Lue keskustelun säännöt.
Suomessa lapsia inhotaan (pakko avata oma)
23.04.2012 |
Koska suomalaiset eivät kasvata lapsiaan.
Ne saavat jo kaksivuotiaana pomottaa ja pompottaa koko perhettä.
Onneksi pitkään lasten kanssa töitä tehdessäni olen tavannut myös paljon niitä lapsia,joita vanhemmat rakkaudella ja taidolla kasvattavat.
Kommentit (87)
Miten voivat Sakasan ja Ranskan aikuiset? Ovatko masennus, alkoholismi sekä psykosomaattiset sairaudet yleisiä? Valittavatko sikäläiset keskustelupalstoillaan narsismista ynnä muista luonnehäiriöistä? Valittavatko sikäläiset ylipäänsä aina ja kaikesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se vihamielistä jos ei jaksa olla kiinnostunut vieraista lapsista?
En jaksa kommunikoida heidän kanssaan tai ymmärrä miksi lapsien sallitaan juoksentelevan vapaasti paikoissa, missä ovat tiellä.
Miksi kenenkään pitäisi olla automaattisesti kiinnostunut viearaista lapsista?
En kuitenkaan mulkoile vieraita lapsia, tuupi tai huuda heille. Olen vaan niinkuin en näkisikään.
vaan lasten tolloja vanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa sitä lastaan.
lapset pitäisi olla näkymättömiä ja hiljaisia. Lapsia ei tervehditä, eikä heitä huomioida. Lapsia ei saisi tuoda ravintolaan/lenkoneeseen/junaan/ pitkänmatkan bussiin jne.
Lapset nähdään vain häiriönä ja ärsyttävänä asiana.
Toisin on ulkomailla! Lapsille hymyillään, heitä tervehditään, heitä huomioidaan, eikä järkytytä jos lapsista lähtee vähän meteliä.
Ja nyt EN puolusta mitään lasten huonoa käytöstä, että esim. lapset saisivat juosta vapaasti vaarantaen ympäristöä tai itseään, huutaa ja kirkua vapaasti, sotata tai kiusata/häiriköidä ihmisiä ravintoloissa jne.
Mutta esim. pieni vauvani itki hetken aikaa metrossa (neuvolaan menossa) niin sain osakseni kauheita altakulman katseita, kun neliviikkoinen vauvani itki. Hetken päästä rauhoittui, kun kokoajan rauhottelin, mutta ihmettelen ihmisiä, jotka olettavat, että pieni vauva ei saa ikinä, koskaan julkisessa tilassa itkeä! Pakko oli olla ihmisten ilmoilla vauvan kanssa, kun pakko käydä neuvolassa!
Ihmiset myös inhoavat vaunuja, missään ei saisi liikkua lastenvaunujen kanssa! Ei saisi esim. mennä tavarataloon vaunujen kanssa, koska se ärsyttää ihmisiä. Lastenvaatteet pitäisi siis ostaa netistä, että ei menisi toisten ostosreissuja pilaamaan vaunuttelullaan!
Suomi on tyly, lapsivihamielinen maa.
Kuten sinäkin lapsena?
ovat yksinkertaisesti vaan NIIN vastenmielisiä!
kyllä mä ainakin olen lapsena ollu ihan hemmetin ärsyttävä. just semmonen pikkuvanha näsäviisas itseään esille tuova raivostuttava pikku räkänokka.
Enkä nyt kommentoi keskusteluun muuten (enkä ole sitä edes kovin pitkälle jaksanut lukea). Itse en vihaa lapsia. En myöskään ole hullaantunut jokaisesta lapsesta. Lapset ovat kuin ihmiset muutenkin: jotkut minulle mitäänsanomattomia, jotkut ärsyttäviä ja jotkut hullaannuttavan ihania. Ja kuten muidenkaan ihmisten kohdalla, en tuo noita kahta ekaa mitenkään erityisesti esille.
Mutta halusin vaan kommentoida, että eikai kaikki (suurin osa) ihmiset kuvittele, että ovat olleet lapsina jotenkin erityisen ihania? Siksi lainaamani "argumentti" on sangen epävalidi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin on ulkomailla! Lapsille hymyillään, heitä tervehditään, heitä huomioidaan, eikä järkytytä jos lapsista lähtee vähän meteliä.
Monessa kulttuurissa kuuluu asiaan myös se, että lapsia saa komentaa muutkin aikuiset kuin omat vanhemmat. Jos siis vaikka juoksentelee muita ihmisiä päin ja huutaa tms. Suomessahan vanhemmat hyökkäisi tämän aikuisen kimppuun.
ihmiset puuttua, jos käyttäytyvät huonosti!
Huutaa ei saa, eikä kiroilla, eikä lasta pelästyttää, mutta mielestäni lapselle saa sanoa jos tekee pahojaan tai vaarantaa itsensä tai muut.
Onneksi omassa asuinalueella on tapana ollut, että puututaan myös toisten lasten huonoon käytökseen, eikä vain omiin. Meillä soi heti ovikello ja aikuinen kertomassa, jos poika ollut pahanteossa/ tai aikuinen itse puuttunut pojan käytökseen. Toisaalta kehuakin tulee samalla tavalla; poikaani kehuttiin, kun oli puolustanut pihassa kiusankohteeksi joutunutta poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten pitäisi kyllä olla näkymättömiä siinä suhteessa, että he eivät saa keskeyttää aikuisten jutustelua olettaen, että he ovat tärkeämpiä kuin aikuiset. Hui kamalaa! Nyt saan varmaan kaikki av-akat niskaani. Minusta vain on todella ärsyttävää, että jokainen tuntemani mukula tulee kiljumaan äidilleen asiaansa, eikä häntä ole opetettu odottamaan rauhassa suunvuoroa tai vaikka nykimään äidin hihasta, jotta äiti huomaisi, että hänellä on asiaa.
Jos vauva kiljuu metrossa, kyllä minuakin ottaa päähän. Se pilaa täydellisesti minun matkani. Ymmärrän toki, että vauvan itkua ei aina pysty ajoittamaan niin, etteivät kanssaihmiset häiriintyisi, eikä metrosta oikein pääse poiskaan. Ihmiset eivät siis suhtaudu vihamielisesti vauvaan vaan siihen seikkaan, että heidän matkastansa tulee kamala. Kaksi täysin eri asiaa.
Ja vielä nämä lastenvaunut tavaratalossa. Voi Kristus sentään, kyllä ne todella ottavat päähän! Vaunut tukkivat kulkuväylät niin, etteivät muut pääse kulkemaan elleivät kierrä monen käytävän päästä vaunuilijaa. Onko sinne pakko tulla tukkimaan koko talo? Ja sitten vielä ihmettelee, miksi saa vihaisia mulkaisuja...
Perinteisen lutterilaisen ajatusmaailman mukaan lapsi ei saa näkyä, kuulua tai tuoksua. Suomalainen mentaliteetti on tyyliin "ken vitsaa säästää se lastaan vihaa". Kyse ei ole siitä että muualla osattais kasvattaa lapset paremmin. Siellä vaan suhtaudutaan lapsiin lapsina eikä pieninä aikuisina. Tästä hyvä esimerkki on se kun taaperoikäinen saa uhmiskohtauksen niin muualla saattaa vieras ihminen mennä rauhoittamaan lasta puhumalla ystävällisesti. Täällä mennään haukkumaan sen lapsen äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkomailla lapsille jutellaan, heitä tervehditään ja kohdellaan muutenkin kuin ihmistä kohdellaan. Suomessa ei lasta noteerata millään tavalla ja muutenkin kohdellaan kuin kakkosluokan kansalaisina.Ikävä juttu! Tällä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa....täällä vaan lapsia ei pidetä kunnon ihmisinä.
ovat yksinkertaisesti vaan NIIN vastenmielisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varhaista omatoimisuutta ja itsenäistymistä.
Jos kulkee kaupungilla ihmisvilinässä, niin Suomessa ulkopuoliset ihmiset menevät muitta mutkitta helposti pikkulapsen ja hänen vanhempansa väliin katsomatta ollenkaan, säilyykö näillä kahdella näköyhteys toisiinsa. Minusta on tärkeää, että pieni lapsi saa olla äitinsä tai muun huoltajansa lähellä kaupungilla, vaikka he eivät pitäisikään toisiaan kädestä.
Varhaista muuttoa pois kotoa jotenkin ihannoidaan. Samoin oletetaan, että jo yläasteikäisen pitäisi reippaasti ja rohkeasti mennä puhumaan itselleen työpaikka (tet-harjoittelu). Jos kainostelet siinä, olet nyhverö.
Nuoret teini-ikäiset ja parikymppiset tytöt saavat kuulla härskejä juttuja vanhemmilta miehiltä, jotka luulevat, että se on hauskaa.
...okei.
Älä sitten hermostu, kun me muut, joilla on ehkä kiire töistä kaupan kautta päiväkotiin, tungetaan ohi ja mulkoillaan teitä. Kenenkään ei ole pakko tulla vankkureilla just hulluille päiville just ruokatunnin aikaan tai klo 17 ostamaan niitä aurinkokuivattuja tomaatteja ja luomupastoja ja kymmentä erilaista sushipalleroa. Silti sitä tapahtuu hämmästyttävän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkomailla lapsille jutellaan, heitä tervehditään ja kohdellaan muutenkin kuin ihmistä kohdellaan. Suomessa ei lasta noteerata millään tavalla ja muutenkin kohdellaan kuin kakkosluokan kansalaisina.Ikävä juttu! Tällä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa....täällä vaan lapsia ei pidetä kunnon ihmisinä.
Siis kaikkihan me ollaan oltu lapsia, eiks niin? Uskoisin, että ongelmana ovat nykyajan vanhemmat jotka vaativat itselleen jatkuvaa huomiota lastensa vuoksi. Täälläkin on tässä parin viime päivän aikana kauhisteltu sitä, miten joku uskalsi olla auttamatta äitiä rattaiden nostossa, miten joku oli ärsyyntynyt vauvan itkusta lentokoneessa ja niin edelleen. Viikonloppuna joku avasi ketjun, jossa ihmetteli miten lapseton voi olla väsynyt (ja antoi ymmärtää, että lapseton elämä on täysin turhaa). Eli jos ihmiset joutuvat oikeasti arkielämässä kohtaamaan tällaista vähättelyä omaa elämäänsä kohtaan, VAIN sen takia ettei ole asustanut itseään pienellä ihmisellä, on ihan ymmärrettävää ettei pienten lasten vanhemmat herätä hirveästi sympatiaa.
Ja noin yleisesti olen sitä mieltä, että suomalaisilla lapsilla ei ole tarpeeksi kuria.
ovat yksinkertaisesti vaan NIIN vastenmielisiä!
Siellä lapsia kohdellaan lämpimästi toisin kuin täällä!
ulkomailla lapsille jutellaan, heitä tervehditään ja kohdellaan muutenkin kuin ihmistä kohdellaan. Suomessa ei lasta noteerata millään tavalla ja muutenkin kohdellaan kuin kakkosluokan kansalaisina.Ikävä juttu! Tällä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa....täällä vaan lapsia ei pidetä kunnon ihmisinä.
Siis kaikkihan me ollaan oltu lapsia, eiks niin? Uskoisin, että ongelmana ovat nykyajan vanhemmat jotka vaativat itselleen jatkuvaa huomiota lastensa vuoksi. Täälläkin on tässä parin viime päivän aikana kauhisteltu sitä, miten joku uskalsi olla auttamatta äitiä rattaiden nostossa, miten joku oli ärsyyntynyt vauvan itkusta lentokoneessa ja niin edelleen. Viikonloppuna joku avasi ketjun, jossa ihmetteli miten lapseton voi olla väsynyt (ja antoi ymmärtää, että lapseton elämä on täysin turhaa). Eli jos ihmiset joutuvat oikeasti arkielämässä kohtaamaan tällaista vähättelyä omaa elämäänsä kohtaan, VAIN sen takia ettei ole asustanut itseään pienellä ihmisellä, on ihan ymmärrettävää ettei pienten lasten vanhemmat herätä hirveästi sympatiaa. Ja noin yleisesti olen sitä mieltä, että suomalaisilla lapsilla ei ole tarpeeksi kuria.
Minuakaan eivät ärsytä lapset vaan vanhemmat jotka tekevät lapsistaan/antavat lastensa tehdä itsestään ikävän "numeron". Etelä-Euroopassa lapset elävät rennosti vanhempien elämän rinnalla.
ulkomailla lapsille jutellaan, heitä tervehditään ja kohdellaan muutenkin kuin ihmistä kohdellaan. Suomessa ei lasta noteerata millään tavalla ja muutenkin kohdellaan kuin kakkosluokan kansalaisina.Ikävä juttu! Tällä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa....täällä vaan lapsia ei pidetä kunnon ihmisinä.
Siis kaikkihan me ollaan oltu lapsia, eiks niin? Uskoisin, että ongelmana ovat nykyajan vanhemmat jotka vaativat itselleen jatkuvaa huomiota lastensa vuoksi. Täälläkin on tässä parin viime päivän aikana kauhisteltu sitä, miten joku uskalsi olla auttamatta äitiä rattaiden nostossa, miten joku oli ärsyyntynyt vauvan itkusta lentokoneessa ja niin edelleen. Viikonloppuna joku avasi ketjun, jossa ihmetteli miten lapseton voi olla väsynyt (ja antoi ymmärtää, että lapseton elämä on täysin turhaa). Eli jos ihmiset joutuvat oikeasti arkielämässä kohtaamaan tällaista vähättelyä omaa elämäänsä kohtaan, VAIN sen takia ettei ole asustanut itseään pienellä ihmisellä, on ihan ymmärrettävää ettei pienten lasten vanhemmat herätä hirveästi sympatiaa. Ja noin yleisesti olen sitä mieltä, että suomalaisilla lapsilla ei ole tarpeeksi kuria.
Minuakaan eivät ärsytä lapset vaan vanhemmat jotka tekevät lapsistaan/antavat lastensa tehdä itsestään ikävän "numeron". Etelä-Euroopassa lapset elävät rennosti vanhempien elämän rinnalla.
Mutta lapsiltakin vaaditaan tapoja, ja lasta ei nosteta jalustalle. Suomessa tuntuu, että on kaksi ääripäätä: joko vihamielinen lasten välttely tai sitten sellainen lasten ehdoilla tapahtuva kulttuuri, jossa kaikki huomio kuuluu olla siinä lapsessa.
eivätkä mitään epäjärjestystä, eivät omassa itsessään eivätkä muissa ihmisissä. Meillä on ihanteena ihminen, joka seilaa läpi elämän eikä ilmekään värähdä eikä hän koskaan herätä sen enempää huomiota,( muilla kuin onnistuneen suorittamisen kautta tietenkin, mutta ei ihmisenä eikä persoonana)
Ei ihme, ettei oikein tiedetä, miten lasten kanssa ollaan, kun lapset ei muuta olekaan kuin spontaaneja ja keskeneräisiä.
maissa joissa lapsiin suhtaudutaan lämpimästi lapset myös käyttäytyvät paremmin. Suomessa jossa on lapsivihamielinen kulttuuri ei myöskään lasten käytöksestä tarvitse odottaa ihmeitä.