Lue keskustelun säännöt.
Tänään ratikassa koettua
22.04.2012 |
Pyysin nuorta naista, voisiko hän auttaa lastenvaunujen kyytiinnostamisessa. Nainen katsoi suoraan silmiin, vastasi "en" ja käänsi katseensa pois. Siis mikä ihmisiä nykyään vaivaa? Minkälaisen kasvatuksen tuollainen ihminen on saanut?
Onneksi siinä oli mukava herrasmies, joka tuli auttamaan. Nainen vain tuijotteli ikkunasta ulos.
Kommentit (343)
miksi ihmisillä on niin paha olla. No just sen takia, että ollaan niin vitun itsekkäitä, ettei tuollaista pientä asiaa pystytä toisen avuksi tekemään kun " ei huvita".
No, kyllä nämä ihmiset tulevat sen edestään löytämään, ei siinä mitään. Jotenkin vaan tosi vaikea kuvitella miten tuollaiset ihmispaskat kestää itseään.
Ollaan noidankehätilanteessa, jossa katkeruus, itsekkyys, välinpitämättömyys ja pahoinvointi aiheuttaa välinpitämätöntä ja vihakäyttäytymistä, josta kumpuavat huonot kokemukset puolestaan ruokkivat ihmisten pahoinvointia ja huonoa käytöstä.
Nyt mennään jo aika korkealla.. Minä en halunnut nostaa jonkun toisen vaunuja ratikkaan. En halunnut. Ja siitäkö nyt johtuu, että maailmasta tulee kylmä paikka?
En minä muutenkaan kulje auttelemassa ihmisiä kaiken maailman pikku juttujen kanssa. Kuljetko sinä? Autan silloin kun haluan, kieltäydyn silloin kun haluan. Sano sinä vain aina kyllä kaikille avuntarvitsijoille, niitä on maailma täynnä.
mutta et vain huomaa sitä tai osaa arvostaa sitä. Minusta on todella huonoa ja moukkamaista käytöstä olla auttamatta vain koska ei huvita. Ymmärtäisin sen, jos auttaminen veisi enemmän aikaa tai vaatisi jotain erikoistaitoja. Mutta kun ei huvita kättään ojentaa...
Ihan mielenkiinnosta: kuinka paljon aikaa jonkin asian tekemisen pitäisi viedä, että siitä saa kieltäytyä? Että milloin on soveliasta sanoa, että siihen menee kuule nyt liikaa aikaa, en voi auttaa? Ja sinäkö tässä sen määrittelet? Pikkuisen nostat itseäsi jalustalle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jopa tarjoudun nostamaan vaunuja. Autamisesta kun saa hyvän mielen itselle.
Mutta joillakin on naama norsunvituralla läpi ikänsä ja ammentavat voiman negatiivisuudesta. Vanhoina akkoinakin valittavat ja ruikuttavat elämäänsä.
Tää jotenkin hymähdytti. Kun olisihan tänne myös voinut kirjoittaa viestin otsikolla Ratikassa koettua siitä miten kohtelias ja mukava herrasmies auttoi vähävoimaista äitiä rattaitten kanssa. Sen sijaan kirjoitetaan siitä miten joku kehtasi kieltäytyä avunpyynnöstä, ja että olisi edes antanut jonkun (teko)syyn...
Ja ihmetellä sopii että miksi ap juuri tältä naiselta kysyi, vaikka paikalla oli mies, varmaan useampiakin? Oletuksesta että kaikki naiset rakastavat lapsia ja haluavat olla osa hänen äitiyttään?
ensimmäisenä ja muista vain ehkä selkä jos sitäkään. Vaikea sieltä alhaalta maasta on nähdä ketä ratikassa on ja missä istuvat. Jos vaunut on oikein käännetty niin ei tuossa tarvitse kuin vähän kumartaa ja tarttua aisasta kiinni ja nostaa. On tosi vaikea ja raskas työ.
ellei nyt ihan takaovesta yritä sisään. Ikkunoistakin näkee, ei niitä ole pimennetty.
Käytöstapojen lisäksi myös ymmärtävän lukemisen taito taitaa olla kateissa eräiltä. Kyse ei mielestäni ole mistään "auttaminen ei ole velvollisuus", vaan jos joku asiallisesti apua pyytää tuollaisessa aivan mitättömän pienessä asiassa, niin vastaako siihen fiksu ihminen, että "EN". Mitä ihmettä? Mikä näitä ihmisiä vaivaa. Kyllä minä haluaisin edelleen uskoa, että tuollaisessa asiassa avun pyytäminen on ihan ok.
Niin ja kyllä, asioissa, joista itselleni ei aiheudu pienintäkään haittaa (korkeintaan pientä ajan menetystä), autan kanssaihmisiä.
näitäkin urpoja, jotka vain eivät halua muita auttaa. No, odotahan vain, vuorosi tulee - pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella surullinen ketju. Miten kukaan ihminen voi olla niin käsittämättömän itsekeskeinen ja säälittävä moukka, ettei vaivaudu tuon enempää auttamaan apua tarvitsevaa?! En voi ymmärtää! Kun se ei oikeasti ole edes mitenkään itseltä pois. Luoja että mua hävettäis jos olisin se auttamatta jättänyt.
Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.
Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!
Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.
Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.
ihan ilman muiden apua. Yksien vaunujen nostosta vedät johtopäätöksen että aian tulisi auttaa. Mutta sano niille muillekin aina ei, niin etköhän kohta huomaa että ei tarvitse autaa enää ketään. Samalla vain kaivat itsellesi aika yksinäisen tulevaisuuden.
Sillä perusteella, että tänään kieltäydyin nostamasta jonkun naisen lastenvaunuja ratikkaan en ole oikeutettu ikinä missään tilanteessa itse pyytämään apua. Olen myös päästäni vialla ja ihmispaska. Nyt minulla on näköjään vielä yksinäinen tulevaisuuskin edessä. Melkoisia päätelmiä ihan yhden mitättömän tapauksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen vaikeampaa, kun sen osaa!Sehän sairauksissa ja vammoissa onkin juuri ikävää, ettei pysty nostelemaan muiden vaunuja ratikoihin. "Voi voi, valitettavasti en nyt pysty auttamaan sinua lastaamaan OMAA jälkeläistäsi ratikkaan. Pyydän kauheasti anteeksi."
Kirjoitustaidottomuudestasi päätellen. Toivottavasti lukihäiriösi ei ole periytyvä.
jokainen nosto on riski, siksi en auta vaunujen kanssa, valitsen taisteluni.
Bussissa pakko teeskennellä nukkuvaa jottei kukaan äkkää pyytää nostoapua..kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs täällä naisilla haaroja kiristää. Tai ainakin muutamalla....
mutta et vain huomaa sitä tai osaa arvostaa sitä. Minusta on todella huonoa ja moukkamaista käytöstä olla auttamatta vain koska ei huvita. Ymmärtäisin sen, jos auttaminen veisi enemmän aikaa tai vaatisi jotain erikoistaitoja. Mutta kun ei huvita kättään ojentaa...
Ajattelepa, kun tulet hissiin, joka on tupaten täynnä. Kaikki muut menevät ylimpään kerrokseen mutta sinun pitäisi jäädä pois jo puolivälissä. Mitä jos siinä nappuloiden vieressä seisova katsoisi sinua tyynesti silmiin ja toteaisi en, kun pyytäisit häntä painamaan kerroksesi nappulaa? Tulisiko hyvä fiilis? Pääsethän toki omaan kerrokseesi käytyäsi ensin siellä ylhäällä. Ei siinä mitään. Tai ehkä joku toinen vieressä auttaisi. Olisiko sinusta tuolla kieltäytyjällä oikeus kieltäytyä, koska hän joutuisi jopa nostamaan kättään ja painamaan? Eikä häntä huvita...
Entä jos olet kiipeämässä bussiin/ratikkaan täpötäyden ostoskassin kanssa ja se kassi hajoaa? Olisiko sinusta ok, jos takana oleva ei halua nostaa maitotölkkiä jalkojensa juuresta vaan päinvastoin rynnii ostostesi yli. Ihan vaan kun ei nyt niin huvittanut.
Jos tuuli vie huivisi ja takana oleva saa huivin kiinni, onko sinusta ok ,että hän antaa sen edelleen tuulen vietäväksi, kun häntä ei huvita ojentaa huivia sinulle.
Huomaatko jotain näistä esimerkeistä? Ei kyse ole huvittamisesta vaan todella itsekeskeisestä käytöksestä, jossa oma olemassaolo on irrallaan muista ja kuvitellaan, että elämässä pärjätään omillaan. Se on ylimielistä ja itsekeskeistä käytöstä enkä usko, että yksikään hyvin kasvatettu, matkustanut, lukenut, sivistynyt ja normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen toimisi näin. Omassa pääkopassa täytyy olla jotain todella pahasti vialla.
Juuri näin. Tälle auttamiskompeksiselle (joka ilmeisesti näkee autettavia kaikkialla ympärillään niin että ihan oma elämä siitä rasittuu) varmaankin olisi esim. siinä täydessä hississä ihan ok, jos hän olisi siellä perällä eikä pääsisi ollenkaan omassa kerroksessaan pois, kun hissiin tulisi aina uusia ihmisiä joita ei juuri sillä hetkellä HUVITTAISI väistää että ap pääsisi hissin perältä ulos. Eihän heillä mitään lain määräämää velvollisuutta ole hississä väistämiseen, ja niitä väistettäviähän riittäisi jos olisi niin tyhmä että aina suostuisi!
Jotenkin tulee mieleen myös sellainen asia, että tämä auttamiskompeksi -ihminen olisi sellainen entinen "marttyyri" ja avulias aatu, joka on katkera omasta uhrautumisestaan ja nyt sitten ottaa "menetyksiään" takaisin tuollaisella lapsellisella "ei vaan huvita" -uhmalla. Ei varmaankaan pidä paikkansa mutta on se mielenkiintoista miettiä, mikä tekee ihmisestä noin oudon ja henkisesti jäykän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitustaidottomuudestasi päätellen. Toivottavasti lukihäiriösi ei ole periytyvä.
Lapset on 10:n oppilaita, kiitos kysymästä!
Ja sinä edelleenkin toivottavasti maho.
No, mä uskon että tää kyseinen "leidi" oppi läksynsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö niitä kakaroita vääntää tähän maailmaan jos ei yksinkertaisissa arkisissa asioissa pärjää ruikuttamatta apua? Mikä aloittajallakin on tekosyynä sille että ei muka itse saa Pirkko-Anteronsa vaunua kyytiin?
aasintuntijoiden ylintä kastia.
Olisit vastannut kysymykseen sen sijaan että vikiset.
Ärsyttää tommoset läskipersemammat joiden kotileikki on muka muiden vastuulla.
Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.
Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!
Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.
Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.
...että onko sulla jotain traumoja kun otat tuon "pakon" niin vakavasti. Se, että vertaat vaunujen kanssa auttamista johonkin nurmikon leikkaamiseen antaa susta todella vajaan kuvan. Tuo vaunujen kanssa auttaminen ei ole sen kummempi juttu kuin se mummon auttaminen tien yli.
Asiahan on tosiaan aivan eri, jos todella on jokin este ettei voi auttaa. Silloinkin voi sanoa ihan nätisti avautumatta sairaskertomuksestaan sen enempää. Voi vaan sanoa, että anteeksi mutta en saa nostella mitään. Se, että "ei nyt vaan satu ihan periaatteesta huvittamaan" antaa sinusta todella kummallisen vaikutelman. Ikään kuin pelkäisit oman itsemääräämisoikeutesi menettämistä niin paljon, että sun täytyy pönkittää sitä tilanteissa, joissa normaalit ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti ja siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.
Mä siis oletan, että ap kysyi ihan nätisti. Eri asia jos olisi jotenkin käskyttänyt.
Eli sinäkö määrittelet mikä on sellainen "pieni ja ei kummoinen" -juttu, jossa on autettava jos pyydetään? Minustahan esimerkiksi katon korjaaminen voi olla niin pieni ja mitätön juttu, että kyllähän siinä naapuria autetaan. Sinäkö tässä tiedät, missä asioissa autetaan aina ja mistä voi kieltäytyä?
Ihan sinun päätettävissäsi ja kaikkien tulee toimia sinun päätöksesi mukaan?
Asennevammaa tuolla tytöllä. Jos kyseessä olisi ollut vanha mummo joka olis tarvinnut apua tien ylityksessä olisiko kieltäytynyt myös siitä. Samainen henkilö ei myöskään varmaan anna ratikassa paikkaa vanhuksille/vammaisille.
Mä olinkin kirjoittamassa, että olisikohan mun pitänyt tuossa talvella tokaista "EN" mummolle joka pyysi mua auttamaan itsensä liukkaan tien ja lumipenkan yli. Olihan se niin kamalaa taluttaa se mummo siitä, aikaakin mulla kului monta sekuntia pidempään kuin normaalissa tien ylityksessä, hartiajumituksenikin varmaan paheni siinä hirveästi ja oli niin kovin vittumaista kun mummo kiitteli ja toivotteli mulle kaikkea hyvää ja minä hänelle. Olisi vaan perkele täytynyt pitää oikeuksistani kiinni ja sanoa napakasti heti alkuun että "En auta, ei ole MUN velvollisuus!" niin olisi tuoltakin vastenmieliseltä tilanteelta välttynyt. Varmasti paljon parempi mieli olisi jäänyt molemmille kun olisin kieltäytynyt. Oli niin rankkaa ja kamalaa kaikin puolin. Aikaakin meni niin hirveästi MINUN MINUN MINUN tärkeästä elämästäni. Pitäiskö mua jotkut ventovieraat mummut kiinnostaa, ihan kuin mulla olis velvollisuus olla joka hetki auttelemassa ihmisiä perkele!
Ei auttaminen kamalaa ole tai mielestäni mitenkään aikaavievää ja useimiten autankin, välillä ihan pyytämättä.
Nyt en halunnut nostaa vaunuja. Aika hirviökuvan olette siitä saaneet aikaiseksi maalata. Tosissaan kummastuttaa, että minulla ei ole koskaan, ikinä, missään tilanteessa oikeutta kieltäytyä. Että AINA AINA AINA on pakko auttaa kunhan vain kukaan hoksaa sitä kysyä.
ihan ilman muiden apua. Yksien vaunujen nostosta vedät johtopäätöksen että aian tulisi auttaa. Mutta sano niille muillekin aina ei, niin etköhän kohta huomaa että ei tarvitse autaa enää ketään. Samalla vain kaivat itsellesi aika yksinäisen tulevaisuuden.
Sillä perusteella, että tänään kieltäydyin nostamasta jonkun naisen lastenvaunuja ratikkaan en ole oikeutettu ikinä missään tilanteessa itse pyytämään apua. Olen myös päästäni vialla ja ihmispaska. Nyt minulla on näköjään vielä yksinäinen tulevaisuuskin edessä. Melkoisia päätelmiä ihan yhden mitättömän tapauksen perusteella.
nyyhkit muitten apuja vaikka et itse ole valmis tarjoamaan apuja muille.
En uskalla nostaa vaunuja ratikkaan kun ne portaat on niin jyrkät vaunujen nostamiseen. Bussissa (tosin nykyään on jo melkein kaikki matalalattiabusseja) voin auttaa vaunujen kanssa.
Onko se sitten minun vastuulla jos otteeni lipeää ja vaunut menevät nurin?
Miehet saisivat voimineen kyllä hoitaa ratikkaan nostot.
Ja siis mulla ei ole itselläni lapsia eikä rattaita, joten ei ole mikään oma lehmä ojassa tässä. Kerran olen joutunut murtuneen jalan kanssa konkkaamaan kyynärsauvoilla muutaman viikon, silloin sain kyllä aina paikan bussissa. Itse tarjoudun aina auttamaan tällaisissa tilanteissa, äiti vaunuineen sporaan, mummelille ovenavaus, nostan joltain toiselta tipahtaneen esineen ja vien hänelle jne. Ei näitä tosiaan vastaan tule varmaan edes viikoittain ja asun sekä työskentelen sentään Helsingin kantakaupungissa. Eli ajan menetys on luokkaa nolla, hyvä mieli molemmille sen sijaan saadaan.
Melkeinpä suorastaan noloa että ap joutui edes pyytämään apua eikä kukaan sitä oma-aloitteisesti tarjonnut. Koittakaa ihmiset nyt ajatella vähän muitakin kuin omaa napaanne, hyvä mieli luo lisää hyvää mieltä, jurottaminen ja junttius taas pahaa oloa kaikille.
todella surullinen ketju. Miten kukaan ihminen voi olla niin käsittämättömän itsekeskeinen ja säälittävä moukka, ettei vaivaudu tuon enempää auttamaan apua tarvitsevaa?! En voi ymmärtää! Kun se ei oikeasti ole edes mitenkään itseltä pois. Luoja että mua hävettäis jos olisin se auttamatta jättänyt.
kautta aikojen olleet niitä alemman sosiaaliluokan ihmisiä, moukkia. Ei maailma ole minnekkään muuttunut, näitä ihmisiä ei vain enää tunnista päältäpäin esim vaatteista.
Hyvät käytöstavat ja auttavainen asenne ei todellakaan ole pakko vaan se tulee sivistyneeltä ihmiseltä automaattisesti.
Sehän sairauksissa ja vammoissa onkin juuri ikävää, ettei pysty nostelemaan muiden vaunuja ratikoihin. "Voi voi, valitettavasti en nyt pysty auttamaan sinua lastaamaan OMAA jälkeläistäsi ratikkaan. Pyydän kauheasti anteeksi."