Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Löydettiin miehen kanssa yhteinen "trauma" päiväkotiajoilta :D
23.04.2012 |
Aina kun soittimia jaettiin niin me saatiin vaan kapulat. Mä olisin halunnut saada marakassin tai kulkuset. Joskus harvoin saattoi käydä tuuri ja sai triangelin :) Kaikkea sitä muistaakin lapsuudestaan. Mutta sitä ei miehen kanssa muistettu et mikä on nimeltään sellainen t:n mallinen puinen lyömäsoitin, jota myös kapulalla paukutettiin. T-sakarat oli ontot. Muistaisko joku?
Kommentit (66)
Ihana ketju!
Mun suurin trauma päiväkodista on se, kun synttäripäivänä sai aina valita leikin mikä leikittiin laulusalissa ja minä valitsin Prinsessa Ruusu linnassa ja tietenkin sain olla prinsessa. Ja sitten mun piti valita se prinssi ja valitsin yhden Nikon (johon olin vähän ihastunut) ja se ei SUOSTUNUT TULEMAAN!
Seuraava trauma koskee roolivaatteita, pienenä en ikinä saanut niitä ihanimpia hörhelöitä kuten sellaista pitsistä jonkun vanhaa alushametta vaan jonkun lastenkokoisen röyhelömekon.
Sen sijaan Pieni tytön tylleröinen leikissä sain usein olla sinipiika tai tytön tylleröinen, joten sen suhteen on hyvät muistot ja se onkin meillä unilauluna lapsilla :)
Parasta päiväkodissa oli koiranilmalla kun otettiin esiin vesileikki ja hiekkaleikki.
Myös välillä narrasin ettei mulla muka ole sisävaatetta mukana, koska päiväkodissa oli A-I-V-A-N ihania lainavaatteita, yksikin sellainen puolihame jossa oli vaaleanpunaisia kukkia. Ärsytti kun tädit ratsasi loksun ja huomasi että siellä on useampikin oma sisävaate :)
Että kyllä päiväkoti on ihan saatanasta kun näin pahat traumat on tulleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös ruokailuun. Olin aina viimeisenä pöydässä, enkä saanut nieleskeltyä kiisseleitä kun meinasi tulla oksennus kurkkuun. Jotain juureksiakin tuli viskeltyä penkin alle.
kun on näin pitkäkestoisia traumoja jättäneet mammoihin!
Tää on ihan loistava ketju, rupeaa vaan harmittamaan, kun oma äitini oli kotiäit, enkä ollut päiväkodissa...
sain olla päiväkodin jeesusnäytelmässä Maria ja olen vieläkin ylpeä siitä :D
Vanhempani kuuluvat kirkkoon, ja niin minäkin lapsena mutta he eivät ole koskaan olleet uskonnollisia, enkä itse asiassa edes tiedä uskovatko he mihinkään. Kotona ei siis ollut koskaan mitään ruoka- tai iltarukouksia tms.
Tarhassa oli PAKKO osallistua ruokarukoukseen, jota itse pidin typeränä ja turhana ja "kapinoin" sitä vastaan sillä etten ristinyt käsiä vaan ainoastaan lopotin rukouksen läpi :D
Alue: Aihe vapaa
Olin itse kotihoidossa, mutta kävin pari kertaa viikossa muutaman tunnin seurakunnan päiväkerhossa. Pahimman trauman sain, kun meille annettiin tehtäväksi keksiä ja kirjoittaa paperille yksinkertaisia laskutoimituksia muiden ratkottavaksi. Raapustin vihkooni pari tehtävää, joiden ratkaisuksi olisi tullut negatiivinen luku, tyyliin 7-8 ja 3-5. Huomattuaan tämän eskarin täti tuli pyörittelemään päätään ja saarnaamaan. "Eihän näissä tehtävissä ole mitään järkeä, ei luvusta voi vähentää sitä isompaa lukua!" Harmitti kyllä vietävästi, mutta en uskaltanut väittää vastaankaan. Ja mietin vaan että noloa, nyt muut luulee etten osaa laskea :D
No, kai tuossa oli tarkoituksena pitää tehtävät sopivan tasoisina tai jotain, mutta kerhotäti olisi ehkä voinut selittää, että tämäntyyliset laskut käsitelleen vasta myöhemmin sen sijaan että ilmoitti kovaan ääneen mun olevan tyhmä.