Löydettiin miehen kanssa yhteinen "trauma" päiväkotiajoilta :D

katsomaan mitä tänne on kertynyt. Mun 18-v poika tuossa kysyi että mitä hekotan ja kerroin niin se kommentoi kertomalla oman päiväkotitraumansa. Se oli seuraavanlainen:

Tädit olivat pääsiäisenä tehneet tarhassa trullikilpailun ja maalanneet lasten naamoja ja olivat pukeneet lapsia trullihenkisesti. Kaikki muut pojat oli kuulemma saaneet olla jotenkin poikahenkisiä trulleja mutta mun poika oli maalattu naiseksi koska hänellä oli sukkahousut! Ei kuulemma ikinä unohda sitä eikä anna anteeks niitä sukkiksia.

Mä olen kyllä ollut ihan tietämätön tästä jutusta. :=DDD



*se sienenä ja kivenä esiintynyt*

Joka kerta haaveilin, että saisin kerrankin olla edes sieni tai mansikka (sinipiiasta en uskaltanut edes unelmoida, se oli varattu blondeille). Mutta aina olin Tellervo ja "sain" päähäni kammottavan pellavaisen (?) myssyn. Mä oikeasti vieläkin muistan sen pettymyksen tunteen ja vihan koko myssyä kohtaan.



Hassua, että sama ohjelmanumero on aiheuttanut traumat niin monelle muullekin :D

itse olin ebeneserissa helsingin kadulla. mahtoiko olla sama tarha? sornaistahan tuo hesari kai on. mulla oli isosisko tarhassa kai 4kk ikaisesta, seimeksi sita silloin kutsuttiin. aitiyslomat oli niin lyhyet, ei kai tullut kysymykseenkaan imettaa silloin. itsellani oli kotona hoitaja ja sitten puolipaivatarhassa 5 ja 6-vuotiaana.

Ei saanut koskaan olla laatikkoukko. Muistatteko sen "laatikkoukko, laatikkoukko, mitä sä teet, nukutko jne?

ap

ei tullu kuuloonkaan etta lyhyt tukkaisena tyttona olisin ollu rinsessa. olin siina hemmetin muurissa joka kohoaa.. 'ja linnan muurit kohoaa'.. nyt rupeskin jo ihan etta niin kaltoin on kohdeltu.

kun mä ja mun pk-"poikakaveri" haluttiin aina vaan leikkiä sitä samaa ja kaveritkin alkoi jo omalla vuorollaan valita vain meidät niihin rooleihin... :D

sinipiiasta en uskaltanut edes unelmoida, se oli varattu blondeille

Meidän kevätesityksessä sinipiikaa esitti tyttö, jolla oli lyhyet ja maantienväriset hiukset. Nimeltään hän oli Sini. Minun ajatuksissani hän näyttää ihan sinipiialta enkä voi kuvitella muun näköistä sinipiikaa. Minä olin mansikka ja paras ystäväni oli mustikka.

kans yks kapulatraumatisoitunut ilmoittautuu! Muistan miten olisin aina halunnut traingelin, kun siitä kuului niin kaunis ääni, mutta ei.



Päiväkerhossa traumatisoiduin kun esitin Mariaa ja häpesin jotenkin kauheasti kun mietin, että jos ne luulee, että tykkään siitä Joosefin näyttelijästä ja että oltais joku pari :D Itseasiassa taisin jopa olla vähän ihastunut siihen näyttelijään, mutta silti pelkäsin että muut nauraa!

Kun oli omat synttärit sai valita leikin. Tyttöjen suosikki oli hääleikki. Oli morsian ja sulhanen, pappi, häävieraita, jne... tytöt halus aina olla se morsian. Sankari sai valita sulhasen. Olin tuolloin vähän salaa ihastunut yhteen poikaan. Oli tarkoitus että se poika olisi sulhanen. No sitten kävikin niin että ryhmässä oli kaksi saman nimistä ja siitä väärästä tuli sulhanen. Siinä mä sitten astelin morsiamena kun ihastus oli häävieraana. Voi että harmitti. Yleensä hääleikissä olin vain häävieras.



Samaisessa salissa missä häätkin vietettiin oli myös päiväkotilasten nukkari. Ne sängyt oli kaapeissa. Mä olisin niin halunnut kokeilla miltä siinä sängyssä olisi nukkua. En koskaan saanut.



Mäkin sain aina vain kapulat :)

Mun traumani on seuraavanlainen: Kerhossa leikittiin häitä. Minä olin sulhasen ainut sukulainen, kaikki muut (varmaankin noin 7 lasta) olivat morsiammen sukua. Ja koska olin ainut sulhasen sukulainen, olin tietenkin sulhasen äiti! muistan kuinka hirveää se oli. :D Sitä en tosiaan vieläkään tajua miksi niitä sukulaisia ei voinut jakaa tasaisemmin...

Mun trauma on kesäkeitto toinen lapsi kaatoi maidot kesäkeittolautaselleni ja tarhantäti vain sanoi "on siinä maitoa kumminkin" - en ole sen päivän jälkeen syönnyt kesäkeittoa (tapahtui v. -87/88). Ikää 30v.

Muistan ikuisesti miten väkisin sitä yritin syödä. Hain leipää lisää jotta saisin sen avulla paremmin nieltyä keittoa mutta siihenpä hoitaja totesi että jos ottaa leipää lisää niin pitää ottaa keittoakin lisää ja lappasi kauhallisen lisää lautaselle! Kaikki muut lapset meni leikkimään ja minä itkua vääntäen yritän syödä keittoa. Lopulta minua tultiin hakemaan, sitten sain nousta soppalautasen vierestä ja sain jälkiruuan kotievääksi.

Nykyäänkin pelkkä ajatus pinaattikeitosta saa minut voimaan pahoin!

sillä siellä se yksi suatanan akka vain huusi ja rääkyi ja vänkäsi ja haukkui. Pariin kertaan minut jopa nostettiin kauluksesta. Ja puhun siis tosiaan päiväkodinhoitajasta :D Tapahtui joskus 97-98 aikoihin

perunaa, kiveä tai sientä päiväkodin näytelmissä. :=D Jos edes puu olisin saanut olla mut ei...

Kerran sain tosin olla sinipiika, siitä laulusta "sipsutteli sinipiika pienen tytön luokse, otti kiinni kädestä ja hyppeli ja juoksi..." - ei ollut ihan tähtihetki sekään, sillä kammottava tarhantäti nousi juhlassa kesken esityksen pystyyn ja kailotti, että "Sipsutteli! Sipsuttele! Tuo on löntystämistä!" Tämän trauman olen jakanut joidenkin ystävien kanssa, joten terkkuja tutuille :D

se Sinipiika. Aina vaan joku tylsä tatti tai muu tylsä sivuosanesittäjä.

Siinä aamu piirissä missä rukoiltiin taivaan isää, piti painaa aina leuka rintaan. Mulla oli välillä niin jäykkä niska, että sattui ihan kauheesti olla siinä asennossa ja koitin sanoa, että en pysty pitään päätä alhaalla. Mutta piti pitää vaan! :) Ehkä se oli enne siitä, että olen aikuisena täysin pakana :D

Meillä oli päiväkodissa aarrelaatikko, jossa oli erilaisia pieni esineitä (leluja, koruja, kyniä yms. tilpehööriä). Laatikko täytettiin aina syksyisin ja jokainen sai vuorollaan valita sieltä jonkun esineen, kun oli syntymäpäivä. Mun synttärit on kesäkuussa ja se laatikko alkoi ammottaa tyhjyyttään siinä vaiheessa ja mä sain valita aina vaan parista jutusta sen lahjan. Ja voitte kuvitella, et ne viimeiset esineet oli sit niitä mitkä ei ollu kelleen kelvannu.

en ole ollut koskaan päiväkodissa, mutta muistoni on ekaluokalta. Oli joulu- tai kevätjuhla ja luokkani esitti jonkun peikkojutun, näytelmän tai leikin tms. Minä sain esityksen jossakin vaiheessa tehdä yksin lavalla kuperkeikan peikkoasu päälläni muiden tullessa vasta sen jälkeen lavalle. Yleisö nauroi. En kyllä vieläkään ymmärrä mikä yleisöä niin nauratti, mielestäni oma osuuteni meni ihan hyvin. Se on jäänyt vaivaamaan. Olinko vain niin söpö pikku peikkolapsi vai sattuiko sittenkin joku moka... :)

srk-kerhon juhlissa esitettiin Jaakko kulta ja sain olla Jaakko... tämä Jaakko vaan nukahti oikeesti ja täti joutu tulemaan herätteleen kellojen soittoon. ;D Kyllä siinä yleisöä nauratti.

On traumoja myös siitä, kun srk:n kerhossa laulettiin aina uskonnollisia lauluja. Mun mielestä se jeesus ja jumalajuttu oli jotenkin tlsää ja kadehdin niitä, jotka sai laulaa normaaleja lastenlauluja päiväkodissa :D



Kaikkein pahinta oli päiväköodissa myöhemmin kun leikittiin arvausleikkiä ja minä vastasin oikean vastauksen, joka oli hevonen. Tähän sitten täti nauroi ja sanoi että ei se mikään hevonen ole vaan hevoinen.. Jostain syystä tämä on jäänyt selkeimmäksi muistoksi mieleeni. Vieläkin muistan sen musertuneen olon :D Ja pahinta oli että täti oli itse väärässä :D :D

Meillä oli päiväkodissa tosi kova kuri, ikinä ei saanut huutaa tai juosta ja tuntui, että aina sai olla pesemässä käsiä milloin mistäkin syystä.



Noh, kerran sitten leikittiin sellaista leikkiä, että kaikki lapset otti tossut jalastaan (mikä oli jo ennenkuulumatonta!) ja sitten täti heilutti jonkun tossuja opettajan pään yläpuolella. Tällä opella oli siis silmät kiinni, eikä muutenkaan nähnyt kenen tossut ne oli. Sitten se lausui jotain "kenen tossut ne tässä... se saa xxx" ja tuo xxx oli siis jotain kivaa ja yleensä kiellettyä. Esimerkiksi "kenen tossut ne tässä... se saa juosta eteiseen ja takaisin".



Odotin omaa vuoroani kuin kuuta nousevaa ja mietin jospa minäkin saisin kerrankin vaikka JUOSTA päiväkodissa! Mutta, mun tossut kun heiluivat open pään yläpuolella, tämä lausui "kenen tossut ne tässä... saa mennä vessaan pesemään kädet!"



Muut joutuivat huutelemaan että riittää jo, kun mä itkua nieleskellen niitä käsiä sitten hinkkasin siellä vessassa. :(

sain aikoinaan olla peikko lastennäytelmässä ja se oli näytelmän päärooli. Kun myöhemmin kysyin äidltäni että miksi mulle annettiin aina kaikki triangelit ja ne inkkaripäähineet ja tuo rooli niin mutsi sanoi että minä kuulemma fiksuna likkana olin möläyttänyt jotain päiväkotiryhmän epätasarvoisuudessta. Sitä ei sitten tiedä että mistä tuon asian olin opppinut mutta siit' käytiin keskustelua ja pitkään vanhempieni ja tarhan kesken :) Tein minä kaikkea muutakin tarhassa aikoinaan joista keskusteltiin pitkään ja hartaasti pk kanssa :D

Hei, te ootte saaneet sentään olla kuusia, enkeleitä ja sieniä.. Minäpä olin KIVI ja KIUAS ala-asteen näytelmässä. Ikuiset traumat, joista ei edes vuosien jälkeen ole päässyt eroon. :(