Löydettiin miehen kanssa yhteinen "trauma" päiväkotiajoilta :D
Aina kun soittimia jaettiin niin me saatiin vaan kapulat. Mä olisin halunnut saada marakassin tai kulkuset. Joskus harvoin saattoi käydä tuuri ja sai triangelin :) Kaikkea sitä muistaakin lapsuudestaan. Mutta sitä ei miehen kanssa muistettu et mikä on nimeltään sellainen t:n mallinen puinen lyömäsoitin, jota myös kapulalla paukutettiin. T-sakarat oli ontot. Muistaisko joku?
Kommentit (66)
niitä himputin kapuloita vain oli ihan älyttömästi.. mä olisin halunnut patarummun, mut triangelikin oli ihan jees :)
sain olla kukko, koska omistin oranssit sukkahousut...
perunaa, kiveä tai sientä päiväkodin näytelmissä. :=D Jos edes puu olisin saanut olla mut ei...
Kerran sain tosin olla sinipiika, siitä laulusta "sipsutteli sinipiika pienen tytön luokse, otti kiinni kädestä ja hyppeli ja juoksi..." - ei ollut ihan tähtihetki sekään, sillä kammottava tarhantäti nousi juhlassa kesken esityksen pystyyn ja kailotti, että "Sipsutteli! Sipsuttele! Tuo on löntystämistä!"
Tämän trauman olen jakanut joidenkin ystävien kanssa, joten terkkuja tutuille :D
toinen lapsi kaatoi maidot kesäkeittolautaselleni ja tarhantäti vain sanoi "on siinä maitoa kumminkin" - en ole sen päivän jälkeen syönnyt kesäkeittoa (tapahtui v. -87/88). Ikää 30v.
soittamaan kapuloita MYÖS AIKUISENA! Hirveää! Koulun joulujuhlassa, jossa henkilökunta esitti yhden laulun! Traumat eivät jätä rauhaan. Todnäk vanhainkodin virkistyssoittotunnillakin kohtalo on sama.
Hävetti! Kaikki muut soitti viulua, huilua, kitaraa, ja nekin ketkä eivät osanneet mitään hienoa soitinta, soittivat edes marakasseja tms., mutta minä onneton sain lehmänkellon...
T: ex-musiikkiluokkalainen
Koska en moisessa käyny koska olin yskityisel pph:lla. tai no, eskarin kävin, se oli päiväkotirakennuksen yhteydes samas rakennuksessa. siellä ehkä mieleen painuvin kurja juttu on ollu se että mulla meni aina pieni ikuisuus ruokailussa, olin vika joka sai syötyä ja usein ruokailun jälkeinen satuhetki oli jo ohi ku mä tulin paikalle :P
etten päässyt tarhaan, olin kaikelle allerginen ja aina kipeä joten sain olla pph:lla jolla oli saman ikäinen tyttö. Ei esityksiä ennen kuin ala-astella.
se oli oikea aarreaitta, kun sieltä sai ottaa mitä halusi.
nimim. ei traumoja :)
Ne meni aina pojille, ne sellaiset isot missä oli paljon sulkia. Tytöt saattoi saada sellaisen pään ympäri laitettavan nauhan missä oli yks tai kaks säälittävää sulkaa :(
niita oli niin hitosti. triangelista tykkasin kylla. silla paasi yleensa soittamaan ihan tietyn 'soolon'. BLING, kun kaikki muut oli hiljaa... ja siis lastentarhassa olen ollut vuonna 1971 - 72.
meidän päiväkodin yläkerrassa oli aivan ihanat kauppa- pankki- ja parturileikit. Mä pääsin ehkä kerran leikkimään pankkia, yksi ihanan kaunis tyttö sen sijaan pääsi sinne aina. Ehkä mä olin liian ruma ja itkuinen (ikävöin äitiäni tosi paljon päiväkodissa). Nyt itse lto:na yritän tosiaan katsoa, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti, juuri tuollaiset soitinten jaot ja leikkiin menemiset on tosi tarkkaan mietittävä.
meidän päiväkodin yläkerrassa oli aivan ihanat kauppa- pankki- ja parturileikit. Mä pääsin ehkä kerran leikkimään pankkia, yksi ihanan kaunis tyttö sen sijaan pääsi sinne aina. Ehkä mä olin liian ruma ja itkuinen (ikävöin äitiäni tosi paljon päiväkodissa). Nyt itse lto:na yritän tosiaan katsoa, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti, juuri tuollaiset soitinten jaot ja leikkiin menemiset on tosi tarkkaan mietittävä.
perunaa, kiveä tai sientä päiväkodin näytelmissä. :=D Jos edes puu olisin saanut olla mut ei...
Kerran sain tosin olla sinipiika, siitä laulusta "sipsutteli sinipiika pienen tytön luokse, otti kiinni kädestä ja hyppeli ja juoksi..." - ei ollut ihan tähtihetki sekään, sillä kammottava tarhantäti nousi juhlassa kesken esityksen pystyyn ja kailotti, että "Sipsutteli! Sipsuttele! Tuo on löntystämistä!" Tämän trauman olen jakanut joidenkin ystävien kanssa, joten terkkuja tutuille :D
Hei onko tää "pieni tytön tylleröinen tietä pitkin kulki, saapui siihen nukkumatti silmät pienet sulki"? Mä en KOSKAAN saanu olla pieni tytön tylleröinen ja muistan sen katkerana edelleen :D Joskus olin mustikka mutta siinä se.
Olen muuten yrittänyt laulaa tuota meidän lapselle, mutta päiväkodissa ei tuota leikkiä enää ilmeisesti tunneta :)
perunaa, kiveä tai sientä päiväkodin näytelmissä. :=D
Jos edes puu olisin saanut olla mut ei...
ei tullu kuuloonkaan etta lyhyt tukkaisena tyttona olisin ollu rinsessa. olin siina hemmetin muurissa joka kohoaa.. 'ja linnan muurit kohoaa'.. nyt rupeskin jo ihan etta niin kaltoin on kohdeltu.
perunaa, kiveä tai sientä päiväkodin näytelmissä. :=D Jos edes puu olisin saanut olla mut ei...
Kerran sain tosin olla sinipiika, siitä laulusta "sipsutteli sinipiika pienen tytön luokse, otti kiinni kädestä ja hyppeli ja juoksi..." - ei ollut ihan tähtihetki sekään, sillä kammottava tarhantäti nousi juhlassa kesken esityksen pystyyn ja kailotti, että "Sipsutteli! Sipsuttele! Tuo on löntystämistä!"
Tämän trauman olen jakanut joidenkin ystävien kanssa, joten terkkuja tutuille :D
ei tullu kuuloonkaan etta lyhyt tukkaisena tyttona olisin ollu rinsessa. olin siina hemmetin muurissa joka kohoaa.. 'ja linnan muurit kohoaa'.. nyt rupeskin jo ihan etta niin kaltoin on kohdeltu.
en päässy minäkään ikinä prinsessaks ja mulla oli sentään pitkät hiukset :) Aina samat tytöt pääsi. Tarhassa Helsingin Kalliossa vuosina -71-72.
Ihan mieletöntä, että mun tarha-aikojeni yksi keskeisimmistä traumoistani onkin näin yleinen! yli 30 vuotta mennyt ja vertaisryhmää alkaa löytyä.
Kaunis sisareni vei tytön tylleröisen roolin. Olisin halunnut sitten olla sinipiika, mutta mulle lykättiin se karmea sienihattu. Tosi iloinen lapsi mökötti sitten se härpäke päässään takarivissä.