Tänään ratikassa koettua

Eli nyt pitäisi jo valehdella sen takia että joku on avuton sohlo.



Olette te kyllä uskomattomia. :D

olisin voinut olla varma että tuo tapahtui Turussa, mutta eihän Turussa ole raitiovaunuja.

Ehkä nainen olisi voinut selitellä kipeää selkäänsä tai krapulaa. Pelkkä ei on tylyä.

No se meni kyllä ohi enkä jaksa etsiä... Ilmeisesti kyse on vain tyhmyydestä aloittajan kohdalla, ettei osaa vähän vertaa suunnitella kulkemisiaan ja sitten pitää ruikuttaa netissä kun muita ei kiinnostakaan läskipersemamman kotileikki.

PS. Miksi olet niin vihaisen oloinen?

Vai onko vain sinulla oikeus olla törkeä?

et liene matkustanut vanhan mallisessa ratikassa? Siihen ei yksin nosteta vaunuja mitenkään turvallisesti.

Mua ärsyttää töllaiset aasintuntijat, jotka kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken mutta ei oikeasati tiedä mistään mitään. Mutta mitäpä sitä kauhalla pyytämään, kun on lusikalla annettu.

No pitääkö tunkea sellaiseen ratikkaan kun tästäkin keskustelusta käy selville että linjalla kulkee myös matalalattiaversiota?

Lisäksi jäi edelleen epäselväksi miksi on muiden ihmisten ongelma jos läskipersemamma haluaa leikkiä kotia.

Minä ainakin autan oikeasti apua tarvitsevia kuten oneettomuustapaukset, vanhukset, yms... Mutta jos kerran pystyy naimaan ja jälkikasvua maailmaan lykkäämään niin kyllä niiden kanssa sitten luulisi pärjäävänkin eikä olevan avuton ruikuttaja kuten aloittaja ja moni muu idiootti tässä ketjussa.

ihan sama kulkeeko linjalla matalattiaratikoita vai ei. Siihen mennään joka tulee ekana.

Kuule sun ei kannata varmasti tehdä lapsia ollenkaan, sillä jos niillä on yhtään äitinsä geenit niin paskaa lykkää.

Muista että säkin oot joskus se vanhus, jota ei varmasti silloin auta kukaan. Katos sun opein meidän jälkikasvu räkäsee päälle ja painuu menojaa ja sinne jäät tielle makaamaan.

Toiset pyytävät vaikka kuun taivaalta ja pitävät ihan kohtuullisena, että heitä autetaan se hakemaan. Toiset voivat pitää sitä hissinnapin painamista liian suurena.

Tajuan kyllä mitä ihmiset hakevat. Olisin ymmärtänyt sen ilman hienoa hissivertaustakin (painii samassa sarjassa kattovertauksen kanssa). Mutta sitä en tajua, miksi kieltäytyminen on merkki huonoista käytöstavoista? Miksi ihmeessä ihminen ei saa kieltäytyä, vaan pitää nöyristellen pyydellä anteeksi ja keksiä mieluummin vaikka joku tekosyy?

ps. vastasin siihen hissijuttuun, mutta näköjään se ei lähtenyt. Vastaanpa uudelleen.

Sulta vissiin monetkin sitten pyytää sitä kuuta taivaalta, kun olet noin allerginen pienille arkisille kädenojennuksille?

Ja nämä vertaukset:

hissinnapin painaminen - vaunujen kanssa auttaminen

katon korjaaminen - vaunujen kanssa auttaminen

Ihan oikeasti sun mielestä samantasoisia juttuja?

Nyt musta kyllä alkaa tuntua siltä, että olet vaan ihan tahallinen provosoija. Provosoijat yleensä tunnistaa siitä, että ne alkaa jankuttaa jotain AIVAN älytöntä eivätkä lopeta tai muka näe väitteessään mitään epänormaalia.

On kahta eri luokkaa ihmisiä on meitä normeja ja sitten niitä moukkia. Moukat eivät halua muuttua (jonka tähden niitä ei vaan voi kunnioittaa) ja normien ei tarvitse joten meitä tulee olemaan aina kaksi eri ihmisluokkaa.

No se meni kyllä ohi enkä jaksa etsiä... Ilmeisesti kyse on vain tyhmyydestä aloittajan kohdalla, ettei osaa vähän vertaa suunnitella kulkemisiaan ja sitten pitää ruikuttaa netissä kun muita ei kiinnostakaan läskipersemamman kotileikki.

PS. Miksi olet niin vihaisen oloinen?

Vai onko vain sinulla oikeus olla törkeä?

Vedäpäs nyt vähän henkeä ja koita saada aikaan jollain lailla järkeviä vastauksia eikä vain tuommoista huutamista. :) Kiljut kuin uhmaikäinen mutta et esim. vastaa kysymyksiin.

ihan sama kulkeeko linjalla matalattiaratikoita vai ei. Siihen mennään joka tulee ekana.

Kuule sun ei kannata varmasti tehdä lapsia ollenkaan, sillä jos niillä on yhtään äitinsä geenit niin paskaa lykkää.

Muista että säkin oot joskus se vanhus, jota ei varmasti silloin auta kukaan. Katos sun opein meidän jälkikasvu räkäsee päälle ja painuu menojaa ja sinne jäät tielle makaamaan.

Eli se ei ole itsekeskeistä että on pakko tunkea vaikeaan ratikkaan kun voisi hetken odottaa helppoa? Kummia kaksoisstantardeja täällä.

Lisäksi, juurihan sanoin että autan esim. vanhuksia kyllä jos avuntarve on oikea. Miksei minua siis vanhana kukaan auttaisi? Logiikkasi on epäkelpoa. Ja ilmeisesti myös luetunymmärtämisesi todella heikkoa.

Nyt musta kyllä alkaa tuntua siltä, että olet vaan ihan tahallinen provosoija. Provosoijat yleensä tunnistaa siitä, että ne alkaa jankuttaa jotain AIVAN älytöntä eivätkä lopeta tai muka näe väitteessään mitään epänormaalia.

Sen verran pimeiks alkaa jutut mennä.

miksi ihmisillä on niin paha olla. No just sen takia, että ollaan niin vitun itsekkäitä, ettei tuollaista pientä asiaa pystytä toisen avuksi tekemään kun " ei huvita".

No, kyllä nämä ihmiset tulevat sen edestään löytämään, ei siinä mitään. Jotenkin vaan tosi vaikea kuvitella miten tuollaiset ihmispaskat kestää itseään.

Ollaan noidankehätilanteessa, jossa katkeruus, itsekkyys, välinpitämättömyys ja pahoinvointi aiheuttaa välinpitämätöntä ja vihakäyttäytymistä, josta kumpuavat huonot kokemukset puolestaan ruokkivat ihmisten pahoinvointia ja huonoa käytöstä.

Nyt mennään jo aika korkealla.. Minä en halunnut nostaa jonkun toisen vaunuja ratikkaan. En halunnut. Ja siitäkö nyt johtuu, että maailmasta tulee kylmä paikka?

En minä muutenkaan kulje auttelemassa ihmisiä kaiken maailman pikku juttujen kanssa. Kuljetko sinä? Autan silloin kun haluan, kieltäydyn silloin kun haluan. Sano sinä vain aina kyllä kaikille avuntarvitsijoille, niitä on maailma täynnä.

mutta et vain huomaa sitä tai osaa arvostaa sitä. Minusta on todella huonoa ja moukkamaista käytöstä olla auttamatta vain koska ei huvita. Ymmärtäisin sen, jos auttaminen veisi enemmän aikaa tai vaatisi jotain erikoistaitoja. Mutta kun ei huvita kättään ojentaa...

Ajattelepa, kun tulet hissiin, joka on tupaten täynnä. Kaikki muut menevät ylimpään kerrokseen mutta sinun pitäisi jäädä pois jo puolivälissä. Mitä jos siinä nappuloiden vieressä seisova katsoisi sinua tyynesti silmiin ja toteaisi en, kun pyytäisit häntä painamaan kerroksesi nappulaa? Tulisiko hyvä fiilis? Pääsethän toki omaan kerrokseesi käytyäsi ensin siellä ylhäällä. Ei siinä mitään. Tai ehkä joku toinen vieressä auttaisi. Olisiko sinusta tuolla kieltäytyjällä oikeus kieltäytyä, koska hän joutuisi jopa nostamaan kättään ja painamaan? Eikä häntä huvita...

Entä jos olet kiipeämässä bussiin/ratikkaan täpötäyden ostoskassin kanssa ja se kassi hajoaa? Olisiko sinusta ok, jos takana oleva ei halua nostaa maitotölkkiä jalkojensa juuresta vaan päinvastoin rynnii ostostesi yli. Ihan vaan kun ei nyt niin huvittanut.

Jos tuuli vie huivisi ja takana oleva saa huivin kiinni, onko sinusta ok ,että hän antaa sen edelleen tuulen vietäväksi, kun häntä ei huvita ojentaa huivia sinulle.

Huomaatko jotain näistä esimerkeistä? Ei kyse ole huvittamisesta vaan todella itsekeskeisestä käytöksestä, jossa oma olemassaolo on irrallaan muista ja kuvitellaan, että elämässä pärjätään omillaan. Se on ylimielistä ja itsekeskeistä käytöstä enkä usko, että yksikään hyvin kasvatettu, matkustanut, lukenut, sivistynyt ja normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen toimisi näin. Omassa pääkopassa täytyy olla jotain todella pahasti vialla.

..kuin kuraisten ja painavien rattaiden nostaminen hankalassa asennossa portaita ylös?

Ei aivan parhaimmasta päästä oleva esimerkki? No jos kuvitteellisesti joku kieltäytyisi painamaan hissin nappia pyydetttäessä, niin pitäisin asiaa hieman outona. Se kun oikeasti vaatii vain käden ojentamisen (jos sitäkään) ja painalluksen. En ihan vertaisi sitä vaunujen nostamiseen portaita ylös. Mutta jos joku kieltäytyisi, niin sitten niin tekisi. Vähän omituisena pitäisin, pidempään tuskin jaksaisin asiaa vatvoa.

Toisessa esimerkissä en olettaisi kenenkään keräilevän ostoksiani. En edes, vaikka ne olisivat suoraan jonkun jaloissa. Jos hän tahallisesti astuisi niiden päälle, olisi se huonoa käytöstä. Huonona käytöksenä sen sijaan en pitäisi sitä, että hän ei nosta minulle jotain jaloistaan pyytäen tai pyytämättä. Apu olisi tietenkin mukavaa, mutta en olettaisi automaattisesti niin tapahtuvan. Enkä myöskään loukkaantuisi tai muuten jäisi asiaa vatvomaan.

Kolmannessa esimerkissä jos henkilö saisi huivin kiinni ja päästäisi sen tarkoituksella menemään, olisi kyse ehkä vittumaisuudesta. Jos siis huivi todellakin jo olisi hänen kädessään. Sama kun olisin alkanut nostamaan ap:n vaunuja ja laskenutkin ne takaisin asfaltille, että enpä nostakaan vaikka tässä aloin. Jos henkilö sen sijaan ei olisi ottanut huivia kiinni, en hänen myöskään olettaisi niin tekevän (tai yrittävän). En vaikka se huivi leijuisi siinä nenän edessä, ettei tarvitsis kuin kättä ojentaa. Todella mukavaahan olisi, jos joku karanneen huivin nappaisi ja toisi minulle, mutta ei tule edes mieleen, että niin pitäisi tehdä. Ei edes silloin, kun pyydän nappaamaan sen kiinni. Ko. henkilö voi kieltäytyä tekemästä sen, enkä minä täällä olisi toitottelemassa miten epäkohteliaita ihmiset ovat.

Ei tässä ole kyse siitä, että periaatteesta en ketään auttaisi. Useimiten autan ja joskus myös pyytämättäkin. Kyse on siitä, että näköjään oletetaan että täytyy auttaa jos kerran pyydetään. Olen oikeasti aika hämmentynyt siitä, että kieltäytyä ei saa.

Kiljut kuin uhmaikäinen mutta et esim. vastaa kysymyksiin.

siitä, kun joku ei suostunut auttamaan. Mitä sitten? Joku ystävällisempi sitten auttaa. Mä unohtaisin tollasen jutun enkä miettis sitä sekuntiakaan.

Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.

Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!

Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.

Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.

...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli.

Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.

Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.

Käytän sanaa "pakko" ihan syystä: koska vaikuttaa siltä, että minun monen mielestä todellakin olisi ollut suorastaan pakko auttaa jos kerran pyydetään. Tai siis kieltäytyä saa näköjään vain jos siihen on jotenkin erityiset perustelut. Selitätkö vielä, miksi en saa kieltäytyä jos minulta pyydetään apua? Miksi minun on sinun mielestäsi autettava vaikka en haluaisi? Oikeasti, tuo kuulostaa todellakin siltä, että minun pakko auttaa vaikka en halua, ellei joku vamma estä ja silloinkin pitää kovasti pahoitella.

Aikaisemmista viesteistä löytyy myös se, että useimiten autan. Myös nostelemaan niitä kuraisia vaunuja vaikka ei niin huvittaisi. Välillä tarjoudun auttamaan pyytämättäkin. Tänään juuri sillä hetkellä en halunnut nostaa vaunuja. Joten kieltäydyin. Ihan asiallisesti. Jos ap:lle jäi asiasta näin paha mieli, niin hänenkin tulisi miettiä miksi hän OLETTAA, että jokainen on heti valmis auttamaan jos pyydetään. Auttaminen perustuu haluun ja vapaaehtoisuuteen, ei siihen, että kunhan vain kysyn niin kyllä muuten autat.

Eikä minulla ollut tänään mitään "periaatetta" minkä takia en halunnut nostaa vaunua. En vain halunnut. Se, että sinä teet minusta johtopäätelmän "ei vaan nyt satu periaatteesta huvittamaan", vaikka olen aikaisemmin jo sanonut, ettei kyse ollut vittumaisuudesta tms. antaa sinusta kyllä hieman omituisen kuvan. Ihan kuin et ymmärtäisi lukemaasi.

no moukka olet monen mielestä ja siitä et pääse eroon vaikka kuinka yrittäisit perustella. Hyväsydämminen ihminen et ainakaan ole.

Moukka sillä perusteella, että yhden kerran sanon "ei"? Huom! YHDEN kerran.

No, sinun ajatusmaailmassasi kaikki auttavat pyytettömästi koko ajan toisiaan. Tai ainakin sinä teet niin, tottakai! Sädekehä oikein kiiltää..

kun apua pyydetään pyynteettömästi ja kyseessä vielä äiti ja lapsi, jotka lasketaan yhteiskunnnan heikompi osaisiin. Ja etenkin kun vaiva ei ole kummoinen ja auttaja on terve ja kykenevä. Kieltäytymistä pidetään huonona ja moukkamaisena käytöksenä.

Sä oot nyt vetänyt tähän jonkin korkealentoisen logiikan siitä, miten jonkun mielestä esim. katonkorjaamisen pyytäminen olisi verrattavissa tuohon vaunujuttuun. Edelleenkin mun mielestä kieltäytyminen on ok (ei ole PAKKOA), mutta pelkkä "en auta" on tylyä käytöstä, vaikka miten jankuttaisit katonkorjaamisesta ja yrittäisit tuolla arkielämästä irrallisella logiikalla perustella töykeyttäsi.

oikeesti ihan hemmetin tyhmä ihminen: "ei mun tartte auttaa, ei mua tänään huvita, mua huvittaa vaan joka toinen päivä" provohan se on.

Moukka sillä perusteella, että yhden kerran sanon "ei"? Huom! YHDEN kerran.

No, sinun ajatusmaailmassasi kaikki auttavat pyytettömästi koko ajan toisiaan. Tai ainakin sinä teet niin, tottakai! Sädekehä oikein kiiltää..

tällaisista asioista meteliä nostaa.

Mitä se elämä sit on?

känise kuin pikkulapsi tällaisesta typerästä asiasta.

Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.

Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!

Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.

Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.

...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli.

Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.

Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.

Käytän sanaa "pakko" ihan syystä: koska vaikuttaa siltä, että minun monen mielestä todellakin olisi ollut suorastaan pakko auttaa jos kerran pyydetään. Tai siis kieltäytyä saa näköjään vain jos siihen on jotenkin erityiset perustelut. Selitätkö vielä, miksi en saa kieltäytyä jos minulta pyydetään apua? Miksi minun on sinun mielestäsi autettava vaikka en haluaisi? Oikeasti, tuo kuulostaa todellakin siltä, että minun pakko auttaa vaikka en halua, ellei joku vamma estä ja silloinkin pitää kovasti pahoitella.

Aikaisemmista viesteistä löytyy myös se, että useimiten autan. Myös nostelemaan niitä kuraisia vaunuja vaikka ei niin huvittaisi. Välillä tarjoudun auttamaan pyytämättäkin. Tänään juuri sillä hetkellä en halunnut nostaa vaunuja. Joten kieltäydyin. Ihan asiallisesti. Jos ap:lle jäi asiasta näin paha mieli, niin hänenkin tulisi miettiä miksi hän OLETTAA, että jokainen on heti valmis auttamaan jos pyydetään. Auttaminen perustuu haluun ja vapaaehtoisuuteen, ei siihen, että kunhan vain kysyn niin kyllä muuten autat.

Eikä minulla ollut tänään mitään "periaatetta" minkä takia en halunnut nostaa vaunua. En vain halunnut. Se, että sinä teet minusta johtopäätelmän "ei vaan nyt satu periaatteesta huvittamaan", vaikka olen aikaisemmin jo sanonut, ettei kyse ollut vittumaisuudesta tms. antaa sinusta kyllä hieman omituisen kuvan. Ihan kuin et ymmärtäisi lukemaasi.

no moukka olet monen mielestä ja siitä et pääse eroon vaikka kuinka yrittäisit perustella. Hyväsydämminen ihminen et ainakaan ole.

Moukka sillä perusteella, että yhden kerran sanon "ei"? Huom! YHDEN kerran.

No, sinun ajatusmaailmassasi kaikki auttavat pyytettömästi koko ajan toisiaan. Tai ainakin sinä teet niin, tottakai! Sädekehä oikein kiiltää..

koska se autettava sen kokee niin. Ihan sama onko sulla 100 muuta avustusharrastusta. Sulla on joku "pakkomielle" tuosta kaikkien autamisesta kaikenaikaa. Yritä nyt päästä siitä eroon.

miksi ihmisillä on niin paha olla. No just sen takia, että ollaan niin vitun itsekkäitä, ettei tuollaista pientä asiaa pystytä toisen avuksi tekemään kun " ei huvita".

No, kyllä nämä ihmiset tulevat sen edestään löytämään, ei siinä mitään. Jotenkin vaan tosi vaikea kuvitella miten tuollaiset ihmispaskat kestää itseään.

Ollaan noidankehätilanteessa, jossa katkeruus, itsekkyys, välinpitämättömyys ja pahoinvointi aiheuttaa välinpitämätöntä ja vihakäyttäytymistä, josta kumpuavat huonot kokemukset puolestaan ruokkivat ihmisten pahoinvointia ja huonoa käytöstä.

Nyt mennään jo aika korkealla.. Minä en halunnut nostaa jonkun toisen vaunuja ratikkaan. En halunnut. Ja siitäkö nyt johtuu, että maailmasta tulee kylmä paikka?

En minä muutenkaan kulje auttelemassa ihmisiä kaiken maailman pikku juttujen kanssa. Kuljetko sinä? Autan silloin kun haluan, kieltäydyn silloin kun haluan. Sano sinä vain aina kyllä kaikille avuntarvitsijoille, niitä on maailma täynnä.

mutta et vain huomaa sitä tai osaa arvostaa sitä. Minusta on todella huonoa ja moukkamaista käytöstä olla auttamatta vain koska ei huvita. Ymmärtäisin sen, jos auttaminen veisi enemmän aikaa tai vaatisi jotain erikoistaitoja. Mutta kun ei huvita kättään ojentaa...

Ajattelepa, kun tulet hissiin, joka on tupaten täynnä. Kaikki muut menevät ylimpään kerrokseen mutta sinun pitäisi jäädä pois jo puolivälissä. Mitä jos siinä nappuloiden vieressä seisova katsoisi sinua tyynesti silmiin ja toteaisi en, kun pyytäisit häntä painamaan kerroksesi nappulaa? Tulisiko hyvä fiilis? Pääsethän toki omaan kerrokseesi käytyäsi ensin siellä ylhäällä. Ei siinä mitään. Tai ehkä joku toinen vieressä auttaisi. Olisiko sinusta tuolla kieltäytyjällä oikeus kieltäytyä, koska hän joutuisi jopa nostamaan kättään ja painamaan? Eikä häntä huvita...

Entä jos olet kiipeämässä bussiin/ratikkaan täpötäyden ostoskassin kanssa ja se kassi hajoaa? Olisiko sinusta ok, jos takana oleva ei halua nostaa maitotölkkiä jalkojensa juuresta vaan päinvastoin rynnii ostostesi yli. Ihan vaan kun ei nyt niin huvittanut.

Jos tuuli vie huivisi ja takana oleva saa huivin kiinni, onko sinusta ok ,että hän antaa sen edelleen tuulen vietäväksi, kun häntä ei huvita ojentaa huivia sinulle.

Huomaatko jotain näistä esimerkeistä? Ei kyse ole huvittamisesta vaan todella itsekeskeisestä käytöksestä, jossa oma olemassaolo on irrallaan muista ja kuvitellaan, että elämässä pärjätään omillaan. Se on ylimielistä ja itsekeskeistä käytöstä enkä usko, että yksikään hyvin kasvatettu, matkustanut, lukenut, sivistynyt ja normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen toimisi näin. Omassa pääkopassa täytyy olla jotain todella pahasti vialla.

tässä ollaan asian ytimessä. Sinä joka et auttanut...lueppa se oikein avoimin mielin ja ajatuksella.

Kerta se olisi ensimmäinenkin, jos joku tällä palstalla pyytäisi anteeksi huonoja käytöstapojaan ja itsekkyyttään. Valitettavasti minultakin on usko kyllä siihen jo mennyt, että tämä kyseinen henkilö ei sellaiseen pysty. Ei anna ylpeys eikä minä, minä asenne periksi.

Että kieltätyä ei saa, koska minäminäminä pyysin. Ja kun joku kehtaa kieltäytyä, niin pitää oikein ketju laittaa pystyyn. Kun minuaminuaminua ei autettu.

En ymmärrä miksi minulla ei ole oikeus asiallisesti kieltäytyä? Miksi ei?