Suomessa lapsia inhotaan (pakko avata oma)

tapakasvatus jää monella aika puolitiehen ja toisaalta lapsen kanssa ei olla luontevasti läsnä, mitä lapsi varmasti kaikkein eniten kaipaisi. Tässä yhtenä päivänä kun kävelytin koiraani, näin naisen joka haki n. 5-vuotiasta lastaan päiväkodin portilta ja lähti kävelemään lapsen edellä naama kireänä. Lapsi yritti pysyä perässä ja äiti vaan huuteli kaukaa edeltä että tulisi lujempaa (lapsi kyllä käveli niin reippaasti kuin 5-vuotias pystyy kävelemään) Ei varmaan olis siihen pieneen kävelymatkaan autolle mennyt kuin minuutti kauemmin jos äiti olisikin kävellyt lapsen vierellä ja kysellyt vaikka samalla päivän kuulumiset. Tämähän saattoi oli poikkeus, mutta silti kylmäsi että tätäkö se joidenkin läheisten kommunikointi sitten on? Ehkä tämä on yksi varsin yksinkertainen syy siihen miksi puhutaan että ihmiset voi huonosti?

ovat joskus kurittomia tai eivät usko.

Edes ammattikasvattajana en usko, että sellaista lasta löytyy, joka ei rajojaan koskaan kokeilisi.



Ja joku yksittäinen tilanne kaupassa, sen perusteella en itse ainakaan tekisi mitään johtopäätöksiä kenenkään lapsen kasvatuksesta.



Vanhempien ihmisten on vaikeaa hyväksyä sitä, ettei lasta nykyään hakata enää hiljaiseksi, eikä vaadita menemään itsenäisesti päiväkotiin Mannerheimintien ylitse. Näin on joskus Suomessa ollut.

lapset nostetaan kyllä Japanissakin jalustalle. Siksi ilmeisesti myös käyttäytyvät hyvin, koska saavat vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan kunnioittavaa kohtelua.

lapset nostetaan kyllä Japanissakin jalustalle. Siksi ilmeisesti myös käyttäytyvät hyvin, koska saavat vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan kunnioittavaa kohtelua.

Ja mihin perustat tuon käsityksesi itsemurhatilastoista? Paljon siellä on kyllä myös asukkaitakin.

on ollut järkytys huomata, miten lasten kaverien vanhemmat ja muut vanhemmat kohtelevat toisia, vieraita lapsia. Kuin ilmaa. Itse luulin lapsettomana, että kaikki aikuiset puhuvat lapsille nykyään kuin he olisivat ihmisiä, siis tervehditään ja poistuttaessa hyvästellään, jutellaan joskus muutama sana. Mutta ei näin ole.



Lapset juttelevat keskenään, aikuiset eivät halua puhua lapsille.



toisaalta suomalaiset vanhemmat ovat usein niin väsyneitä, että riittää että juttelee omilleen, ei jakseta puhua enää muille.



Mitä tulee käytökseen, niin nykyään on vanhempia, jotka ottavat kaikesta mielellään vaan ne edut. Eli lapsilla pitää olla oikeus tehdä sitä ja tätä, mutta ei mitään vastuuta tai toisten huomioonottamista tai kunnioitusta. Lapsi on monien mielestä sitä nokkelampi, mitä inhottavampi ja hankalampi on muille.

Eli pitää opiskella, saada hyvä todistus jne. ja luokan kunnioitetut ovat niitä kympin oppilaita eivätkä häirikköpellejä kuten täällä. Japanissa annetaan lapsille tilaa olla lapsia ja väitän, että maa on yksi parhaista mahdollisista lastenkulttuurin suhteen, se on nimittäin todella rikasta ja rakastavaa.



Kuten lapsista, myös vanhuksista pidetään hyvää huolta. Katsoin dokkaria roboteista ja siinä oli kehitetty eläinrobotti vanhusten iloksi. Haastateltu mies, kehittäjä, kertoi että länsimaissa vihaiset vanhukset usein tainnutetaan lääkkein, mutta Japanissa säilytetään kunnioitus yksilöä kohtaan ja yritetään etsiä vaihtoehtoisia reittejä agression purkamiseen. Lemmikkirobotti oli tutkitusti tehokas vaihtoehto. Uskon täysin, koska omallekin mummolleni vein hoitokotiin pehmoleluja silloin tällöin ja hän hoivasi niitä mielellään, oli fiilis mikä tahansa.