Tunnusta tässä: huonot puolesi työntekijänä

Mitä vähemmän töitä, sitä vähemmän tulee tehtyä. Meillä päivät vaihtelee paljon, välillä on tosi kiire, silloin kaikki hommat tulee tehtyä kunnolla, sitten kun on hiljaista, ei niitä vähiäkään jaksaisi tehdä.

Olen töissä valtiolla, asiantuntijatehtävissä. Olen pari kertaa hakenut vaativampiin tehtäviin, mutta minua ei ole valittu, syynä sukupuoli (mieskiintiön vuoksi piti pomoksi valita mies...) ja opintovapaa (olet ollut niin vähän aikaa meillä, siis haloo, yli 8 vuotta samalla työnantajalla ja 3 kk opintovapaa nollasi tuon ajan?).



No, minäpä päätin panostaa enemmän elämääni ja vähemmän työhöni, jos osaamistani ei arvosteta. Eli teen päivässä töitä ehkä 3 tuntia, loput noin 4 tuntia surffailen netissä, kirjoittelen juttuja lehtiin, päivitän blogiani jne. Saan tehtäväni hoidettua tuossa 3 tunnissa, joten en enää yritä tehdä enemmän tai parempaa vaan käytän ajan itseeni.



Esimiehen mielestä olen nopea ja aikaansaava, eli työtulokseni riittää tällaisenaan.

ja meillä on työnkuviin kasattu niin paljon vastuita ja töitä, että tuonkaltainen kuin 3:lla ei ole mahdollista. Työt eivät ole koskaan ns. tehtyinä vaan niitä on aina liikaa ja ne ovat aina periaatteessa kesken. Jokainen yksikkömme virkamies on lisäksi yhteisvastuullinen yksikön perustöistä, eli jos hypoteettisesti olisit tehnyt kaikki omat työsi, sinulle siirretään naapurin tai sairaslomalaisten töitä.



Sinulla on rento pomo, jos hänellä ei ole sen kumnnianhimoisempia vaatimuksia. Tai sitten työsi on niin tarkasti määritelty ja rajattu, että siitä voi todellakin sanoa milloin se on tehty?

ja meillä on työnkuviin kasattu niin paljon vastuita ja töitä, että tuonkaltainen kuin 3:lla ei ole mahdollista. Työt eivät ole koskaan ns. tehtyinä vaan niitä on aina liikaa ja ne ovat aina periaatteessa kesken. Jokainen yksikkömme virkamies on lisäksi yhteisvastuullinen yksikön perustöistä, eli jos hypoteettisesti olisit tehnyt kaikki omat työsi, sinulle siirretään naapurin tai sairaslomalaisten töitä. Sinulla on rento pomo, jos hänellä ei ole sen kumnnianhimoisempia vaatimuksia. Tai sitten työsi on niin tarkasti määritelty ja rajattu, että siitä voi todellakin sanoa milloin se on tehty?

Ehei, teen työni siinä 3 tunnissa, enempää en pöydälleni tehtäviä ota. Vetoan siihen, että niin paljon on kesken :-). Tietysti saisin painaa niska limassa, jos tunnustaisin osaavani ja pystyväni enempään, mutta siitä ei saa lisää palkkaa. Miksi nähdä ylimääräistä vaivaa, jos on tehokas? Parempi käyttää ylimääräinen aika mukaviin juttuihin.

Lähden siitä, että saan palkan toimenkuvani mukaisten töiden tekemisestä. Kun ne on tehty, loppuaika on "omaani". Vaikka tekisin yksin kaikki yksikköni työt, palkka ei siitä muutu.

ja joudun käyttämään hirveästi energiaa, että pystyn keskittymään siihen, mitä teen, varsinkin, jos tekeminen on sellaista yksitoikkoista, eikä samalla pysty tekemään mitään muuta.



Olen ujo, puheääneni on hiljainen, ja mulla kestää kauan aikaa että pääsen kunnolla ryhmän osaksi kun tehdään ryhmässä töitä.



Olen todella aamu-uninen ja aamut menevät kuin sumussa, ja yritän sitten iltapäivällä olla extratehokas, jotta korvaisin tuota aamuongelmaa. Liukuva työaika olisi maailman ihanin asia.



Ja mulla on koko ajan vähän sellainen olo että olen tyhmä, enkä ihan kunnolla kuitenkaan osaa tehdä niitä juttuja, mitä teen. Vaikka koskaan ei ole tullut valitusta, niin silti on takaraivossa sellainen tunne, että seuraavasta jutusta se valitus tulee ja kaikki menee pieleen.

On kaupanalalla töissä myyjänä, mutta hommaan liittyy myyntitehtävien lisäksi paljon muutakin, mm. catering-touhua satunnaisesti sekä ruokaan liittyviä tehtäviä. Sen jälkeen kun mukava esimies jäi äitiyslomalle ja tilalle tuli tämä nykyinen paskapää vailla mitään johtamistaitoja, työpanokseni on tippunut radikaalisti. Osa porukasta vaihtoi työpaikkaa, kun tajusivat että uusi pomo ei osaa edes työvuorolistoja tehdä...en käsitä, millä saikaan sijaisuuden?? Niin ja eka juttu, mitä teki samalla viikolla kun tuli taloon, oli että palkkasi jonkun sukulaisen tyttären ylimääräiseksi. Niinpä meillä nyt sitten seisoskelee myymäläpuolella täysin turha, alalle kouluttamaton ihminen ja nauttii samaa palkkaa kuin me vuosia talossa olleet.



Säästääksemme mm. siivoojan kuluissa, entinen pomomme otti käyttöön vastuualueet paitsi myymälässä mutta myös taukotiloissa (osallistui myös itse). Näin paikat pysyivät siisteinä ja koska pomo palkitsi työntekijöitä ahkeruudesta, töissä oli mukava olla. Nykyinen ämmä olettaa että kaikilla paitsi hänellä on vastuu ja mäkättää että miksei kukaan ole hoitanut hommaa x. Koska emme onneksi kirjoittaneet vastuualueitamme aikoinaan ylös, kukaan ei enää viitsi siivota vaan pomo palkkasi siivoojalle ekstratunteja. Katsokoot peiliin vaan, saatana.

mahdollisimman oikein.



Sitten pikku hiljaa huomasin, että muillekin sallitaan virheitä. Päätin lakata pelkäämästä niitä.



Sitten työalaani vaihdettiin ja piti periaatteessa opetella toinen työ. Mutta uudessa ryhmässä kukaan ei ottanut vastuuta mun opettamisesta. En jaksanut monta vuotta olla siinä, kun oppiminen ei vaan onnistunut. Muutaman kerran pyysin opetusta, mutta se ei ollut riittävää. Silloin tuli jonkinlainen motivaation puute.



Tuli ajatus, että perhana, jos ei kukaan muukaan täällä välitä todellisesta tehokkuudesta, niin miksi minäkään.



Tavallaan hävettää, mutta kyllä työympäristöllä on vaikutusta mun kohdallani siihen, miten teen työni. Ihannehan olisi, että olisin yhtä tunnollinen ja tehokas riippumatta siitä, mitä ja miten muut tekevät.



Ai niin, huomasin myös, ettei tapani tehdä työtä vaikuttanut palkkaukseeni. Silloin, kun mielestäni tein hyvää työtä, taso arvioitiin keskitasoksi. Nyt kun mielestäni otan rennommin, se on yhä samaa keskitasoa.



Tietysti on mahdollista sekin, etten osaa arvioida omaa työpanostani oikein. Ehkä olenkin yhä yhtä hyvä...

En valmistaudu kunnolla kokouksiin, en juuri yritäkään noudattaa virallisia prosesseja vaan etenen missä järjestyksessä sattuu ja matkan varrella bluffaan projektinhallintaa kyhäämällä jotain puolivillaisia presentaatioita ja pöytäkirjoja, jos muistan. En kuuntele muiden puheenvuoroja palavereissa elleivät ne koske suoraan minun tekemisiäni, sen sijaan teen omia hommiani läppärillä tai etsin avoimia työpaikkoja netistä.



On oikeastaan aika hämmästyttävää että mun työtäni pystyykin tekemään näin huonosti ilman että joutuu vaikeuksiin. Muutama vuosi sitten tein tätä ihan samaa työtä käyttäen siihen huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa, mutta kukaan ei tunnu huomaavan että mä olen lopettanut sen.

Terveisin pienyrittäjän puoliso.

Kun te vedätte töissä lonkkaa, itse näen sen puolen, kun toinen tekee päivät, illat ja joskus yötkin työtä, jotta saa teidät pysymään leivissä. Rahaa ei kummoisesti tule. Tuntipalkka jää reippassti pienemmäksi kuin työntekijöillään.

ja pidän sitä aikani haaskauksena.

Siksi teen pelkkää etätyötä, yksin ja omaan tahtiin. Sopii mulle parhaiten. :)

Sitten mietin työasioita kotona illalla ja yöllä ja ajaudun tietenkin helposti burnoutiin...

Ymmärrän tuon, sinun kannaltasi tavallaan ihan järkevää, mutta eikö teillä ole vielä siirrytty henkilökohtaisen palkanlisän käytäntöön (suoriutumisarviointi), jossa aika suuri osa palkasta määriytyy esimiehen hlökoht. arvioinnin perusteella? Eli jos tekisit pomosi mielestä enemmän/paremmin kuin teet nyt, saisit ehkä myös lisää palkkaa?

jotka sairastaa paljon=D

Ymmärrän tuon, sinun kannaltasi tavallaan ihan järkevää, mutta eikö teillä ole vielä siirrytty henkilökohtaisen palkanlisän käytäntöön (suoriutumisarviointi), jossa aika suuri osa palkasta määriytyy esimiehen hlökoht. arvioinnin perusteella? Eli jos tekisit pomosi mielestä enemmän/paremmin kuin teet nyt, saisit ehkä myös lisää palkkaa?

ja juuri siksi en tee enempää. Meillä on esimiehillä ns, kehikko, jonka rajoissa lisiä saa esittää ja siinä ehdoton max on vähän yli 20 % (mahdollisuus teoriassa olisi jopa 40%, mutta se on käytössä vain esimiehillä). Eli teinpä miten hyvin tahansa tai miten paljon tahansa, saan saman kuin muutkin eli himpun verran yli 20%. Esimiesten ja talouspäällikön päätöksellä kaikille maksetaan sama, koska vain siten ollaan tasapuolisia.

Eli jos meillä olisi työpaikka auki, siinä ilmoituksessa kerrottaisiin peruspalkka ja "lisäksi henkilökohtainen lisä max 40% peruspalkasta", vaikka tosiasiassa jopa tämä vähän yli 20% on käytännössä paljon.

En ole oikein kiinnostunut palkasta enkä kunnianhimoinenkaan, vain työn sisältö motivoi (joskus). Teen työni hyvin, mutta jos innostuisin siitä, pystyisin parempaan.



Olen tosi tehokas ja nopea, mutta teen niin kuin kakkonen - lusmuan ylijäävän ajan.



En ota paskaa niskaan. Jos joku yrittää, niin yhteistyö kanssani muuttuu hankalaksi.



Arvomaailmani ohjaa minua voimakkaasti, voimakkaammin kuin yrityksen arvot. Jos on ristiriitaa, yritän muuttaa toimintaa omien arvojen mukaiseksi. Jos ei onnistu, irtisanoudun.

Omituista kuitenkin tuo sikäli että esimiesten tehtävän vaativuuden pitäisi kait näkyä peruspalkan korkeampana tasona (vaativuusluokka siis ylempi). Suoriutumislisän pitäisi tulla sitten harkinnan mukaan. Voit olla johtaja ja suoriutua tasolla 0% tai vahtimestari ja suoriutua tästä tehtävästä 50% lisällä.

Epäoikeudenmukaisuus, huono esimies ja huonohko palkka ovat syinä siihen, että en ole kovin motivoitunut työhöni.

Mulla on suhde esimieheeni.

Se tarkoittaa sitä, että teen tunnissa saman kuin hitaammat työkaverit päivässä.Sitten voinkin surffata ja kärsiä bore outista... ihmetellen, kun työkaverit valittaa ainaista kiirettä. Joko ne käy hitaalla tai sitten ne ylläpitää jotain kuplaa, jossa on muka kiire. työelämässähän pitää kitistä koko ajan kiireestä, jotta vaikuttaa hyvältä työntekijältä. Ainakin meillä noi valittajat vois heittää pihalle, koska on kyseenalaista, onko työ niille liian vaikeaa, koska se syö juttujen mukaan illatkin. Työhuonekaverini joutui 6 viikon saikulle ja hoidin hänenkin työt (vielä projektin kiireinen aika). Sitten sainkin käytettyä jo aamupäivän töihin, mutta iltapäivällä notkuin netissä edelleen. Vaikea uskoa, että fiksuna ihmisenä oikeasti käyttäisi töihinsä yli 1-2 tuntia per päivä eli saman kuin minä.



Tästä syystä ärsyttää ihmiset, jotka valittaa työkiireitä. Suurin osa vaan bluffaa tai sitten on tosiaan epäpäteviä työhönsä ja siksi aikaa menee tolkuttomasti.