siihen saa tuhrattua aikaa tunti tolkulla. Pitää vaan palkita itseään puurtamisen jälkeen sitten vaikka limpparilla eikä lonkerolla ;)

ap

itsellesi mielekästä tekemistä tai jokin harrastus, niin ettet enää yksinkertaisesti ehdi juoda niin usein kuin nykyään.

Mulla vapaapäivien ruoanlaitto- ja ruokaviini siirtyi arkipäiviinkin. Loppujen lopuksi lipittelin päivittäin ruokaa laittaessani ja ruoalla ja uutisten ääressä.. Helposti saattoi mennä reilu puoli pulloa arkipäivänäkin.



Elämäntapani ovat muuten kunnossa, tulee liikuttuakin. Hassua, että "hurahdin" viiniin.



Taustalla näin jälkiviisaana todella raskas työ, tunsin rentoutuvani vain viinillä hemmotellessani.



Nyt pyrin rajaamaan viinin nautiskelun vain perjantai- ja lauantaipäiviin. Ruokaa laittaessa lasillinen, ruoan kanssa toinen, kolmas ja samalla viimeinen illalla sohvalla nautiskellen. Tällä tavalla pysyisin kohtuukäytössä.



Tie alkoholittomaan arkeen meni itselläni paastojakson kautta. Sitten vain päätin muuttaa tapani. Arkisin korvaa "lasillisen viiniä" lasillisella maustettua vichyä.



Toivon, että tapajuominen olisi nyt mennyttä.



Tsemppiä!

Mullakin oli jonkin tasoinen alko ongelma ennen lasten syntymää. Join joka päivä miltei töiden jälkeen olutta kuppilassa "rentoutuakseni".

Mutta toisaalta antaa toisen näkökulman alkoholiongelmaan. Yleensä kait kuvitellaan, että alkoholiongelma on vain noilla spurguilla, yhteiskunnasta syrjäytyneillä jne. Tai ainakin minä olen aina niin kuvitellut.

Tässä ketjussa on tavallisia naisia; töissä käyviä, perheenäitejä, joiden juomista ulkopuoliset eivät edes huomaa ja jotka kuitenkin hoitavat kotia ja lapsia. On vain se yksi pieni (tai isompi) pahe ja ongelma.

Mulla vapaapäivien ruoanlaitto- ja ruokaviini siirtyi arkipäiviinkin. Loppujen lopuksi lipittelin päivittäin ruokaa laittaessani ja ruoalla ja uutisten ääressä.. Helposti saattoi mennä reilu puoli pulloa arkipäivänäkin.

Elämäntapani ovat muuten kunnossa, tulee liikuttuakin. Hassua, että "hurahdin" viiniin.

Taustalla näin jälkiviisaana todella raskas työ, tunsin rentoutuvani vain viinillä hemmotellessani.

Nyt pyrin rajaamaan viinin nautiskelun vain perjantai- ja lauantaipäiviin. Ruokaa laittaessa lasillinen, ruoan kanssa toinen, kolmas ja samalla viimeinen illalla sohvalla nautiskellen. Tällä tavalla pysyisin kohtuukäytössä.

Tie alkoholittomaan arkeen meni itselläni paastojakson kautta. Sitten vain päätin muuttaa tapani. Arkisin korvaa "lasillisen viiniä" lasillisella maustettua vichyä.

Toivon, että tapajuominen olisi nyt mennyttä.

Tsemppiä!

Itselläni iso askel parempaan oli työpaikan vaihto. Raskas ihmissuhdetyö vaihtui palkitsevampaan ja kevyempään.

Häpeä on ehkä sana, joka kuvastaa mun tunnetilaa tällä hetkellä. Häpeän sitä, että minusta on tullut tällainen :(



Voitaisko aina välillä kirjoitella tähän ketjuun tuntojamme, niin hyvistä kuin huonoista?



17, jolla on tällä hetkellä kaapit täynnä vichyä ja pepsiä :)

teidän lakkaa tekemästä mieli. Teidät erottaa alkoholistista se, että alkoholisten tekee mieli koko ajan.

Te ette ole vielä siinä pisteessä, mutta jos nyt ette laita toppia, teistä tulee oikeita alkoholisteja.

Ei kaikkien holistien tee mieli koko ajan. Sen on pakko juoda että pystyisi toimimaan, ei se juo siksi että tekee mieli. Suurin osa olisi varmaan paljon mieluumin juomatta, eikä todellakaan tee mieli juoda, mutta on pakko.

myös vähentäminen kuin lopettaminen. Itse yritin vuosikaudet lopettaa kokonaan, tein päätöksiä tyyliin 1 kk juomatta, puoli vuotta juomatta, loppuelämä juomatta, mutta aina alkoi kyrsiä ja jollain tekosyyllä aloin taas juoda vanhaan malliin (yleensä "eihän mulla mitään alko-ongelmaa ole, miksi minä tässä tiukkailen").



Lopulta alistuin siihen että ei taida lopettaminen onnistua, ja koitin vain vähitellen vähentää juotuja määriä ja juomispäiviä. Tämä onnistui aivan mainiosti, eikä ole sellaista kieltäymyksen tunnetta kuin lopettamispäätösten aikaan oli, että voi voi kun en voi baarisakaan juoda kuin alkotonta olutta tai cokista tai onpa ankea vappu kun kuivin suin pitää olla. Nyt mun ei tarvitse, saan juoda jos ja kun haluan mutta en enää juo päivittäin enkä valtavia määriä.

miten lähtee käyntiin tämä elämänmuutos.

Onneksi nykyisin voi keskustella anonyyminä netissä. Auttanut minua ainakin.

ap

Häpeä on ehkä sana, joka kuvastaa mun tunnetilaa tällä hetkellä. Häpeän sitä, että minusta on tullut tällainen :(

Voitaisko aina välillä kirjoitella tähän ketjuun tuntojamme, niin hyvistä kuin huonoista?

17, jolla on tällä hetkellä kaapit täynnä vichyä ja pepsiä :)

t. se työpaikkaa vaihtanut

Usein ensin tulee juominen, sitten ilmaantuu ahdistus. Vaikutus mielialaa laskevasti kantaa yhdelläkin kännillä pitkälle. Yllävän usein sitä vaa hämääntyy että tilanne oisikin toisin päin.

Ilman on aina parempi ja mieli vapaampi myös tulevat päivät ja viikot.

Jos ei pääse irti, kannattaa harkita lääkitystä. Sain kesällä Revia pillereitä joilla voi ehkäistä humaltumisen. Se vie tissuttelusta ilon..

Meilläkin oli kotona (vaimolla) tämä ongelma. Muutama vuosi meni uskotellessa, että ei tämä ole alkoholismia vaan rentoa "lifestyleä". Ja samalla tilanne luisui koko ajan pahemmaksi. Pahoja juttuja piti tapahtua, ennenkuin tuli todellinen herätys. Olemme hyvinkoulutettu, työssäkäyvä pariskunta ja meillä on lapsia. Raitistuminen ei ollutkaan sitten parin vuoden päästä enää mikään helppo juttu. Nyt on vihdoin saatu ongelmaa hallintaan, monen vuoden taistelujen jälkeen, on tarvittu perheterapiat, minnesotat ja AA:t.

Täydellinen raittius on erittäin hyvä ratkaisu. Kun alkoholin jättää, ei menetä oikeasti mitään. Viattomaltakin tuntuva tissuttelu tuhoaa perheen, muut perheenjäsenet joutuvat tottumaan sameasilmäiseen, horjahtelevaan ja sammaltavaan aikuiseen, joka hyvittelee krapulamorkkiksessa ja manipuloi kun aikoo taas korkata. Jatkuva tissuttelu ja juomien salailu on muulle perheelle painajaista.

Pysähdy nyt ja ota tilanne vakavasti, niin pääset vielä suhteellisen helpolla. Juominen ei vähene itsestään, kun tietty piste on ohitettu. Salailu on jo lähes varma merkki siitä, että et hallitse enää juomistasi. Pullojen piilottelu tarkoittaa sitä, että ongelma on jo todella pitkällä.