Lue keskustelun säännöt.
Tänään ratikassa koettua
22.04.2012 |
Pyysin nuorta naista, voisiko hän auttaa lastenvaunujen kyytiinnostamisessa. Nainen katsoi suoraan silmiin, vastasi "en" ja käänsi katseensa pois. Siis mikä ihmisiä nykyään vaivaa? Minkälaisen kasvatuksen tuollainen ihminen on saanut?
Onneksi siinä oli mukava herrasmies, joka tuli auttamaan. Nainen vain tuijotteli ikkunasta ulos.
Kommentit (343)
Aika narsistista tuolta naiselta ilmoittaa, ettei vaan halunnut. Minäminäminäminä.
Ei minustakaan tuo lastenvaunujen nostaminen ole mukavaa, varsinkaan jos on kasseja itsellä tms. Mutta sitä niittää, mitä kylvää. Pakko yrittää...
Tietysti on hyväksyttävää, jos ei pysty auttamaan. Mutta senkin voi ilmoittaa kohteliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö niitä kakaroita vääntää tähän maailmaan jos ei yksinkertaisissa arkisissa asioissa pärjää ruikuttamatta apua? Mikä aloittajallakin on tekosyynä sille että ei muka itse saa Pirkko-Anteronsa vaunua kyytiin?
aasintuntijoiden ylintä kastia.
Olisit vastannut kysymykseen sen sijaan että vikiset.
Ärsyttää tommoset läskipersemammat joiden kotileikki on muka muiden vastuulla.
et liene matkustanut vanhan mallisessa ratikassa? Siihen ei yksin nosteta vaunuja mitenkään turvallisesti.
Mua ärsyttää töllaiset aasintuntijat, jotka kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken mutta ei oikeasati tiedä mistään mitään. Mutta mitäpä sitä kauhalla pyytämään, kun on lusikalla annettu.
Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.
Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!
Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.
Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.
...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli.
Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.
Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.
Käytän sanaa "pakko" ihan syystä: koska vaikuttaa siltä, että minun monen mielestä todellakin olisi ollut suorastaan pakko auttaa jos kerran pyydetään. Tai siis kieltäytyä saa näköjään vain jos siihen on jotenkin erityiset perustelut. Selitätkö vielä, miksi en saa kieltäytyä jos minulta pyydetään apua? Miksi minun on sinun mielestäsi autettava vaikka en haluaisi? Oikeasti, tuo kuulostaa todellakin siltä, että minun pakko auttaa vaikka en halua, ellei joku vamma estä ja silloinkin pitää kovasti pahoitella.
Aikaisemmista viesteistä löytyy myös se, että useimiten autan. Myös nostelemaan niitä kuraisia vaunuja vaikka ei niin huvittaisi. Välillä tarjoudun auttamaan pyytämättäkin. Tänään juuri sillä hetkellä en halunnut nostaa vaunuja. Joten kieltäydyin. Ihan asiallisesti. Jos ap:lle jäi asiasta näin paha mieli, niin hänenkin tulisi miettiä miksi hän OLETTAA, että jokainen on heti valmis auttamaan jos pyydetään. Auttaminen perustuu haluun ja vapaaehtoisuuteen, ei siihen, että kunhan vain kysyn niin kyllä muuten autat.
Eikä minulla ollut tänään mitään "periaatetta" minkä takia en halunnut nostaa vaunua. En vain halunnut. Se, että sinä teet minusta johtopäätelmän "ei vaan nyt satu periaatteesta huvittamaan", vaikka olen aikaisemmin jo sanonut, ettei kyse ollut vittumaisuudesta tms. antaa sinusta kyllä hieman omituisen kuvan. Ihan kuin et ymmärtäisi lukemaasi.
minä pari päivää sitten näin yhden vanhemman miehen kaatuvan polkupyörällä ja tietysti menin siihen sitten auttamaan. Saatoinkin miestä vähän matkaa kun hänen jalkaansa sattui, että näkee että pääsee kuitenkin kotiinsa päin siitä huolimatta. Tämä mies minulta kysyi, että miten minä jäin auttamaan...että kun ei ihmiset nykyään pysähdy auttamaan.
Ihmiset eivät nykyään pysähdy auttamaan.
Viime syksyltä muistan liikenneonnettomuuden. Siinä uhrina ollut henkilö sanoi, että oli pelottavaa kun ihmiset eivät tulleet auttamaan, vaan ryhtyivät vaan kuvaamaan onnettomuutta ö.ö
Lehtihaastattelusta sen kommentin bongasin. Ja youtubessa oli materiaalia ko. onnettomuudesta :/
Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.
Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!
Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.
Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.
...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli.
Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.
Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.
Käytän sanaa "pakko" ihan syystä: koska vaikuttaa siltä, että minun monen mielestä todellakin olisi ollut suorastaan pakko auttaa jos kerran pyydetään. Tai siis kieltäytyä saa näköjään vain jos siihen on jotenkin erityiset perustelut. Selitätkö vielä, miksi en saa kieltäytyä jos minulta pyydetään apua? Miksi minun on sinun mielestäsi autettava vaikka en haluaisi? Oikeasti, tuo kuulostaa todellakin siltä, että minun pakko auttaa vaikka en halua, ellei joku vamma estä ja silloinkin pitää kovasti pahoitella.
Aikaisemmista viesteistä löytyy myös se, että useimiten autan. Myös nostelemaan niitä kuraisia vaunuja vaikka ei niin huvittaisi. Välillä tarjoudun auttamaan pyytämättäkin. Tänään juuri sillä hetkellä en halunnut nostaa vaunuja. Joten kieltäydyin. Ihan asiallisesti. Jos ap:lle jäi asiasta näin paha mieli, niin hänenkin tulisi miettiä miksi hän OLETTAA, että jokainen on heti valmis auttamaan jos pyydetään. Auttaminen perustuu haluun ja vapaaehtoisuuteen, ei siihen, että kunhan vain kysyn niin kyllä muuten autat.
Eikä minulla ollut tänään mitään "periaatetta" minkä takia en halunnut nostaa vaunua. En vain halunnut. Se, että sinä teet minusta johtopäätelmän "ei vaan nyt satu periaatteesta huvittamaan", vaikka olen aikaisemmin jo sanonut, ettei kyse ollut vittumaisuudesta tms. antaa sinusta kyllä hieman omituisen kuvan. Ihan kuin et ymmärtäisi lukemaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos olen tuplilla liikenteessä nostan ensin lapset kyytiin ja rattaat perässä. Ja aiemmin nostin taaperon ja pelkän vauvan jaksoin nostaa rattaineen päivineen.
Aika narsistista tuolta naiselta ilmoittaa, ettei vaan halunnut. Minäminäminäminä. Ei minustakaan tuo lastenvaunujen nostaminen ole mukavaa, varsinkaan jos on kasseja itsellä tms. Mutta sitä niittää, mitä kylvää. Pakko yrittää... Tietysti on hyväksyttävää, jos ei pysty auttamaan. Mutta senkin voi ilmoittaa kohteliaasti.
Ihme show täällä mammoilla, kun joku KEHTASI olla auttamatta mammaa. Antakaa jo olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut koko ketjua. Mutta totta kai ihmisellä on lupa elää omaa elämäänsä ja päättää, miten elämänsä elää. Mutta juuri tällaisten tilanteiden takia on kehitetty valkoiset valheet. Muille ei kuulu sanoa, mitä haluaa tehdä ja mitä ei...
[/quote]
Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä. Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.
[/quote]
...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli. Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli. Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.
[/quote]
Käytän sanaa "pakko" ihan syystä: koska vaikuttaa siltä, että minun monen mielestä todellakin olisi ollut suorastaan pakko auttaa jos kerran pyydetään. Tai siis kieltäytyä saa näköjään vain jos siihen on jotenkin erityiset perustelut. Selitätkö vielä, miksi en saa kieltäytyä jos minulta pyydetään apua? Miksi minun on sinun mielestäsi autettava vaikka en haluaisi? Oikeasti, tuo kuulostaa todellakin siltä, että minun pakko auttaa vaikka en halua, ellei joku vamma estä ja silloinkin pitää kovasti pahoitella. Aikaisemmista viesteistä löytyy myös se, että useimiten autan. Myös nostelemaan niitä kuraisia vaunuja vaikka ei niin huvittaisi. Välillä tarjoudun auttamaan pyytämättäkin. Tänään juuri sillä hetkellä en halunnut nostaa vaunuja. Joten kieltäydyin. Ihan asiallisesti. Jos ap:lle jäi asiasta näin paha mieli, niin hänenkin tulisi miettiä miksi hän OLETTAA, että jokainen on heti valmis auttamaan jos pyydetään. Auttaminen perustuu haluun ja vapaaehtoisuuteen, ei siihen, että kunhan vain kysyn niin kyllä muuten autat. Eikä minulla ollut tänään mitään "periaatetta" minkä takia en halunnut nostaa vaunua. En vain halunnut. Se, että sinä teet minusta johtopäätelmän "ei vaan nyt satu periaatteesta huvittamaan", vaikka olen aikaisemmin jo sanonut, ettei kyse ollut vittumaisuudesta tms. antaa sinusta kyllä hieman omituisen kuvan. Ihan kuin et ymmärtäisi lukemaasi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.
Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!
Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.
Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.
...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli.
Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.
Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.
Käytän sanaa "pakko" ihan syystä: koska vaikuttaa siltä, että minun monen mielestä todellakin olisi ollut suorastaan pakko auttaa jos kerran pyydetään. Tai siis kieltäytyä saa näköjään vain jos siihen on jotenkin erityiset perustelut. Selitätkö vielä, miksi en saa kieltäytyä jos minulta pyydetään apua? Miksi minun on sinun mielestäsi autettava vaikka en haluaisi? Oikeasti, tuo kuulostaa todellakin siltä, että minun pakko auttaa vaikka en halua, ellei joku vamma estä ja silloinkin pitää kovasti pahoitella.
Aikaisemmista viesteistä löytyy myös se, että useimiten autan. Myös nostelemaan niitä kuraisia vaunuja vaikka ei niin huvittaisi. Välillä tarjoudun auttamaan pyytämättäkin. Tänään juuri sillä hetkellä en halunnut nostaa vaunuja. Joten kieltäydyin. Ihan asiallisesti. Jos ap:lle jäi asiasta näin paha mieli, niin hänenkin tulisi miettiä miksi hän OLETTAA, että jokainen on heti valmis auttamaan jos pyydetään. Auttaminen perustuu haluun ja vapaaehtoisuuteen, ei siihen, että kunhan vain kysyn niin kyllä muuten autat.
Eikä minulla ollut tänään mitään "periaatetta" minkä takia en halunnut nostaa vaunua. En vain halunnut. Se, että sinä teet minusta johtopäätelmän "ei vaan nyt satu periaatteesta huvittamaan", vaikka olen aikaisemmin jo sanonut, ettei kyse ollut vittumaisuudesta tms. antaa sinusta kyllä hieman omituisen kuvan. Ihan kuin et ymmärtäisi lukemaasi.
vaikka kuinka yrittäisit perustella. Hyväsydämminen ihminen et ainakaan ole.
et liene matkustanut vanhan mallisessa ratikassa? Siihen ei yksin nosteta vaunuja mitenkään turvallisesti.
Mua ärsyttää töllaiset aasintuntijat, jotka kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken mutta ei oikeasati tiedä mistään mitään. Mutta mitäpä sitä kauhalla pyytämään, kun on lusikalla annettu.
No pitääkö tunkea sellaiseen ratikkaan kun tästäkin keskustelusta käy selville että linjalla kulkee myös matalalattiaversiota?
Lisäksi jäi edelleen epäselväksi miksi on muiden ihmisten ongelma jos läskipersemamma haluaa leikkiä kotia.
Minä ainakin autan oikeasti apua tarvitsevia kuten oneettomuustapaukset, vanhukset, yms... Mutta jos kerran pystyy naimaan ja jälkikasvua maailmaan lykkäämään niin kyllä niiden kanssa sitten luulisi pärjäävänkin eikä olevan avuton ruikuttaja kuten aloittaja ja moni muu idiootti tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos olen tuplilla liikenteessä nostan ensin lapset kyytiin ja rattaat perässä. Ja aiemmin nostin taaperon ja pelkän vauvan jaksoin nostaa rattaineen päivineen.
No pitääkö tunkea sellaiseen ratikkaan kun tästäkin keskustelusta käy selville että linjalla kulkee myös matalalattiaversiota?Lisäksi jäi edelleen epäselväksi miksi on muiden ihmisten ongelma jos läskipersemamma haluaa leikkiä kotia.
Minä ainakin autan oikeasti apua tarvitsevia kuten oneettomuustapaukset, vanhukset, yms... Mutta jos kerran pystyy naimaan ja jälkikasvua maailmaan lykkäämään niin kyllä niiden kanssa sitten luulisi pärjäävänkin eikä olevan avuton ruikuttaja kuten aloittaja ja moni muu idiootti tässä ketjussa.
Mut kas kun se jäi sun kaltaiselta läskiperseeidiootilta lukematta. Naimisen puute vissiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.
Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!
Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.
Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.
...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli.
Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.
Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.
Eli sinäkö määrittelet mikä on sellainen "pieni ja ei kummoinen" -juttu, jossa on autettava jos pyydetään? Minustahan esimerkiksi katon korjaaminen voi olla niin pieni ja mitätön juttu, että kyllähän siinä naapuria autetaan. Sinäkö tässä tiedät, missä asioissa autetaan aina ja mistä voi kieltäytyä?
Ihan sinun päätettävissäsi ja kaikkien tulee toimia sinun päätöksesi mukaan?
Mutta niin. En MINÄ määrittele sitä, mutta yleensä ihmisillä on kollektiivisesti jonkinlainen jaettu käsitys siitä, minkälainen auttaminen on vielä kohtuullista ja ei niin rasittavaa ja minkälainen ei. Osoittaa sulta jotain outoa asperger-ajattelua jankuttaa jostain katon korjaamisesta. Muutenkin sä jankutat tuota samaa asiaa koko ajan ymmärtämättä, että valtaosalla ihmisistä käsitykset kohteliaisuudesta ja sosiaalisesta toiminnasta ovat aika erilaiset kuin sulla.
Joo, ole sä vapaasti niin outo että pidät muutaman sekunnin kestävää vaunujen kanssa auttamista rankkana mutta katon korjaamista vaivattomana palveluksena (kun siis nyt vetoat näihin yksilöllisiin käsityksiin kohtuullisista pyynnöistä), mutta turha ihmetellä jos sun ajatusmaailmaasi ja töykeää asennoitumistasi ihmetellään.
Olisi kiva kuulla jotain kommenttia tuohon viestiin, jossa puhuttiin mm. tuosta teoreettisesta hissitilanteesta. Avaako se kommentti sulle sitä, mitä ihmiset tässä hakevat?
Toiset pyytävät vaikka kuun taivaalta ja pitävät ihan kohtuullisena, että heitä autetaan se hakemaan. Toiset voivat pitää sitä hissinnapin painamista liian suurena.
Tajuan kyllä mitä ihmiset hakevat. Olisin ymmärtänyt sen ilman hienoa hissivertaustakin (painii samassa sarjassa kattovertauksen kanssa). Mutta sitä en tajua, miksi kieltäytyminen on merkki huonoista käytöstavoista? Miksi ihmeessä ihminen ei saa kieltäytyä, vaan pitää nöyristellen pyydellä anteeksi ja keksiä mieluummin vaikka joku tekosyy?
ps. vastasin siihen hissijuttuun, mutta näköjään se ei lähtenyt. Vastaanpa uudelleen.
Mut kas kun se jäi sun kaltaiselta läskiperseeidiootilta lukematta. Naimisen puute vissiin!
No se meni kyllä ohi enkä jaksa etsiä... Ilmeisesti kyse on vain tyhmyydestä aloittajan kohdalla, ettei osaa vähän vertaa suunnitella kulkemisiaan ja sitten pitää ruikuttaa netissä kun muita ei kiinnostakaan läskipersemamman kotileikki.
PS. Miksi olet niin vihaisen oloinen?
Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.
Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!
Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.
Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.
...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli.
Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.
Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.
Käytän sanaa "pakko" ihan syystä: koska vaikuttaa siltä, että minun monen mielestä todellakin olisi ollut suorastaan pakko auttaa jos kerran pyydetään. Tai siis kieltäytyä saa näköjään vain jos siihen on jotenkin erityiset perustelut. Selitätkö vielä, miksi en saa kieltäytyä jos minulta pyydetään apua? Miksi minun on sinun mielestäsi autettava vaikka en haluaisi? Oikeasti, tuo kuulostaa todellakin siltä, että minun pakko auttaa vaikka en halua, ellei joku vamma estä ja silloinkin pitää kovasti pahoitella.
Aikaisemmista viesteistä löytyy myös se, että useimiten autan. Myös nostelemaan niitä kuraisia vaunuja vaikka ei niin huvittaisi. Välillä tarjoudun auttamaan pyytämättäkin. Tänään juuri sillä hetkellä en halunnut nostaa vaunuja. Joten kieltäydyin. Ihan asiallisesti. Jos ap:lle jäi asiasta näin paha mieli, niin hänenkin tulisi miettiä miksi hän OLETTAA, että jokainen on heti valmis auttamaan jos pyydetään. Auttaminen perustuu haluun ja vapaaehtoisuuteen, ei siihen, että kunhan vain kysyn niin kyllä muuten autat.
Eikä minulla ollut tänään mitään "periaatetta" minkä takia en halunnut nostaa vaunua. En vain halunnut. Se, että sinä teet minusta johtopäätelmän "ei vaan nyt satu periaatteesta huvittamaan", vaikka olen aikaisemmin jo sanonut, ettei kyse ollut vittumaisuudesta tms. antaa sinusta kyllä hieman omituisen kuvan. Ihan kuin et ymmärtäisi lukemaasi.
vaikka kuinka yrittäisit perustella. Hyväsydämminen ihminen et ainakaan ole.
Joo, tai jotakin sosiaalisten tilanteiden tajua puuttuu. Joku mainitsikin tuossa valkoiset valheet. Jos se pieni kädenojennus tuntuu ylivoimaiselta sillä hetkellä (tai ei vissiin edes tuntunut, ei vaan "huvittanut"...?), niin aina voi sanoa sen asian niin ettei se kuulostaa tylyltä. Jos vaan sanoo, että "en auta" niin se kuulostaa tylyltä vaikkei sitä niin tarkoittaisikaan. Tähän varmaan joku sitten sanoo, että se on "valehtelua" jos ei sano rehellisesti että ei huvita. Mun mielestä se on vain tervehenkistä sosiaalista toimintaa, jossa pyritään siihen ettei kanssaihmiset menetä kasvojaan tai pahoita mieltään.
On kahta eri luokkaa ihmisiä on meitä normeja ja sitten niitä moukkia. Moukat eivät halua muuttua (jonka tähden niitä ei vaan voi kunnioittaa) ja normien ei tarvitse joten meitä tulee olemaan aina kaksi eri ihmisluokkaa.
miksi ihmisillä on niin paha olla. No just sen takia, että ollaan niin vitun itsekkäitä, ettei tuollaista pientä asiaa pystytä toisen avuksi tekemään kun " ei huvita".
No, kyllä nämä ihmiset tulevat sen edestään löytämään, ei siinä mitään. Jotenkin vaan tosi vaikea kuvitella miten tuollaiset ihmispaskat kestää itseään.
Ollaan noidankehätilanteessa, jossa katkeruus, itsekkyys, välinpitämättömyys ja pahoinvointi aiheuttaa välinpitämätöntä ja vihakäyttäytymistä, josta kumpuavat huonot kokemukset puolestaan ruokkivat ihmisten pahoinvointia ja huonoa käytöstä.
Nyt mennään jo aika korkealla.. Minä en halunnut nostaa jonkun toisen vaunuja ratikkaan. En halunnut. Ja siitäkö nyt johtuu, että maailmasta tulee kylmä paikka?
En minä muutenkaan kulje auttelemassa ihmisiä kaiken maailman pikku juttujen kanssa. Kuljetko sinä? Autan silloin kun haluan, kieltäydyn silloin kun haluan. Sano sinä vain aina kyllä kaikille avuntarvitsijoille, niitä on maailma täynnä.
mutta et vain huomaa sitä tai osaa arvostaa sitä. Minusta on todella huonoa ja moukkamaista käytöstä olla auttamatta vain koska ei huvita. Ymmärtäisin sen, jos auttaminen veisi enemmän aikaa tai vaatisi jotain erikoistaitoja. Mutta kun ei huvita kättään ojentaa...
Ajattelepa, kun tulet hissiin, joka on tupaten täynnä. Kaikki muut menevät ylimpään kerrokseen mutta sinun pitäisi jäädä pois jo puolivälissä. Mitä jos siinä nappuloiden vieressä seisova katsoisi sinua tyynesti silmiin ja toteaisi en, kun pyytäisit häntä painamaan kerroksesi nappulaa? Tulisiko hyvä fiilis? Pääsethän toki omaan kerrokseesi käytyäsi ensin siellä ylhäällä. Ei siinä mitään. Tai ehkä joku toinen vieressä auttaisi. Olisiko sinusta tuolla kieltäytyjällä oikeus kieltäytyä, koska hän joutuisi jopa nostamaan kättään ja painamaan? Eikä häntä huvita...
Entä jos olet kiipeämässä bussiin/ratikkaan täpötäyden ostoskassin kanssa ja se kassi hajoaa? Olisiko sinusta ok, jos takana oleva ei halua nostaa maitotölkkiä jalkojensa juuresta vaan päinvastoin rynnii ostostesi yli. Ihan vaan kun ei nyt niin huvittanut.
Jos tuuli vie huivisi ja takana oleva saa huivin kiinni, onko sinusta ok ,että hän antaa sen edelleen tuulen vietäväksi, kun häntä ei huvita ojentaa huivia sinulle.
Huomaatko jotain näistä esimerkeistä? Ei kyse ole huvittamisesta vaan todella itsekeskeisestä käytöksestä, jossa oma olemassaolo on irrallaan muista ja kuvitellaan, että elämässä pärjätään omillaan. Se on ylimielistä ja itsekeskeistä käytöstä enkä usko, että yksikään hyvin kasvatettu, matkustanut, lukenut, sivistynyt ja normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen toimisi näin. Omassa pääkopassa täytyy olla jotain todella pahasti vialla.
tässä ollaan asian ytimessä. Sinä joka et auttanut...lueppa se oikein avoimin mielin ja ajatuksella.
Kerta se olisi ensimmäinenkin, jos joku tällä palstalla pyytäisi anteeksi huonoja käytöstapojaan ja itsekkyyttään. Valitettavasti minultakin on usko kyllä siihen jo mennyt, että tämä kyseinen henkilö ei sellaiseen pysty. Ei anna ylpeys eikä minä, minä asenne periksi.
2Mutta sitä en tajua, miksi kieltäytyminen on merkki huonoista käytöstavoista? Miksi ihmeessä ihminen ei saa kieltäytyä, vaan pitää nöyristellen pyydellä anteeksi ja keksiä mieluummin vaikka joku tekosyy?"
KOSKA se kuuluu kulttuuriin. Koska meidän tulee elää maassa maan tavalla. SIKSI.
Vertaiskuvainnollisesti: Suomessa voit mennä ovista läpi, eikä sinun tarvitse tsekata, tuleeko joku takanasi. Kukaan ei pidä sinua moukkamaisena. Mutta auta armias, jos toimit niin esim. Belgiassa. Siellä sinua pidettäisiin moukkana, vaikka sinä perustelet, että "et vain halunnut pitää ovea auki".
Mutta niin. En MINÄ määrittele sitä, mutta yleensä ihmisillä on kollektiivisesti jonkinlainen jaettu käsitys siitä, minkälainen auttaminen on vielä kohtuullista ja ei niin rasittavaa ja minkälainen ei. Osoittaa sulta jotain outoa asperger-ajattelua jankuttaa jostain katon korjaamisesta. Muutenkin sä jankutat tuota samaa asiaa koko ajan ymmärtämättä, että valtaosalla ihmisistä käsitykset kohteliaisuudesta ja sosiaalisesta toiminnasta ovat aika erilaiset kuin sulla.
Joo, ole sä vapaasti niin outo että pidät muutaman sekunnin kestävää vaunujen kanssa auttamista rankkana mutta katon korjaamista vaivattomana palveluksena (kun siis nyt vetoat näihin yksilöllisiin käsityksiin kohtuullisista pyynnöistä), mutta turha ihmetellä jos sun ajatusmaailmaasi ja töykeää asennoitumistasi ihmetellään.
Olisi kiva kuulla jotain kommenttia tuohon viestiin, jossa puhuttiin mm. tuosta teoreettisesta hissitilanteesta. Avaako se kommentti sulle sitä, mitä ihmiset tässä hakevat?