Suomessa lapsia inhotaan (pakko avata oma)

Kun täällä aina niin ihannoidaan etelä-Euroopan lapsirakkautta niin varmasti sitten samalla hyväksytään lasten lyöminenkin. Kyllä siellä ihan surutta lyödään isoa tai pientä lasta kunnolla poskelle jos ei osaa käyttäytyä.



Suomalaisia lapsia ei osata kasvattaa, siksi he ärsyttävät niin monia ihmisiä. Ei ymmärretä että jos lapsille ei jo pienenä opeteta mikä on oikein ja väärin ti millainen käytös on hyväksyttävää niin sen oppiminen myöhemmin on huomattavasti hankalampaa. Lapsi tarvitsee rakkauttta JA rajoja.



Nuo vauvojen vihaajat on sitten oma lukunsa, väittäisin että heitä on oikeasti aika vähän. Itseänikin ärsyttää väsyyneenä työpäivän jälkeen vauvan kiljunta bussissa, mutta suurin osa meistä kuitenkin ymmärtää ettei vauvan itkulle välttämättä voi mitään.

lapset pitäisi olla näkymättömiä ja hiljaisia. Lapsia ei tervehditä, eikä heitä huomioida. Lapsia ei saisi tuoda ravintolaan/lenkoneeseen/junaan/ pitkänmatkan bussiin jne.

Lapset nähdään vain häiriönä ja ärsyttävänä asiana.

Toisin on ulkomailla! Lapsille hymyillään, heitä tervehditään, heitä huomioidaan, eikä järkytytä jos lapsista lähtee vähän meteliä.

Ja nyt EN puolusta mitään lasten huonoa käytöstä, että esim. lapset saisivat juosta vapaasti vaarantaen ympäristöä tai itseään, huutaa ja kirkua vapaasti, sotata tai kiusata/häiriköidä ihmisiä ravintoloissa jne.

Mutta esim. pieni vauvani itki hetken aikaa metrossa (neuvolaan menossa) niin sain osakseni kauheita altakulman katseita, kun neliviikkoinen vauvani itki. Hetken päästä rauhoittui, kun kokoajan rauhottelin, mutta ihmettelen ihmisiä, jotka olettavat, että pieni vauva ei saa ikinä, koskaan julkisessa tilassa itkeä! Pakko oli olla ihmisten ilmoilla vauvan kanssa, kun pakko käydä neuvolassa!

Ihmiset myös inhoavat vaunuja, missään ei saisi liikkua lastenvaunujen kanssa! Ei saisi esim. mennä tavarataloon vaunujen kanssa, koska se ärsyttää ihmisiä. Lastenvaatteet pitäisi siis ostaa netistä, että ei menisi toisten ostosreissuja pilaamaan vaunuttelullaan!

Suomi on tyly, lapsivihamielinen maa.

Aika laaja kasite ;)

Kuten myos se yleistys, etta Suomi on lapsivihamielinen maa. Niin lapsivihamielinen, etta meilla on yksi maailman pisimmista aitiyslomista Ja hyva turva jaada kotiin vauvan kanssa pidemmaksikin aikaa. Tassa pohdittavaa....

Kuten sinäkin lapsena?

Jos näkisin itseni lapsena, olisin varmasti raivostuttavan ärsyttävä vittupää.

Toisin on ulkomailla!

Jännä paikka tämä "ulkomaat". Missäköhän se sijaitsee? Siellä tuntuu aina olevan asiat paremmin kuin Suomessa.

Lapsettomat aikuiset ehkä eivät siedä lapsien aiheuttamaa häiriötä, mutta hei: se on ihan sama kaikkialla maailmassa.

Ja tuota en allekirjoita, että kaksivuotiaat pomottaisivat perheitä. Sellaisia perheitä on todella vähän, itse en ainakaan tunne yhtäkään.

Tuo on sellaista populistista paskaa, jota nykyään tykätään syytää vanhempien niskaan ja syyllistää yksittäisiä perheitä siitä, mitä yhteiskunta kämmii koko ajan leikatessaan lapsiperheiden tukia.

On kätevää syyttää yksilöitä kasvatustaidottomuudesta, kun yhteiskunta on niistänyt esim. lasten psykiatrisen hoidon ja lapsiperheiden käytännön kotiavun liki olemattomiin. Jos myönnettäisiin, että lapsiperheet ovat nykyään paljon enemmän yksin ongelmiensa kanssa, se vaatisi poliittisia korjaavia päätöksiä ja aiheuttaisi rahanmenoa!

Ap harrastaa nyt sellaista Valitut palat -tasoista yleistämistä, jota inhoan. Suomalaiset tykkäävät tai ovat tykkäämättä lapsista siinä missä muutkin kansallisuudet. Meillä on perheen kanssa liikkumisen tavat vähän erilaisia. Lapset otetaan mukaan kaikkialla, koska lastenhoitajia on vaikea ja kallis palkata eikä sukua asu lähellä.

Ei nykyaan ole yhtaan sen enempaa psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia kuin ennenkaan. Eika kaikki huonosti kasvatetut rakanokat tarvitse psykiatria, mietis nyt vahan. Eli sun logiikalla; simopetteri kaataa mehut viereisella paikalla istuvan paalle ja sa olet sita mielta, etta se johtuu siita etta simopetteri ei ole paassyt psykiatrille? OMG

<a href="http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Kolumnit/2012/04/16/El%C3%A4m%C3%A4+e…" alt="http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Kolumnit/2012/04/16/El%C3%A4m%C3%A4+e…">http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Kolumnit/2012/04/16/El%C3%A4m%C3%A4+e…;

Mikä on mennyt pieleen, kun yhä useampi lapsi tarvitsee erityistukea jo ennen kouluikää? Alakouluikäisten opettajat ovat jo aivan voimattomia pahentuvien käytöshäiriöiden edessä. Opettajien tehtävähän olisi opettaa, eikä tunnista toiseen ojentaa, komentaa ja selittää, kuinka yhdessä toimitaan tai ettei kaveria saa tänäänkään kiusata tai lyödä. Ei kannata ihmetellä, että monet, etenkin yläkoulun opettajat ovat todella loppuun palaneita työssänsä.

Ennen lapset opetettiin kunnioittamaan virkavaltaa, arvostamaan opettajia ja vanhempia ihmisiä. Oli myös kunnia-asia pärjätä omillaan. Tänä päivänä tuntuu, että yhä useammalle nuorelle mikään ei ole enää pyhää, ketään ei tarvitse kunnioittaa eikä yhteisiä sääntöjä noudattaa.

ja paljon.

Jos osaisit lukea ja edes yrittäisit ymmärtää lukemaasi tajuaisit, että se on ääripää ongelmista. Psyykkinen häiriö ja erityistuen tarve eivät kehity yhdessä yössä. Ne kehittyvät pitkän ajan sisällä pikku hiljaa, ja koko sillä matkalla on tukea leikattu.

Kun vielä ennen 1990-luvun lamaa kodinhoitajia riitti lapsiperheiden tueksi, kun vaikkapa toinen vanhemmista sairastui, nyt niitä ei riitä siivous- ja hoitoavuksi edes lastensuojelun asiakkaille. Keskusteluapua kyllä saa, jos kirjautuu lastensuojelun asiakkaaksi, mutta se ei auta, jos perheellä on pula ylimääräisestä käsiparista, konkreettisesta avusta. Kodinhoitajien määrä on leikattu kunnissa kymmenen vuoden aikana 60 tuhannesta 20 tuhanteen, siis noin KOLMANNEKSEEN - ja heitä riittää enää vain vaikeahoitoisten vanhusten kotihoitoon.

Tuossa yksi esimerkki.

Luuletko oikeasti, että häiriintynyt lapsi on häiriintynyt vain siksi, ettei TIEDÄ, miten pitäisi käyttäytyä? Kyllä siinä on mukana paljon muutakin ongelmaa, kuin että vanhemmat eivät olisi moista tulleet lapsilleen opettaneeksi. Yleistä syrjäytymistä, alkoholismia, uupumusta, masennusta... ja kaikkien niiden hoitoon on yhteiskunnalla yhä vähemmän resursseja ja tahtoa.

En toki sano, etteikö vanhemmissakin ole yksilöllisiä puutteita. Varmasti on. Mutta sanon, että pelkästään perheitä syyllistämällä homma EI KORJAANNU, koska moni perhe haluaisi kyllä toimia oikein, jos kykenisi.

Ja saisi sitä apua.

Kun täällä aina niin ihannoidaan etelä-Euroopan lapsirakkautta niin varmasti sitten samalla hyväksytään lasten lyöminenkin. Kyllä siellä ihan surutta lyödään isoa tai pientä lasta kunnolla poskelle jos ei osaa käyttäytyä.

Suomalaisia lapsia ei osata kasvattaa, siksi he ärsyttävät niin monia ihmisiä. Ei ymmärretä että jos lapsille ei jo pienenä opeteta mikä on oikein ja väärin ti millainen käytös on hyväksyttävää niin sen oppiminen myöhemmin on huomattavasti hankalampaa. Lapsi tarvitsee rakkauttta JA rajoja.

Nuo vauvojen vihaajat on sitten oma lukunsa, väittäisin että heitä on oikeasti aika vähän. Itseänikin ärsyttää väsyyneenä työpäivän jälkeen vauvan kiljunta bussissa, mutta suurin osa meistä kuitenkin ymmärtää ettei vauvan itkulle välttämättä voi mitään.

Mammat ei lomamatkoilla näe sitä koko totuutta italialaisesta kasvatuksesta. Kuri on kova, mutta lapsille annetaan myös huomiota. Av-mammat vaativat omille jessicajannikoilleen samaa huomiota mutta ei kuria. Mukava tuleva sukupolvi tulossa meillä...

Minä olen kiinnittänyt huomiota lapsikielteisyyden kasvamiseen. Olen eri mieltä omien vanhempien roolista ap:n kanssa, vaan päinvastoin tuntuu, että lapset eivät ole enää tervetulleita:

yhä useammin häät järjestetään vain aikuisille, Finnmatkoilla on jopa hotelleja, joihin eivät lapset ole tervetulleita (humalaiset häirikkövanhemmat kyllä), Lahdessa on joku kahvila, jonne ei vaunuilla saa tulla jne.



Olen myös huomioinut, että "ulkomailla" tarkoittaen etelä-euroopan maita, lapset ovat tervetulleita kaikkialle ja tosiaan heitä tervehditään kuin aikuisia, heille jutellaan, vitsaillaan ja jopa nostellaan syliin jne. vaikka olisi ihan outo lapsi. Kyllähän se niin menee, että kun lasta arvostetaan ja hänet huomioidaan, myös lapsi itse oppii arvostamaan itseään.

Ja vielä nämä lastenvaunut tavaratalossa. Voi Kristus sentään, kyllä ne todella ottavat päähän! Vaunut tukkivat kulkuväylät niin, etteivät muut pääse kulkemaan elleivät kierrä monen käytävän päästä vaunuilijaa. Onko sinne pakko tulla tukkimaan koko talo? Ja sitten vielä ihmettelee, miksi saa vihaisia mulkaisuja...

ostokärryjensä kanssa, jos he tukkivat käytävän. Aika moni nimittäin tekee sitä kanssa, oli siinä lapsia kyydissä tai ei. Ja yleensä niistä kärrystä pidetään vielä kiinni ja käännetään poikittain käytävälle ettei siitä vahingossakaan mahdu kukaan muu läpi.

Pitäisköhän ostoskärrytkin sitten kieltää tavarataloista ja kaupoista?

ainakin Suomi on lapsiystävällisempi maa kuin vaikkapa Saksa tai Ranska. Keski-Euroopan lapset on pelolla ja lyönneillä kasvatettu. Ei ole mitenkään tavatonta nähdä äidin lyövän lasta päähän jos puhuu väärään aikaan/ likaa hienot vaatteensa, kun kompastuu ja kaatuu maahan. Suomalainen malli on parempi, koska lyöminen ei ole mikään ratkaisu. Siinä mielessähän suomalainen tapa on paljon vaativampi tapa kasvattaa ja vanhemmille pitäisi siitä hyvästä suodakin sitä tukea rankassa elämänvaiheessa. Onhan se paljon vaikeampaa olla jämäkkänä ja kasvattaa johdonmukaisesti kuin antaa periksi tai lyödä hiljaiseksi. Erityisesti niille vaativien lasten (ei siis edes erityis) vanhemmille haluan antaa tunnustusta.

ja koskaan ei ole ärsyttäneet mukuloiden mitkään huudot missään kulkuvälineessä, lähinnä käy vanhempia/lapsia sääliksi ja olen tyytyväinene ettei ole vielä omia. ;)



t.lapseton ja pitkään Saksassa/Ranskassa asunut suomalainen

Sivistyneitä käytöstapoja ei Suomessa edelleenkään arvosteta. Päivastoin, kauniisti käyttäytyvä ja muut huomioon ottava lapsi on joidenkin mielestä epäilyttävä: se on kuitenkin HAKATTU hiljaiseksi...



Asenne, jonka mukaan lapsi on tärkein, on ymmärretty väärin. Jos kasvattaja ei ota omaa tilaansa, lapsi oppii vaatimaan huomiota nimenomaan juuri silloin, kun on vieraita, vanhempi puhuu puhelimessa tai tekee ihan mitä tahansa muuta itselleen tärkeää.

t. keskustelua mielenkiinnolla seurannut ap.

Ei ole tapana sen yleisemmin kutsua ihmisiä noin, paitsi silloin kun sen oikeasti ansaitsevat. ihan tavalliset, ystävälliset/neutraalit ihmiset saavat aivan varmasti multa erittäin ystävällistä kohtelua.

Sitten nuo ihmisperseet, no he vähintään saavat kuulla olevansa sellaisia. Jos esim. olisin ollut paikalla kun se yksi losoperse kieltäytyi nostamasta niitä vaunuja, olisin varmasti todennut, että "voi vittu mikä luuseri". Ja auttanut ne rattaat itse ylös.

Jos ko. kirjoittajalla on yleisemminkin tapana kutsua muita ihmis- tai losoperseiksi, naisia ämmiksi ja miehiä äijiksi ynnä viljelllä vittua ja saatanaa siihen päälle niin siinähän varmaan saa niitä "positiivisia kokemuksia kanssaihmisiltä"... ;)

Se jos mikä on suunnatonta typeryyttä, ettei nähdä edes sitä, miten tärkeää se on, että lapsi saa hyväksyntää ympäristöstään, kiinnostusta itseään kohtaan ja positiivisia kokemuksia kanssaihmisiltä. Varmaan kuitenkin oman lapsen kohdalle kelpaa? Tai sitten pitää jo todella olla päästään vialla.

Lisäksi täälläkin usein tehdään ihan uskomaton numero siitä pienestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, mitä lapsi " vaatii", ja aikuiset ihmiset ahdistuvat suunnattomasti, jos lapsi KEHTAA HÄIRITÄ ja vaikka kysyä "mikä sun nimi on?" Siis hyi saatana mitä utelua ja yksityisyyden häirintää! Järki lähtee av-mammalta.

Joku kun sen vielä otti puheeksi, niin kyllä se vaunuja muuten vaan nostamasta kieltäytynyt ämmä oli sellainen ihmisperse, että hävettäisi suunnattomasti, jos edes tuntisin sellaisen ihmisen. VOi vittu että olisi ollut vaikeaa ne vaunut nostaa. "mutku emmä haluuuuuuuuuu"...

Mulla on myös sama kokemus etelä-Eurooppalaisista ihmisistä, heille on tosi luontevaa ottaa lapset huomioon, tervehtiä näitä ja jutella lapselle ja lapsesta. Ja arvatkaa mammat, se ei ole mitään näiltä ihmisiltä pois. Tosin jotenkin muutenkin näyttää, että heille monet asiat on huomattavasti helpompia kuin "minä minä voi kun mulla on vaikeaa ja minä en ainkaan ja minä minä"- suomalaisille losoperse-ämmille, ja tasapuolisuuden nimissä - äijille.

Ei ole tapana sen yleisemmin kutsua ihmisiä noin, paitsi silloin kun sen oikeasti ansaitsevat. ihan tavalliset, ystävälliset/neutraalit ihmiset saavat aivan varmasti multa erittäin ystävällistä kohtelua.

Sitten nuo ihmisperseet, no he vähintään saavat kuulla olevansa sellaisia. Jos esim. olisin ollut paikalla kun se yksi losoperse kieltäytyi nostamasta niitä vaunuja, olisin varmasti todennut, että "voi vittu mikä luuseri". Ja auttanut ne rattaat itse ylös.

Jos ko. kirjoittajalla on yleisemminkin tapana kutsua muita ihmis- tai losoperseiksi, naisia ämmiksi ja miehiä äijiksi ynnä viljelllä vittua ja saatanaa siihen päälle niin siinähän varmaan saa niitä "positiivisia kokemuksia kanssaihmisiltä"... ;)

Se jos mikä on suunnatonta typeryyttä, ettei nähdä edes sitä, miten tärkeää se on, että lapsi saa hyväksyntää ympäristöstään, kiinnostusta itseään kohtaan ja positiivisia kokemuksia kanssaihmisiltä. Varmaan kuitenkin oman lapsen kohdalle kelpaa? Tai sitten pitää jo todella olla päästään vialla.

Lisäksi täälläkin usein tehdään ihan uskomaton numero siitä pienestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, mitä lapsi " vaatii", ja aikuiset ihmiset ahdistuvat suunnattomasti, jos lapsi KEHTAA HÄIRITÄ ja vaikka kysyä "mikä sun nimi on?" Siis hyi saatana mitä utelua ja yksityisyyden häirintää! Järki lähtee av-mammalta.

Joku kun sen vielä otti puheeksi, niin kyllä se vaunuja muuten vaan nostamasta kieltäytynyt ämmä oli sellainen ihmisperse, että hävettäisi suunnattomasti, jos edes tuntisin sellaisen ihmisen. VOi vittu että olisi ollut vaikeaa ne vaunut nostaa. "mutku emmä haluuuuuuuuuu"...

Mulla on myös sama kokemus etelä-Eurooppalaisista ihmisistä, heille on tosi luontevaa ottaa lapset huomioon, tervehtiä näitä ja jutella lapselle ja lapsesta. Ja arvatkaa mammat, se ei ole mitään näiltä ihmisiltä pois. Tosin jotenkin muutenkin näyttää, että heille monet asiat on huomattavasti helpompia kuin "minä minä voi kun mulla on vaikeaa ja minä en ainkaan ja minä minä"- suomalaisille losoperse-ämmille, ja tasapuolisuuden nimissä - äijille.

Ei ihme että lapsenne ei osaa käyttäytyä kun eivät äidit/isätkään osaa.

Älkää sitten kirotko lastenne kuullen kuten täällä.

Sillä että on olemassa aikuisten hotelleja, ei siis lapsilta kiellettyjä hotelleja ei kyllä ole mitään tekemistä suomalaisten (muka) lapsivihamielisyydesta ja sen kasvusta. Eihän me suomalaiset päätetä millaisia hotelleja jonnekin etelään rantakohteeseen rakennetaan ja millaiselle kohderyhmälle ne on tarkoitettu.

Ihan kokemuksesta ko. hotellista voin sanoa, että mitään kännäämistä siellä en nähnyt, uskon että juoppottelijat eivät halua örveltää 4-5 tähden hotelleissa, niissä on yleensä rauhallista ja enemmän jonkin verran ehkä iäkkäämpää porukkaa ja hääpareja.

En minäkään mikään lapsivihaaja ole, vaikka haluankin viettää lomani AIKUISTEN hotellissa.

Minä olen kiinnittänyt huomiota lapsikielteisyyden kasvamiseen. Olen eri mieltä omien vanhempien roolista ap:n kanssa, vaan päinvastoin tuntuu, että lapset eivät ole enää tervetulleita: yhä useammin häät järjestetään vain aikuisille, Finnmatkoilla on jopa hotelleja, joihin eivät lapset ole tervetulleita (humalaiset häirikkövanhemmat kyllä), Lahdessa on joku kahvila, jonne ei vaunuilla saa tulla jne. Olen myös huomioinut, että "ulkomailla" tarkoittaen etelä-euroopan maita, lapset ovat tervetulleita kaikkialle ja tosiaan heitä tervehditään kuin aikuisia, heille jutellaan, vitsaillaan ja jopa nostellaan syliin jne. vaikka olisi ihan outo lapsi. Kyllähän se niin menee, että kun lasta arvostetaan ja hänet huomioidaan, myös lapsi itse oppii arvostamaan itseään.

Lasten pitäisi kyllä olla näkymättömiä siinä suhteessa, että he eivät saa keskeyttää aikuisten jutustelua olettaen, että he ovat tärkeämpiä kuin aikuiset. Hui kamalaa! Nyt saan varmaan kaikki av-akat niskaani. Minusta vain on todella ärsyttävää, että jokainen tuntemani mukula tulee kiljumaan äidilleen asiaansa, eikä häntä ole opetettu odottamaan rauhassa suunvuoroa tai vaikka nykimään äidin hihasta, jotta äiti huomaisi, että hänellä on asiaa. Jos vauva kiljuu metrossa, kyllä minuakin ottaa päähän. Se pilaa täydellisesti minun matkani. Ymmärrän toki, että vauvan itkua ei aina pysty ajoittamaan niin, etteivät kanssaihmiset häiriintyisi, eikä metrosta oikein pääse poiskaan. Ihmiset eivät siis suhtaudu vihamielisesti vauvaan vaan siihen seikkaan, että heidän matkastansa tulee kamala. Kaksi täysin eri asiaa. Ja vielä nämä lastenvaunut tavaratalossa. Voi Kristus sentään, kyllä ne todella ottavat päähän! Vaunut tukkivat kulkuväylät niin, etteivät muut pääse kulkemaan elleivät kierrä monen käytävän päästä vaunuilijaa. Onko sinne pakko tulla tukkimaan koko talo? Ja sitten vielä ihmettelee, miksi saa vihaisia mulkaisuja...

Tässä on juuri se suomalaistyyppi jota en voi sietää! Onneksi kaikki suomalaiset eivät ole tällaisia, mutta valitettavan suuri osa kylläkin...

ja näitä kullannuppuja ei saa kukaan käskeä ja komentaa.

Suomessa on varmaan euroopan huonotapaisimmat kakarat.

Lasten pitäisi kyllä olla näkymättömiä siinä suhteessa, että he eivät saa keskeyttää aikuisten jutustelua olettaen, että he ovat tärkeämpiä kuin aikuiset. Hui kamalaa! Nyt saan varmaan kaikki av-akat niskaani. Minusta vain on todella ärsyttävää, että jokainen tuntemani mukula tulee kiljumaan äidilleen asiaansa, eikä häntä ole opetettu odottamaan rauhassa suunvuoroa tai vaikka nykimään äidin hihasta, jotta äiti huomaisi, että hänellä on asiaa.

Jos vauva kiljuu metrossa, kyllä minuakin ottaa päähän. Se pilaa täydellisesti minun matkani. Ymmärrän toki, että vauvan itkua ei aina pysty ajoittamaan niin, etteivät kanssaihmiset häiriintyisi, eikä metrosta oikein pääse poiskaan. Ihmiset eivät siis suhtaudu vihamielisesti vauvaan vaan siihen seikkaan, että heidän matkastansa tulee kamala. Kaksi täysin eri asiaa.

Ja vielä nämä lastenvaunut tavaratalossa. Voi Kristus sentään, kyllä ne todella ottavat päähän! Vaunut tukkivat kulkuväylät niin, etteivät muut pääse kulkemaan elleivät kierrä monen käytävän päästä vaunuilijaa. Onko sinne pakko tulla tukkimaan koko talo? Ja sitten vielä ihmettelee, miksi saa vihaisia mulkaisuja...

kyllähän suomalaisella lapsella pyyhkii hyvin verrattuna moneen ulkomaalaiseen lapseen. Suomessa ei (kai?) ole katulapsia, kuten monessa muussa maassa tai lapsisotilaita, muslimimaissa jo 5 vuotiaat tytöt naitetaan aikuisille miehille, on ihan normaalia että he synnyttävät 12-vuotiaana ensimmäisen lapsensa. Suomessa tyttöjä ei ympärileikata, lapsiin kohdistuva väkivalta (myös tukistaminen) on rikos, josta rangaistaan. Pitäisikö ihan toisenkin kerran miettiä, että kuinka paljon niitä lapsia täällä kotimaassa oikein vihataankaan?

se että asiat ovat huonommin jossain muussa maassa ei tarkoita sitä etteivät ne voisi olla huonosti myös täällä meidän maassa. Ja se että täällä ei ole katulapsia ei ole tosiaan mikään todiste siitä että täällä lapsilla asiat olisivat hyvin. Katulasten määrä ei myöskään ole vastaus siihen miten lapsiin suhtaudutaan (sukupuolisyrjintää jossain määrin lukuunottamatta) vaan siihen vaikuttavat aivan toiset asiat.

Vaunut on ihan ok kaupassa silloin kun niitä ei ole tukkimassa joka käytävää. Joskus äidille olisi varmasti virkistävää käydä shoppailemassa ilman vaunuja.

Mitä virkistävää siinä on? Minä ainakin käyn mieluummin uimahallissa, salilla, juoksemassa, elokuvissa tai tapaan vaikka ystäviä. Ei minulle joku ruokakaupassakäyminen ole mitään "omaa aikaa" tai "virkistäytymistä". Meillä on lapsenhoito jaettu, joten vauvan mukana olo ei tarkoita sitä, etteikö omaa aikaa olisi. Heti synnytyksen jälkeen ei ole edes suotavaa kantaa painavia kasseja, ja onhan se muutenkin kätevämpää kuljettaa ostoset siellä vaunujen alaosassa. Kaupassakäynnin voi yhdistää kävelylenkkiin, niin ei mene "turhaa aikaa" kaupassa käyntiin.

Lasten pitäisi kyllä olla näkymättömiä siinä suhteessa, että he eivät saa keskeyttää aikuisten jutustelua olettaen, että he ovat tärkeämpiä kuin aikuiset. Hui kamalaa! Nyt saan varmaan kaikki av-akat niskaani. Minusta vain on todella ärsyttävää, että jokainen tuntemani mukula tulee kiljumaan äidilleen asiaansa, eikä häntä ole opetettu odottamaan rauhassa suunvuoroa tai vaikka nykimään äidin hihasta, jotta äiti huomaisi, että hänellä on asiaa.

Jos vauva kiljuu metrossa, kyllä minuakin ottaa päähän. Se pilaa täydellisesti minun matkani. Ymmärrän toki, että vauvan itkua ei aina pysty ajoittamaan niin, etteivät kanssaihmiset häiriintyisi, eikä metrosta oikein pääse poiskaan. Ihmiset eivät siis suhtaudu vihamielisesti vauvaan vaan siihen seikkaan, että heidän matkastansa tulee kamala. Kaksi täysin eri asiaa.

Ja vielä nämä lastenvaunut tavaratalossa. Voi Kristus sentään, kyllä ne todella ottavat päähän! Vaunut tukkivat kulkuväylät niin, etteivät muut pääse kulkemaan elleivät kierrä monen käytävän päästä vaunuilijaa. Onko sinne pakko tulla tukkimaan koko talo? Ja sitten vielä ihmettelee, miksi saa vihaisia mulkaisuja...