Tänään ratikassa koettua

näitäkin urpoja, jotka vain eivät halua muita auttaa. No, odotahan vain, vuorosi tulee - pian.

Ei aivan parhaimmasta päästä oleva esimerkki? No jos kuvitteellisesti joku kieltäytyisi painamaan hissin nappia pyydetttäessä, niin pitäisin asiaa hieman outona. Se kun oikeasti vaatii vain käden ojentamisen (jos sitäkään) ja painalluksen. En ihan vertaisi sitä vaunujen nostamiseen portaita ylös.

Ahaa! Säkös se määrittelet mikä uhraus on liian iso ja mikä liian pieni? :D Itsehän sä olet tässä sitä asiaa jankuttanut ja verrannut vaunujen kanssa auttamista katon korjaamiseen. Nyt sitten hiotkin sitä, että olisko hissin napin painaminen sitten kuitenkin tarpeeksi pieni uhraus... Mutta entä jos ei vaan HUVITA painaa sitä, miksi se outoa olisi?

Minun nähdäkseni tässä ketjussa kaikkein naurettavimpia ovat mammat jotka luulevat että he ovat jotain erikoista sen takia että heillä on lapsi(a) ja vaunut. Itseaiheutettu "ongelma" ei ole muiden ongelma. Tervysvaivat yms. ovat eri asia.

No, voi kyynel

Minun nähdäkseni tässä ketjussa kaikkein naurettavimpia ovat mammat jotka luulevat että he ovat jotain erikoista sen takia että heillä on lapsi(a) ja vaunut. Itseaiheutettu "ongelma" ei ole muiden ongelma. Tervysvaivat yms. ovat eri asia.

Mikäs kysymys sulla on vastausta vailla?

Kiljut kuin uhmaikäinen mutta et esim. vastaa kysymyksiin.

No, voi kyynel

kiitos tästä älykkäästä ja tyhjentävästä argumentista

Minun nähdäkseni tässä ketjussa kaikkein naurettavimpia ovat mammat jotka luulevat että he ovat jotain erikoista sen takia että heillä on lapsi(a) ja vaunut. Itseaiheutettu "ongelma" ei ole muiden ongelma. Tervysvaivat yms. ovat eri asia.

NO mä oon tässä ainakin ihmetellyt tuota tylyä käytöstä enkä ole mamma laisinkaan. Ja vielä enemmän kuin se käytös ihmetyttää tuo asenne. Jokin pakkomielle tuon auttamisen suhteen. Ihan kuin pelkäisi joutuvansa muiden hyväksikäyttämäksi jos ei välillä uhmaa kohteliaisuussääntöjä.

Mikäs kysymys sulla on vastausta vailla?

Kiljut kuin uhmaikäinen mutta et esim. vastaa kysymyksiin.

:D Siinähän odottelet.

Sieltä vaan selaamaan. En mä jaksa jollekin vihaselle ruikuttajalle itseäni toistaa.

Minun nähdäkseni tässä ketjussa kaikkein naurettavimpia ovat mammat jotka luulevat että he ovat jotain erikoista sen takia että heillä on lapsi(a) ja vaunut. Itseaiheutettu "ongelma" ei ole muiden ongelma. Tervysvaivat yms. ovat eri asia.

mitenkään erikoinen, jos on lapsi(a) ja vaunut. Ihan normaaliahan tuo on.

Sä oot nyt vetänyt tähän jonkin korkealentoisen logiikan siitä, miten jonkun mielestä esim. katonkorjaamisen pyytäminen olisi verrattavissa tuohon vaunujuttuun. Edelleenkin mun mielestä kieltäytyminen on ok (ei ole PAKKOA), mutta pelkkä "en auta" on tylyä käytöstä, vaikka miten jankuttaisit katonkorjaamisesta ja yrittäisit tuolla arkielämästä irrallisella logiikalla perustella töykeyttäsi.

En todellakaan vertaa katon korjaamista lastenvaunujen nostamiseen. Toin asian vain esille sillä, että aina on joku joka pyytää jotain, isoa tai pientä. Toisille se katonkorjaaminen voisi olla oikeasti ihan pikkujuttu (tai ainakin se nurmikonleikkaaminen), että onhan siinä nyt naapuria autettava. Ja ei, minä en ajattele näin. Tarkoitan, että kuka määrittää mikä on sellainen pikkujuttu mikä kaikkien on aina pyytettömästi tehtävä ja mikä on niin iso, että siitä saa kieltäytyä (pikku jutuistahan ei näköjään saa). Ihmisillä on eri käsitykset ja naapurisi voi pitää sinua totaali moukkana käytöstavattomana kun et auta häntä sellaisessa pienessä, mutta sitäkin tärkeämmässä asiassa kuin katonkorjaus.

Olisiko minunn siis pitänyt pahoitella, että en auta vai miten asia olisi pitänyt ilmaista? Miksi minun pitää pahoitella? Vai olisiko pitänyt keksiä joku tekosyy? Miksi pelkkä asiallinen kieltäytyminen ei ole hyväksyttävää?

jos jotain sattuu, ote lipsuu tms, pääsee se auttaja siinä maksajaksi. Vaunut voivat olla valmiiksi rikki ja kun nostaa, ne hajoavat ja sitten apua pyytänyt äiti alkaa kaikkien kuullen vaatimaan korvausta rikotuista vaunuista. Tai ne kaatuvat ja lapselle sattuu jotain, jolloin se auttaja on loppuikänsä maksajana.



Eli meillä ei auteta, jotta ei jouduttaisi vastuuseen asiassa, joka ei meille kuulu.

:D Siinähän odottelet.

Sieltä vaan selaamaan. En mä jaksa jollekin vihaselle ruikuttajalle itseäni toistaa.

Ensin haukkuu muut ja kun saa samalla mitalla takas, niin meneekin jauhot suuhun. No ehkä sä opit.

mitenkään erikoinen, jos on lapsi(a) ja vaunut. Ihan normaaliahan tuo on.

No miksi sitten kitistään kun joku ei halua osallistua siihen kotileikkiin? Oikeat ongelmat erikseen ja joku lastenvaunuruikutus omaan arvoonsa. Voihan sitä vaikka kävellä eikä tunkea sinne ratikkaan ollenkaan jos noin ahdistaa eikä itse "ongelmansa" kanssa pärjää. :)

jos jotain sattuu, ote lipsuu tms, pääsee se auttaja siinä maksajaksi. Vaunut voivat olla valmiiksi rikki ja kun nostaa, ne hajoavat ja sitten apua pyytänyt äiti alkaa kaikkien kuullen vaatimaan korvausta rikotuista vaunuista. Tai ne kaatuvat ja lapselle sattuu jotain, jolloin se auttaja on loppuikänsä maksajana.

Eli meillä ei auteta, jotta ei jouduttaisi vastuuseen asiassa, joka ei meille kuulu.

eläähän voi vaikka pullossa peläten elämää, mutta onko se elämisen arvoinen elämä?

:D Siinähän odottelet.

Sieltä vaan selaamaan. En mä jaksa jollekin vihaselle ruikuttajalle itseäni toistaa.

Ensin haukkuu muut ja kun saa samalla mitalla takas, niin meneekin jauhot suuhun. No ehkä sä opit.

Mitkä ihmeen jauhot? Mene nyt läskipersemamma itse etsimään ne kysymykset. Ihme vitun ruikuttajia kun ei saada vaunuja ratikkaan ja foorumiviestitkin pitäisi kirjoittaa moneen kertaan.

Onko isokin osa nykyäideistä näin avuttomia? Ei todellakaan taida olla "töykeys" se isoin ongelma tässä maassa.

Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.

Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!

Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.

Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.

...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli.

Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.

Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.

Käytän sanaa "pakko" ihan syystä: koska vaikuttaa siltä, että minun monen mielestä todellakin olisi ollut suorastaan pakko auttaa jos kerran pyydetään. Tai siis kieltäytyä saa näköjään vain jos siihen on jotenkin erityiset perustelut. Selitätkö vielä, miksi en saa kieltäytyä jos minulta pyydetään apua? Miksi minun on sinun mielestäsi autettava vaikka en haluaisi? Oikeasti, tuo kuulostaa todellakin siltä, että minun pakko auttaa vaikka en halua, ellei joku vamma estä ja silloinkin pitää kovasti pahoitella.

Aikaisemmista viesteistä löytyy myös se, että useimiten autan. Myös nostelemaan niitä kuraisia vaunuja vaikka ei niin huvittaisi. Välillä tarjoudun auttamaan pyytämättäkin. Tänään juuri sillä hetkellä en halunnut nostaa vaunuja. Joten kieltäydyin. Ihan asiallisesti. Jos ap:lle jäi asiasta näin paha mieli, niin hänenkin tulisi miettiä miksi hän OLETTAA, että jokainen on heti valmis auttamaan jos pyydetään. Auttaminen perustuu haluun ja vapaaehtoisuuteen, ei siihen, että kunhan vain kysyn niin kyllä muuten autat.

Eikä minulla ollut tänään mitään "periaatetta" minkä takia en halunnut nostaa vaunua. En vain halunnut. Se, että sinä teet minusta johtopäätelmän "ei vaan nyt satu periaatteesta huvittamaan", vaikka olen aikaisemmin jo sanonut, ettei kyse ollut vittumaisuudesta tms. antaa sinusta kyllä hieman omituisen kuvan. Ihan kuin et ymmärtäisi lukemaasi.

no moukka olet monen mielestä ja siitä et pääse eroon vaikka kuinka yrittäisit perustella. Hyväsydämminen ihminen et ainakaan ole.

Moukka sillä perusteella, että yhden kerran sanon "ei"? Huom! YHDEN kerran.

No, sinun ajatusmaailmassasi kaikki auttavat pyytettömästi koko ajan toisiaan. Tai ainakin sinä teet niin, tottakai! Sädekehä oikein kiiltää..

koska se autettava sen kokee niin. Ihan sama onko sulla 100 muuta avustusharrastusta. Sulla on joku "pakkomielle" tuosta kaikkien autamisesta kaikenaikaa. Yritä nyt päästä siitä eroon.

Minä autan yleensä jos pyydetään ja joskus pyytämättäkin. Ilmeisesti se ei riitä, vaan auttaa täytyy aina, kaikkia ja kaikkialla. Tällaisen kuvan tästä ketjusta nyt saa. Että jos yhdessä tilanteessa et auta, niin huono ihminen. Siksi vedän nuo kaikkien auttamisjutut mukaan. Että auttaako joku muka oikeasti kaikkia. Ihan kaikkia? Miten tuntuu, että sitä vaaditaan tässä vain minulta, mutta muiden ei tarvitse auttaa kaikkia. Joku logiikka pitää olla. Eli pitääkö kaikkia auttaa vai ei? Jos pitää, niin oletettavasti myös sinä teet niin? Jos ei pidä, niin mikä tässä edes on keskustelun aiheena?

Olisiko minunn siis pitänyt pahoitella, että en auta vai miten asia olisi pitänyt ilmaista? Miksi minun pitää pahoitella? Vai olisiko pitänyt keksiä joku tekosyy? Miksi pelkkä asiallinen kieltäytyminen ei ole hyväksyttävää?

Siksi, että se on huonoa käytöstä. Se on sanottu aika monta kertaa tässä jo. Sun mielestä ei varmaankaan ole, mutta rohkenen väittää, että valtaosan mielestä on. Ehkä sulla on joku aspergerin syndrooma kun jumitut jankuttamaan epäoleellisesta etkä ymmärrä sosiaalista koodistoa.

Pahoittelu ei myöskään tarkoita nöyristelyä vaan ihan ystävällishenkistä kommenttia siitä, ettet voi nostaa niitä vaunuja.

Ja edelleenkään tuo kattovertaus ei vaan ole tässä kohtaa mitenkään relevantti.

Tarkoitan, että kuka määrittää mikä on sellainen pikkujuttu mikä kaikkien on aina pyytettömästi tehtävä ja mikä on niin iso että siitä saa kieltäytyä

Taisitpa juuri itsekin tuolla määritellä kun puhuttiin noista hissijutuista ja muista. Ehkä tämä ketju opetti sulle sen, että sä taidat olla vähemmistössä ainakin tuon vaunumielipiteen kanssa. Kulttuurisista asioistahan tässä hyvin pitkälti on kyse. Esim. Japanissa taidetaan olla vielä paljon paljon kohteliaampia kuin Suomessa, siellä pyritään aina siihen ettei nolata toista tai aiheuteta kiusallista tilannetta.

En tietenkään tarkoita, että Suomessakin pitäisi olla niin, mutta en mä mitään "kun ei mua huvita niin mun ei tarvi olla kohtelias" -asennettakaan kannata. Sosiaalinen koodisto on aikalailla välttämätön, että ihmiset pystyvät toimimaan keskenään mielekkäästi. Valtaosan sosiaaliseen koodistoon ei taida kuulua se, että tuollaisessa ohimenevässä ja varsin pienessä avuntarvitsemistilanteessa kieltäydyttäisiin vain siksi, että ei huvita auttaa.

jos jotain sattuu, ote lipsuu tms, pääsee se auttaja siinä maksajaksi. Vaunut voivat olla valmiiksi rikki ja kun nostaa, ne hajoavat ja sitten apua pyytänyt äiti alkaa kaikkien kuullen vaatimaan korvausta rikotuista vaunuista. Tai ne kaatuvat ja lapselle sattuu jotain, jolloin se auttaja on loppuikänsä maksajana. Eli meillä ei auteta, jotta ei jouduttaisi vastuuseen asiassa, joka ei meille kuulu.

eläähän voi vaikka pullossa peläten elämää, mutta onko se elämisen arvoinen elämä?

vaikka eivät koskaan nosta kenenkään vaunuja bussiin tai ratikkaan. Meidän perhe on yksi niistä. Eipä tarvitse kuunnella avuttomien parkumista, kun ohittaa nämä ja menee kaikessa rauhassa istumaan.

mitenkään erikoinen, jos on lapsi(a) ja vaunut. Ihan normaaliahan tuo on.

No miksi sitten kitistään kun joku ei halua osallistua siihen kotileikkiin? Oikeat ongelmat erikseen ja joku lastenvaunuruikutus omaan arvoonsa. Voihan sitä vaikka kävellä eikä tunkea sinne ratikkaan ollenkaan jos noin ahdistaa eikä itse "ongelmansa" kanssa pärjää. :)

en mä ainakaan siellä ratikassa mitään kotileikkiä leiki.

Kävele itse niin ei tarvii ketään auttaa. Laita vielä kuulokkeet korville ja reteot isolle ja silmälaput kuten hevosilla ja lippis syvälle päähän niin et näe etkä kuule autettavia. Hanki mikrofoni niin voit keskustella henkeviä ihanan itsesi kanssa.